torstai 31. lokakuuta 2013

Piparit...

Leivoin eilen sen koe-erän pipareita, kokeillakseni miten se reiän teko niihin onnistuu.
Noh, on todettava ehkä että, se pilli jolla tein reiän, oli hieman iso tai vastaavasti muotit joilla kuvia tein olivat vain liian pieniä. :D
Oli jokseenkin koomisen näköinen se enkeli-pipari kun sen päässä ammotti varsin suurehko reikä. (en sitten tiedä huomaako sitä kun se roikkuu ja siitä reiästä menee se leveähkö lahjanaru joka peittää hieman sitä reikää...)
Pipariksi ne meni toisestakin syystä...YLLÄTYS YLLÄTYS - ne ei paistuneet kaikki kunnolla!
Jokseenkin oli noloa laittaa niitä tarjolle iltakahville kun appivanhemmat tuli käymään. Näytti ne kelpaavan, mutta ne oli niin pehmeitä vielä pitkään uunista oton jälkeenkin.. :/
Niin minun tuuriani, vaikka paistan taikinan niin se on edelleen uunista tultuaan löllöä..tai jos ei täysin niin ainakin osittain.

Tänään olisi aamusta (9-12) tenavatupa, mutta en tiedä tulisko lähdettyä kun sää on niin sateinen. Tätä sadetta näyttää jatkuvan pyhään saakka. :/ x2
Jospa olisimme kotona ja jos vaikka koettaisin saada työstetyksi sitä "joulukortit 2013" projektiani. Eilen ostin A5 kokoisia kartonkeja nipun jossa on monen eri värisiä samassa... oli muutama punainenkin... en tiedä. Minun pitäisi saada selkiytettyä se millaisia niistä tahdon tehdä. Näin epävarmana ollessani kun ostelen sitä ja tätä niin tulee tehtyä taloudellinen tilanne huomioiden niitä "turhia ostoja" tälle hetkelle. :/ x3

Jospa tästä lähtisin aamukahvin keittoon ja sytyttelis muutamat tuikut siihen samalla..
~Hyvää viikonloppua~

Fiilistyttää...

Pihalla ei ole edes lunta ja minua fiilistyttää jo joulu.
- Joo, aikaisessa olen!
Ihmettelen sitä hieman itsekin, kun en mielestäni aikaisemmin ole näin ajoissa ollut sitä jo `fiilistelemässä`. xD
Olen jo palautellut mieliini joululaulujakin ja tänään olen aikeissa käydä katsomassa josko vielä Tiimarissa on mitään jäljellä. Ostaisin kartonkia jotta voisin joko tehdä korttipohjia itse tai sitten jos on kovinkin edullisesti enää saatavilla valmiita korttipohjia niin ostaisin niitä jotta voisin alkaa väsäämään pikkuhiljaa joulukortteja. :)
Idean niihin LUULIN jo keksineeni, mutta uusiin puihin se meni. (Onneksi olin siinäkin ajoissa!)
Meinasin ensin tehdä ylhäältäpäin kuvatun lumiukon joka katsoo ylöspäin, mutta sitten alkoi mielessä hehkua (taas kerran) jonkinlainen piparipoika ja/tai tyttö iloisine suineen hymyilemässä.
Niinpä taidan kallistua sitten niihin pipariversioihin.
-Se tosin riippuu täysin siitä onko siellä enää mitään niistä väreistä joita tarvitsisin. Mieluustikin korttipohja saisi olla jokin jouluisen punainen,jonka päällä olisi ruskea piparipoika/-tyttö ja alla/yllä teksti "Hyvää Joulua".
Mietin sitäkin että kehtaisiko askartaa sen piparipojan-, tai tytön olemaan niinkuin pellillä, mutta ehkä se on jo liian raaka ideana.:D
Sekä siihen menisi enemmän kartonkiakin. (mieluummin jotenkin teen aina kartongista kuin pelkästä paperista...)

Minä asensin jo muutama päivä sitten meille eteiseen siniset jouluvalot (värivalot). Kerttu on nyt naukunut että haluaa omaan huoneeseensa jouluvalot myös.. täytynee katsastaa josko tänään kun kaupoilla käymme sieltä jostakin tarttuisi mukaan edullisesti jokin kiva jouluisa valo.
Hällä on kyllä sellainen seinään kiinnitetty valo, mutta ilmeisesti hän tahtoo jotakin vieläkin tunnelmallisempaa kuin se "Nalle Puh"-valo seinässä. :) Ja sallittakoon se hänelle.

Huomenna olen aikeissa tehdä koe-erän niitä koristeeksi ikkunaan tulevia pipareita.
Sain vinkin, että sen rei`än voisi tehdä pipariin pillillä. Täytyy kokeilla. Pelottaa onkohan nuo pillit joita meillä on niin halkaisijaltaan liian paksuja. Piirsin kokeeksi muotin kuvat sekä sitten sen pillin rei`än kohdan hahmotin siihen niin...melkolailla taitaa enkelin pää kärsiä kun siihen sen rei`än tökkää.
Josko kokeilisin osaisinko tehdä muottia paperista jolla sitten veitsen kanssa leikkaisin niitä kuvia taikinasta..en tiedä..kuulostaa jo melko työläältä.. lisäksi haluan tehdä piparipoikia...se muotti on vaan taas puolestaan aika pieni. Jos sitä saisin suurennetuksi jotenkin..hmm...

Eilen aloitin siivouksen vieden matot ulos ja ne oli siellä yön yli. Äskettäin kannoin ne sisälle kun olin pessyt lattiat. Nyt on sitten puhdasta sen aikaa kunnes lapset (ja miksei hieman aikuisetkin) sottaa. :)

Nyt puuhastelemaan taas kotihommien pariin!

maanantai 28. lokakuuta 2013

Puikot kilisee...

En muistanut mainita että viikonloppuna ostin 2x bambupuikot. Nyt olen saanut huopuvan villalangan kudontaan. Tulossa on siis 1x lapaset (luultavasti minulle itselle-sikäli mikäli maltan ne itselleni jättää kunhan ne ovat valmiit...heh)..
Ja kutoessani lapasta, Kerttu katsoi vieressä ja kysyi:
- mitä hinä ompelet?
- Minä neulon, en ompele, vastasin.
- Mitä hinä neulot? jatkoi Kerttu.
- Lapasta, vastasin.
- Neulokko hitä minulle lapahen? Kertu jatkoi tinkaamista.
- Tämä on sinulle liian iso, mutta voisin tehdä sinulle vaikka säärystimet?
- JOO!!! Kerttu innostui.
Niinpä kun tuli pieni "tiukkapaikka" (neulos ei ollut tiukkaa vaan silmäpako ->virkkuukoukku oli huoneessa jossa lapset nului enkä viitsinyt lähteä romistelemaan etteivät herää, joten otin suunnitelman B) käyttöön. Avasin toisen pakkauksen puikkoja ja aloitin Kertulle tekemään sitä säärystintä!
Nyt on sitten 2 työtä vaiheessa.

Kerttu saa varmasti säärystimensä hyvinkin ennen joulua.
Ainoa "virhe" minule tuli lapasenteossa kun tein sen 1 kertaisesti vain 1:llä langalla. mietin tuleeko nistä huovuttamisen jälkeen lämpimät? Olisi pitänyt kuljettaa toista lankaa siinä sivussa ja tehdä edes joku kuvio keskelle kämmenen ulkopintaa-> olisi tullut paksummat siitä kohdin. Mutta se nyt on myöhäistä kun se on miltei jo päätelty ja odottaa peukalon neulomista. Sitten onkin se toinen jännäpaikka kun pesen sen (tai ne) että huopuuko ne kiinni->umpeen... täytyy koittaa sulloa sitä pussia niihin sitten siten ettei peukku menisi umpeen. Wo hou.
Ainoa "miinus" on ,etten oikein voi neuloa Lantun valvoessa. Hän on kuin kissa joka tulee heti vetämään lankakerästä joten ei paljoa sohvalla istuen neuloksita hänen valvoessaan. :D

Unikkotunnustus tupsahti minulle!



Kaunis Unikkotunnustus ilahduttaa tänä  (sateisena)päivänä minua ja toivon mukaan valitsemiani 10 bloggaajaakin. Tämän minulle antoi Vilimarika . Tuhannesti kiitoksia sinulle tästä piristyksestä.

Haluaisin antaa tämän vaikka useammalle kuin 10:lle, mutta se ei valitettavasti ole mahdollista. Tässä minun seuraamani 10 blogia satunnaisessa järjestyksessä.

Päädyin lopulta seuraaviin vakituisestilukemiini blogeihin. Olkaa hyvä, tässä teillekin tämä unikkotunnustus!

1.Mansikkamäki
2.Vuoden siivooja
3.Kermaruusu
4.Kakkutaikuri
5.Ruska
6.Miukulan askartelut ja muuta elämää
7.Pingu
8.Jantan pölinät
9. Kuulumisia Kiihtelyksestä
10. Tuputus

Voihan ihanuus...


Sain eilen leipoessani (kaulitessani taikinalevyä lapsille) idean että meille on tuleva ikkunaan koristeeksi roikkumaan pipareita. Enkelipipareita, joihin minulla muotti oli. :)
Kuvan piparit eivät ole aivan samanlaisia kuin mihin muottini on, mutta googlehaulla en löytänyt muunkaanlaista, nuo kuvassa olevat ovat lähinnä sitä. (Enkelissä on se mekonhelmakin,erona se, että siivet ovat vain symmetrisesti samanmittaisesti molemmin puolin enkeliä.)

Mietinkin, millähän saisin kauniisti tehdyksi sen pienen reiän siihen ennen paistoa, mistä sitten saan pujottaa jonkinlaisen narun...kenties laitan violetilla lahjapaperinarulla ne roikkumaan verhotangostamme ikkunaan.  hmm..veitsellä kai se pienehkö kapea viilto olisi tehtävä, että sitten sen nauhan saa laitetuksi. Vai olisko kellään muuta parempaa ideaa?

Myös Lantun tulevia synttäreitä on mietiskelty -arvatenkin tarjoilua ajatellen.
Nyt viimeisin "uutuus" idea sinne on, että tekisimme voileipäkakun sijasta sinne voileipä-baarin. Elikkäs erilaisia (kahta erilaista) tuoretta leipää tarjolle. Sämpylöitä/karjalanpiirakoita ja tummaa oikeaa ruisleipää. Sekä jokainen saisi koota oman voileipänsä.
Tarjolla voisi olla laitettavaksi esim.
-kylmäsavulohta, tomaattia, paprikaa, kurkkua, meetwurstia, juustoa (voimakasta), sipulia,silliä,salaattia, majoneesia, munavoita ja keitettyjä kananmunia.
Kiehtoisiko teitä moinen tarjoilu?
Jokin siinä minulle tökkää,en vain oikein tiedä mikä...
Olin ajatellut että ne synttärit olisi teemaan "eläimet" (villieläimet) niin miten tuo liittyisi siihen teemaan? Tuntuu että se on vähän niinku "ulkopuolinen juttu". Niinkuin kenkä jääkaapiin laitettuna? Ei kuulu sinne. Ajatuksena kuitenkin ihana ja mahtava! Sopisi ehkä paremmin johonkin muuhun tapahtumaan kuin 1v synttäreille...en tiedä. Minä olen vähän omituinen. Joo. myönnetään...

Viikonloppuna mietimme, ketäs kaikkia sinne nyt onkaan kutsuttu....muutma ei ole osannut vielä sanoa siihen mitään pääseekö ja osa ei tiedä edes vielä (lue:ei ole saanut kutsua).Joten sen puolesta on hieman epäselkoinen asia.

Ai niin, viikonlopun aikana vein 3 kassia vaatetta, pääasiassa kokoa 60-62 (mutta oli myös muutama hajakoko vaatetta koossa 68,70 ja 80). Tääm liittyi siihen vauvavaatekassikeräys 2013 juttuun. Sen verran oli kampetta tullut tällle joka kasasi ne vaatepaketit täältä meidän paikkakunnalta, että oli saanut 3 kassia aikaan. 1 pojalle, 1 tytölle ja 1 unisex annettavaksi eteenpäin, jotka tänään vie eräs toinen sitten naapurikaupunkiin josta ne lähtee sitten sinne Karjalaan. Huisia! aivan mahtavalta tuntuu kun on saanut olla mukana omalta osin auttamassa tuossakin keräyksessä. :) Vähänkö on ylpeä fiilis.
Laitoin itse sinne menemään 1 vanupuvun ja 1 toppapuvun + toppahanskat vauvalle + paljosti oli muutakin kampetta vauvalle. Kaikki oli ilmaiseksi itsekin saatua, ehjää ja hyväkuntoista, joten ei tehnyt pahaa laittaa menemään. Ne mitä on jäänyt yli, lupasin että ne saa viedä Elävään kauppaan. En tee niilä itse mitään, kun ne ei mahdu meillä kenellekään. Lisäksi ne on olleet kuvien kera myynnissä jo hyvän tovin, eikä kukaan ole niistä ollut kiinnostunut ostamaan edes "nimellisellä hinnalla" niin ei harmita yhtään! Nyt ne pääsevät todellakin hyvään tarkoitukseen,-ainakin tahdon uskoa niin..
Nyt jos ehtisin vielä sen Viltsun tunnustuksen tekemään tänne, niin hyvä olisi. Siispä tuumasta toimeen... :)

Jep jep...

Viikonloppu oli ja meni.- ihan Ok.
Kellotkin siirtyi, mikä ei tuntunut aiheuttavan juurikaan mitään merkittäviä muutoksia elämässä ja sen kulussa...

Eilen käytiin illasta ajelemassa ja teimme sitten retken eräälle kanavalle. Siellä Kerttu joi pillimehun. Valitti ensin nähdessään puistonpenkin että:
- Pittää huilata välillä..minä juon nyt hen minun mehun...
- etkö joisi perillä? (olimme menossa vielä edemmäksi kävellen siitä, mutta neidillä poltteli niin kovin pillimehu jo taskussaan että alkoi ratkuttaa ja tekeytyi `väsyneeksi`jotta saisi juodakseen sen...)
No mehän hellyimme ja annoimme periksi. (varmasti virhe, mutta ei meillä ollut kiirettä mihinkään joten mitä väliä...)
Tyttö istui puistonpenkillä ja ryysti pillimehuaan.
Sitten matka jatkui. Kiersimme kanavan ja ylitimme pitkospuita pitkin maastoa joka olisi ilman niitä ollut varsin liukas ja hankalakulkuinen. Kerttu tepsutti mennä niin hauskasti kuin ankka. :D
Minä hänen perässään taapersin sitten kai puolestani kuin pullasorsa. xD

Ilta alkoi hämärtyä ja sinne syttyi rantaan valot.(katuvalotolppia oli siellä kanavan lähellä).
Ensin ne näyttivät kaukaa etäältä katsoen punaisilta, mutta läheltä ne näytti sitten keltaisilta.
Jännä juttu...

Minua haluttaisi askarrella joulukortteja, mutta kun se AIHE/KUVA on epäselvä...
En enää olekaan niin varma siitä teksinkö sillä tekniikalla jolla ensin meinasin lumiukon tehdä... hmm..

Leivoimme eilen (leivotin lapsilla) 2 piparkakkutaikin alevyllistä pipareita. Namskis! Siitä tuli heidän leipomanaan yht.44kpl pipareita. Oli kirahveha, possuja, krokotiilejä,avaruusraketteja, kuu-ukkoja,sydämiä, tähtiä ja kukkia ym ukkoa ja akkaa...
Alkoi mieli tehdä askartaa kortteja joissa olisi jonkinlainen piparipoika tai enkeli..
Enkelipipareista sain idean että niitä täytyy tehdä lisää ja kiinnitän sitten narulla ikkunaan niitä. Ne piparit saatan painella itsekin ->kaikkeen ei tarvitse lapsityövoimaa käyttää..:D

Niin ja vaihdoin eilen (mikähän siinä pyhäpäivässä on kun into iskee siivoamiseen juuri silloin niistä päivistä mikä kuuluisi pyhittää lepopäiväksi!?) niin vaihdoin verhot. Meidän makkariin sekä tytön huoneeseen (Kertun). Hällä oli aikaisemmin monsteriauto verhot (kuten isoveljelläänkin) mutta hän puhui eräs ilta että "tuo auto on pelottava hiiviö!!"  ["tuo auto on pelottava hirviö"] vaikka ne oli ihan normaalin näköisiä monsteri autoja...siitä sikisi idea-> NE VAIHTUU ja eilettäin kun olin touhukkaana päätin että NYT ne lähtee.
Tilalle pääsi pinkit vaaleat prinsessa verhot. Meidän makkariin taas laitoin violetit, kiiltäväpintaiset entisten harmaiden paneeliverhojen tilalle.
Joulumpana vaihdan olkkariimme punaiset verhot. Näin on.
Nyt tekee mieli etsiä ne siniset värivalot ja asentaa ne johonkin..pikkuhiljaa se joulu sieltä hiipii ja tuo koristeita tullessaan enemmän ja enemmän.. :)
Mukavaa!!!

Muistelen, että viime jouluna ne siniset värivalot oli meillä kuusessa (sisällä) joten kenties niitä voisi alkaa etsiä sieltä missä joulukoristeetkin ovat. :)

Mukavaa alkanutta viikkoa jokaiselle. :)

perjantai 25. lokakuuta 2013

Hyvää viikonloppua!

Ainakin viikonloppumme on siinä mielessä `hyvä`, kun kävin Lantun kanssa siellä KYS:llä ja uutiset olivat hyviä. Käsi (kämmen ja sormet) oli parantunut palovammasta oikein hyvin, eikä tällä erää ainakaan nähnyt plastiikkakirurgi tarvetta millekään jatkotoimille.
Tilannetta tulisi tarkkailla (kättä) ja mikäli siinä huomaisi jotakin normaalista poikkeavaa muutosta niin tulisi soittaa heille.
-Siispä toivottelimme hyvät viikonloput ja eikun pirssillä takaisin kotiin.

Enää en jaksanut lähteä itse naapuripitäjään, koska rahatilanteeni ei siitä lisisi kuitenkaan.
Niinpä jäin Lantun kanssa kotiin kun muut sinne lähtivät. En enää edes muista oliko heillä jotakin erityistä syytä vai muutenko vain..tämä ON huolestuttavaa jossainmäärin, mutta tässäkin positiivisena nähkäämme se, että edes muistan MINNE he menivät. Etten ala soittelemaan perään "minnekkäs te menitte? Missä olette?" hehe...

Äsken kun syötin Lanttua, niin oli hauska seurata kuinka 2 oravaa kirmaili pihamaallamme aidan päälle ja siitä lintulaudalle syömään sinne laitettuja pähkinöitä. Suurimman osan ne varmaan on piilotelleet naapureiden kiusaksikin, mutta minkäs eläin luonnolleen mahtaa.
Hauska niitä on seurata. Ovat varsin kesyjäkin, ainakin yksi. Eilen seisoimme meidän takapihalla liki tätä syöttöpaikkaa ja orava istui aidan päällä napostellen pähkinää jonka oli lintulaudalta hakenut. Siinä tuijottelimme ihan alle 2m etäisyydeltä toisiamme. Kurre meitä ja me sitä Kertun kanssa.
Äsken ne kaksi taisi olla kisasilla. Juoksivat peräkanaa ja  hätistivät toinen toista aina pois ja sitten takaa-ajo oli valmis. Lienevät kuitenkin samasta pesueesta.. tai enpä mene vannomaan,voihan olla että tässä käy joltakin muulta reviiriltä oravia. Niitä nimittäin on varsin paljon. täällä meillä päin.

torstai 24. lokakuuta 2013

Jospa sittenkin...

Taitaa näkyä sittenkin valoa tunnelinpäässä jonka ensin meinasivat kustannussyistä sammuttaa. :)
Nimittäin nyt on kyse siitä Vauvakassi
keräyks 2013.

Ensi alkuun oli intoa monilla lähteä siihen mukaan.
(Paikkakunnallamme ei ole keräyspistettä tämän tiimoilta ja minä olin yhteydessä sinne keräyksen järjestäjään kysellen kuinka voisi asian tiimoilta toimia ellei omalla paikkakunnalla ole järjestetty sitä pistettä/kerääjää?)
Sain tuolloin vastauksen, että "Jos jollakin olisi esim. syyslomaviikolla käyntiä Mikkelissä, niin voisi toimittaa sinne."
No, kuten arvata saattaa, kenelläkään EI ollut käyntiä siellä, saatikka että kukaan olisi sen vuoksi lähtenyt sinne lomallaan ajelemaan vartavasten.
Niinpä se ajatus jäi sitten...kunnes:

Eilen minä näin eräällä palstalla ilmoituksen että naapuripitäjäämme olisi mahdollista toimittaa avoimelle päiväkodille näitä sinne lähteviä vaatteita. Laitoin viestiä taas eteenpäin kylällemme ja kuinka ollakaan! Nyt on taas porukka intoa täynnä! Löytyi jopa henkilö joka voisi vaatekassin sinne heittää, kun käy siellä muutenkin koulunsa puolesta. :)

Kävinkin äskettäin läpi omien lasteni pieniksi käyneet vaatteet jotka ovat odottaneet jatkotoimia kassissa jo hyvän aikaa. Nyt ne pääsisi hyvään tarkoitukseen. En kuitenkaan saisi siitä muuta kuin hyvän mielen. Joskus on ihmisen tyytyminen siihenkin. Aina ei pidä katsoa rahallista summaa "minkä verran voisi näillä netota!?" jotenkin tuntuu -vaikka jouluun on vielä aikaa, että alkaa minun joulufiilikseni heräilemään pikkuhiljaa, ja ajattelen niitä vähä-, ja huonompi osaisia. Kaikilla ei takuulla ole asiat elämäntilanteen tai paremminkin laadun suhteen samat kuin mitä itsellä on.
Tähän pätenee sanonta "Köyhä antaa vähästä, rikas ei paljostakaan".
En tiedä onko tuolla minun panoksella niin suurta vaikutusta asiaan, mutta jotenkin se valostuttaa mieltä ajatella että ne vaatteet menevät TOIVONI mukaan hyvään tarkoitukseen, eikä ainakaan ensimmäisenä kaatopaikalle kipattavaksi.

Paljon olemme saaneet ko. vaatteista itse lahjoituksina , joten en näe tarvetta senkään vuoksi alkaa niillä rahastamaan. + että ne on olleet kuvien kera myynnissä jo aikansa, eikä ne ole menneet. jospa ne sitten kelpaa edes ilman saatuna.

Harmi, ettei sinne voi laittaa mukaan mitään tarvikkeita. Olisi mm. tuttipulloja tms. Vain vaatteita ja niistäkin on ohjeet...
Tietenkin sanomattakin on selvää että niiden tulee olla ehjiä ja puhtaita! Ja sitähän ne ovatkin, mutta toiveet oli kokopuolella sekä kuoseissa...(valmiit kassit tulisi merkitä sinisellä nauhalla/narulla ,mikäli sisältö on enemmän poikamaisempaa. punaisella, mikäli se olisi tyttömäisempää ja neutraalin kassin (unisex ) kassin ollessa kyseessä valkealla langanpätkällä. Varsin looginen järjestelmä. Meidän kamppeista suurinosa on juurikin unisex vaatteita.


Aamulla on sitten lähdettävä Lantun kanssa käymään Kuopiossa näyttämässä sitä hänen kättä lääkärille, antaako lääkärikin terveen paperit/mitä sanoo siitä paranemisesta. Toivon että se saa nyt pisteen ja pääsemme taas elämään ns."normaalia elämää" ilman siellä KYS:llä ramppaamista -ainakin tämän asian tiimoilta.

Märkää torstaita jokaiselle. Meillä ainakin lumesta ei ole tietoakaan ellei katso sinne, missä oli lasten väsäämä lumiukko. Siitä on jäljellä enää alin, se suurin pallo sekin kovin kuihtuneen oloinen jo... :D

tiistai 22. lokakuuta 2013

Puh-huijaa...

Tänään olen saanut kaupusteltua 1 paketin itsenäisyyspäivän kynttilöitä käydessämme kerhoilemassa. Ilmeisestikään nykyihmiset eivät viitsi ostaa niitä-ei etenkään jos niiden myynti on jonkun yhdistyksen hyväksi, jota nyt en tässä mainitse enempää.

Olen suunnitellut mielissäni että kun meille avautuisi tilaisuus niin tekisimme isänpäiväksi kortin ukille. Mielessä oli tehdä lasten kanssa sellainen pää sukkahousuun (käyttämättömiin!) ja tehdä sille kasvot langalla tiukkaan kuroen ja ommellen villalangasta hiuksia, mutta nyt kun on A) ensimmäinen tilaisuus siihen niin lapsia ei kiinnosta yhtään irtaantua tuon syntilaatikon, jota myös kauniimmin tv:ksi kutsutaan.
Aaargh!
Pitänee kai ottaa ja alkaa itse tekemään, jos se into vaikka tarttuisi siitä lapsiinkin.
Ainoa pieni "mutta" on tuo pienin riiviö 11kk, jos hän tarvitsee minua, niin sittenhän se meinaa yhtä kuin että homma keskeytyy... Jospa saisin edes leviteltyä ne tarpeet jotta pääsen ne kasaamaan samantien takaisin sinne mistä ne otinkin. .D

Ihan kuin olisi ollut taas muutakin, mutta se karkasi mielestä...
Jospa lähden levittelemään niitä tarpeita. Ensin on pyyhittävä keittiönpöytä enimmistä rasvatahroista yms.
Siinä äsken oli leivän syöjiä ja veikkaan että ei ihan siististi se sujunut jokaiselta.

Vähän väsyttäisikin, mutta ei auta, sanoi nauta!

Mitä te olette aikeissa tai MILLÄ muistaa isiä teidän perheessänne reilun parin viikon kuluttua? 

maanantai 21. lokakuuta 2013

Hiljennyin pyhänä...

Kävin pitkästä aikaa pyhänä aamulla kirkossa.
Sanoisinko sen olleen jokseenkin "valaiseva" kokemuksena. Aina siitä tavallaan jotakin käteen jää. :)
Tällä kertaa oli vuorossa /teemana, seniori opettajat, jotka keräsivät kolehdinkin kyseisessä jumalanpalveluksessa. Yleinen painotus olikin lähinnä opettajien ammattiakin sivuten "huoli ja hätä".
Milloin on syytä huolestua jostakin tai olla jopa hädissään? Niillä on suuri ero.
Jokainen voi pohtia asiaa enemmin omissa mielissään ja tulla mihin päätökseen tahansa, se tuskin on väärä.

Sain myös erään voisinko sanoa vinkin, sukumme kiireisiin liittyen.
Pappina toimi meidän lapsetkin kastanut pastori. Se lämmitti jollain tapaa mieltäni, kun huomasin asian istuessani kirkonpenkkiin ja selattuani ensimmäisen virren valmiiksi. Pappi asteli alttarille sakastista ja huomasin että "Hei, minä tiedän hänet!"
Pienistä asioista sitä ihminen on iloinen.
Se, asia, minkä sukumme kiireisiin keksin -jos voisin käyttää sanaa `ratkaisu`oli se, mistä pappikin saarnassaan puhui. "Uskossa oleminen ei ole tekemistä-vaan olemista".
Näin heti sielunisilmin kuinka sukumme kiireisinä tai paremminkin toimeliaina ja aikaansaavina ihmisinä olivat tekemässä koko ajan jotakin, eikä lepoa ollut/tunnettu muutoin kuin käsitteenä ja sekin vain silloin kun henkilö oli fyysisesti niin sairas (kipeä) että ei yksinkertaisesti jaksanut olla tolpillaan. Tarkoitukseni oli illalla soittaa omalle mummolleni kertoakseni tämän asian, mutta meille tuli sitten miehen vanhemmat ja asia jäi... Ehtinen tuon vielä hänelle kertoa myöhemminkin. :)
 




Tässäpä kuvaa kirkostamme. jonka olen lainannut netistä. En ottanut itse paikanpäällä ollessani.



Mitäs minä vielä meinasin...
Ai niin, joulukorttien ideaa olen alkanut metsästelemään sekä niihin jotakin mukavaa värssyä.
Siinä sitä on puuhaa kerrakseen, että löytää /keksii ideansa niin että edes itse kokee värssyn ja kortin kuvan sopivan jollakin tapaa yhteen.
Usein olen tainnut laittaa värssyksi jonkun pätkän jostakin joululaulusta sanoja... niitähän riittää sitäpaitsi varsin paljon. Siinä mielessä siis helppo.
Joskus olen tainnut keksiä itse jonkin jouluaiheisen riimittelyrunon jonka olen sitten iskenyt korttiin.
Saapahan nähdä mitä tälle vuotta keksin. Mielessä oli josko olisin tehnyt ylhäältäpäin kuvatut lumiukot, mutta ne ei ole niin jouluun miellettävät...täytyy vielä antaa asian muhia.-vielähän tässä on aikaa ennen kuin ensimmäisiä joulukortteja voi edes lähettää postitse. :) Aikaisempina vuosina olen muistaakseni tehnyt "poro-","piparkakku-" sekä "joulupallo"-aiheisia joulukortteja lähetettäviksi ja annettaviksi. Joku "joulukellokin" olisi kiva tehdä, mutta katsokaamme mihin tarpeita on (eniten valmiina) niin se ratkaiskoon asian.

Keskiviikkona saan taas 3 keraa huopuvaa villalankaa, kun tein vaihtokauppoja erään naapuripaikkakuntalaisen naisen kanssa. :) Enää pitäs saada ne puikot heulumaan, siihenkin hommaan himoja olis enemmän kuin arvaattekaan. Aikeissa olin vikertää vaikka lapaset -jos en itselleni, niin jos pienimmälle.

Ai niin ja isänpäiväksi pitäisi alkaa keksiä jotakin. Löysin erään idean isänpäivä lahjaksi lapsilta, mutta onko meillä miten aikaa tehdä sellaista isältä salassa? :D Siitä tässä kyse onkin.
En paljasta enempää että itse mahd.lahja ei paljastu isälle itselleen ennen aikojaan... ;)
Jos sen toteutamme, niin laitan valmiista kuvan sitten tänne.LUPAAN!
Se vaatii vaan hieman "käsityötaitoja" lapsilta..pitäisi neulaa osata heilutella hivenen... no se siitä nyt. Ja muihin aiheisiin...

Joita ei taida nyt kumpuilla mieliini. Tässä siis tältä erää kaikki.

Ps. Pienillä etupyörillä olevat rattaat ovat kirotut! Ne kun ei kulje kunnolla tuolla jäätyneessä loskassa. Tökkii matka yhtenään. En tiedä auttaisiko jos ne etupyörät lukitsisi, ne kun on "liikkuvat" (pyörivät ympäri). Tänään sain aamusta kaupalla käydessä taas puskea hetken jos toisenkin ihan pätöpienien jäämöykkyjen yli!! Sain jopa kanssaeläjät (kadunmiehen) tarjoutumaan avukseni. Teki mieli sanoa että "Kiitos, kyllä apu kelpaa..oltais menossa tuonne S-markettiin, että jos sinne lykit nämä ja takaisin niin oikein mielellään otan avun vastaan..." :D
En sitten kuitenkaan viitsinyt olla ihan niin vitsikäs. Matkaa oli kuitenkin vajaa ½km.







lauantai 19. lokakuuta 2013

Lunta tulvillaan...





"...on raikas talvisää..." 
Tässä meidän perheen lasten väsäämä lumiukko jonka tekivät jo perjantaina.
Tänään sitten meidän Kerttu neiti päätti että se on kauniimpi/komeampi-miten vain, nurin potkittuna. (Tästä en tullut ottaneeksi kuvaa enää...) Kenties se olisi ollut tämän ukon tai akan häpäisemistä.

Asensi sitten isä tyttären kanssa perjantaina meidän takapihalle lintulaudan. Sinne ostivat pähkinöitä, koska eräs naapureistamme sanoi meidän pihakuusessa asustavan oravia.
Tästä oli meillä näköhavaintoja kun oravat  (tai orava) oli nähty kulkemassa meidän talon aitaa pitkin. Niinpä Kerttu nyt tänä aamuna ensimmäisenä juoksi ikkunaan herättyään katsomaan näkyisikö oravaa syömässä "päkkinöitä" tai "lutinoita"...
Ei ollut ei.
Tilanne korjaantui päivällä kun olimme syömässä. Keittiöstämme näkee sen lintulaudan ja huomasimme lintulaudalla oravan olevan visiitillä.
Hetken aikaa sitä seurailtuamme huomasimme, että "hetkinen...niitä on kaksi!"
Eikä aikaakaan kun toinen loikki pihamme poikki ja toinen meni sitten orapihlajaa pitkin. SIELLÄ SEN SISÄLLÄ!!
Sitä seuraillessamme huomasimme niitä olevankin kaksi siellä orapihlaja-aidan sisässä! + se 1 joka meni maata myöden.
Miten taitavaa taiturointia olikaan se oravien liikkuminen orapihlaja aidan sisällä. Kuin portaita olisivat menneet nousten kerros kerrokselta ylemmälle tasolle kunnes olivat kohdassa joka yhtyi lauta-aitaan ja kiipesivät siihen, mistä pääsivät lintulaudalle napostelemaan pähkinöitä ja "lutinoita" :D

Tänään olemme olleet kotosalla tehden kotihommia ja ollen tekemättä niitä.
Kävimme mm. viemässä kierrätykseen lehtiä, tölkkejä ja sitten minä laukkasin myöhemmin vielä kaupalle ostaakseni jotakin "herkkuja" illaksi itselleni ja miehelle. :) <3
Suklaata tarttui mukaan,-kuinkas muutenkaan. :)
Mmmm...syntisen hyvää suklaata-ah!

Nyt voisin mennä hetkeksi katsomaan vielä tv:tä ja sitten makoamaan..Zzz...

Arvontavinkkilinkki! :)

Keltaisen talon joulunodotus-blogissa arvonta. Käykääpäs osallistumassa jos ette vielä ole niin ja tai tutustumassa hänen blogiin TÄÄLLÄ.
Aikaa on vielä huomiseen 20.10.2014 saakka joten kipin kapin. :)

perjantai 11. lokakuuta 2013

Kutsua pukkasi.


Kas niin, on ollut pieniä kiireitä, etten ole ehtinyt tännekään kirjailemaan.
- Nyt takaisin langoilla roikkumassa. :D

Ensinnäkin tuli pieni onkkelma mietintämyssyyni. Pukkasi kutsun erään tyttäreni kaverin 4v synttäreille. Noh, eihän siinä ongelmaa-kun siitä ei tee sellaista, mutta...
Heillä kaikki lapset (ne kolme) ovat syntyneet marraskuulla kuka milloinkin) niin viettävät ne kaikki samalla kertaa! O-Ou!
Yksi täyttää 10v, toinen 11v ja kolmas sen 4v.
Mietityttää nyt hieman että MITÄ KUMMAA LAHJAKSI kun sankareita on tavallaan kolme!?!?
Huomioimmeko näitä kahta vanhempaa lainkaan, vai menemmekö vieden lahjan vain tälle 4v täyttävälle....Hmmmph!

Taloudellisesti meille kannattavinta olisi jos ei kummemmin tarvitsisi huomioida näitä 2 vanhempaa sankaria.(vaikka luoja, minä tiedän että hekin varmasti jotakin odottavat saavakseen.)
Perustaisin myös sen lahjattomuuden heitä kohtaan sillä että, se nuorin on meidän tyttären kaveri jolloinka meidän ei tarttis viedä heille enää lahjaa.

On myös vaihtoehtona sekin että JOS löytyisi jokin lasten elokuva joka voisi miellyttää heitä kaikkia kolmea, veisi sen yhteisenä heille...mutta... mikähän mahtaisi olla niin kiinnostava että jaksaisi innostaa 4vuotiaasta -11vuotiaaseen saakka...
-Ehdotuksia?
Seuraan itse nykyisin niin vähän mitään siitäkään maailmasta.

Eikä siinä kaikki, kun meidän Lantun syntymäpäivätkin painaa päälle näistä viikon sisään,joten senkin puolesta taloutemme on tiukilla.
- TIEDÄN, että ei tarttis laittaa mitään tai olla mitään sen kummempaa, mutta se ei auta jos vain niin tahtoo olevan. Eläin teemalla ne pidetään ja that`s it!
En kuitenkaan ole tilannut mitään apinoita tai muita eksoottisia eläimiä vuokralle tuohon tilaisuuteen, mutta siis tarjottavat tahdon liittyvän jollain tavoin synttäreiden "teemaan." Sanoi muut mitä tahansa.

(Koitin tänne kuviakin saada lisätyksi, mutta kone ei ollut yhteistyökykyinen..joten olkoon sitten taas kuvaton postaus..PÖH!)

lauantai 5. lokakuuta 2013

Vauvakortti serkulleni.



Tekaisin tuossa viikolla, kun aikaa sattui järjestymään toisen lapsista ollessa mummollaan ja pienemmän nukkuessa, kortin sitten.
En kummemmin miettinyt kenelle tai mihin tarkoitukseen tekisin kortin. Aloin vain tekemään. ajattelin että "teen kerrankin sellaista kuin mitä siitä alkaa tulemaan.."
Ilmeisesti taisi alitajunnassa olla tieto niin voimakkaana ja vahvana serkkuni perheenlisäyksestä ja kortista tuli kovin sen näköinen että sillä voisi laittaa vaikkapa "vauvaonnittelut" menemään. Ja koska hän oli saanut tytön niin väritkin kai hieman korttiin valikoitui sen perusteella. :)

Sisälle tulostin kirjoitettuna sen lorun "sininen norsu ja samettikarhu.."
Se on mielestäni niin kaunis loru /värssy vauvaonnittelukorttiin. ;) 

torstai 3. lokakuuta 2013

VAUVAKASSIKERÄYS 2013.

Tälläiseen törmäsin ja tuntui kyllä kiinnostavalle koska meilläkin on kaapeissa vauvan vaatteita -hyvä kuntoisia jopa, ja niitä kun ei raaski heittää ihan roskiinkaan. Usein niitä on hankalampi saada kaupaksikaan.(Yritys päällä koko ajan, mutta rajansa kaikella.- Lopulta olen valmis ne vaikka lahjoittamaan mikäli menevät niitä tarvitseville.)
Laitanpa tähän kopioitua tekstiä sivustolta missä tästä on kerrottu lisää/tarkemmin:

"Vauvakassiyhdistys Vaaka ry järjestää lokakuussa 2013 kaikille avoimen vauvakassikeräyksen. Vauvakassi on hyväkuntoisista käytetyistä ja/tai uusista vaatteista sekä tarvikkeista koottava pienoiskokoinen äitiyspakkaus. Keräyksen kassit lahjoitetaan vähävaraisille vauvaperheille Sortavalan alueella Venäjän Karjalassa ja Viron Rakvereen. Keräyksen tavoitteena on kerätä 800 vauvakassia.
Keräykseen voit osallistua lahjoittamalla joko kokonaisen kassin TAI vauvan toppapuvun (esim. äitiyspakkauksen toppahaalari). Lahjoitettavien vaatteiden ja tavaroiden tulee olla uudenveroisia: hyväkuntoisia, ehdottomasti ehjiä ja puhtaita."Toki se lista kassiin liitettävistä tavaroista voi ensialkuun tuntua suurelta määrällisesti, mutta jos tähän lähtisi samalta paikkakunnalta muitakin, niin se voisi olla vaivatonta saada edes 1 kassi lähtemään sinne. :)
Minä olen juurikin sellainen joka on varsin helppo saada mukaan näihin keräyksiin. Aivan kuten joskus taisin tehdä lähemmäksi 20 vai olisiko ollut ylikin kortteja keskoslapsille annettavaksi.(No heidän vanhemmilleen lähinnä tietenkin, mutta...noh, taisitte jo napata jutun pointin!)

Vaatekassin vaatteiden koko tulisi olla 50-74cm, ja meiltä ainakin löytyy juurikin näitä kokoja jossain määrin. Potkuhousut taisin jo myydä (ne mitä tulee äitiyspakkauksessa-kun ne ei enää mahtuneet meidän Lantulle.)

EDIT.35.10 klo 11:42

Sain eilen vastauksen kysymykseeni jonka lähetin sinne Vaaka-asema Ry:lle, liittyen "kuinka voisi toimittaa kassin mikäli omalla paikkakunnalla ei ole kerääjää/keräyspistettä ko.kasseille, mutta olisi halua auttaa osallistuen keräykseen?

"Kiitos viestistäsi, saisitteko mitenkään vaikka kerätyksi listassa kassiin vaaditut tarvikkeet ei enempää jotta kassit olisi mahdollisimman tasa-arvoisia keskenään. Pystyisikö joku teistä joku toimittamaan syyslomalla kassin/ kassit Mikkeliin tai Savonlinnaan?"
-Joten tyrehtyykö tämä auttamishalu nyt siihen ellei ole käyntiä kenelläkään täällä meillä päin olevista kummallakaan paikkakunnala.... :/
Täytyy kysellä vielä. Itselläni ei kyllä löytyis ihan kaikkea kassiin tarvittavia, saati edes 50 x 60 kasia (pitiköhän sen olla vielä kangaskassi..en muista, mutta sellainen mielikuva kuitenkin jäi)... että mahdollisesti tämä tyssäsi tuohon toimitukseen. .

Tiivistahtinen viikonlopun aloitus.

Huomenia!
Kello on nyt 6:39 ja heräsin kai siinä n.klo 05:26 paikkeilla. Oli pakko että herään, koska ei ole muuta herätyskelloa kuin koululaisen kännykkä joka soittaa hänet ylös tuntia ennen kuin kyyti tulee. Siispä minun olisi siinä vaiheessa jo myöhäistä herätä.
(+ Etten osaa käyttää hänen puhelintaan niin en mene sotkemaan sitä edes tämän vuoksi.)

Tässä onkin oltava pian lähtövalmiudessa. Ensin menemme käymään tenavatuvalla, missä on kirpputori meininkiä suunnitelleet jo joku tovi takaperin. Itsekin meinasin ottaa joitakin lastenvaatteita jos sattuisi että niille vaikka ostaja löytyisi.
Kauaa emme ehdi olemaan kun meidän on sieltä lähdettävä terveyskeskukselle näyttämään taas Lantun kättä klo 10:een oltava siellä.
Eilen illalla otin sidoksen hältä pois kun oli jo taas niin ruokaisa tuppelo, että en ilkeis viedä sitä sellainen ruokatohra-möykky kädessään sinne, en edes sen tuppelon vaihtoon.
Iho oli parantunut erinomaisesti. Ei varmaan tarvinne laitella tänään siihen enää kummoista tuppeloa. Ellei sitten siitä syystä että suojaksi, jotta se rasva ei sotke joka paikkaa. (vaatteita ja paikkoja missä tyttö konttailee mennä+ onhan se liukaskin sitten konttailuun se käsi ilman mitään suojusta/sidosta..)
Sieltä tk:lta sitten meinottelin vielä käydä uudemman kerran siellä tuvalla, mikäli ennen klo 12 selviämme pois-en näe miksi emme selviäisi...mutta teoriassa jätän senkin mahdollisuuden että ajat olisi niin myöhässä ettei olisi enää mitään järkeä lähteä sinne uudestaan. Se kun on kuitenkin matkamme varrella.

Iltapäivästä saan kahviseuraa. Ystäväni käy lapsineen mennessään käymään viikonlopun kotipaikkakunnallaan. Jipii! Viimeyönä askarsin hälle ylläriä. Ei mitään sen kummempaa kuin tuunailin suklaalevyä uusiksi. Siitä syystä kun olin sen tuunailun ehtinyt jo aloittaa aikaisemmin illasta, en viitsinyt jättää sitä keskenkään. :D

Sitten heidän lähdettyä jatkamaan matkaa onkin meillä viikonlopun aloitus. Ihan perussettiä vaan ,kotosalla oleilua yms. Illasta kenties jotakin hyvää ja maistuvaa ruokaa.. kenties kebab riisin kera...Mmmm... ja jotain hyvää juomaa,-mutta sitä vain himppasen! Ei mitään kaatomeininkiä. Ehei, pois se minusta. Uskon saavani päänsäryn jo tästä väsymyksestänikin.
Lanttu on alkanut heräillä joopa 2x yössä.
Viimekin yönä ensin n.klo 2:33 ja sitten siinä vaille 05~
Lopulta otinkin tytön viereeni tuolloin ensiheräämisellään kun joka kerta kun hän nukahti syliini, ja laskin hänet omaan petiinsä niin parahti huutamaan.*huokaus* eikun otat uudesta syliin mihin rauhottui..siksipä lopulta otin viereeni nukkumaan ja naps, siinä tyytyi nukkumaan ilman huutamisia kun laskin viereeni. Kumma juttu....
Mielestäni en laske häntä mitenkään "epätasaisesti" tai rytkäyttäenkään,, vaan niin hissukseen kuin selkäni antaa myöten. Kun pinnasängyn pohja on matalimmalla mitä menee, niin se jokseenkin tuntuu selässäni laskea tuollaista reilua 8kg möykkyä jottei hän heräisi. Useimmiten herääkin tai ainakin havahtuu käyden hieman tajunnanrajamailla(lue:hereillä). Pitäisi siis kai sanoa "unen ja todellisuuden rajamailla" ;)

Nytpä voisin alkaa laittaa kamppeitamme valmiiksi sillä lähtöön ei ole enää kovinkaan kauaa aikaa.

Mukavaista viikonlopun alkua kaikille!!

Hssss!

Ollaan sitten hiljaa kun päätti puhelin sanoa yhteistyösopimuksensa irti. Ja vielä ihan tuosta vaan, yks kaks! Ei mitään ennakkovaroiituksia antanut tai merkkejä siitä että aikoo seota.
Noo, ellei sitä lasketa (mitä en minään merkkinä moisesta pitänyt) että eilen illalla siinä oli akkua jäljellä enää 2 tolppaa.. Yleensä tuossa vaiheessa laittaisin sen yöksi laturiin jotta aamulla on akku täynnä jne. Nyt en jaksanut.
Aamulla heräsin klo 5:17 kun Lanttu heärsi potkien sänkyään, ja juotin hänelle puoliunessa ollen maitoa pullostaan. Sitten takaisin petiin...noh, sitä ennen kävin laittamassa hernekeiton tulille, mutta sitten menin pötkähtääkseni edes 1h ajaksi vielä ummistaen silmiäni...väsymys oli kamalan kova!
Jätin hernekeiton pienelle lämmölle muhimaan ja heittäydyin petiin laittaen kellon soimaan vielä varmuuden vuoksi tunnin päähän.
Ei mitään ongelmaa, tosin heräsin ennen kuin kello ehti soidakaan koska Lanttu piti siitä taas huolen heräten ja alkaen nyt oikein tirskua ja kikatella omassa pedissään + potki petinsä päätyjä. *ryskis!!!!! JYSKIS!!! RUMPSIS!!!*
Eipä siinä silloin paljoa nukuta.

Noh, nousin ylös ja kun katsoin kelloa huomasin akkua olevan nyt enää 1 tolppa. Nyt täytyisi laittaa se laturiin jotta siinä olisi virtaa kun lähdemme päivällä Kerttua vastaan linja-autoasemalle!!! (jos he sattuisivat vaikka soittamaan tms. niin voisin vastata...-no joo, enää en voi vastata...)
Laitoin laturin seinään ja puhelimestani katosi taustakuva. Se oli täysin vaaleanharmaan ja valkoinen väritykseltään. Tekstitkään ei kunnolla erottuneet taustasta. JES!!!
-not!
Nooh, rumppasin virtanapista virrat pois. Ajattelin ensin että "jospa siinä on niin vähän virtaa ettei se siksi toimi ihan kuten pitäisi.." (joopa jooo, mutta olin toiveikas, koska onhan niitä häiriöitä ollut ennenkin puhelimissa).
Eikä mitään... kysyy PIN-koodin ja minä sen laitoin siihen.
Edelleen oli tausta valkoisen harmaa.
-?!?
Sammutin taas virrat, tai yritin, enää ne ei sammuneet virtanapista painaen. Herjase että "Muisti täynnä"
- ?!? WHAT!?!
Niiinpä piti ottaa akku irti jotta sain virran sammumaan. (tuotahan ei suositella mutta minkäs teet kun muutenkaan ei tapahtunut mitään...)
Laitoin taas päälle virrat kun olin antanut ensin olla hetken aikaa sen rauhassa latautumassa.
Sama homma. Ensin kysyi PIN-koodin ja sitten ilmoitti että "MUISTI TÄYNNÄ" Vaihtoehtona oli painaa kohdasta missä oli OK. Painoin siitä mutta mitään ei tapahtunut.
- NO VOI JESTAS!!!Nytkö sinun piti seota!!!!

Onneni oli se, että minulla EI ole tänään mitään minne pitäisi soittaa tai mitään mistä odottaisin puhelua saapuvaksi...Eli siinä mielessä hyvä päivä kännykälle suorittaa tuo sekoaminen. Vaikka EN KYLLÄ TYKKÄÄ EN!
Minä en nimittäin tykkää käydä puhelinkauppoja. Ne kun ovat vuosi vuodelta automatisoidumpia. Hyvä kun tarvitsee tietää itse mitä olet aikeissa sillä tehdä kun puhelin tekee sen puolestasi. No ehkei ihan ole vielä kehitys niin pitkällä, mutta ei varmasti ole montaa valovuotta kun sellaista joku yrittää.
Nythän on jo niitä malleja joissa riittää kun sormellaan husotaan niin kuvat liikkuu ja vilisee vaihtuen. En tiedä miksi, mutta jokin minussa vastustaa sellaista. EDELLEEN!
Samaa oli havaittavissa jo 2½vuotta sitten kun ostin edellisen tämän nyt pimenneen puhelimen.
Kriteerinä oli ostaessani että:
- Nappulat täytyy pystyä TUNTEMAAN kunnolla että ne ovat ihmisjärjellä käytettävissä.
Erästä kännykkä mallia kokeilin, mutta sen veinkin takaisin heti seuraavana päivänä koska sen kanssa elo meni liiankin eksoottiseksi. Yritit kirjoittaa sillä tekstiviestiä niin aina painui muita nappeja kuin mitä oli tarkoitus!!!Ei siitä tullut mitään.
En sano että sormeni olisi mitenkään jättimäiset, mutta HALOO jotakin rajaa kuitenkin..:
Se näppäinlevy tai mikä taso se oli, niin oli miltei yhtäsamaa liuskaa, niin miten siitä erotit minkähän numeron/kirjaimen päällä se sormi on, muutoin kuin kokeilemalla.
- Ja VÄÄRÄHÄN se oli mitä painoit...Aaargh!


Eipä siinä, jossain mielessä tämä on varmasti varsin tervetulluttakin ettei ole koko aikaa tavoitettavissa  (Ei sillä että koko aikaa joku koittaisi tavoittaakaan) mutta on silti sellainen "orpo olo" kun ei ole millä soittaa JOS tilanne sitä vaatisi.
Millainen sitten olisi sellainen tilanne?- En osaa sanoa... mutta ajatuksena lähinnö paino sanalla JOS PITÄISI soittaa...
Niin, ja loppuvaiheessa se puhelimeni nyt viimeisinpänä heitti että;
- Puhelimen uudelleen yhdistäminen epäonnistui. Ota yhteyttä jälleenmyyjään"Tuon tekstin nähdessäni luovuin toivosta että siinä enää mikään auttaisi... mennyttä mikä mennyttä.
Ja vitsailiko puhelimeni vielä noinkin viimeisillä voimilla(lue:virroillansa) minulle, enkai minä ainakaan voisi sillä soittaakaan mihinkään...huh huh...miten ironista ja samalla kuitenkin niin koomistakin.

Jospa tämä tästä vielä iloksi muuttuisi.
Täytyy lähteä jonkin tunnin kuluttua kylille ja käymää kaupassa kunhan ensin on oltu Kerttua vastassa... Uhkasin jo eilen vielä puhelimessa ollessani hänen kanssaan (kun se rakkine vielä silloin toimi!!) hälle että kun näen niin juoksen ja hyppään hänen syliinsä, että treenaisi yön jotta jaksaa ottaa äitinsä vauhdista sylkkyynsä.
Tyttö vaan naurahteli ajatukselle ja lupasi kuitenkin ottaa syliinsä. Kentie siinä käy niin että enköhän se minä ole joka hänet lopulta ottaa syliin ja nuolee vielä siinä pusutellen märäksi. :D

Antoisaa päivää jokaiselle!