Maanantai 3.6.2013 klo 07:46
Kotiinsa on ihmisen hyvä tulla! <3 <3 <3
Niin me palasimme kotiin heti juhlien jälkeen lauantai-iltana, vaikka ensin oli tarkoitus vasta pyhänä lähteä ajelemaan. Suunnitelmamme muutti se tukahduttava helle jo ajatuksenakin että lähdimme siksi iltaviileällä ajelemaan.
Sitä ennen tosin sattui ja tapahtui jotakin mikä teki ainakin omalta osaltani veljeni YO-juhlista kirjaimellisesti "ikimuistoiset".
Se syy tosin oli itseaiheutettua, mutta kun kerrankin pääsimme miehen kanssa KAHDEN hieman kylille, niin ilta venyi aamutunneille saakka.
Olin varannut 6-packin "Mexico" lonkeroa (joista 1/6 meni kummille tarjotessani hälle perjantaina jotakin kylmää juotavaa-jälkikäteen ajatellen se jos mikä oli hyvä ajatus!
Lähdimme mieheni kanssa kylille jo pe iltana n.klo 20. menimme kaupan kautta ja ostimme yhdet matkajuomat (0.33L oluet) ja käppäilimme paikalliselle venerannalle missä minun nuoruudessani nuorisolla oli tapana kokoontua.- niin se näkyi olevan edelleenkin samantyylinen kokoontumispaikka. :D
Emme siinä ehtineet kauaa istuksia kun minä tunsin muutaman sadepisaran tippuvan taivaalta, ja lähdimme (sen muun nuorisojoukon tullessa perässämme samaan suuntaan vielä) etsiskelemään sateensuojaa. Onneksi sade ei yltynyt, vaan se pudotti harvakseltaan muutaman pisaran ja lakkasi.
Menimme sitten paikalliseen "juottolaan" poikkeamaan ja siellä minä tilasin itselleni 1x IV:n. Niitä upposi ajan kanssa muutama, ja päätimme käväistä pienellä kävelyllä. (tunnustan että olisin saattanut mennä itse jo kotiin-> nukkumaan, mutta mies kysyi "Missä se toinen pitäjän paikka oikein oli?"
No, lähdin neuvomaan hänet sinne. Ja siellä jälleen otin yhden IV:n, mistä menimme sitten jo välillä syömään kebab-annoksen puoliksi. Vielä sen syötyään mies tahtoi käydä paikassa A, jossa olimme käyneet istumassa jo ensimmäisenä. Meno oli jo melkomoista ja porukkaakin oli jotta ovet pullisteli.
Siitä sitten kotiin juotuamme vielä yhden IV:n puoliksi
Kotimatkalla mies intoutui kai kokeilemaan parkourauksen saloja (ei ole ikinä ennen moisia harrastanut).Nyt kuitenkin hyppeli juhlakengillänsä kaiken yli..
Minä jo varoittelin ja koitin rauhoitella että:
- Hei, kohta sattuu vahinko.... lopetahan nyt jo...
*Siinä kävi sitten se perinteinen..."itku pitkästä ilosta"-tapaan.*
Viimein se tossu kuin tarrasi kiinni betoniporsaaseen ja hän lensi kuin hidastetussa kuvassa hetken jaloillansa "sudittuaan" paikallaan sen betoniesteen päällä, suoraan rintakehä edellä asvaltille sanoen siihen (luontevasti tilanteelle tyypilliseen tapaan):
- AI V"(#&!!!!
Minä en tietenkään mahtanut mitään, mutta minua se tilanteen koomisuus alkoi naurattaa.
Ensin toki sanoin hälle:
- Nonniin.. mitä minä sanoin sulle jo aikaisemmin! *sitten repesin nauramaan kun olin todennut ettei hän katkonut luitansa noustuaan ylös jaloillensa miltei yhtä nopeasti kuin siihen oli kaatunutkin*
Aamuyö oli jo jokseenkin pitkällä, olisimmeko olleet kotosalla n. klo 03:30.04:30.
Saldona oli miehelle silmienväliin ja nenän varteen asvaltti-ihottumaa + farkkujen polvi rikki ja nahkat polvesta rullalle. :(
Aamulla makoillessani hieman "huteran"olon vallitessa olotilaani katsoin vieressä nukkuvaa miestäni ja purskahdin nauramaan nähdessäni hänen nenänvartensa rosoisuuden... En vaan voinut mitään kun suustani pääsi seuraavat sanat:
- Sinulla on nyt sitten oikein komea JUHLANENÄ!
(Tuo jaksoi naurattaa minua yllättävänkin kauan ja aina se muistui mieleeni nähdessäni mieheni...)
Minä sain melkoisen päätaudin (juotuani sekaisin lonkeroa sekä IV:ta.)
Kun ylioppilas viimein saapui lakkinsa kanssa koululta kotiin (jota me seurasimme netin kautta paikallisen lukion nettisivuilta kotoa käsin, koska laittelimme samalla valmiiksi kahvipöytää yms.) + että en tiennyt kuinka "Lanttu" olisi viihtybyt siellä niin katsoimme jo senkin vuoksi paremmaksi olla menemättä siihen viereiseen rakennukseen. Onnittelimme sankarin kotona heti hänen saavuttuaan.
Tottakai hän nosti jokaisen vieraan kanssa maljan.
Myös minä menin kiiruhtaen tiskistä nostamaan maljaa hänen kanssaan. Otin sitten epähuomiossa alkoholia sisältävän shamppanjalasin... HUH HUH, kuinka alkoi kipinöidä takaraivossani maistettuani sitä vain vähän. Juomatta oli jätettävä. En kyennyt. Etova olo iski päälle oitis.
Hetken kiekkasin kuin sairas joka ei tiennyt minne menisi, oksentaisinko vaiko en?!?!
Kävin jopa juhlaväeltä salaa läheisen metsikön reunassa siltä varalta jos sattuisin antamaan ylen mutta en onneksi antanutkaan.
Päänsärkylääkettä en ottanut moiseen, koska olinhan sen itse aiheuttanut niin nyt siitä sitten sain kärsiä.
Viimein istahdin lattiatuulettimen viereen ja siinä olo tuntui helpottavan. Sain myös vaivoin nieleteltyä alas hieman voileipäkakkua joka luullakseni korjasi oloani edes hieman siedettäväksi.
Tältä reissulta siis mieleen jäi jokseenkin hyviä ja jokseenkin taas huonoja muistoja. Ainakin tuo juhlapäivä OLI ikimuistoinen!!!! - myös minulle vaikka en itse valmistunutkaan mihinkään..
Kotiinpaluusta teki ihanaa myös se, että mies oli siivonnut kunnolla ennen lähtöään meidän luokse. Koti oli niin puhdas, että se jos mikä oli ilo minulle.
Kiitokset siitä omalle rakkaalleni. <3*pus pus* <3
No teillä kuulostaa olleen oikein hyvä reissu!! Sillä reissuillahan aina sattuu ja tapahtuu, ja vaikka ei tietenkään ole kiva että loukkaa, niin varmasti kahdenkeskinen illanvietto vei voiton ja auttaa kultaamaan muistot :) Ihanaa että pääsitte vähän tuulettumaan yhdessä, sitä herkkua on tarjolla varmasti harvoin!
VastaaPoistaItse olen huomannut, että on helpompaa heittää vapaalle kun on jossain muualla kuin kotona. Jotenkin kotiympäristössä ei ole ollenkaan sama asia lähteä paikallisiin pyörähtämään (vaikka pääsisi kahdestaan käymään), jotenkin kun sitä palataan nimenomaan kotiin, niin se arki on "liian lähellä". Ymmärtänet mitä ajan takaa? En tiedä onko muilla näin, mutta itsellä silleen.
Ja voi miten ihana onkaan palata reissusta puhtaaseen kotiin! Me yritetään kans aina siivota jos ollaan lähösä reissuun, mutta liian usein se jää :/ sitte tympii tulla kotia ko ensimmäisenä saa ruveta siivoomaan :( Ihanaa, että miehesi oli noin ihanan teon tehnyt! :)
Oli hauskaa, sitä en kiellä.
PoistaSe päätauti olisi vaan saanut jäädä potematta, mutta muistaapahan nyt taas (toivon mukaan) jonkin tovin sen, mitä siitä kivasta seuraa. :D
Eipä meidän tule otettua kotosalla juurikaan, tai noh, jos mies ottaa, niin minä sitten puolestani nukahdan jo maistettuani pikkaisenkin ja menen nukkumaan. Siinä oli sitten minun iltani ja aamulla herättävä aikaisin kun lapsetkin, koska mies kääntää kylkeä ja eihän ne lapset lakkaa huutamasta ennen kuin ovat aamupalaa/kuivat vaipat saaneet itselleen joten kukas sitten jos en minä sitä tekisi... :(
En mitenkään tahdo tehdä itsestäni marttyyria, ehei!
Sitä vain ei osaa kotikuviossa ollessaan ottaa asiaa siten että siitä saisi enempiä irti. Ymmärtänet mitä ajan takaa. :D
Eli sanoisin että on se sitten vissiin muillakin sillä viisiin kuin sinullakin. ::) Arki on liian lähellä.
Joo tutulta kuulostaa, kotioloissa tissuttelu ei vain luonnistu samoin kuin mieheltä. Juurikin tuota aamua ajatellen. Eipä siinä paljoa kiinnosta ottaakkaan mitään, kun tietää että on noustava. Joskus toivoisi että mies "antaisi" välillä minun olla siinä asemassa että saisi ottaa jos haluaa, ja hän hoitaisi lapset. Tääkin on sellainen asia että varmaan se onnistuis kun pyytäis, mutta tuntuu ikävältä "anoa" vapaa-iltaa ja ennenkaikkea -aamua, että saisi joskus heittää itse vapaalle. Hänelle kun se on itsestään selvää, minulle harvinainen poikkeus. No, tämäkin on pieni juttu ja mulla on harvoin tarve tissutella, mutta olisihan se joskus ihan kivaa :) minäkään en paljoa juo kerralla, mutta sitten ei viitsi sitäkään vähää jos tietää että aamulla on noustava.
PoistaMutta kun lähtee jonnekkin, tämäkin asia tuntuu luonnistuvan jotenkin helpommin. Odottelenkin hiukan toiveissani, että pääsisimme vielä tälle kesälle käymään mökillämme Kainuussa. En siis sen juomisen takia, vaan sen että se kotiarki ei ole läsnä ja että kahdenkeskinen aikakin on erilaista kuin kotona. Kaikki riippuu synnytyksestä ja vauvasta, enkä pane pahakseni vaikka kotona olisimmekin koko kesän. Ainahan saa haaveilla :)
Niin naulan kantaan -aivan kaikki mitä sanot!
Poista