maanantai 29. huhtikuuta 2013

Riisisuklaata...

Innostun heti, olen ihan suorastaan LIEKEISSÄ jos minua pyydetään kirjailemaan/ antamaan ohje johonkin `tekeleeseeni` :)
Aivan kuten Ruska pyysi nyt tekemäni riisisuklaan ohjetta, en meinaa pysyä niissä housuissani, kun en tiedä mistä aloittaisin :D
Alla ohje kuten minä sen tein.

       Riisisuklaa
125g kookosrasvaa (käytin itse tavallista voita, syystä että en pidä kookosrasvan mausta)
2½dl tomusokeria
1 dl  kaakaota (laitoin itse ½dl tummaa leivontakaakaota ja ½ kaakao-amareton makuista)
1L riisimuroja

* Sulata rasva.
* Sekoita kuivat aineet keskenään.
* Kaada joukkoon kuuma rasvasula ja työstä seos nopeasti tasaiseksi.
* Levitä seos pellille leivinpaperin päälle levyksi tai lusikoi pieniä haluamasi kokoisia kasoja.
* Anna kovettua viileässä.
 - HERKUTTELE!
(Säilytä viileässä-> murenee lämmetessään, ei kestä kasassa. Oli jokseenkin muruista syötävää muutenkin kun pitihän sitä testimaistaa.. )

VINKKI:
Jos et pidä kookosrasvanmausta niin sen voit korvata (aivan kuten minäkin tein) tavalisella leivonta voilla.
Ovat myös kivoja viedä vaikka lahjana kun tekee pieniin foliovuokiin ja pakkaa kauniisti.

sunnuntai 28. huhtikuuta 2013

Takaisin kotona. Osa 2/3

 Jäimme siihen että ostin kaverilleni hänen tietämättään, että ne tulee heille, niin ruusukimpun. jotka olivat kaupasta ostetuiksi niin suunnilleen lainatussa kuvassa olevan kaltaisia väriltänsä.
Matkanteko bussissa oli jokseenkin raskasta- myös paikallisilla, sillä jotenkin ne tuplarattaat on rohjommat kuin ykkösrattaat. Ja kääntyvät etupyörät...- niissäkin on puolensa, mutta totta kai ne oli pääasiassa väärässä asennossa jolloin tuupin ja tökin ihmisiä etenkin asetellessani rattaita niille varattuun tilaan, mikäli siinä välikössä vain joku oli jo ennastaan rattaineen tai vaunujensa kanssa. Tiivis oli tunnelma sen perään siinä vaunusopukassa kun olin saanut viimein asettumaan omat tuplamme sille paikalle.
Kaverini soitti eräälle toiselle tuttavalleni (hänen kaverinsa) että me olisimme heillä- mikäli halusi nähdä ja hän saapuikin oman 5 vanhan tyttärensä kanssa paikalle jonkin ajan kuluttua. ;)
Lapsilla näytti menevän leikit hyvin yksiin vaikka eivät olleetkaan tavanneet toisiaan ennalta. Sinne vaan Kerttukin meni niin reippaasti mukaan että tämä äiti sai olla ylpeä tyttärestänsä.
Kahvit siellä joimme ja sitten kello olikin jo sen verran paljon illan puolella että oli lähdettävä kotiin.
Tuolla reissulla ostin kaverini kaverilta välikausi puvun Kertullemme, hintaa ei pitänyt sillä kuin 5€ ja koska kierrätystä harrastan itsekin, niin tottakai minä sen ostin. Olihan se ollut vasta vain yhdellä lapsella aikaisemmin.

Kotiin (tätini luo päästessämme) lapset olivat väsyneitä. Iltapuuhat alkoi oitis päästyämme tätini luo.
Suunnittelimme siinä hieman seuraavaa päivää (perjantaita) joka olisi messupäivä meille siellä kauan odotetuilla Lapsi Messuilla. :)

Aamulla heräsinkin jokseenkin katkonaisesti nukkumani yön jälkeen. En tiedä olino jotenkin "herkempi" heräämään ja hoivaamaan Lanttua hänen inahdellessaan aamuyöllä n. klo 4-5 aikaan, jolloin nousin perinteisesti ja laitoin hälle velliä tai maitoa pulloon ja vaihdoin hälle samalla vaipan. Sitten Lanttu uinahti uudestaan nukkuen n. 7-8 välille. Itsehän heräsin uudemman kerran 6-7 aikaan jolloin Kerttukin usein nousi pissalle ja sitten menimme aamupalalle hänen kanssaan. Itselle keittelin ne aamun ensimmäiset kahvit tuolloin. Toiset keitin kun kummitätini heräili, useimmiten siinä klo 7:30-8:15 aikaan.
Kerttu leikki hänen luonaan hänen kissojensa leluilla. Hällä oli oikein mariskoolillinen niitä kissojen leluhiiriä. Osa niistä rapisi, keinui, ja yksi jopa vinkaisi kun sitä heilutti ilmassa. Tämä vinkuva muodostui Kertulle niin rakkaaksi, että se piti olla hällä aina nukkumaankin mennessä vieressä. Hän sanoi sitä itse "viikuhiileksi" (tai oke, hän kun sen S-kijaimen kiertää niin se taipui hällä vain "viikuhiili".
- Mittä on te viikuhiili?
:D

Matkasimme messukeskukseen ja sää oli sateeton,mutta harmaan pilvinen.
Sisälle messukeskukseen piti kiertää itäiseltä puolelta rattaiden ja vaunujen kanssa. Me noudatimme nöyrinä ohjeita.(Ystäväni hesalaistuneempana oli tullut juuri toisista ovista vaunuillansa.)
Messuilla odotimme ystävääni sinne saapuvaksi. Kiertelimme siellä hetken ennen kuin hän soitti ja kyseli missä olimme?
Olin ehtinyt ostaa sitä ennen 3 paria korvakoruja itselleni Outletista jossa joku liike myi korvakoruja -30% ja -50% alennuksin. Niinpä ostin 3 paria siitä -50% altaasta.
Nehän ei voineet olla mitään riippuvia, sillä pienen Lantun nyrkit hakeutuivat aina kaikkeen roikkuvaan. Niinpä valitsin sitten nappikorviksia.
Yksi pari oli helmet.
2. pari oli helmet joiden sisällä oli kissankuvan. (nämä annoin tädilleni nimipäivälahjaksi)
3.pari oli vaaleanpunaisen timantin näköiset, mitä kiveä ne sitten onkaan, luullakseni kirkas vastaava on zirkoni, mutta tämä oli vaaleanpunainen...
(Tosin kun laitoin tuon 1.parin eilen korviini, oli yöllä jo toinen korvis pudonnut korvastani...löytynee pedistämme. Toivon niin!) Mitään kallista ei kuitenkaan ole kadonnut ;)

Kerttu sai itselleen messuilta 2 kenkäparia, sillä kun kaverini oli jo saanut tarpeekseen ja lähti kotiinsa, me satuimme sellaiseen välikköön missä oli myynnissä näytekenkinä olleita kenkiä hintaan 5€/pari!!!! koot olivat tietenkin aivan pienten lasten, ei olisi ollut paha jos olisi ostanut yhdet "ylimääräisinä" vaikka jolloinkin joskus jollekin lapsen saaneelle annettavaksikin. Eräät valkoiset lakeriset tyttöjen kengät oli aivan ihanat. Joku muukin siinä penkoi nitä kilvan kanssani ja totesi joistakin että "Olisipa näille käyttäjä niin ostaisi.."
Tein varmasti hieman tökerösti kun sanoin että:
- Sinun täytyy tehdä niille kengille pitäjä... ;)
(Se oli sammakko, sillä nykyään on lapsettomuutta hyvin paljon, syyt niihin ovat moninaisia joten olisi pitänyt jättää se sanomatta. Onneni oli että hän ymmärsi vitsini tai sanoisinko "Pontin" asiasta.
Näiden ostostemme lisäksi ostin jo äitienpäivää ajatellen 3 luuttua joissa oli tekstinä jotakin tyyliin "Maailman parhaasta mummosta/äidistä" sekä yhden "Pappa pe talar" (ajatuksena kävi hieman isänpäivä että antaisi sitten heille taas tiskirätin mutta tällä kertaa toiselle :D
Jälkeenpäin, kun asia jo meni ohi, olisin voinut antaa sen "pappa..."tekstillä olevan vaikka veljellenikin jonka luona kävimme lauantaina. Nyt annoin vain oma tekemän korttini hälle jossa toivotin "Onnea matkaan!" (lähtevät Hong Kongiin 10 päiväksi reissuamaan).

Reiman-osaston tullessa messuilla meitä vastaan siinä näkyi huisin paljon  Angry birds kuoseilla paitoja. Ensin katsoin että ostaisinko Kertulle sellaisen jonka kuosissa oli se vaaleanpunainen tyttölintu, mutta sitten muistin että kenties ostan ennemmin sen punaisen linnun kuosilla olevan paidan ja pojallemme joka ei ollut mukanammekaan...ikäänkuin tuliaisina.
Niinpä valitsin sieltä kokoa 134 olevan (reilumman että ei heti jää pieneksi) Ilokseni sain valita kaupanpäällistuotteeksi avaimenperän kahden linnun (angry birds linnun) väliltä. Koska paidassa oli se punainen niin valitsin possun ja mustan (pommilinnun?) väliltä sen viimeisen vaihtoehdon.
(Se porsas kun muistuttaa minua aina liiaksi Lantun kätilönä toiminutta....)

(kuvatekstiksi kävisi tähän; - Moi, mä oon sen Lantun kätilö! Ei mul muuta... Mmmooiiii...)

Isäkään ei jäänyt (ukko kulta) tulijaisitta, vaikka en sitä ensin edes suunnitellutkaan. Hän sai nipun kyniä joita tulin keränneeksi sieltä joka pisteestä jossa luki "Ota tästä/Saa ottaa". Nyt on taas meidän talouden mustekynä saldoakin kohennettu. On enemmän kuin se yksi, joka sekin on aina silloin hukassa kun sitä tarvitsisi... :D

Kun viimein lähdimme messuilta niin ulkona saimme huomata - ja tuntea kasvoillakin, että satoi hieman vettä. Virittelin rattaiden päälle sadesuojan ja lähdimme taasen tätini luo paikallisella bussilla. Matkalla tätini sanoi että meidän (hänen) olisi haettava lähikaupasta maitoa, sillä se oli loppumassa, minä tarjouduin hakemaan jos hän olisi lasten kanssa sen ajan. Hän suostui ehdotukseeni ja niinpä kävimme viemässä lapset sisälle-> joista ainakin 1/2 nukkui) ja itse lähdin ostamaan maitoa. Samalla ajattelin ostaa seuraavanpäivän serkkuni luona käyntiä silmitellen heille vietäväksi kukkia sekä kenties kahvipaketin.
Sopivasti oli tullutkin myyntiin "vappukimppuja" , ruusukimppu olisi ollut jossain määrin epäsovelias, vaikka väri ei olisikaan ollut rakkauden punainen. Siitä huolimatta yhdistän itse ruusut enemmän juhliin (tai rakkauden osoitukseen) kuin kylään sopiviksi viedä.
Kimpussa jonka heille ostin oli gerberoita, erivärisiä sekä jotakin muita "täytehöttöjä"- niin vihreinä kuin värillisinäkin (valkeina). Sääli kun en ottanut kuvaa kimpusta.
Lähtiessäni sinne tätini iski minulle rahaa kouraan ja sanoi että :
- Osta nyt sieltä kummallekin tytölle jotain kesäistä vaatetta.
(Olin maininnut käyneeni edellisenä päivänä siellä jälleen ystäväni kanssa hipelöimässä lasten mekkoja yms.) Lupasin ostaa. En vain vielä ollut varma mitä niistä se olisi mitä tulisin ostamaan, mutta käytyäni jo 2 kertaa hiplaamassa, tiesin ainakin suuntia.
Jotakin keväisen vaalea (limen) vihreää se tulisi olemaan...ja niitähän siellä oli tarjolla ;)
Ostin molemmille samanlaiset paidat/tunikat ja Kertulle vielä rypytetyt legginsit samaan sävyyn. Sillä Ciraf-merkin vaatteet kun eivät ole kovin kalliita. Kokeilin Kertun ylle ostamiani vaatteita seuraavana päivänä jos ne ei sopisikaan jotta ehtisimme ennen pyhää ne vielä vaihtaa suurempiin, mutta ne sopivat kuin nakutettu (ei liian nafteja kuitenkaan, vaan siis sopiviat siinä mielessä että oli varaa lapsella venyäkin vielä).
Kylläpä ruoka maittoi kaikille kotiuduttuamme hänen luokseen. Tilasimme nimittäin pitsat ja siitä muodostui sitten kirjaimellisestikin se kuuluisa "pitsaperjantai" ;) Se vain oli helppoa siinä tilanteessa.

Unohdin kertoa että torstaina pidimme sään salliessa "Ulkoilupäivän". Kävimme läheisellä leikkikentällä ja sitä ennen kävimme sieltä Prismalta ostamassa Kertulle hiekkalaatikolle lapio-ämpäri-setin jossa oli myös hiekkakakku muotteja +muuta roinaa. Tädillä kun ei ole lapsia niin ei ole sellaisia lelujakaan. Niinpä olimme pihalla ulkoillen ja siellä lleikkipuiston laidalla oli päiväkoti ja siitä kävi henkilökunta lasten kanssa siinä leikkimässä joten sutinaa riitti. + muiden lapset siihen päälle jotka omalla ajalla olivat siinä.
Siellä oli joku traktorin tapainen, CAT -merkin kauhakuormain tms. joka oli tehty puusta siihen hiekkalaatikolle. Kerttuhan ihastui siihen ikihyviksi. Aikansa katseltuaan eräästä kiipelytornista menoa hän meni päättäväisesti sinne istumaan kuljettajan paikalle. :D
Siitä otin myös kännykälläni valokuvan ja laitoin isälle (Kertun ja Lantun isukille) kuvan "Hesan puisto terveiset!".

(Kutakuinkin kuvan kaltainen masiina se oli, ilman ikkunoissa olevaa turvaverkkoa/ritilää, sillä se missä Kerttu istui oli tehty täysin puusta kokonaan ja lasten leikkikäyttöön.)

(APUA tästä tulee super pitkä sillä en ehtinyt loppuun saakka vieläkään. Ja tänään on leivottava- jos sitä riisisuklaan tekoa voi edes  `leipomiseksi`kutsua, sillä kaupassa on käytävä silmitellen huomista tenavatuvalle menoa, jossa vietämme nyyttikestejä vapputeemalla. Minä meinottelin tekaista riisisuklaata. Syö kuka pystyy, jos ei voi niin se on sitten voi voi... :D )

Takaisin kotona.

Olipahan reissu. HYVÄ reissu. -ja tilipahan tehtyä ja monenmontaa juttua nähtyä. :)

Ensinnäkin keskiviikko aamuun, jolloin oli ns."matkaan-lähtö-aamu".
Heräsin itse vaille 4:30-4:45 (bussimmehan lähti 6:55).
Edellisen illan kävelin hieman vain ympyrää miettiessäni MITÄS minun vielä oli otettava mukaan (tein myös varmaan kymmenen listaa joihin olin kirjoittanut mukaan otettavat asiat ja yliviivannut niitä ne pakattuani. Silti oli varmistuksen varmistuksen varmistuksen varmistus-listoja siellä sun täällä...)
Jos nyt alan muistelemaan niin keitin pienen määrän puuroa (ajattelin itseäni, jotta hermoni ei niin menisi mikäli lapset heittäytyisikin hankalaksi.) Kerttukin taisi muutaman lusikallisen sitä syödä.- voisilmän ainakin :D
Potkaisin Kertun ylös jo huimasti aikomaani aikaisemmin. Ja se oli ihan hyvä.
Kun mies oli vielä kotona, tuskailin juuri hänen tehdessä lähtöä töihinsä laukkujen kanssa. En pakkaamisen vaan lähinnä asemalle siirtymisen suhteen, minkä kassin laittaisin tuplarattaissa mihinkin. Ja päänvaivaa oli tuottanut sekin kuinka ottaisin Lantun sitten mukaani, kun olisimme menossa bussiin. Jättäisinkö hänet siksi aikaa rattaisiin että maksan meidät vai ottaisinko jo heti mukaan kun "ängimme" autoon...mikä hankaloittaisi maksamistani, sillä rahapussin kaivaminen taskusta lapsi sylissä olisi yllättävän hankalaa...
(Mielessä kävi toki se lipun ennakkoon ostaminenkin, mutta se sitten vain jotenkin jäi...)
Niinpä ratkaisin tilanteen jättäen Lantun siksi aikaa rattaisiin, kun päästimme aivan kaikki muut ensin meidän ohitse ja sanoin kuljettajalle, että siinä on vielä rattaat JOISSA ON TÄMÄ 5kk IKÄINEN LAPSI, JONKA HAKISIN KUN OLISIN ENSIN VIENYT TÄMÄN 3 vuotiaan istumaan paikalle.
Niin me pääsimme lähtemään matkaan.
Kerttu oli uhonnut ennalta "Minä nukun hinja autotta titten..." , mutta eipä se malttanut nukkua. Katseli ikkunasta ulos ja hupatti alituiseen "Minnekkä me nyt mennään?" :)
Ensimmäinen "EK"(erikoiskoe, kuten ralleissa puhutaan) oli meillä Kuopiossa, missä oli myös bussin vaihto. Siellä seuraamme liittyi tätini, joka meni samaa matkaa kanssamme Helsinkiin omien mummotettaviensa luo.
Olimme siellä hieman ennen häntä, (molempien bussien arvioitu saapumisaikataulu oli 7:45, mutta ehdimme ensin.)

Siitä sitten menimme asemahalliin odottelemaan, sillä aikaa oli jokseenkin "reilusti", sillä sitä oli ruhtinaalliset 25min ennen seuraavan bussin lähtöä.
Niinpä hilasimme luumme aseman odotusaulaan. Siellä saattoi käydä ihanan kalliisti wc:ssä jos kenellä hätä oli. Se maksoi vain 1€.
(-RIISTOA! Onneni oli ettei ollut hätää...)

Siirryimme aseman etupihalle kellon lähetessä 8:aa, sillä kyytimme lähtöaika oli klo 8:10.
Junavuoro Kuopio-Jyväskylä korvattiin ratatöiden vuoksi junabussilla,ja näin kuulema tulee jatkumaan koko ratatöiden keston ajan, arvioidusti heinäkuulle saakka.

Jotenkin oli odottavainen mieli. Huolimatta siitä, että kotoa lähtiessämme oli alkanut sataa hieman ennen sitä ja seisoin kasseinemme katoksessa ja koppasin vielä sontsan sisältä, todeten kuitenkin että - Se mitään minun käsiini enää mahdu! Niinpä viritin vain rattaiden päälle sadesuojan ja uhrauduin lähtien tihkusateeseen itse ilman mitään sadesuojaa.
Asemalle päästessä olo olikin kuin olisin suihkusta tullut, sillä erotuksella että olin vain hiestä märkänä lykittyäni tuplarattaita aavistuksen ylämäkeä koko matkan asemalle. Samalla kun roikotin kassia ranteitteni päällä joita en saanut mahtumaan rattaiden alla olevaan tavaratilaan.
(Uskokaa pois kirosinko jokaisen kolahtelevan Pilttipurkin siinä vaiheessa jotka kassista kolahteli mennessämme eteenpäin.)
- Ja jälkiviisautta sekin että TOTTAKAI OLISIN SAANUT OSTETTUA NIITÄ SAMOJA MÖSSÖJÄ MYÖS PERILTÄ!!! Ei vain jaksanut ajatus juoksennella ihan niin terävästi siinä vaiheessa.

Kerttu piirteli ja vaihtoi kullanväriset sisätossut bussissa jalkaansa. Minä istuin Lantu kanssa ja hän vain nukkui pääasiassa. (Hartioitani repi hieman se kannattelu.mutta en valittanut. Piti tätinikin Lanttua välillä jolloin sain siitä kannattelusta "huilia".)
Tällä toisella "ek" osuudella pitikin kaivaa jo Kertun Pipi ja Päppäkin esiin hänen laukustaan. :) Hän hetken niitä pyöritteli käsissään kunnes unohti ne viereensä ja keskittyi taas piirtelemään ja värittämään piirtämiänsä kuvia. :)

Jyväskylässä pääsimmekin sitten vaihtamaan junan kyytiin. Wiihaa!
Viimeinkin sain lunastaa Kertulle antamani lupauksen "Sinä kulta pääset junan kyytiin...ensin menemme vain kahdella bussilla..."
Tuplarattaathan ei mahtuneet junan ovesta normaalisti sisälle, vaan ne täytyi nostaa sivuttain sinne. Onnemme oli ihanat kanssamatkustajat (junaan tulevat ihmiset) jotka meitä auttoi tässä/näissä tilanteissa.
- Suuret kiitokset teille jotka olitte apuna matkamme aikana tuntematta meitä ennalta.
Oli niin paljon ovien auki pitäjiä, kantajia jne. En olisi enää edes uskonut että ihmisiltä löytyy tuollaista jaloa pyyteettömyyttä auttaa noinkin pienissä, mutta suurissa ja matkantekoamme huomattavasti helpottavassa asiassa. Kiitos.

Menimme tietenkin väärän vaunun ovista sisälle, sillä meidän istumapaikat oli toisessa paikkaa, minne emme saaneet vaunuja mitenkään mahtumaan. Siellä paikkojemme luona ei ollut tilaa niille. (Tätä ei ollut tätini tajunnut ajatella lippuja äitini kanssa varatessa ennalta ollenkaan.-> ostivat liput netin kautta näkemättä muuta tarjontaa, mikä oli jätetty asemien myytäväksi.) Saimme kuitenkin konduktööriltä luvan istua vaunujemme läheisyydestä löytyneiltä paikoilta mutta mikäli niiden paikkojen "oikeat" matkustajat tahtoisivat ne, meidät tulisi sitten siirtyä. Tämä selvä.

Viimein saavuimmekin jo Tampereelle, missä alkoi viimeisen vaihtomme jälkeen pääteasean- Helsingin, odottaminen.
Hieman alkoi Kerttu olemaan väsynyt, mutta ei paljoa. Lanttu nukkui kuin tukki. Heräsi vain kun puin hälle ennen vaihtoja ulkovaatteet ja itkeskeli silloin, mutta kun vaatteet sain päälle hälle ja takaisin rattaisiin hän jatkoi unia kuin häntä ei koskaan olisi mikään tai kukaan häirinnytkään.

Helsingissä meitä oli vastassa toinen tätini. Hän jonka luona me vietimme koko tuon ajan jakson minkä siellä olimme (ke 24.4-su 28.4.2013) välisen ajan.
Saattajana toiminut täti lähti hakemaan päiväkodista omia mummotettaviaan ja me siirryimme meidät majoittavan tädin matkassa paikalliseen bussiin jolla matkasimme hänen luokseen.

Perille tätini luo päästyämme me aloimme "olostua" levitellen hieman tavaroitamme jne. Joimmepa siinä kahvitkin ja juttelimme niitä näitä menneestä matkasta ja aikeistamme, mitä olimme reissumme aikana ajatelleet tehdä.

Seuraavana päivänä. torstaina kävi kaverini tätini luona. Siinä kun odottelin häntä kylään, sain ajatuksen että kenties jos lapset jaksaisi ja asia järjestyisi, voisimme käydä hänen luonaan, mikäli vain neuvoisivat kuinka pääsen takaisin eksymättä.
Ystäväni lupautui saattamaan meidät takaisin joten olipa taas hetken aikaa "voittaja fiilis!".
Niinpä kävimme kaverini luona ja matkalla sinne poikkesimme paikallisella suurella Prismalla, missä oli myös Lindex, josta kaverini oli saanut lahjaksi tyttärelleen asusteen jonka oli todennut liian pieneksi. Lupautuivat että sen saa vaihtaa johonkin toiseen tai sitten samaan suurempaa kokoa olevaan...sitä samaa vain ei ollut suurempana juuri heillä. Tämä onnistuisi kuulema myös muissa heidän ketjunsa liikkeissä. Joten nou hätä! :)
Itse kävin Prisman puolella ihastelemassa lasten kesämekkoja.(omille tytöilleni-olin jo ihastellut niitä käydessämme tädin kanssa edellisenä päivänä, mutta jätin ostamatta messujen vuoksi-jos siellä olisi jotain hienompaa ja edullistakin...)
No, ostin kuitenkin kaverilleni viemisiksi hältä salaa hälle ruusukimpun (jonka värin hän itse valitsi kun kysyin "minkä värisiä ottaisit jos saisit valita?" Kahvipaketin ostin kyselemättä mielipidettä asiaan. Ostin tummapaahtoista kulta katriinaa.
(Nyt heräsi jälkikasvu joten jatkan tästä sitten toisella kertaa...)

tiistai 23. huhtikuuta 2013

Aikamme matelee...

 
Tässä on meidän "neiti aikamme" joka matelee...
Kaikki odotamme aamua kuin hullu kuuta nousevaa, tai hepo kesää. :)

Aamusta kävimme tenavatuvalla. Kerttu ainakin sai siellä leikkiäkseen. Taisikin saada leikkimisestä jonkin "uuvahduksen" sillä käytyämme kaupasta ostamassa matkaeväsmössöjä kotiin palattuamme hän nukahti heti pienen väsykiukkuilunsa päätteeksi olkkarimme matolle.

Toinenkin pikku-Lanttu nukahti vielä uudestaan kun tulimme sisälle. Hetken aikaa hänen kanssaan seurustelin ja menin sitten isoon petiin ja pian huomasin että "Hupsista, hänhän nukkuu!" :)
Niinpä tekaisin pannukakkua sillä välin. Nyt on sellainen välipala kun heräävät. (No Lanttu ei sitä vielä voi syödä, mutta Kerttu toki voi.)
Meillä vain ei taida olla mitään hilloa...täytynee turvautua sitten ostettuun hedelmä/marjamössöön :P
-Tuskin lapsi eroa huomaa...tai en mene vannomaan.

Nyt on laukut pakattu ja tiedossa on sekin, kuinka ne meidän tuplarattaat saadaan kasaan.
- Hyvä hyvä!!!
Enää kun käyn piakoin kampaajalla niin sitten ei ole minulla muusta huolta, kuin iltapesuilla käytän Kertun ammeessa ja pesemme hältä hiukset ja aikanaan unille niin aamu saa tulla.
-Aikainen aamu.
Minä varmaankin laitan herätyksen itselleni jo 5:15 viimeistään! Sillä meidän on oltava jo bussissa joka lähtee asemaltamme klo 6:55.

Mutta nyt taidan pitää sen OMAN kahvihetkeni ennen kuin lapset heräävät. Saan nauttia kahvini aivan rauhassa mussuttaen palan tuoretta pannukakkua sen kanssa. :)

Mukavaa viikkoa -sillä en tiedä -(pahoin pelkään ja epäilen) että en reissun aikanamme päivittele tätä blogiani.
Pyhänä palaamme kotiin. Jospa olisi sitten paljon kaikkea kivaa kerrottavaa.
Ennakkovaroitus siis pitkästä postauksesta täten annettu. :)

sunnuntai 21. huhtikuuta 2013

Naks Naks...

Ihanaa ajatuksena että nyt se hetki päästä eroon näistä super kuivista hampuista on jo niinkin lähellä, että huomenna iltapäivästä klo 15 minä saan uuden hiustyylin.
En meinaa uskoa sitä todeksi. En sitten millään.
Enkä taida uskoakaan ennen kuin sen itse näen ja se tapahtuu.

Tänään pesen pyykki ja käyn ottamassa muutamia kopioita työhakemukseeni.
Huomen aamusta käymme kerholla aamusta ja sitten iltapäivästä kampaajalle. Taidanpa joutua jos en tänään niin huomenna ostaa vielä meidän "Lantulle" matkaan mukaan joitakin vellejä ja korviketta.
Pakatakin pitää ja aikuisten oikeasti TÄNÄÄN on takaraja siinä että opettelen ne meidän tuplarattaiden kasaan laittamisen! Siis AIKUISTEN OIKEASTI, piti jo eilen, mutta en tajua mikä siinä oli kun ei vaan saatu aikaiseksi. Minä tartten siihen miehen apua järkeilemään kuinka se käy.

Eilen illalla mietin missä ja milloin kenenkin luona käymme ollessamme Helsingissä. Lieneekä se aiheuttanut hieman migreeniä minulle tälle aamua... tiedän että stressaan liiaksi, mutta minkäs teet kun se on kai geeneissä ja verenperintönä saatua. *huoh!*
´Haaveet kaatuu.
Vai kaatuuko? Toiset kaatuu toiset ei.
Siltä tässä nyt taas tuntuu...*itkun vääntämistä ja potkimista*
Se tunne kun kylmärätti isketään kasvoille odottamattomalta suunnalta.

Elämä on.

lauantai 20. huhtikuuta 2013

Asia meininkiä.

Suosittelen kyllä kuuntelemaan, kenellä siihen on mahdollisuus niin Yle Areenasta "perheen aika": Kaksi lasta ei mene siinä missä yksi .
Aika moni asia ainakin omalta kohdaltani tuntuu loksahtelevan samaan tapaan kuin  tuossakin kuunnelmassa.
En ole ehtinyt kuunnella itse vielä niitä muita, mutta samaan sarjaan kuuluu myös muita kuunnelmia samasta aiheesta.


Lisäys edelliseen postaukseen" Perjantai fiiliksiä":
- No mehän söimme juu, ja hyvää se oli...
Ensinnäkin vain kun mies alkoi valmistaa ruokaa, meillä olikin ranskanperuntoita joista se perunalisäkse ruoalle valmistettiin.
Ensin marinoimme pihvejä jonkun tunnin omatekemässä marinadissa jossa oli mm. savustettua paprikaa, soija-kastiketta, tex mex maustetta...
Sitten pihvit paistettiin pannulla- mutta vain hetken aikaa!
Uunivuokaan pohjalle esipaistetut pihvit ja päälle thai wok vihanneksia sekä ranskanperunoita,

Kun ruoka oli ollut uunissa reilun tunnin, mies otti ruokaa ja totesi perunoiden olevan edelleen JÄISIÄ!
Nooh, ruoka laitettiin takaisin uuniin.. odottelimme vielä vajaan tunnin. Tyttäremme (Kerttu) sai jo kuitenkin ruokaa eteensä (vihanneksia ja perunoita hieman meitä ennemmin-ne olivat jo sen verran kypsiä että ei enä jäässä kuitenkaan...)

Noh, hetki syötyämme, mies pysähtyy kuin seinään:
- No niinpä tietenkin, pitihän sitä unohtaa jotakin!...
Minä lakkasin syömästä ja aloin miettiä MITÄ siitä oikein muka puuttui... kunnes keksin sen..
- Kastikettako meinaat?
- No niin. mies vastasi.
- En kyllä muistanut sitä itsekään...
Eli ei ollut ihan täyden kympin ateria, mutta ei huonoinkaan.
Tänään sitten söimme esipaistettuja patonkeja sen Bearnaise-kastikkeen kanssa, jonka teimme unohdettuamme sen valmistaa eilen. :D

"Sama pää kesät talvet..."

perjantai 19. huhtikuuta 2013

Perjantain fiilikset.

En leiju pilvissä, mutta en ole ryöminyt maanallekaan, enempää kuin minnekään rakoseenkaan.
Tunnelmat ovat ...odottavat. Sen suhteen mitä viikonloppumme meille tuokaan tullessaan.

Ensimmäiseksi odotan kulinaristina, kuinka meidän ateria onnistuu, vai onnistuuko.
Mies lupautui marinoimaan itse pihvit ja tekemään kastikkeet. Lisäksi teemme uunissa hauduttaen perunoita (ristikkoperunat BBQ sekä sekaan kasviksia hautumaan- viimeksi maku oli jotain huikeaa!!!)

Mutta odotan myös viikonlopulta sitä yhteistä aikaa. Että saamme olla kiireettä kaikki yhdessä.
Kävi varmasti jo tänään ollessamme tuvalla, joillekin muillekin ilmi että "tämä äiti on nyt levon tarpeessa". Minä sekoilin sanoissani aika hyvin. :D

Ensinnäkin jo heti mentyämme sinne, kun Kerttu riisui siinä itseltään haalaria eikä tahtonut saada jalkaansa kumikengästä pois. Hän istui syliini. Tai no, meinasi istua. Minä sain sen paremmin (mielestäni) pois kun pyysin häntä SEISOMAAN. Hän seisoi, -horjui hieman, mutta seisoi. Lopulta kun hän alkoi taas mallata istumaan syliini sanoin että:
- Istu nyt eläkä seiso.. EIKUN SIIS JUST TOISIN PÄIN: SEISO ÄLÄ ISTU!

Seuraava tilanne sanojen sekaantumiseen tuli kun poislähtöä ennen kävin hänen kanssaan vessassa, että ei iske pissahätä hälle ainakaan kun olemme kaupassa.
Noh, tyttö teki reippaasti tarpeensa pottaan ja kiskoi ihan ITSE housunsakin jalkaan (pääsi yllättämään äidin positiivisesti!) sitten otin potan ja kaadoin pissat pyttyyn. Tietenkin huuhtelin pottaa ja kun Kerttu siinä meni pienessä ahtaassa wc:ssä edessäni pois sieltä, sanoin hälle että;
- Äiti vielä huuhtelee tämän vaipan.. EI KUN SIIS POTAN!
En ymmärrä miten olin noin sekaisin että termit meni ihan ristiin.
Johtuiko siitä kun ensin tyttö ei meinannut lähteä vessaan ja heitimme läppää erään naisen kanssa, jolla oli 10kk ikäinen tyttö, että "Kertulle laitettaisiin sitten VAUVANVAIPPA"
Siitäkö lie jäänyt mieleeni se "vaippa". XD

Ohhoh... onneksi kauppareissu meni hyvin, ilman enempiä sekoiluja.
Nyt on ihmisen hyvä olla kotona. Ja juoda vaikka kupposellinen lisää kahvia.

Mukavaa viikonloppua kaikille!

keskiviikko 17. huhtikuuta 2013

Zu-Zuuuuuh!



Eilen varmistui taas sellainen asia aivan tärkeintä myöten, elikkä nyt on meillä meno-paluu junaliput Helsinkiin!!!!!! Wippidi Wiiihaaa!!!! :D
Alkumatkaa saamme tosin taittaa bussilla, mutta en usko sen haittaavan, sillä sekin on kulkuneuvo johon meidän neiti on niin kovin innokkaasti ollut haluamassa.

Voi pojat! Enää alle viikko aikaa kun on lähdön hetki.
Siksipä suunnittelinkin jo eilen että ensi maanantai on meillä pyykkipäivä jolloin pyykkään kaiken mitä olemme aikeissa ottaa matkaan.(vaatepuolta siis)

Tiistaina on minulla kampaajalle aika. Wo-Hou!
(lainatakseni Victoria Bechamista otettua kuvaa, malliksi olen ajatellut jotakin tämän kaltaista...saa nähdä sitten mikä on lopputulos.)

Ja kenties käymme tiistai aamuna tenavatuvallakin hieman "tuulettelemassa" seuraavanpäivän lähtöä, ellei sitten mene jo aamupäiväkin pakkaillessa kaikkea tarpeellista mukaan. Sillä keskiviikko aamuna onkin oltava meidän jo linja-auto asemalla bussissa klo 6:55. Zzzzz...


Eväät on tottakai otettava lapsille mukaan. Kerttulle jotain naposteltavaa vaikkapa omaan kassiinsa, sillä kyllä 3v jo ymmärtää. Ja osaa hän jotain jo odottaakin.
Mielessä oli että peruspillimehujen lisäksi ottanen hänelle jotakin hedelmää (esim.banaanin?) ja sitten voisi ottaa jonkun lusikoitavan Pilttisose purkin hälle. Eväsleivät tietenkin on tehtävä mukaan myös (ihan aikuiset huomioiden myös.) Ja ja... no, saa vinkata jos tuntuu että olen unohtamassa jotakin.
Aivan pienimmälle tietenkin otan vellejä sekä korviketta matkan ajaksi mukaan.
Voi ihanaa!!!


Sääli vain kun yöpaikka, minne olemme menossa, sen majan pitäjä on juuri nyt parhaillaan viettämässä syntymäpäiviä siskonsa luona tämän täytettyä tasan 50v.
Olisi hieman hältäkin kysyttävää, mutta jospa sen ehtii myöhemminkin. Uskon ainakin niin- kunhan vaan muistan! xD

Nyt ruokkimaan pesuetta joten paistakoon aurinko jokaiselle yhtä paljon ja lämpöisesti! :)

tiistai 16. huhtikuuta 2013

Puhumattomuus.

Se on asia. Joskus vaikeakin. Tarkoitan parisuhteessa kuinka saada sanotuksi jokin asia loukkaamatta tai suututtamatta sillä asian esille ottamisella toista. Joskus se voi olla vaikeaa. Etenkin kun ensin on riidelty jostakin asiasta ja riita tavallaan päättyy `hiipuen`.
(hiipuen= että jompi kumpi meistä poistuu tavalla tai toisella tilanteesta)Ts. riita jää käsittelemättä sen kummemmin loppuun. Eli mitään ei pakosta selviä. Mielestäni tälläisessä tapauksessa se aihe/asia joka riidan aiheutti ei katoa mihinkään vaan se jää paremminkin vain kytemään taustalle selvittämättömyyttänsä ja odottamaan hetkeä koska roihahtaa uudestaan kenties vain eriasian tiimoilta, mutta toimien siihenkin vain lisä tuulena liekille jotta se palo ei sammu. (riitelymme on lapsellista sillä toinen kaivaa aina jonkun vanhan selvittämättömän riidan aiheen vetäen mukaan uuteen riitaan ja siinä sitä ollaan, Parhaillaan riidan aiheita on päällekäin useampia. Riita päättyy taas siten että toinen ottaa lapset ja lähtee ulos ja toinen jää sisälle joko yksin. Yleisimmin se sisälle jäävä olen minä Lantun kanssa.)
Viimeksi sunnuntaina sanoin jo päivällä miehelle että "Saisinko sinulta `varattua`aikaasi illalla kun lapset nukkuvat jotta voisimme keskustella?
Lupautui, mutta tahtoi tietää mahdollisen aiheen tai sen mitä keskustelumme mahdollisestikin koskee.
Mitäpä tuohon olisin aiheeksi antanut muuta kuin "yleistä, kasvattamiseen liittyvää?"
Tyytyi siihen.

Koitti sitten hetki jolloin lapset nukkui. Mies katsoo tallentamaansa sarjaa. Tilanne oli jokseenkin rauhoittunut niin hyvin että en enää löytänyt sanoja ottaa asioita esille. En sanoisi uuden riidan pelossa vaan...en tiedä. Sanoiko alitajuntani vain niin vahvasti että riita siitä tulee! joten koin että parempi olla sorkkimatta nukkuvaa karhua tai mehiläispesää.

Okei, emme siis keskustelleet. Yhtikäs mistään mitkä mielestäni olisi jossain määrin ja vaiheessa hyvä käydä läpi.Sitä hetkeä odotellessa...

Ne asiat, joista tahtoisin keskustella mieheni kanssa liittyvät yleisellä tasolla MEIDÄN lapsiin ja HÄNEN lapseensa.
Minusta tuntuu nimittäin toisinaan että olen "ilmaa". että minä olen vain se epämukava pakollinen osa tätä perhettä, se joka sanoo aina niistä ikävistä(-kin) asioista,mutta samalla myös se, jota kukaan (se toinen osapuoli) ei tue ainakaan mielestäni lastemme läsnäollessa tarpeeksi selkeästi ainakaan.

Eilen sitten räjähti uudestaan. Vain niin pieni asia sai minut tolaltani, kun en saanut kerrottua aikuisten oikeasti tärkeää asiaa miehelle erään lapsistamme kertoessa tarkoituksella (siltä se minusta tuntui) koko ajan puhuen päälleni, niin että minä en enää lopulta muistanut mitä olin kertonut/missä olin menossa asiassani.
Minun tyylini useimmiten riidellessä tuollaisessa tilanteessa on korottaa ääntäni.(puhuin kovemmin samaa asiaa jotta mies sen tavottaisi erään lapsistamme äänen yli.) Tietäähän sen jo vähemmästäkin että siitähän se mekkala kasvaa, kun lapsi teki samoin. Lopulta minä en enää kestänyt vaan pyysin ääntäni enää säästelemättä olemaan tätä kanssani "kilpaa huutavaa" asiaa lapsista olemaan hiljaa sen aikaa, että kunnioittaisi siten jotta saisin asiani sanotuksi.
Mies suivaantui ja huusi käskien minun olemaan hiljaa!
Se provosoi minua jossain määrin enkä uhallanikaan lakannut huutamasta vaan vastasin huutaen. Lopputulos olikin sitten selvä. Hän poistui 2/3 lapsien kanssa ulos.
Siitä sainkin ajatuksen, ei paremminkin se ajatus vahvistui että kun se hetki koettaa kun lapset nukkuvat, niin jospa minä todellakin KIRJOITTAISIN hänelle mieltäni painavista asioista. Silloin en pystyisi ainakaan huutamaan niitä ja hän saisi miettiä niitä asioita rauhassa. Saattaisi olla todellakin kokeilemisen arvoista.

Niinpä siis painelen tästä kirjottamaan hänelle  Kokeilenpa tämänkin "kortin" käyttää,, ei se ehkä ota jos ei annakaan. Voiko enää huonommaksi mennä. Tämä on niin uuvuttavaa ja energiaa vievää. :(
 

Aurinko saapui kärventämään risukasaamme.

Saapui se aurinko taas pilkistelemään meille-minulle varmaankin- kuitenkin pienen pimennossa olonsa jälkeen.

Aamusta lähdimme tenavatupailemaan ja se lähtö sinne onnistui varsin mallikkaastikin vielä. Mielestäni suuremmitta kitinöiltä.
Mukaamme otin myös tyhjät lasipurkit jotka olin pessyt (oikein tiskikoneessa kansineen). Ne oli tarkoitus viedä samalla reissulla kierrätykseen, koska kenelläkään ei tuntunut kyselyistäni huolimatta olevan niille tarvetta. Niinpä heittelimme Kertun kanssa tenavatupailtumme likemmäksi 20purkkia keräykseen. Sama määrä meni kansia metallinkeräykseen.

Siitä hipsimme kauppaan ostamaan maitoa. Noh, tiesin, että eilinen kalakeitto alkaisi olemaan kalasattumien osalta tänään varsin "köyhää" evästä, joten mietin pikaisesti mikä voisi mennä kaupaksi paremmin. Siis minun versioni olikin nopsasta jauheliha- makaroni mössöstä sellainen että ostinkin "kolmivärisiä rusettimakaroneja" ja jauheliha kastike kaveriksi.
Kerttu puhui kook kaupasta kotiin meno matkamme, että:
- äiti, minä auttaa hinua...
-Kyllä saat auttaa. :)

Edellisenä iltana olin kysellyt eräältä tuttavaltani missä hän oikein käy kampaajalla, ja niinpä sain selville että se paikka missä hän käy, ei olisi edes niin kovin kallis (ainakaan ystävälleni ollut) ja oli tuossa ihan liki meitä. Lisäplussana oli että sinne saattoi varata ajan netin kautta. Olin ilokseni saanut tilausvahvistuksen ajasta :) Jibidi Jai Jee!!!

Varasin sen meidän mesusille lähdön aatoksi. Onpahan uudet hiukset kun lähdemme matkaan! Ei enää myöhempään olisi voinut sitä aikaa saada ajankohdallisesti ajatellen messuille lähtöämme. (No okei, ellen olisi sitten Helsingissä käynyt jossakin, mutta en kehtaa sinne saakka lähteä istumaan kampaajalle.)
Niinpä minulla on nyt vahvistettu aika ti 23.4.2013 klo 15:00 :)
Silloin meitsi saa ne uudet hiukset!

Aiij, kuinka mun korvista tulee nyt ulos sitten fröbelin palikat!!!!
Okei, peiliin saan katsoa kun olen joskus mennyt ostamaan sen dvd:n... silti...Tämä kappale on 1 joka jää MINUN PÄÄHÄN soimaan niin hyvin.. aivan liian hyvin... hohhoijaa...+ on siinä levyllä liian monta muutakin jotka osaan jo hoilotella ulkoa. Ainakin kertsien osin.
Onpahan ne vaihtelua ainaisille Pororo:lle yms. Chuggintonille jne jne... :D
Oi ja olenkin unohtanut jo sen ensimmäisen Kertun "ihastuksen" lasten ohjelmista kun meillä alkoi näkyä Junior-kanava, nimittäin UNELMATARHA! :D

Tenavatuvalla oli puhetta että lähemmin vappua voisimme pitää nyyttikestit siellä. Jokainen voisi tuoda jotain.. hmm... jäin miettimään mitä se voisi olla kun eräs lupasi viedä simaa... munkkerja EN TOD. ala tehdä!!! Puhumattakaan tippaleivistä xD
Eilen ostin KYS:n reissun jälkeen perheelle tuliaisina sokeroidut rinkelimunkit. EN OSTA ENÄÄ IKINÄ!
Nimittäin kun lapset söi niin sitä sokeria oli aivan kaikkialla!!!!!!!! Se ropina mikä lähti kun vanhinkin lapsista söi ja lopuksi vielä niin suurelkeisesti tapsutteli käsistänsä irti ne sokerit pitkin keittiötä niin silloin minua kadutti. Ei se että olin tehnyt lapsia, vaan se ,että OSTIN niitä munkkeja...huoh... Tunsin eläväni siinä hetkessä jälleen kerran!
Eli jos on ideoita mitä voisi viedä isommassa mittakaavassa, mitä mahd.moni voisi syödä niin kiitos, niitä otetaan vastaan,
(Lähinnä kai allergioina on vehnää ja maitoa sisältävät tuotteet...)
Niin suolaisiin kuin makeampiinkin leivonnaisiin yms. ~Kiitos~

Ai niin, no maksoin sentään puolet korista jonka eräs tuvalla käyvä nainen tekee virkaten. :)
Maksoin siksi että osoitin sillä olevani tosissani sen aikeeni kanssa ostaa hältä sellaisen korin. ;) Olen itse henk.koht. niin täydellisen kyllästynyt niihin "MUKA-ostajiin". Kun varataan tuote ja sitten luvataan että "juu, tulen hakemaan sillon/tällöin/tuolloin..." Sitten kun se ajankohta olisi käsillä niin keksitään jokin syy miksi ei päästäkään ...AAAAaaargh!!!!
Lopulta ajan saatossa ilmoitetaan että "No olenkin saanut ko.tuotteen/tavaran lähempää että ENPÄ NIINKU SUOMEKSI AIJOKAAN ENÄÄ OSTAA/HAKEA SINULTA!" Ärh!!!

No menee pian uudestaan vihan puolelle joten paree lopettaa kun vielä ei ole päivä aivan pilalla.
Nukuttaisi vähän, mutta "Lanttu" on nukkunut jo niin hyvän tovin että herää varmasti hetkenä minä hyvään...

Aurinkoista päivää jokaiselle! :)

 

sunnuntai 14. huhtikuuta 2013

No kasvakoon lisää!

EI OO TOTTA!
Tämä on vaan JUST sitä minun kökköä tuuria!!!!!! EIIIIiiiiiiiiii-KÄ!!!!!

Olin puhunut jo varmasti tammikuust asaakka ystävälleni joka on Kuopiossa kampaajana että josko hän samalla silmälääkäri reissullani leikkaisi minun hiuksiani?
Hän lupautui. Noh, äsken sitten (okei, aamummasta) tilitin hälle tyyliin että "Täytyypä alkaa katsella mistä sinne liikkeelle pääsisin nopeimmin kävellen, sillä bussin saavuttua pääteasemallensa minulla on aikaa 15min siirtyä, kunnes on minulle varattu aika hiustenleikkaukseen..."
Hän sitten vastaa:
" EIKÄ, HUOMENNAKO SE JO ON!? APUAAAAAAa!!!
Sinä puhuit aikaisemmin 22.4 päivästä...?"
Sitten kuikuilin käymäämme keskustelua taaksepäin ja niin todellakin olin sinne kirjaillut väärästä päivämäärästä puhuen koko ajan..-VOI PERHONEN!!!!

Enhän minä tästä hamppuisesta hiirenhännästäni olisikaan tahtonut luopua. Ehei... antaa sitten kasvaa vaikka seuraavat kolme vuotta lisää!!!!!

RAIVOISA ITKU-POTKU-raivarin paikka äidille tuli JUURI NYT!!!!!

Iloa iloa :)

Oi miten ihanan onnistunut reissu meillä olikaan.
En tiedä kuinka olisin voinut kylliksi kiittää tätä ystävää joka meidät haki täältä luokseen viettämään tuon vuorokauden verran. Se oli kuitenkin ajallisesti minulle TÄYDELLINEN irtiotto arjesta, huolimatta vaikka lapset olivatkin mukana.
He käyttäytyivätkin mielestäni tilanteen huomioiden varsin mallikkaasti...no pieni ärrimurri iski Kertulle lauantai aamuna. (On tottunut meillä että on tuplarattaat joiden kyytiin pääsee istumaan kun ei jaksa kävellä ja ystäväni luona oli vain yhden lapsen istuttavat cityrattaat, joten Kerttu joutui kävelemään sen PIENEN matkan minkä sateessa teimme.)

Ei tosin tarvinnut edes hänen kävellä koko matkaa, sillä ystäväni otti hänet reppuselkään menomatkalla ja palatessa neiti sai istua rattaiden aisalla mistä olisi moni lapsi ollut kateellinen, sillä siitä näytti vierestä katsellen näkevän varsin hyvin, mutta kun känkkäränkkä oli jo päällä niin ei osannut tyttö arvostaa sitä. :/

Meidän kotiinpaluumme viivästyi hieman kun Kerttu päätti sitten nukkua siellä jopa huikeat 3h päikkärit!Mitä ei sitten kotona ollen tee, ei edes vasta iltapäivästä nukahtaessaan. O_o
Minun piti herätellä tyttö että:

- Herää, käy potalla niin pääsemme lähtemään kotiin, ei mene ystävälläkään kotiinpaluu yömyöhään.
Niin vain kävi kun tulimme kotiin, olikin isäntä jo ehtinyt kotiin ennen meitä. :)
Mutta tuo pienikin reissu meille tuntui puhdistavan ilmapiiriä /välejämme edes hieman. :)
Olimme kenties molemmat ( tai ainakin minä!Sitä en edes lähde kieltämään) sen tarpeessa.

Seuraavaksi kun sain kassit puretuksi pakkasin omaa maanantain Kuopion reissua varten reppuun mitä itse tarvitsen mennessäni "katkaisuhoitoon" ensin (-> JEE JEE UUDET HIUKSET!!) ja sitten siitä silmälääkäriin. (mikä tekee minut hetkellisesti "sokeaksi". :( )
Saa nähdä, osaanko /NÄENKÖ oikeaan bussin kyytiin paluukyydissä ;D
Nolo pysäytellä jokainen ohi menevä "Anteeksi, meneeköhän tämä XXXX:n vai?" NO KUN MINÄ EN NÄE LUKEA!!!!! :D

Nyt laittamaan evästä joten heipä hei!

torstai 11. huhtikuuta 2013

TÄNÄÄN = JEE!!

Jee Jee aamu on koittanut!!!
Tässä pian lähdemme tenavatuvalle ja sitten luvassa onkin isännän kotiin odottelu (jos siinä nyt mitään odottamista voisi kuvitella olevan muutoin kuin ajankulumisen kannalta ;) )
Sitten pitäisi kuulema -niin ainakin tämä ysvänäni sanoi, että hän ehtisi koulustaan meitä tulla hakemaan viimeistään klo 15:30 mennessä.
Sitten alkaa auton pakkaaminen. Hänen autonsa pakkaaminen meidän tavaroilla ja sitten päääsemme matkaan hänen luokseen. :) JEE JEE JEE JEE!!!!!
Ei se nyt muuten niin suuri "jee" olisi, mutta me joutuisimme siis olemaan tyttöjen kanssa keskenään niin pitkän aikaa kun se mies huomen aamulla lähtee jo niin varhain omille menoilleen. (kurssilleen).


Huolimatta että tämä "lähtö" meille tytöillle on ollut tiedossa JO viikon verran, niin olen vielä viimetingassa panikoiden pakannut ja vaihtanut jo pakkaamiani eri kassiin.. :D
Kenties niin tuttua monelle muullekin. Ja kenties juuri naiselle...
Sitä vaan AINA varmuuden vuoksi ottaa VIELÄ tuon....ja KENTIES tuolle on tarvetta...ja ELLEI tätä ota, niin sitä tartteis ihan salettiin...joten parempi ottaa.. :D
Näin se tavara määrä kasvaa ja kasvaa ennakoitua suuremmaksi määrältään. Mehän emme ole poissa (reissussa) kuin 1 vuorokauden) mutta mitä vaan voi milteipä sattua joten parempi varautua. Ikävä jos ei olekaan vaikka jommalle kummalle-saati itselle, vaihtovaatetta ajatellen JOS sattuisi kastumaan tai Lanttu vaikka puklaisi päälle tmv.

Pakkasin ystävälle omaan paperikassiinsa annettavaksi kahvipaketin, kiitos-kortin, sekä fazerin sinisen suklaalevyn.  Ei kenties kovinkaan persoonallista, mutta tyhjää parempi kuitenkin. Näin minä tykkään asian ajatella.

Mutta nyt pukemaan lapsille ja oiken. OIKEIN mukavaa viikonloppua kaikille.
Sää tosin voisi olla parempi (räntää rätkii ja on plussnapuolella keli eli märkää ja vetistä säätä siis, mutta siihenkin voi varautua varustellen itsensä kastumista vastaan ;)

keskiviikko 10. huhtikuuta 2013

Tilittäjä pakkaa.

Tänään olisi todellakin sitten jo aika alkaa pakata ja kasata kaikki tarpeellinen mukaan lähtevä tavara kassiin. Huomen aamulla on aamusta tenavatupa jonne ajattelin mennä lapsineni aikaa kuluttamaan, jotta se aika menisi hieman nopsemmin iltapäivään.
Silloinhan  tulee koulukaverini hakemaan meidät tyttöset luokseen. :)

Saa nähdä mitä me siellä hänen luonansa ollessa keksitäänkään... eräs juttu oli että kävisimmekö ulkoilemassa ja paistamassa vaikka tikkupullia jossain nuotiolla. :D
Niinpä minä etsin netistä tikkupullan ohjeen ja löytyihän sieltä sellainen, varsin helpohkon oloinenkin vielä. Eri asia on, mitä se maku on... :P
Kirjailen sen löytämäni tikkupullien ohjeen
 tähän,

TIKKUPULLAT
3dl vehnäjauhoja
½tl suolaa
2rkl sokeria
2tl leivinjauhetta TAI kuivahiivaa
1½dl vettä TAI maitoa




Tänään olin aikeissa käydä lasten kanssa kaupalla jossain vaiheessa. Meinasin että ostanen ainakin kahvipaketin viemisiksi koulukaverille (toimikoon nyt jonkinlaisena kiitoksenakin sitten, että hän otti meidät luokseen yön seuduksi.) Lisäksi ostan lapsukaisille hedelmä yms. soseita mukaan ja unohtamatta tietenkään "Lantulle" ostaa kasaa vellejä. :)



Näillä "eväillä" jos pääsisi tämän päivän käynnistelemään, niin hyvä siitä tulee.
Kerttu puhui jo herättyään että "Mennään huomenna junalla...?"
- No ei VIELÄ huomenna, vaan sitten myöhemmin, koitin selittää.
Ei oikein lapsi ymmärrä aikakäsitteitä niin on hieman hankalaa. Siksi panttasin tietoa myös mahdollisesta lapsi messuille menosta, mutta eräänä päivänä vaan innostuin niin kuullessani että tätini lähtisikin meidän mukaan sittenkin. Niin en malttanut olla sanomatta junamatkan tekemisestä Kertulle. Nyt hän on ymmärrettävästikin sekaisin kuin seinäkello.
Laukkujen (reppujen paremminkin) pakkaaminen alkakoon! Hip Hei!

Tulta ja tappuraa.

En oikein tiedä mistä aloittaisin... tietäisikö kukaan miltä se tuntuu jos usein on ensin puhe tehdä jokin asia tietyllä tavalla (enkä nyt tarkoita mitään kumpiko laitetaan leivälle ensin, kinkku vai juusto..) vaan ETTÄ MINUA ÄRSYTTÄÄ!!!!! JA KOVASTI!!!! AAAaaarRRrrgh!!!
(ei auttanut yhtään!)

Tekisi mieli huutaa keuhkonsa pihalle tästä vihasta, mutta kun tiedän että se mitään auttaisi kuitenkaan. Kurkkuni vain saisin turhaan kipeäksi.

Pienestä asiasta tulee ajan kanssa suuri, jos toinen osapuoli rikkoo/ei tee sitä sopimuksesta (vaikkakin se sopimus on kai ollut enemmän OLETUS minun puoleltani, tai ainakin minä olen ymmärtänyt asian niin että se olisi mennyt toisellekin jakeluun ja että siihen , nimenomaan SIIHEN olisi syytä tulla muutos.)

Ihan piti käydä sen vuoksi nostamassa tilinsä tyhjäksi äsken. Sen verran otti pataan ja kupoliin. Lapsetkin aamun vinkui mitä kumpikin vuorollaan. Niinpä pakkasin lapset tuplarattaisiin ja eikun automaatille.
(En tehnyt ihan suotta tai turhaan tuota tilin nostoa tyhjäksi.- On siihen syykin. Maanantaina tarvitsen käteistä matkustaessani ensin edemmäksi silmälääkäriin ja samalla reissulla käyn kampaajalla entisen koulukaverini liikkeessä katkaisuhoidossa...vai sanoisinko katkaisu hoidettavana :)   )

 +     = KUVINA SAMA. JOs joku sen hoksaa niin pointsit hälle!!!

Meinas mennä tämä (koko postaus) ihan pelleilyksi, kun jotakin painoin ja se julkaisi sitten itsekseen keskeneräisenä kirjoitukseni joka ei ollut lähimainkaan valmis!

Kävimme siis automaatilla käytyämme ukin ja mummon oven takana. Eipä olleet kotona. Kertullamme on jokin uhma kun iltaisin intätä kiven kovaa että "NYT EI OO ILTA! KATO NYT EI OO ULKONA PIMMEETÄ! EI MENNÄ NUKKUMAAN!" Aamulla sitten on vastaavasti "NYT EI OLE AAMU, NYT ON ILTA!!"*huoh* Menis jo ohi tuo inttämisikä. Vaikka en sillä, hyvähän se on kun kyseenalaistaa mutta kun jatkuvalla syötöllä ja joka asiasta!

Kävellessämme kotiin takaisin mietin, että olisi mukavampi niin lähteä perjantaina, kuin myös saapua kotiin lauantaina jos koti olisi edes hieman siisti. Niinpä sain idean. Jos siivoaisimme tänään niin huominen voitaisiin käyttää pakkailuun ja perjantai aamusta ei tarvitsisi kuin mennä aamulla 9-12 välillä tenavatuvalle ja sitten klo 14 maissa tulee mies ja vaille klo 16 viimeistään onkin saapunut koulukaverini meitä hakemaan luokseen. :)

Patistelin juuri Kerttua siivoamaan ne omat lelunsa, jotka on TAAS niin lahjakkaasti kantanut huoneestansa olkkariin, niin kanniskelemaan niitä takaisin omille paikoilleen. Nerokkaasti hän keksi siihen sitten sen "kakkahädän".*huokaus* Taasko käy niin että se olen MINÄ joka ne sieltä kerää kun neiti ei itse saa, kun on joko niin sairas (valittelee toisinaan "Minä oon kippee...yhyyy..."(keksien jonkun paikan olevan kipeä) ja makaa sohvalla sanoen vielä "Minun pittää levätä..."

Niinpä niin...
No MINÄ AINAKIN meinasin viedä matot ulos NYT enkä odota maanantain 15 päivään. Silloin olen jo aamuvarhain matkalla "katkaisuhoitoon" :)

Laitanpa tänne tämän SEPULTURAN "Roots bloody roots"-kappaleen. Olo on juurikin sen kaltainen kuiin minkä tyylistä musiikki siinä kipaleessa on. Sanoihin en ota kantaa huonolla kielipäälläni...(kai se jotain "verisistä juurista huutaa" xD)

Hips hei, nyt mattoja pellolle kantamaan ennen kuin Lanttu herää.

Ps. Mitä voisi hankkia/ostaa/valmistaa EDULLISESTI 1vuotta täyttävälle tytölle?
Lapsen äiti toivoi Duploja, -ovat aikeissa alkaa kerätä niitä, mutt akaikki muukin käy...
Pohdin ankarasti ostanko paketin duploja vai olisiko jotain muuta...meillä ei taitane olla mitään Kertulle pieneksi jäänyttä...ellei sitten jotakin hyväkuntoisena säilynyttä hupparipaitaa löytyisi. ;)

sunnuntai 7. huhtikuuta 2013

JIIiiiPiiiiiiiI!!!!

En muista(enkä ehtinyt kuikkia olinko jo kirjaillut asiasta aikaisemmassa postauksessa), mutta kertauksena olkoon..
Kysyin tältä luonani käyneeltä entiseltä koulukaveriltani, olisimmeko voineet tyttöjen kanssa (Lantun ja Kertun) tulla hänen esittämällensä vastavierailulle jo nyt tulevan viikon perjantaina. Hän vastasi että se saattaisi sopia hälle hyvin! :)



Syy, miksi jo noinkin pian olin halukas tekemään vastavierailun on yksinkertaisesti vain se, kun miehellä on oma ennalta sovittu meno viikonlopulla, niin ei sitten tarvitsisi minun olla niin "kauan" itsekseen tyttöjen kanssa.
Hän hakisi meidät ja samoin toisi sitten poiskin. Olipa hän jo miettinyt ehdotelmaa ruoankin suhteen, mitä voisimme valmistaa...erittäin ystävällistä. Niinpä intoilin hänelle jo vastata miltei heti takaisin aikoen ainakin tuoda maitoa meidän sakille + kananmunia, joista Kerttu ainakin pitää. (Ja tiedoksi nyt että syö se lapsi muutakin kuin pelkkiä keitettyjä kananmunia!!!!)


Lisäksi sen LAPSI MESSUT asian suhteen näyttäisi vihreää valoa enemmän. Tätini on lähdössä vaikka jo ehti sanomaan että ei lähtisikään. JiiiiHUuuuuuuuuuuu!!! Se helpottaa vain minun matkantekoani -tavallaan- saa lapset ja minäkin jotakin seuraa matkalle. Tuttua seuraa- Menee reilu 3h:n matka entistäkin nopsemmin. :)



Huisia! Olen itse aivan täpinöissäni jo molemmista tulevista matkoista. Ensimmäinen koulukaverini luo olkoon "harjoitus" ennen varsinaista koitosta pidemmälle, minne menemme sitten jo ihan junalla. :) Zugu Zugu,,,,TUUT TUUUUUUuuuuuT!!!!!

lauantai 6. huhtikuuta 2013

Eiköhän me lähdetä!

Lähtö Lapsi messuille vain tuntuu vahvemmalta ja vahvemmalta sen lähdön suhteen.
Kirjailinkin jo listaa varusteista, mitä tulisi meidän ottaa mukaan, ihan jo senkin vuoksi jotta mitään tärkeää ja tarpeellista ei unohtuisi.

En ole kuitenkaan vielä puhunut Kertulle lähdöstä mitään... antaa sen odottaa vielä. Uskokaa onko minun vaikeaa olla kertomatta hälle asiasta.
Tämän päivän olen kuikuillut aikatauluja VR:ltä ja tullut siihen tulokseen että jos suinkin mahdollista että saisimme kyydin Pieksämäeltä klo 12:16 lähtevään junaan se olisi pelastus. Se olisi suorayhteys Helsinkiin ilman vaihtoja. Olisipa mukava istua posottaa perille saakka stressaamatta ehdimmekö vaihtaa mahdollisesti junaa matkalla ja jos vaihdamme niin että onhan se juna sitten juuri OIKEA mihin menemme, ettei samalta raiteelta lähde esim.2-4min ennen meidän junaamme joku muu juna meidän kannaltamme ajateltuna sinne VÄÄRÄÄN suuntaan.
Näin kävi minulle kerran kun yksin matkustin. Se virhe maksoi minulle ajallisesti +12h lisämatkustamista. HUH ja sitä samaa EN TOD:tahdo lasten kanssa tehdä. EN IKINÄ!
Helppohan se oli kun tuolloin olin yksin matkaa tekemässä ja ajattelematon kun olin..Ei edes hälytyskellot soineet mentyäni junaan sille lippuun merkitylle paikalle, ja kun siinä jo istui joku muu!!!! Pahoittelin vain että "varmaan se virhe sattunut lipunmyyjällä..."etsin uuden vapaan paikan. Kunnes konduktööri tarkasti lippuni ja sanoi:
- Voi voi...olet menossa väärään suuntaan... Joudut vaihtamaan ensin Tampereella ja sitten vielä Kuopiossa päästäksesi määränpäähäsi.
- EI JESSUS! Ajattelin silloin. mutta eihän se auttanut.

Nyt olen kirjaillut mitä tarvikkeita sitten otan mukaan. Mikä on pakollista olla mukana.
Eväitä ainakin otettava. Niillä voi saada kummasti huonoksi kääntyneen matkalaisen mielen kääntymään paremmaksi. Ja ei sillä. Kerttu ainakin odottaisi jo innolla (jos tietäisi pääsevänsä junaan parin viikon kuluttua), mutta en ole sanonut ettei pety JOS tuleekin joku este.

Näillä näkymin suunnittelen tekeväni  meidän reissun ajankohdan ollessa 24.4-28.4.
Lapsi messuilla käydään kunhan katsotaan mikä päivistä sopii kalenteriimme sitten parhaiten. Huisia!!!
Ainoa "miinus" oli, että siellä asuva kaverini lähtee juuri torstaina Saksaan ja viipyy siellä pyhään. - No sepä on sitä minun tuuriani ei sitten tartte nähdä häntä. Olisi kyllä kiva ollut, mutta minkäs sille voi jos on jo ennalta sopinut menevänsä. Minä nyt käyn siellä kuitenkin about 1x 5 vuoteen, tai ainakin nyt olen sattunut näinkin "usein" käymään... xD
(pientä sarkasmia!)

Mutta mukavaa loppu viikonloppua jokaiselle!!!

keskiviikko 3. huhtikuuta 2013

Erään odotuksen päätös.

Saan tänään entisen koulukaverin luoksemme kylään.
AIVAN FANTSUA!
Hänen käyntinsä siirtyi jo kerran meidän ollessamme kipeitä. Tämän visiitin varalle ja sitä silmitellen ostinkin jo tässä eräs päivä raakapakasteena dallaspullia. Niitä olen aikeissa paistaa puolen päivän jälkeen, kunhan ensin olen saanut tyttärenkin syömään ensin JOTAKIN. Ja se "jotakin" on oltava OIKEAA RUOKAA.
On toisinaan hieman huono syömään...johtunee varmaan A) minusta, kun annan hänelle aamuisin ensimmäisenä maitoa... hän juo mukillisen eikä suostu aamuisin oikein muuta syömään. (Mummolleen syö jopa puuroa, mutta harvemmin minulle...)
Olen tarjotellut aamuisin (kuten myös muuloinkin) jugurttia, leipää (ilman reunoja), muroja (ne kyllä kelpaavat joskus liiankin hyvin), puuroa, velliä,hedelmiä, kasviksia... mutta se mikä uppoaa on maito. :/
Olen koettanut jopa (kiristää?) sitäkin että ENSIN on syötävä jotain saadakseen maitoa...
Siitä seuraa: Tyttö huutaa "MAITOOO!!!ANNA MULLE MAITOOOOOOOOoooooooo!!!"
Kai annan sitten periksi ja neiti saa sitä maitoa.

Toisinaan jos/kun pidän pääni enkä anna maitoa, paikalle sattuu mies ja oi että minua siepppaa kun hän kysyy aikansa huutoshow:ta kuunneltuaan;
- Mitä, maitoako sinä otat?
johon lapsi vastaa tietenkin:
- KYL...-...LÄ! niiskuttaen...

Niin no tämä lähti nyt vähän eri  urille mutta olen koettanut asiasta puhua miehelle, että meillä olisi oltava samat linjat tietyissä asioissa. Sillä tämä johtaa siihen että lapsi oppii sen että ellei toinen anna jotakin, mennään pyytämään siltä toiselt jolta sitä helpommin saa.
(Voi luoja ja tähän kun yhdistetään ne mummot! Niiltä tyttö jo osaa mennä heti pyytämään suoraan tahtomaansa asiaa, mihin arvaa jo ainakin minun vastaukseni kysymättäkin...)
En moiti mummoista kumpaakaan, mutta kun JOSKUS vaan voisi tai sanoisinko että TOIVOISI heidänkin olla lellimättä lasta vain sen tietyn periaatteen noudattamisen vuoksi. Jolloin se ei toteudu yhden rikkoessa/ tehdessä sitä vastaan.
- Olen varmaan liiankin julma kasvattaja, mutta jos rajoja halutaan asettaa, mielestäni niitä tulisi sitten myös pyrkiä noudattamaan. Vai olenko muka aivan hakoteillä...(ei tarvitse vastata, ajattelin ääneen...)

Nenu vielä töhisee, ja aivastuttelee minua.
Eilen kävin melkoisen huikosen kävelemässä ja vain ilmaisten Tuttelikorvikemaitojen vuoksi. Noh, saipahan meidän Lanttu 4x 500ml korviketta. eli yht.2Litraa juotavaa.
Sovin sen korvikkeiden antajan kanssa, että hakisin ne neuvolasta päästyämme. Matkaan tuli kuitenkin pienoinen mutka. Mies ei ehtinyt tulla neuvolaan mukaan sen ollessa niin pian hänen töiden loppumisensa jälkeen ja me olimme siellä liian aikaisin-> pääsimme siten sisään. Kun olimme asioineet neuvolassa ja Armas-Lanttumme oli punnittu ja mittailtu, niin soitin miehelle, missä hän mahtoi olla?
- Kotona.
- Okeij...meidän piti hakea ne maidot...? tuumailin..
- No en ehdi vielä...tulkaa nyt vain kotiin ensin haetaan ne sitten.
- Selvä.
Niin aloin taistella Kertulle ulkovaatteita päälle.

Kärräsin tuplarattailla lapset takaisin kotiin ja otin sitten repun ja päätin että hakisin ne korvikemaidot yksin ja kävellen. Ukkovarpaassa oleva pieni mutta hieman kipeä pahkura ei oikein tykännyt tästä kävelystä ja kipeytyi hieman.
Niinpä kotiin tullessani oli hetki istuttava ennen kuin pystyin lähtemään uudestaan kaupalle, kukkia ostamaan.
Menin kaupalle, mutta enhän enää saanut mitään kukkia. Tulppaaneita olisin tietenkin ostanut kimpun, mutta kaupassa jota suosin ei ollut kuin narsisseja enkä enää niitä halunnut ostaa. Niin jäi kukat ostamatta. :(

Mutta ne meidän Armaan-Lantun mitat:
Paino: 6374g
Pituus: 62,5cm
Pipo: 40.8cm
Muut terveiset oli : Kasvaa hyvin! =) Jei jei jei jei... tästä on hyvä jatkaa hänen kasvattamistaan.

Mutta hei, nyt kun tämä pienin Lanttuni nukkuu, minä voisin valmistaa munavoita ja paistella sitten myöhemmin karjalanpiirakoita (raakapakasteita nekin) ja josko ehtisin suihkussakin käydä...toive siitä(kin) elää.

Mukavaa...ööö ...torstaita kaikille!

Mistä moinen?

Oliskohan se tämä kevät tai sitten vain se, että tiedät saavasi kylään jonkun sinulle mieluisen ihmisen... No oli miten tahansa niin se jokin pisti minut tänä aamuna varsin toimeliaaksi.
Pesin nimittäin kotoani IKKUNOITA! :)
- KYLLÄ!
En tiedä oliko jo eilisellä kummallisella innonpuuskalla myötävaikutusta asiaan, sillä ensin kannoin eilen olkkarimme karvalankamaton ulos.(missä se oli mattotelineellä yön yli ja on sitä edelleen...)
Eilen kun tuli posti, siellä oli Tokmannin mainos ja lienenkö sitten mainostenorjaksi alkanut kun nähtyäni tarjouksen 1L ikkunanpesuaineesta lähdin ilasta sitä ihan varta vasten ostamaan.
Tänään sitten kun kultapieni Lanttunikin nukkui niin ajattelin jotta "No enpä istu koneella koko päivää vaan koitan saada aikaankin jotain..."
Eikun uusi ikkunanpesurätti käteen ja *suihkis, suihkis...* ja sitten vain rätillä *huis-huis * ikkunat putipuhtaaksi.
- HYVÄ MINÄ!
Olkkarista sain kaikki ne 3 kunnes sattui jotain kenties hieman huvittavan odottamatonta...

Olin aikeissa siirtyä seuraavaksi siitä Kertun huoneeseen ikkunan kimppuun. Vein edeltä imurin jotta saisin imuroida öttiäiset ikkunan välistä ja palasin ottaakseni sen rätin.
- O_o ...Öööö...Kerttu...Otitko sinä sen rätin vai minne minä sen oikein laitoin?!
- Minä ettin tinun kantta, Kerttu sanoi ja säntäsi keittiöön kanssani.
- No minne ihmeeseen minä sen jo tungin?!Päivittelin ääneen, sillä olo oli jotain USKOMATTOMAN TYHMÄÄ, sillä minulla oli ollut juuri hetkeä aikaisemmin se vielä kädessäni.
Katselin kaikki pöytäpinnat...ei...penkit...ei niilläkään...
Ei auttanut kuin luovuttaa, mutta vain hetkeksi.

Käväisin sitten mm.koneella ja nappasin jotakin suuhunikin.
Sitten ajattelin että enää ei ole kuin 1 vaihtoehto. Ja niinpä menin sinne missä sen arvelin 90% varmuudella olevan/missä sen olin viimeksi muistelin sen rätin olleen kädessäni. Eli olkkariin. Kuikin VIELÄ kerran kaikki pöytätasot ja ei.
Sitten menin ns."muurahaisperspektiivistä" katselemaan ja kuikin sohvien aluset. Ei sohvankaan alla. Katseeni osui sitten seinään ja sen kohdalla olevaan sähköpatteriin...

No mikäs muu se pilkisti siellä lattianrajassa patterinalta kuin se minun IKKUNANPESURÄTTI! Hip -hip- HURRAA!!!
Ja eikun takaisin ikkunanpesu hommiin. :D

Sen verran sanottava että se homma on kesken niidenkin JO pestyjen osalta, että se kenties pahin/ likaisin osio niistä on pesemättä..-> ulkopinnat.
En viitsinyt avata niitä ikkunoita kokonaan, sillä ulkona oli lämmintä auringon puoleisella seinällä vain +2*C. Tarkoituksella jätin pesemättä että pesen sitten ulkopuiolelta ne erikseen.
Kertun huoneen ikkuna olikin varjonpuolella ja pestessäni sitä, se veti huuruun sen ikkunan. Nyt jonkin aikaa siitä, kun laitoin ikkunanvälit kiinni, se on jo normaalisoitunut. Jotenkin tuntui vaan pakottavalta tarpeelta tehdä se, sillä ikkunoidemme väleissä oli ties miltä vuosikymmenilta (en edes tahdo ajatella että viime vuosituhannelta) kuivaneita kärpästen raatoja ja olisko eräskin ollut joku sarvisöröttäjä tms.. ja mehiläinenkin taisi olla. Tai se mitä fossiiliutuneesta mehiläisestä voisi kuvitella olevan jäljellä sen iho/pintakarvojen miltei karistuttua kokonaan pois. XD
Olisipa pitänyt kuvata, mutta nyt se on myöhäistä.

Tästä alettava lähteä ulos ja Lantun lääkäri-neuvolaan. Sitä ennen yritän kovasti jos saisin kahvia edes hörppästyä hieman.

Aurinkoista päivän jatkoa jokaiselle. :)

tiistai 2. huhtikuuta 2013

Tulipa sitten eilen varsin ikävähkö juttu nimeltä nuha. :(
Sen vuoksi emme menneet tänään tenavatuvalle, ei sen enempää, kuin että äiti kävi hakemassa eräältä toiselta äidiltä lupaamansa mariskoolin + maksamassa samalla sen.



Eilen suunnitelmana oli (kun olot ei olleet näin pahat vielä) käydä tenavatuvalla ja siitä erään äidin kanssa kävelemään. Sitä kävelyä silmitellen eilen pohdin hetken kuinkas pääsen kulkemaan ilman että vedän Kerttua pulkassa teiden sulettua jo hiekalle!?!
Sitä pähkinää ratkoin ja muistin ne meidän tuplarattaat.- Nyt oli aika ottaa ne käyttöön!
Mutta kuinkas tuo pienin siihen saadaan!? Ts. Saikos sen selkänojan miten vaateriin!?
Sitä testailin illalla melko hurjin ideoin ensin,mutta päädyin sitten laittamaan Lantun kapaloituna vilttiin siihen tuplarattaiden kyytiin. (En edes kehtaa kertoa mitä ideoita siinä oikein ideoin, mutta jotka onneksi sain todeta kuolleksi jo syntyessään...)

Aurinko paistelee jälleen, mutta oma olotila oli kotimatkallakin hieman "nostaako kuumetta?". Aka kuumahkon tuntuiset aallot kävi välillä lävitseni. (Ellei se sitten ollut oire jostain vakavammaasta tai ennen aikaisesti siitä että en kykenisi koskaan enää saamaan lapsia...xD ) Kotoa lähtiessä aamulla mittailin lämpöjä, ja sain tuloksen 36,92 ja kotiuduttua melko pian mittaustulos oli 36,18. Ei siis edes lämpöä enää kotiuduttua, mutta jokainen meistä aivastelee ja nenät niiskuttaa. (*hätsiyh!*)

Mitenkäs eilinen meni itsekullakin, tuliko kukaan kunnolla narratuksi?
Itse yritin jotain aika pientä narrausta, mutta en onnistunut. Mies oli jo herätessään sillä mielellä että "Tänään en usko yhtään mitään mitä emäntä tai joku muu sanoo"...että se siitä sitten.

Nyt huutelee (kiljahtelee ja parahtelee ja mölähtelee) meidän rakas Lanttu sitterissään merkiksi että kaipaisi huomiota. Lähden tästä nyt huomioimaan häntä. Samalla voisi omaa nenuaan vähän tyhjätä ettei tule valahtaen ylivuotoa huulenpäälle xD YÖK!

Aurinkoista tiistaita jokaiselle!



(Eilen kävimme jäällä kävelemässä pienen lenkin. Tämä kuva ei tosin ole sieltä , mutta voisi olla maiseman puolesta aika lähelle ainakin... :)  Tämä kuva on jälleen Googlen kuvahaun tulos ja lainattu netistä.)