torstai 30. elokuuta 2012

Rallia edes takaisin...

Pääsin koulusta "vasta" klo 15:30. Kävelin kaupalle josta isäntä tuli minut hakemaan.
Siitä ajoimme entiseen kotiimme pakkaamaan tavaroita kirkonkylälle tuodaksemme.
Toimme melkoisen määrän tavaraa taas takaisin tänne vuokramörskään. Paljon sitä kyllä sinne entiseen vielä jäikin...
On suorastaan ihme jos saamme edes ½ siitä tavarapaljoudesta mahtumaan tänne vuokramurjuun + varastoon.
Nyt on inventoitava ja rankalla kädellä omaisuutta uuteen uskoon.
Mm. muutama pirttikalusto on jätettävä pois. Ne vaan EI mahdu tänne. Ei edes varastoon. :(

Sain minä ainakin nauruterapiaa muuttopuuhissa, kun...
Kannoimme ensin sohvan peräkärriin (3:n istuttava aika iso.) Jos minulla ei alkanut ote valumaan (sohva valumaan näpeistäni) niin sitten en kyennyt kulkemaan portaissa fiksusti vaikka etuperin sainkin mennä. Isäntä hermostui ja minua alkoi naurattamaan-> seurauksena että voimat ehtyivät koska se kaikki energia kului nauramiseen vatsani pohjasta.
- Sohva piti laskea tuon tuosta maahan ja minä kokosin itseäni.

Seuraavaksi oli vuorossa pinnasänky joka oli kannettava yläkerrasta.
Siinä oli KELA:n äitiyspakkaus laatikko kyydissä + peittoja yms vauvan haalaria lisäksi.
Sänky tuntui painavan SANOINKUVAAMATTOMAN PALJON!
Isäntä syytti heti sitä KELA:n laatikkoa sanoen:
- Mitähän se on tuonne laatikkoonkin säilönyt...jos siellä on jotakin turhaa rojua niin viskaan ne roskiin!
- EI SIELLÄ OLE MITÄÄN TURHAA! minä kiirehdin sanomaan. (ei ollut oikeastaan muistikuvaa sen sisällöstä...)
Kuinkas muuten, tuo tuli mieleeni yhtenään portaikossa ja en pystynyt kantamaan lainkaan kun nauroin niin paljon.
Isäntä  meni edellä ja lopulta kirjaimellisesti veti sängyn perässään alakertaan.
Alhaalla sitten nosti sängyn miltei harteilleen ja kantoi sen lopulta yksin kärryyn.
*minä nauroin portailla sille tilanteelle*

Nooh, kun viimein oli peräkärrissä tavarat kyydissä ja ajoimme ne kirkolle, sattui isäntä sitten katsomaan siihen KELA:n laatikkoon ja alkoi noituminen:
- Voi prkl, onko se mainoksilla täyttäny tämän laatikon näin painavaksi!?! Pittääkö jotakin IKIVANHAA Anttilan kuvastoa säilöä tässä lootassa!!!!?
- No en minä tiedä miten se sinne on joutunut, aloin sopottamaan.

tiistai 28. elokuuta 2012

Huh mikä päivä...

Selvittiinhän siitä päivästä joka ensialkuun tuntui että se tulee olemaan pitkä  Siis todellakin PIT-KÄ ihan sanan varsinaisessa merkityksessä.
Se nimittäin alkoi jo klo 8:15 ja päättyi vasta klo 15:30. Ja koko tuo aika oli koulussa istumista.
Istuminen ei ole oikeastaan enää se "minun juttu nro 1". Paikat jokseenkin puutuu / jäykistyy ja ylösnoustessa olo on aivan kamalan ankkamainen!

Tänään eräs luokkatoverini sanoi minun saavan vatsanmuodon mukaan pojan.
xD
- Minähän en tiedä kumpiko sieltä tulee edelleenkään, sanoin hänelle.
- Ihan selkeästi sieltä tulee poika, kun minulla on ihan sellainen tunne...vai mitä sinä itse luulet, kumpikos sinulla oli se edellinen lapsi?
- *heh heh...* Tyttöhän se on.
Eräs toinenkin luokallamme oleva viittasi puheissaan siihen, että tuleva lapsi olisi mahdollisesti poika.
En voinut olla tuolloin (-kaan) kysymättä, "mihin hän sen perusti?"
- Kun tuo sinun vatsasi on niin alhaalla...
- No en minä vielä ole aikeissa sitä synnyttää,älä sitä pelkää, totesin.

Koulusta päästyä menin ennalta sovitusti erään kaupan luo, jonne mies tuli tyttöni kanssa.
Siinä hän sitten napautti minulle sen kuuluisan "kylmän luutun" (vertauskuvainnollisesti tietenkin!) päinnäköä sanoen hieman johdatellen jo asiaan...
- Mitä olet mieltä, alkaisitko sinä erääseen hommaan...
- Mihin???
-maksamaan sitten sitä seuraavaa yhteistä taloa...`
- No tottahan toki, jos se suhteutetaan vain minun osalta minun tuloihini! Kuinkas niin?
- Talosta on nyt tehty alustavasti tarjous jonka olen hyväksynyt. (siis entisestä jota remontoimme parhaillaan).
- Että MITÄ SANOIT!? O_o
*samalla kyyneleet kohosi silmiini ja vuodatin hetken kyyneleitä ja vain ajatuksesta että emme voisikaan muuttaa sinne itse takaisin.*
- ensi kuun puolivälissä on oltava sen tyhjillään, uudet asukkaat tulevat sinne silloin, isäntä jatkoi.
Yritin sopertaa jotakin että "Minnekkäs me sitten menemme, kun vuokramurjukin on jo sanottu irti..." mutta en ehtinyt edes aloittaa kun isäntä jatkoi:
- Kävin kunnassa ja kukaan ei ole ollut vielä kiinnostunut siitä vuokra-asunnosta jossa asumme, niin saamme vielä asua siinä sen aikaa kun tahdomme.
*helpotus!*

Ajoimme sitten entiselle kodille, missä aloimme kasata jälleen kerran -sinne jo kertaalleen takaisin vietyjä tavaroitamme viedäksemme ne sieltä jälleen kerran pois.
Purimme sängyn ja minä sulloin patjoja jätesäkkiin. Hieman huonolla menestyksellä, sillä eihän niihin säkkeihin mahtunut kuin petarit (kumpikin omaansa...) Viskasimme uudet patjat sitten lopuksi peräkärriin kuorman päälle (kuomullinen kärry HUOM!)
Alkoi armoton tavaroiden kuskaaminen takaisin vuokramurjuun.

Kun viimein saimme tavarat puretuksi kärrystä vuokramurjuun, oli edessä entisen pedin purkaminen pois alta-> kaatopaikalle vietäväksi!
Ja pesin ja imuroin sängynalusen kun sänky oli pilkottu palasiksi pois vietäväksi, uuden alta.
Sen perään lämmitimme saunan ja kylläpä se saunominen teki taas terää!


Saunan päälle tyttö nukahti varsin pian ja pääsin taas ahkeroimaan koulutehtävien pariin...
- nyt ei jaksa kiinnostaa koulutehtävät etenkin kun en enää löydä linkkiä jonka takaa löysin edellisellä kerralla paljon hyvää ja hyödyllistä tietoa oman kuntamme hallintoon liittyen.
Olen koettanut miltei kaikki mahdolliset hakusanatkin erilaisin yhdistelmin mutta ei niin ei.
Paree kai painua tästä nukkumaan. Aamulla herätys on taas vaille 05!

sunnuntai 26. elokuuta 2012

Vauhdikas ja kodikas viikonloppu.

Menimme jo perjantaina meidän entiseen kotiimme.
Otimme petikamppeet mukaan ja olimme siellä koko viikonlopun.
- IHANAA OLI!
Mutta perjantaiseen vielä:
Koulua oli meillä tuolloin 13;45 saakka. Viimeisillä tunneilla piti olla tietotekniikkaa, mutta se vaihtuikin yllättäen matematiikan lähtötasotestiksi.
Olin tottakai hieman "O-OU!-fiiliksillä"
Eikä niistä tehtävistä tuntunut tulevan mitään sen jälkeen kun opettaja sanoi että saatte tehdä tämän jonka jälkeen jokainen saisi lähteä kotiinsa..."

Tehtävät paperilla ei olleet varmastikaan vaikeita, mutta minut sai "sekaisin" se, mitä opettaja sanoi viimeisimmäksi...(aivan kuin hän olisi jotenkin painottanut sitä sanoessaan "...Kun on tehnyt niin saa lähteä kotiin sitä mukaa..."
Palauttaessani oman paperini en voinut olla sanomatta:
- Meni miten meni, mutta tässä tämä minun paperi nyt kuitenkin olisi...

Lauantai-aamusta jäimme tytön kanssa kahden (okei, oli koirakin meidän kanssa...)
Isännän lähdettyä oman harrastuksensa pariin jo enne kukonlaulua ja palaten vasta iltapäivästä.
Päivä kului tytön kanssa ihan verkkaiseen, vaikka meillä ei ollutkaan siellä viihdykkeenä tv:tä, enempää kuin mahdollisuuksia päästä internettiinkään.
Olimme ulkona jo ennen klo 07!
Päikkärit tyttö otti sitten n.klo 12:30-> 13:40 väliin.
Aamusta ollessamme ulkosalla kannoin jo saunaankin valmiiksi polttopuut (pienissä erissä tottakai!)
Ja grillasimme me tytön kanssa makkaratkin ulkona.
Koirakin sai oman osansa, syömättä jääneestä tytön makkarasta. :D

Illasta oli ihanaa saunoa siellä OMASSA saunassa.
Ja mikä parasta, kun ...
_ Jos yöllä oli käytävä wc:ssä , ei tarvinnut kytätä wc:n lattiaa että "missä kohtaa suikero juoksee..." vaan sai käydä ihan ilman niiden kyttäämisiä.
AIVAN IHANAA!

Tänään muonavahvuuteemme liittyi poika.
Teimme (okei,miesväki teki) remppaa ja minä olin lasten kanssa pensaassa ja pihalla muutenkin.
Söimme kahtena aamuna nyrkeittäin puolikoita pihaltamme, sillä niitä oli paljon.
En varmaan tämän vatsan kanssa jaksaisikaan kovin etäksi metsään lähteä. Tuo mätäs on juurikin hyvän matkan päässä, helppokulkuisen pihamme poikki vain ja se on siinä!
Sääkin oli aivan ihana. Joskaan ei täysin aurinkoinen koko viikonloppua, mutta ei ainakaan sadellut. Se riittää minulle.

Huomenna siellä on yleinen asunnonnäyttö. Hirvittää hieman JOS joku päättäisikin olla valmis maksamaan siitä sen pyydetyn summan-> joutuisimme todellakin lähtemään eikä paluuta sinne sitten olisi.
Olemme sanoneet tämnän vuokra-asuntommekin jo irti,joten sen suhteen paineet on pienet ja pelonsekaiset...
UGH!

Nyt on palattava koulutehtävien pariin... huomenna olisi kuitenkin "vasta" klo 10:een meno koululle. Jei!

maanantai 20. elokuuta 2012

Voi angry birds...

Minä mietin täällä pojan tulevia synttäreitä.
Täyttää 6v ja ne "änkerö pörtsit" tuntuu olevan niin kova juttu, että nyt taisi löytyä jotain,mikä lopulta vie voiton "Cars".tuoteperheestä.
Ajattelimme järjestää hälle sitten sillä teemalla synttärit.
Koetin etsiä tilattavaa valmista kakkukuvaa (syötävää),mutta missään ei tunnu olevan kun googleakin yritin. PÖH!
Jospa edes Tiimarissa olisi aiheeseen kertakäyttö astioita angry birds-kuvilla.
Ei kellään olis jakaa ideaa leikeistä joita tuolla voisi lapsille järjestää?
(hyväksi kenties havaittua?)

On onneksi vielä aikaa lokakuulle, joten katsotaan mitä keksin koulun ohessa järjestää...


sunnuntai 19. elokuuta 2012

Muistutus arvonnasta.

Tahdon muistuttaa ARVONNASTANI joka siis on TÄÄLLÄ . (klikkaa ja käy veikkaamassa omaa ehdotustasi syntymättömän lapsemme sukupuoleksi,mikäli et sitä vielä ole tehnyt.)
Tai tuplaa mahdollisuutesi ja veikkaa toista vaihtoehtoa kuin edellisellä kerralla. :)

Koska en osannut "nostaa" postausta, niin tein sen sitten näin. Samahan se kai kuinka siihen viittaa/muistuttelee...


Mene siis linkistä ja osallistut siellä arvontaan. Ohjeet löytyvät ARVONTA-postauksesta, minne linkistä pääsee. Toimi ohjeen mukaan ja olet mukana!

Syksyinen aamu.

Nyt sen näkee pihallakin.
Laittaessani aamulla kahvia tippumaan katsoin ulos ja huomasin jokseenkin "järkyttyneenä":
- NO NYT SE SITTEN ON OHI!
Kesä. Kesä on kääntynyt selkeästi ja silminnähden syksyyn.
Koivujen lehdet kuulsivat jo keltaisina aamu auringon paistaessa niihin...
YHYYYYyyyyyyyyyyy....

(kuva lainattu googlen kuvahaun tuloksesta "syksyn lehdet")

Ainoa positiivinen asia syksyssä lienee sen kauneus. Kun sää on aurinkoinen ja valonsäteet leikittelevät kylmienöiden värjäämillä kirkkaanvärisillä lehdillä. Kun lehtipuista putoilee kauniita lehtiä maahan, värjäten maan kauniin kirjavaksi.
Syksyssä minun mielestäni parasta on sen väriloisto.
Vielä sää lupailee suht.sateetontaa täksi viikoksi. Sitten ennusteen mukaan näyttäisi sateetkin saapuvan.

Kertulla olikin hieman hankala aamu.
Ei meinannut ensin herätä millään. Joi hieman maitoa ja sitten lähdön hetkellä alkoi itkemään jo kotona. Se raastoi äidin sydäntä.
Toki arvasin, että välissä ollut viikonloppu tekisi jotakin niin hyvin alkaneeseen hoitoon, mutta en vaan voinut mitään että miltei aloin itsekin itkeä nähdessäni tyttöni kyynelehtivän ja hokevan "Iii..kottiin!..." (ii= isi ja kottiin= entinen/tuleva kotimme)

(kuva lainattu googlen kuvahausta "itkevä taapero")Selitin siinä huolimatta siitä ymmärtäisikö hän, että:
- Isi tulee hakemaan sinut tänään ihan normaaliin aikaan (klo 14 jälkeen) ja sitten lähtisimme yhdessä kaikki hakemaan meille uutta sänkyä naapurikylästä. Äiti on jo siellä  teitä odottamassa...tulet isin kanssa sinne. Kulta pieni, sitten menemme käymään siellä "kotona-kotona"..
Tänä aamuna en saanut murultani vilkutuksia tai edes reipasta "moi moi..." -huikkaisua ovelta hänen lähtiessään isänsä sylissä itkeksien hoitoon.
Jospa se olisi helpottanut autoon päästyä eikä enää olisi tarvinnut vääntää itkua perille saakka, vaikka matka hoitoon ei olekaan pitkä.

Itse menen klo 10 kouluun. On hieman "outoa" kun saa olla kotona klo 9 saakka. Tai siis klo 9 on oltava jo linkkiasemalla lähdössä autoon jos meinaa ehtiä. Aikaa jää kuitenkin vielä reilut 30min ennen koulun alkua tappaa aikaansa siellä. Todennäköisesti tullenen menemään kahvioon tuoksi ajaksi. On asia erikseen ostanko sieltä edes kahvia vai kuljailenko vain esim.koulun pihalla. Mikäs siinä jos sää vain on lämmin. Sama silloin nauttia raittiista ulkoilmasta.

Myydään DVD- elokuvia

DVD-Elokuvia myynnissä 2€/kpl:

  ~Junakytät(toiminta)
~Aikamatka(sci-fi/seikkailu)
~The hit list(trilleri)
~Tappava pulssi (trilleri)
  ~Maissilapset 2 (Kauhu) VARATTU!
~The Postman
~Tappavat arvosanat (Jännitys/Komedia)
~The chase (toiminta)
~ Rauhantekijä
~Last man standing(Elämänkerrat)
~Highwaymen(trilleri)
~Sudenkorento (trilleri)
~Mimic (kauhu)
~Pride and glory (toiminta/draama)
~ Boogeyman(kauhu)
~Deathrace 2000 (toiminta)
~Varasta vähän, ota kaikki (deaama)
~Polttopisteessä (trilleri)
~Matkustaja 57
~Blind fear( crime/triller)
~Flatiners-raja tuntemattomaan (jännitys)
~Never say die (toiminta)
~84 charlie mopic (sota/toiminta)
~Painajainen Atlantassa (toiminta)
~Ritari-ässä
~Federal Protection (trilleri)
~Evilenko(trilleri)

Päälle postikulut jotka tulee painon mukaan. Hakukin mahdollinen niin sovittaessa.
Ostaessasi enemmän saat edullisemmin. 6kpl:tta/10€ + pk.
Ilmoitus myös muualla.
Kaikki elokuvat on toimivia/ehjiä ja kelpo katsottavia :D

lauantai 18. elokuuta 2012

Huh urakka ohi!

Siinä sitten intouduin, ensin kotona (vuokramörskässä) pesemään ikkunoita ja into ei laantunut velä klo 13 mennessäkään vaan isännän tullessa kotia, herätin tunti sitten uinahteneen tytön ja lähdimme tulevaan kotoomme jossa pesin myös kaikki ikkunat.
*huh!*
Siinä samalla siellä ollessa, appiukko ja isäntä laittoivat keittiön lattiaamme. Siihen niitä "lämpökomponentteja(olikohan nyt oikea nimitys asialle edes? heh)
Heidän piti katkaista sähköt talosta hetkeksi ja koska en ollut ehtinyt vielä ottaa vettä ämpäriin, minä sitten keräsin anopin kaverina mustia viinimarjoja.
Sain kerätyksi niitä lopulta sangollisen (n. vajaat 5L?)



Alkoihan tuo jo jaloissa tuntua moinen seisoksiminen ja edestakaisin rumppaaminen (kävely).
Nyt saa hyvillä mielin alkaa syömään pitsaa ja sitten jos saunoisi. Veikkaan ettei unta tarvitse kauaa yritellä kun viimein sänkyyn pääsee kaatumaan. :D

Ikkunoiden pesua.

Tälle päivälle olisikin luvassa sitten ikkunoiden pesua. Jos aloittaisin mieväen lähdettyä vaihtamaan remppaus tarpeita, niin nyt jo täältä entisestä mökistä, ja jatkaisin iltapäivästä siellä uudistetussa mökissämme samaa.
Olisipa ihana sitten muuttaa sinne, kun olisi puhtaat ikkunat, eikä sellaiset samean harmaat, niinkuin ne siellä nyt on...
Jotenkin vain tulee aina mieleen ikkunoiden pesusta tuo Miljoonasateen laulu "506 ikkunaa".
Viljelen sitä nyt tähän postaukseen urakalla... :D


Aamulla kun heräsin, mieleeni tupsahti idea "kiitos"-kortista jonka antaisimme Kertulta hoitotädille kunhan syyskuunlopulla hoitosuhde tulee päättymään.
Mietin, että se voisi olla joko tehty tuosta eräästä Prinsessa-kuvasta (3 prinsessaa siinä pahvilla) tai sitten tekisinkö jonkin suuren auringonkukkakortin... hmm.. nyt olisi valittava ideoista se "the best". :)
Tarvikkeita olisi ostettava ainakin auringonkukka-korttiin. Mieltäisin sen kelta/ruskeasävyiseksi ja kenties aavistus vihreää, sillä kun Kertun hoito päättyy, alamme elää jo syksyn kynnyksellä (28.9.2012).
Omenoita lupasin sinne jo viedä, mikäli se sato on vain onnistunut. Saavat "purupalana"sitten järsiä niitä. Ainoa pieni "mutta" siitä on...
- Kun en tiedä onko ne kaneli-omenoita, sillä me emme ole niitä istuttaneet. Isäntä on sitä mieltä että ne EI olisi, mutta mistäs sen varmuudeksi tietää?
Olisiko otettava sen vuoksi yhteyttä entisiin asukkaisiin joilta se talo ostettiin (mies osti) ja kysyttävä onko ne mitä lajiketta?
Tämä siksi, että hoitopaikassa oli allergiaa juuri kaneli-omena lajikkeelle. :/
Allergiat on kyllä niin ikäviä!


En tiedä mikä meidän pedissämme oikein allergisoi, mutta eilen illalla minun nilkkani kutisivat aivan kamalasti!!! Samoin tyttö, joka nukkuu kanssani samassa pedissä raapi nilkkojaan miltei nahkat rullalle.
Vaihdoin petivaatteet illalla mutta se helpotti/auttoi vain hetkeksi.
Kaikki kamalat ajatukset hiipi mieleeni pienistä, näkymättömistä pölypunkeista ja muista elukoista, mitä nyt sängyssä voisi ollakaan...
Patjat ovat kyllä aika vanhat ja sen myötä aika risatkin... Imurikin on tällä hetkellä siellä toisessa. rempan alla olevassa mökissä, eli en voi imuroidakaan niitä jousipatjoja.
(Varmasti katoaisi jouset pedistä imurin kitaan jos sitä alkaisi imuroimaan...heh..)
Hydrocortisonia olen sivellyt omiin kuten myös tytönkin koipiin, sillä kutina on aivan kamalaa iskiessään.
Olen jostakin joskus lukenut (ja kuullutkin) että jotkut olisi allergisia pölypunkeille, mutta millaisia oireita ne mahtaakaan saada niistä... täytynee googlettaa asiaa. (*pelonsekaisin tuntemuksin*)




On se kyllä melkoinen HIRVIÖ! HUI!!!!

perjantai 17. elokuuta 2012

ViikonloppuA!

VIIMEINKIN!
Nyt alkoi meillä viikonlopun viettäminen.
Sain juostua asiat ja ilokseni pääsinkin kotipitäjään erään luokallamme olleen ihanan naisen kyydissä. :)
Se nopeutti kotiutumistani ainakin 30min verraten linja-autolla kotiutumiseen.

Kävin TE-toimistolle toimittamassa todistuksen jonka he sinne tarvitsivat.
Kävin myös päivähoitotoimistossa viemässä lisää sinne tarvittavia lappusia (edelleen sieltä uupuu päätös minun tuloistani jonka saan ensi viikon aikana.-> palaan heille asiaan silloin uudestaan...)
Että kyllä juoksemista riittää vielä sen hoitopaikka asian kanssa.

Kävin hakemassa tytön hoidosta. Ensin kuitenkin pistäydyin sen verran kaupassa, että ostin molemmille lapsille pillimehut valmiiksi odottamaan.
Tytölle annoinkin kotimatkalla jo toisen, sillä sade yllätti meidät.
Onnemme taisi olla matkalla erään koulun kohdalla kasvaneet tuuheat kuuset, jotka ylettyivät jalkakäytävän päälle saakka. Siinä oli tie aivan kuivaa, eikä meidän sillä hetkellä tarvinnut kastua yhtään enempää.
Säälitti hieman tyttö, sillä hän oli yskähdellyt jo aamulla hieman. Nytkin hän rattaissa yskiksi hieman.
- Ettei vaan olisi tulossa kipeäksi.

Kotiin päästyämme riisuimme kaikki märät kamppeet pois ja pesukoneeseen ja kone pyörimään.
Minäkin laitoin kaikki koulukamppeeni sinne, jotta ovatpahan sitten ensi maanantaiksi puhtaina. :)


Koulussakin saimme jälleen yhden tehtävän lisää...BLAAH!
Sitä tosin aloimme tehdä ryhmässä, mutta koska päivä oli meille muutoinkin jo "lyhyt", emme ehtineet tehdä sitä täysin valmiiksi.
- Jokaiselle jäi kotiinkin tekemistä.
Ehdimme onneksi tulostaa edes yhden sivun josta nyt jokainen referoimme ne pääasiat kotona. Sen tarvitsee olla ensi viikon tiistaille valmiina joten on armonaikaa ellei viikonloppuna saisi tehdyksi.

Lisäksi rassaa hieman se "historiatehtävä" jonka saimme jo toissapäivänä (?).
Ensin tuntui, ettei siitä pääse jyvälle millään, mutta äsken kun taas etsin internetistä tietoa, niin kuinkas kävikään?
- Nyt sattui hakusanat paremmin kohdalle ja uskaltaisin sanoa jopa löytäneenikin asiasta edes jotakin. :)


 

Laitoshoitoon joutunut toimintakykyinen vanhus laitostuu nopeasti.

keskiviikko 15. elokuuta 2012

Rytkähti kurat...

Aamulla, tyttö ei meinannutkaan herätä ollenkaan samoin kuten kahtena edellisenä aamuna, jolloin hän meni vielä hoitoon mummonsa luo. Nyt kun vuorossa oli 1.perhepäivähoitajalle meno aamu, hän olisi vaan nukkunut ja nukkunut...
Pakko oli nostaa uinuvana tyttö ja alkaa pukea vaihdettuasi hälle vaipan.
Kun tyttö ovella huikkasi äidille heipat ja moi moit isänsä mukaan lähtiessä, niin hetki sen jälkeen huomasin että:
- VOI EI! Tyttö unohti omat pehmolelunsa. Ne kaksi hälle niin rakasta joista hän aina hakee sitä lohtua...
Siinä ne köllötti olkkarin matolla.

Enpä tuntunut ehtivän oikein tekemään sen kummempaa, vaikka en aamulla tyttöä hoitoon itse vienytkään. Aika vaan katosi ja oli lähdettävä asemalle.
Hetkenmatkasta alkoi tuntua että "Myöhästynkö!?!" mutta ehdin oikein hyvin...
(^tunne tuli kun alkoi pistämään taas alavatsaan kiiruhtaessani vauhtia...)

Loppupäivästä, viimeisen opettajan tunnilla kun meidän oli jokaisen esiteltävä itsemme kertoen jotakin hieman itsestämme (aikaisempi ammatti, työhistoriaa, perhettä jne...) että
"Minä tiedän tasan tarkkaan mitä puhumassa oleva henkilö sanoo seuraavaksi..." ja eihän se väärin mennyt.
En edelleenkään osaa vaan yhdistää kasvoja niihin kuulemiin henkilötarinoihin. :D
(Etupenkissä istuessaan kun ei viitsi kenottaa pää taaksepäin koko aikaa...)

Huomenna olisikin meno kouluun vasta klo 9, mutta meinaan koettaa jos saisin aloitettua erästä saamaamme lisätehtävää, joka liittyy erääseen tulevaan tenttiimme. (se on sen lisäosana arvioinnissa..) Aihekin kun on minulle niin tylsä kuin "Historiaan" liittyvä. BLAAH!!!!
Mutta ei auta sanoisi kai nautakin...

Tulin kotiin kaupan kautta.
Isäntä oli käynyt ruokatunnilla kotona koska koiruus oli ensimmäistä päivää kotona yksin. Se oli silloin jo hieman luimistellen tullut ovella häntä vastaan.
Nooh, kun tulimme kaikki yhtäaikaa kotiin (haettuamme tytön ensin hoidosta) meitä vastassa oli odottamassa ikimuistoinen yllätys.
Kerttu alkoi pian hokea:
- HYI HAI!!!! (hyi haisee)
 Menin katsomaan että MIKÄ NYT!?
Tyttö meni olohuoneeseen ja osoitti mattoa sanoen:
- HYI HAI, KAKKA!
Siinä oli koiruuden tekemä ruikuli matolla + tytön kahden lempipehmon päällä jotka oli aamulla unohtuneet siihen.
ÖRF!
Pääsin siis mattopyykille.
- Just. Kiitos koira. KIITOS!!!

Saa nähdä kuinka huominen menee... koiruus menee kuitenkin huomenna isännän vanhempien luo. Ei tule jäämään yksin kotiin toista kertaa!!!!

maanantai 13. elokuuta 2012

Koulutie avattu.

Jokseenkin se oli varsin kivutonta, kuten varmasti niin monella muullakin se 1.päivä jolloin tutustutaan vain koulurakennukseen ja käydään läpi tulevia asioita ja saadaan infoa niin monenlaista että sen infon päälle tulee jo ihan informaatiokatkos miltei omaan päähän.
- Ja koulua takana siis vasta 1.päivä. xD
Jospa se siitä!

Ei mennyt ihan "ongelmitta" minun kotiin paluu, sillä en illalla ehtinyt katsoa aivan kaikkia vaihtoehtoisia paluuvuoroja linja-autoreitistä. OLETIN sen kulkevan sitä tietä jonka varrelle jäinkin. Olin jo hyvissä ajoin odottamassa pysäkillä (pääsimme koulusta hieman aikaisemmin joten mitäs muutakaan olisin tehnyt enää käveltyämme koulua ristiin rastiin tutustuen. Ei huvittanut juuri paljoa kävellä askeltakaan ylimääräistä. Sen verran tuntui jaloissa (ja vatsanseudulla se kävely portaita pitkin edes takaisin).
Nooh, odotin ja n.15min sen jälkeen soitin äidilleni joka on kesälomalla että katsoisi netistä kulkeeko se edes sitä tietä se vuoro, jota odotin siinä pysäkillä.
- NO EI.
Ja ei auttanut kuin kävellä sinne linkkiasemalle kaiken varuiksi, sillä en ottanut riskiä ettei seuraavakaan vuoro menisi sitä kautta missä olin.
- No se vuoro tottakai meni siitä. *huokaus*
Pääasia että kuitenkin pääsin liikkumaan jo kotiin päin.

Tyttö oli nukahtanut hetkeä aikaisemmin ennen kuin tulin. Isäntä oli asioillaan ja haki minut asemalta.
Sain asemalta myös linkkikortin jonka olin jo aamulla varannut ja maksanutkin.
Nyt pääsisin "kivuttomasti" seuraavana aamuna esittämällä vain korttia autoon noustessani.

Jossain määrin olo on aika piesty.
Ei muutoin, mutta kun tuo tyttö vie energiaa niin kovin paljon. Jossakin mielessä mietin, mitä sitten kun saamme ihan tehtäviä jotka olisi tehtäväkin tiettyyn määräaikaan mennessä.
Vaan ei tuo ole pitkäaika jos ajattelee sinne lokakuun 23.päivään, joka luullakseni on jo 1.äitiyslomapäiväni.

Unille lompsis!

sunnuntai 12. elokuuta 2012

Kiirettä pitelee...

Huh hah hei!
Kylläpä oli eilinen (lauantai) todella kiireinen.
Menimme aamupäivästä entiseen kotiimme laittelemaan paikkoja, sillä sinnehän olemme menossa takaisin alkaen 1.lokakuuta.
Kaiken tämän keskellä, kun lapsi aloittaa pian perhepäivähoitajalla (sinne tekemämme tutustumisen lomassa) ja äidin aloittaessa koulutiensä muutamaksi kuukaudeksi, olisi tehtävä se paluumuutto entiseen.
Sinälläänhän se ei ole lainkaan huono asia. Päinvastoin. Nyt pääsemme sellaiseen jonka olemme osin kokeneet hyväksi ja tämä pieni väliaikaismuutto on vain avannut silmiämme asian suhteen lisää, miten HYVIN siellä meillä asia oli. Vaikkakaan ei voida unohtaa sitä tosiasiaa, että kolikolla on edelleen 2 puolta.

Eilen keräsin punaisia viinimarjojakin ison karkkirasiallisen tyttömme nukkuessa.

Veimme sinne myös ensimmäisen peräkärrillisen tavaroita, joita emme tule tarvitsemaan täällä kirkonkylällä asuessamme.
Aamusta eräs opiskelija haki meidän sohvankin ja tänään (sunnuntaina) olemme illasta menossa hakemaan meille "uutta" sohvaa- sitä divaania, Kuopiosta. :)
Kivaa.
Jospa vain kaikki menisi kuten ennalta on sovittu tapahtuvaksi. Lisäyllätyksiä emme kaipaa!
Niin ja mikä tärkeintä, toivon että MINÄ jaksaisin kantaa sitä sohvaa edes pienen åienin tiåun askelin.

Nyt onkin taas mentävä sinne entiseen, tulevaan uuteen kotiimme. Joten tässä tämä pikapäivitys tältä erää...

Ihanaa pyhäpäivää kaikille. Ainakin meillä sää on aurinkoinen  paistaen miltei pilvettömältä taivaalta. :)
Mielikin on silloin sen mukainen!

torstai 9. elokuuta 2012

Oman kullan kaipuu.

Tänään saan oman pienen tytön tylleröni kotiin. AH- IHANAA! <3 <3 <3 <3

Hälle onkin odottamassa jo viikon ajan kertyneitä "juttuja". :)
mm. viikko sitten lauantaina Rissalan kentällä ollessamme otin hänelle sieltä muistoksi suurehkon pinssin jossa oli txti " I <3 KUOPIO".
Sitten saapui viikolla (olisiko ollut tiistai?) eräs arpajaisvoittoni, jolla valitsin muotokieli.fi- kaupan sivulta lapseen kiinnitettävän renksun joka oli sammakon muotoinen. Siihen sai vanhempien puh.nrot ja valitsin tekstiksi "Jos eksyn, soittaisitko..."
(En nyt kuollaksenikaan muista mitä ne olivat nimeltään, mutta varsin päteviä minusta JOS ajattelisi lapsensa joutuvan erilleen. Tietenkin täytyy vain  opettaa lapselle, että siinä tapauksessa hän voisi sanoa jollekin aikuiselle näyttäen sitä sammakkoa josta numeromme löytyy, voisiko he ottaa yhteyttä hänen vanhempiin...
Ja löytyisihän ne numerot jossakin vaiheessa lapsestamme, jos hän ei osaisikaan vaikka itse asiaa niin hyvin sanoa.

Eilen illalla olimme entisessä talossamme jälleen jatkamassa remppaa. Saimmekin sitä etenemään. Nyt on uuden tekemämme oviaukon ovenpielet maalattu + paljon muuta pientä hommaa laitettu etenemään. On mittailtu ja suunniteltu mihin tulisi mikäkin kaappi tai tarvitsemmeko ylipäätään jotakin lainkaan...
Saunoimme siellä ja ai että se teki hyvää päästä saunaan sinne OMAAN SAUNAAN! :)
Oli niin ihana käydä ulkona portaillakin viilettelemässä ja takaisin pesulle.
Sitä ei täällä kirkonkylällä noin vain kehtaakaan mennä pyyhkeeseensä kääriytyneenä takapihalle saunasta, kun on jalkakäytävä suoraan takapihan takana sekä autotie + muutama omakotitalo ikkunoineen. :S




Sitten lopuksi kiukkuasia...
Se hitsin 4h pissanäyte jonka terkkari oli tyrinyt kiukuttaa NIIN sanoinkuvaamattoman paljon. Ei muuten, mutta kun minun on UUDESTAAN mentävä antamaan se näyte sinne tk:lle. Se nyt ei tunnu olevankaan ihan niin helppoa kuin miltä se ensin tuntui..
Jo keskiviikkona minun oli järjesteltävä (kellotettava) wc-käymiseni jotta saisin sen näytteen siellä ollessani annetuksi. Noh, eilen kiukutti asia niin että päätin olla koko asiaan kiinnittämättä mitään huomiota. Siirsin sen "käyn perjantaina..."

No NYT on se perjantai...
Taas laitoin kellon soimaan yöllä että käyn wc:ssä jotta sitten aamusta kun menisin tk:lle niin olisi näyte antaa. Mutta kuinka ollakaan. Minut ajoi hätä veskiin jo tuossa klo 06 uudemman kerran käytyäni +1h liian aikaisin yöllä (heräsin hätään ilman kellon soittoakaan, joten pakkohan se oli mennä!)
Raivostuttavaa.
Olen tehnyt havainnon, että tällä hetkellä tuo 4h on jokseenkin maksimi ajan rajoissa jonka voin olla käymättä (riippuen paljon siitä, miten paljon olen juonut nesteitä yms.)

Ensi maanantaina alkaa koulu, enkä tiedä ehdinkö toimittaa näytettä tk:lle.*huokaus!*
Aamulla nimittäin labra aukeaa vasta klo 7 ja minun on oltava jo menossa hyvinkin (riippuen jatkossa koulun aloitusajasta kellollisesti...) Voisin toki hakea sen purkin kotiin ja koettaa saada sen viedyksi joku päivä...Aaargh!!!!
Että ärsyttää puljata mokoman kusen kanssa.

Jotta asiasta ei jäisi ihan huonomaku niin loppuun vielä sen verran iloisempaa asiaa, että:
menemme tänään klo 14 tutustumaan tyttöni tulevalle perhepäivähoitajalle :)


Jotenkin tuntuu että odotanko minä sitä kaikista innokkaimmin... heh. Mutta tuskin siitä haittaakaan on. Paikka on tytölle uusi, mutta uskon hänen olevan kuitenkin niin reipas, ettei se tuota ongelmia.
Tänään vien myös kuntaamme tytöllemme uuden hoitopaikkahakemuksen, sillä muuttaessamme takaisin uudistettuun taloomme, emme lähde häntä silloin kuskaamaan enää kirkonkylälle perhepäivähoitajalle, vaan mieluustikin hän saisi saada hoitopaikan lähempää. Omalta kylältämme. Joko sitten perhepäivähoitajalta  tai päiväkodista jossa itsekin olin työssä muutaman pätkän :)

keskiviikko 8. elokuuta 2012

Esittely-ilta suunnitteilla.

Paniikki ja päättämättömyys ihan iskee joten jos tätä joku lukee niin APUJA KAIVATAAN!

Oletteko olleet joillakin kutsuilla JOS niin mitkä kutsut olet kokenut parhaimmaksi sisällön puolesta?

Itselläni olisi halua "emännöidä" (lue: tarjota paikka jossa kutsut voisi pitää) mutta se kohde ja aihe kutsuille mietityttää kovasti.

Olen ollut (lapsena) mukana Tuperware -kutsuilla (tuskin siitä sain mitään muuta kuin vieraana ollen sen jonkun ylläri jutun ottaa -> mehulusikan tulin valinneeksi kaiken sen kipon sisältävän tavaran seasta...heh:)

Sitten sain kutsun ME & I-lastenvaate kutsuille, mutta viime hetkellä tulin estyneeksi enkä päässytkään. (kuulin vain että ne vaatteet olisi laadukkaita, mutta sen myötä myös varsin hintavia)

Sitten PARTYLITE kynttiläkutsut voisi kiinnostaa minua, mutta luin juuri että myös ne tuotteet ovat varsin kalliita.

- TIEDÄN ettei hyvää saa edullisesti. Hyvä ja halpa on kaksi niin eri asiaa! Mutta...jotakin, mikä olisi opiskelijaystävällinen juttu...?

Mieleeni tuli myös että josko järkkäisi vain vaikka pikkujoulut esim. perhekerhossamme olevien kesken, meillä. Lapset voisi olla tuolla silloin mukana ja kenelläkään ei olisi ongelmaa lapsen hoidon suhteen.
Ja etenkin jos jakaisi siten että jokainen toisi jotakin (piparia, glögiä/mehua, keksiä, suolaista purtavaa...jne...) ei tarvitsisi itse tehdä kaikkea tarjottavaakaan.

Voi apua!
Tiedän, että sekin on jo haaste sovittaa aikatauluja yhteen useamman ihmisen kesken.
Eikä tilannetta kaiketi helpota sekään, että minun laskettuaikanikin painaa pian päälle. (23.11.2012) :D

Ai niin ja sitten olisi EHKÄ mahdollista (en ole vielä kysynyt edustajalta) saada askarteluun liittyvä ilta,kotikutsut Ilona Deco:sta,  jossa ohjaaja neuvoisi pienelle porukalle jonkun askartelutekniikan.

Liikaa vaihtoehtoja, mutta lisää silti kaivataan!!!

Porukka jolle kutsut pitäisin (emännöisin) on lapsellista joten kenties se olisi hyvä huomioida jotta mahdollisimman moni jaksaisi kiinnostua paikalle saakka, eikä ainakaan lastenhoito muodostuisi esteeksi/ syyksi jättäytyä pois.
Vaikka tokihan me lasten vanhempina olisimme ansainneet hetken ilman jälkikasvuammekin, mutta... mietityttää vain jos sitten ei saa onnistumaan sellaista hetkeä ollenkaan...

Muistakaas osallistua!

HOX! MUISTUTUS!
Arvontaan pääset mukaan blogissani  TÄÄLLÄ jos et ole osallistunut vielä.

Mene linkistä ja jätä sinne kommentti/veikkauksesi onko meille syntyvä 2.lapsi sukupuoleltansa
~tyttö
~poika

Vain arvaamalla ENNEN lapsen syntymähetkeä veikanneet osallistuvat arvontaan kommentoiden oikeaan paikkaan sen @ osoitteen kera /tai jonkun muun linkin jonka takaa tavoitan mahdollisen voittajan. Muussa tapauksessa suoritan arvonnan tuloksen uudestaan.

Palkintoa mietin edelleen ja siitä vinkkinä voi jättää toivetta jonka pyrin mahdollisuuksieni mukaan huomioimaan arvontavoittoa toteuttaessani/hankkiessa, juuri onnenpotkaisseen voittajan kohdalla. :)

Nostan tätä arvontaan osallistumista aika ajoin, jotta se ei jää keneltäkään huomaamatta.
(Sitä saa myös jakaa niin halutessaan)
Uudet ja vanhat lukijat osallistuvat kaikki. :)

Ei muuta kuin arvailemaan.
Lisätietoa linkin takana. (+ ohjeet arvontaan uudemman kerran).

Pieni lomalainen maailmalla.

Mä vilkutin ovella äidille ja isille mun pikku nyrkissä olevilla sormilla, kun mä lähdin mummon ja iso-mummoni mukana kohti heidän kotipaikkaansa.
Matkaa oli sinne n.120km.

Tietteks mitä?
- No mun piti oksentaa Lapinlahden paikkeilla. En mä tiedä miksi se tuli, mummo ei edes ajanut kovasti, mut mä en vaan mahtanu mitään kun se kaikki mitä olin syöny niin alkoi kutkuttaa kurkkua ja pomppasi tulla ylös.
Mummo ajoi sivuun levikkeelle ja kiireellä hakemaan jotakin rättiä peräkontista että saisi pyyhityksi multa enimmät pois.
Sai siinä osansa iso-mummokin saadessaan hieman päällensä sitä velliä.

Sit mummi tuli takaisin ja sillä oli sellanen paksua kangasta oleva pöytä tabletti jolla se alkoi pyyhkiä minua.
Mun turvaistuinkin oli sit ihan puklussa.

Kun me päästiin mummon luo, mummo vei minut heti pesulle ja vaihdettiin mulle uudet puhtaat vaatteet.
Sit mummo kysyi haluisinko mä katsoo jotakin lasten ohjelmaa tietsikalta sen aikaa, että se pesis sen mun turvaistuimen.
- No tahoin mä.
Kun mummo oli kadonnut pesuhuoneeseen mä muistin et mummollahan on se herkkukaappi samassa paikkaa missä meillä kotona on se perunoiden ja vihannesten säilytyskylmäkaappi.
Mummo oli antanu mulle viime kerralla sieltä jätskiä!
En voinu olla käymättä katsomassa että onko sillä siellä taas sitä herkkua.
Ei löytyny.

Myöhemmin kuulin, kun mummo soitti äidille ja sanoi että:
- Kauheeta kun sydän pomppasi kun olin ilmeisesti viipynyt hieman liian kauan siellä pesuhuoneessa,sillä takaisin tullessa oli täällä pakastimen ovi auki...enhän miä muistanut että se menee jo joka paikkaan tutkimaan!!!! Onneksi mitään ei sattunut.

- ÖÖö... mitä siitä vois sattua jos unohtaa pakastimen oven auki? Eikai siihen kukaan kuole? En ymmärrä mitä se mummo oikein vaahtos moisesta äidille.

Sit me käytiin mun mummon kotipaikalla. Siellä oli mukana mun tokaserkkujakin.
Ne mun tokaserkut on Helsingistä käymässä kans mun iso-mummon luona.
Siellä paikassa oli iso navetta jossa me käytiin katsomassa lehmiä.
Ne Hesalaiset tytöt piti nenistään kiinni koko sen ajan kun me siellä navetassa oltiin, mut mäpä olenkin jo niin tottunut sellaseen että en viittiny rystyset valkoisina puristaa nekkuani punaiseksi.
Se mun äidin serkku nauroikin että:
- Helsingin tytöt puristaa nenästä, mutta tämä XXXXvirran tyttö ei ole millänsäkään! :)

Siellä näin myös "akian" (muut puhui sen olevan traktori, mut mulle se sana oli vaikee ja mä sanoin että "akia".
Sit hoksasin siellä kauempana pellolla sen lietevaunun, mun oli huudahdettava ilosta:
- PEEMI JUNA!
(pieni juna)
Mulla oli siellä "MINUN KUPIAT" jalassa, kun siellä oli hieman vellistä ja märkää.
(minun kumikengät)

Keskiviikko iltana, mä löysin mummon luona illalla ollessa musta-pekka pelikortit.
Miksiköhän kukaan ei ole vienyt sitä mustaa-pekkaa pesulle koskaan? Mun oli pakko sanoa ensin nähdessäni sen mustan-Pekan että:
- HYYYI, LIKANEN...YÄK, KAKKA!
Sillon me soitettiin äidille ja taas mummo rolli mun sanomisia sille.
Mummo oikein lypsi minua sanomaan niitä asioita kysellen:
- Onko se likainen?
- KYLLÄ.
- Onko se tosi likainen?
- Ooooon...HYI YÄK KAKKAPYLLY!*minä nauroin langan päässä niin kovasti että en välillä kuullut mitä tyttö edes sanoi*

Olinhan minä herättänyt hilpeyttä kirjastossakin käydessäni, kun vedin perässäni minun uutta pyörillä perässä vedettävää plinsessa laukkua.
Menimme mummon kanssa sinne ja minä jätin lainattuja kirjoja siihen tiskille.
Hetkeä myöhemmin kuljin taas sen laukun kanssa sen lainaustiskin ohitse ja päätin pysähtyä katsomaan onko minua kukaan yrittänyt tavoitella ja nostin laukkuni sivutaskusta oman pikkuisen kännykkäni. Siihen oli tullut selvästi "1 puhelu saapunut".
Niinpä otin ja näppäilin puhelintani hetken ja laitoin sen korvalleni soittaakseni numeroon.
Koska henkilö ei vastannut menin jo ihan istumaan pienelle tuolille ja aloin (ilmeisesti) kirjoittaa soittaneelle tekstiviestiä kysyäkseni mitenhän tärkeä asia mahtoi olla, sillä olin juuri nyt mummoni kanssa kirjastossa lainaamassa uutta kirjallisuutta..."

Kuulin myös erään kerran kun mummoni sanoi puhelimessa että:
- Kerttuhan on jo isotyttö! Ei se tarvitse enää mitään nokkamukeja eikä pottaakaan... niin hyvin juo lasin/mukin reunalta ja istuu pytyllä sen supistajan päällä tehden pisut sinne kunhan vain antaa jonkun lelun mitä se voi ihmetellä siinä samalla... Niin pyörii silmät päässä kun kuuluu se lirinä pyttyyn ja sitten pitää katsoa kun pytty vedetään ja ihmettelee minne se liru katoaa sieltä...
Hiuksetkin antaa kammata heti aamulla ja illaksi olemme ne letittäneet kiinni. Sillä on repussa jo paljon hiusponnareita joita se aina ihan itse haluaa laitettavan hiuksiinsa. Ei tyttö enää tarvitse pian mitään vaippaakaan, kun nyt vain käyttää aina wc:ssä ajoissa...kohtahan siellä on jo uusi vauva.

- Mitenkähän "kohta" se uusi vauva sitten täällä oikein on? jäin miettimään... ja MIKÄ IHMEEN VAUVA?!? Onko minulle edes kerrottu asiasta!?! Kaikki vaan höpöttää että MINUSTA pitäisi tulla ISOSISKO ei kukaan ole puhunut minkään VAUVAN tulemisista enempää kuin menemisistäkään.*huoh*
Koittaisivat nyt päättää tuleeko MINUSTA se isosisko vai tuleeko meille joku ihmeen VAUVA...Aikuiset on sitten joskus vähän outoja...

Mutta loppuun mä tahdon mun toivebiisini josta mä aina haltioidun.
Kattokaa tekin ja tanssikaa liikkeet mukana! :)

Apinatanssi :)

- Mukavaa päivän jatkoa kaikille!
Aika ihquu nähdä huomenna aamusta oma ÄITI ja ISI. On mun ollu ehkä pikkuten ikävä niitä jo... ai niin ja se hilu hau hau... onkohan sillä ollu jo ikävä minua kun on saanu olla lauhassa mun poissa ollessa...? Pitääpä kysyä siltä kunhan menen kotiin.

- K3RtTu

Äiti rentoilee.

Jos meinaisin viettää tästä "lapsivapaastani" edes yhden päivän pyhittäen sen VAIN ja AINOASTAAN itselleni on minun oltava itsekäs nyt, sillä huomenna saan oman rakkaan pikku tyttöseni kotiin aamusta.
Siispä EN...
... Siivoa tänään
... Juokse asioilla muiden tekemien "virheiden" vuoksi. (neuvolaan jää nyt toimittamatta uusi kusinäyte. Mitäs mokasi siellä.Itsekästä? - KYLLÄ! mutta menen huomenna sen ei ole niin hengenhätä kuitenkaan.)
... myöskään meinaa stressata mistään tulevista.

Sen sijaan mitä EN meinaa tehdä, lupaan:
... Kuunnella minua miellyttäviä kappaleita ja nauttia niistä.
... Nauttia tästä OMASTA ajastani tämän päivän, pyrkien etten vietä kaikkea sitä aikaa täällä internetissä. :D
... Nauttia jokaiseta kahvihetkestäni jonka saan tänään viettää rauhassa omista eilisistä leipomuksistani nauttien.
... laitan ruoan isännälle ruokatunnille valmiiksi- VAIKKA PÖYTÄÄN SAAKKA TARJOILLEN. :)

Ai niin, lieneekö kukaan ehtinyt bongata jo tätä mutta on varsin vaikuttava ääni tällä naisella.
http://www.youtube.com/watch?feature=endscreen&NR=1&v=ciBpDFjzl6I&noredirect=1

Kuunnelkaapas. Pysähdy sinäkin pieneksi hetkeksi ja kuuntele edes pieni hetki. Sanoitukset ovat hieman haikeat, mutta ei sävel laulussa ole muutoinkaan kovin iloisen rempseä...
Sopii hyvin tähän omaan haikeaan lapseni kaipuuta niin kovin täynnä olevaan tunnelmaani. (Ei toki sanoituksen puolesta!)

Kirjailen vielä postauksen tyttöni tekemistä loma asioista/ sanomisista erikseen. :)

Kakun tuoksua.

Neuvolassa oli kaikki Ok.
Hemppakin oli noussut 17päivän lisärautalääkkeen ansiosta 112;sta 124;n. :)
Pissa: miinus, verenpaine 109/80, painoa oli tullut lisää 3viikon aikana +390g.

Sain neuvolasta KELA:lle vietäväksi todistuksen joka tarvitaan äitiys-ja vanhempainrahan hakemiseen. Kiikutin sen perille KELA:lle ja sitten kaupan kautta kotiin.

Mielessä oli että NYT jos koskaan olisi syytä leipoa, sillä perjantaina tuskin enää ehtisin kun Kerttukin tulee jo aamusta. Ja huomenna voisin sitten vaikka vaan olla ja nauttia "lapsettomasta" vuorokaudesta.
Niinpä mietin kaupassa kuumeisesti, "Mitä ihmettä tulikaan erääseen kuivakakkuun, paitsi kananmunia, sokeria ja vehnäjauhoja..."
Mielikuva oli joko kermaviilistä tai maitorahkasta.
Ostin kuitenkin maitorahka purkin, kun oli -30% alennuksessa sopivasti 1 prk.
Kotona selasin ohjekirjastani ja huomasin että toiseen kakkuun jota muistelin, tuli omenasosetta(tai paistonkestävää hilloa) ja toiseen maitorahkaa.
- NAPPIVALINTA oli siis ostaa sitä maitorahkaa.

Niinpä lopulta tulen tekemään kummankin, sillä mieleni tekee nyt jotakin OMATEKEMÄÄ kahvikakkua, jossa mieluusti olisi rusinoita (toiseen näitä tulikin 2dl) ja toiseen tuli käyttää muutenkin se ostamani maitorahka, sillä en ollut aikeissa enää alkaa sitä säästämäänkään.

Ainahan voin viedä osan kakuista sinne toiseen kotiin pakastimeen ja onpahan nyt sitten kahvin kanssa tarjolle kahvileipää jos sattuu kahvihammasta kolottamaan tai vaikka joku vieraskin eksyilemään meille :)


Itävaltalainen kanelikakku
150g voita
2dl sokeria
2 kananmunaa
3½ dl vehnäjauhoja
2tl leivinjauhetta
3tl kanelia
2tl vaniljasokeria
2dl rusinoita
2dl omenasosetta (käytin itse piltti hedelmähyvesosetta 2prk)

~Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi.
Lisää munat yksitellen hyvin sekoittaen.

~Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää ne taikinaan vuorotellen omenasoseen kanssa.
(itse valuttelin tässä välissä aina välillä rasvasulaakin sekaan.)

~Kaada taikina hyvin voideltuun ja jauhotettuun vuokaan.

PAISTA 175*C n.1h.



Kaneli-rahka kakku
100g voita
1½dl sokeria
1 muna
1prk maitorahkaa (250g)
2tl vaniljasokeria
2tl kanelia
3dl vehnäjauhoja
2 tl soodaa

~Vaahdota voi ja sokeri. Lisää muna.
~Sekoita rahkaan kaneli ja vaniljasokeri.
~Sotke sooda vehnäjauhoihin.
~Lisää jauhot ja rahkaseos voi-sokerivaahtoon ja vatkaa taikinaa sähkövatkaimella nopeasti tasaiseksi.
~Kaada taikina vuokaan. (jos teet muffinsseja niin annostele vuokiin)

Paista 200*C n.15-20min (HUOM!!!! Tämä paistoaika tehdessäsi muffinsseja! Muuten paistoaika pidempi riippuen millaisessa vuoassa paistat.)

Tytölle hoitopaikka järkätty.

Huomenta vaan jokaiselle.

Palatakseni eiliseen siitä muodostui todellinen asioiden toimitus sekä siivouksellinen päivä.
En sen kummemmin ala luettelemaan mitä kaikkea tulin siivonneeksi, mutta sen verran että saatuani viimein sen lomakkeen toimitetuksi sinne toiseen toimipisteeseen Opon täyttämänä kävimme entisellä asuinpaikallamme.
Siellä imuroin ensin yläkerran kokonaan ja sen päälle pesin sieltä lattiatkin.
Kyllä oli kävely sen kaiken päälle melkoista "qwaak qwaak"-kävelyä.
Ei paljoa kotona mieli tehnyt laittaa enää tikkua ristiin, tosin onneni oli jo varsin myöhäinen ilta, että siinä ei muuta tarvinnutkaan kuin laittaa silmät kiinni ja koettaa nukkua siihen saakka kunnes klo soittaisi minut yöllä vessassa käymään.
- Miksikö oikein pitää laittaa herätyskello soimaan?
Nooh, siksi että ei tee aamusta niin tiukkaa pidätellä sitä ainakin 4h pissaa neuvolaan, mutta jotta näyte on kuitenkin antaa siellä niin ei tarvitse alkaa kipolla sitä tavaraa kantaa sinne toisella kertaa. :D
(Nyt ottavat sen minulta ensi kertaa tässä raskaudessa. En muista kuinka usein/ varhain ne otti sen odottaessani Kerttua...mutta otti ne senkin silloin ja useampaan kertaan.)

Mietin, että kun Kerttu tulee kotiin perjantaina aamusta, voisin leipoa jotakin kahvikakkua siihen mennessä.

Eilen soittelin meidän neidille myös hoitopaikan. Aika extempore se tuli eteeni ja tartuin vain puhelimeen, sillä en millään tahtoisi vaivata toista mummoa hoidattaen tyttöämme arvioidusti n. 2½kk ajan käydessäni koulua sen aikaa.
Paikka oli kokopäiväinen ja tyttömme tulee olemaan tuolla vanhin kaikista! Ikäähän neidillämme on vasta 2v4kk.
Sovin, että menisimme tutustumaan koko perhe sinne perjantaina klo 14 maissa kun isäntä pääsee töistä, sillä hän on hyvin todennäköisesti se, joka aina tulee viemään tytön aamulla hoitoon. Autollinen kun meistä kahdesta on.
Jokseenkin sääli, jos en itse pääse koskaan edes hakemaan tyttöä hoidosta, koska saanko silloin tietää niin hyvin, kuinka hällä siellä on mennyt?
Jotenkin se vain tuntuu että jäänkö paitsi jostakin tärkeästä tiedosta... Ei toki sillä, ettenkö luottaisi että isäntäkin osaa tytön sinne viedä/hakea, mutta osaako kysyä mitään päivän kulusta ellei erikseen kerrota? (automaattisesti ja suoraan kyselemättä.)
Koska se hoitomaksu on varsin korkea (yksityinen) niin päätynemme vaivaamaan toista mummoa 2 viikon verran koko tulevan hoitojakson aikana, saadaksemme puolitetuksi (tavallaan) hoitopäivien osin 2 kuukauden maksun-vai tulisiko sanoa paremminkin JAETTUA sen kahteen osaan.

Tällöin tyttö aloittaisi hoidossa (pph;lla) 20.8->2 vk;a => n.260€.
Sitten 1x täysihoitomaksu (vähennettynä kunnalta saamamme tuet tähän hoitomuotoon, joista emme vielä tiedä määrää...) mutta täydenkuun hoitomaksu olisi 560€/lapsi.
Ja sitten onkin jo syyslomaviikko (vk42) jolloin tyttömme EI tarvitse hoitoa.
Ja sen päätteeksi hoitoa vielä 2vk:a=> n.260€ (vähennettynä kunnalta saadut etuudet...)=??
Siihen loppuun jos mummo katsoisi ne 2 päivää (ma-ti) ennen kuin jään äippälomalle niin se olisi siinä sitten Kertun hoidot tältä kertaa taas.
Se, miksi en tahdo hoidattaa tyttöäni pelkästän mummolla, on yksinkertaisesti vain se, ettei hän saa siellä ollen kontaktia niin hyvin muihin lapsiin. Heillä kun ei oikein käy ketään lapsivieraita tai muutoinkaan.
Tällä "yleisemmällä" hoitomuodolla- vaikka sillä hintansa on->raha, saa tyttömme kontakteja muihin, toisiin lapsiin.

Mahdollinen paluumuuttomme takaisin entiseen kotiin taitaa tulla ajankohtaiseksi syyskuun aikana. (alamme kantaa tavaroita takaisin sinne tässä pikku hiljaa..)
HOME SWEET HOME.

tiistai 7. elokuuta 2012

Puurolla aamu alkaa.

Enpäs arvannutkaan miten kiireinen päivä tästä tulisikaan...
Vielä kun viimeksi kirjailin tänne en tiennyt tuon taivaallista tulevasta puhelinsoitosta joka sai minut miltei hermoromahduksen partaalle.

Oli kai onneni, että olin herännyt jo aikanaan ja aloittanut siivoushommat yms.
Olin ehtinyt jopa syödä sen aamupuuronikin kun puhelimeni soi.
Soittaja oli työvoimatoimistosta samainen virkailija jonka luona olin eilen käynyt.
Hän miltei hätääntyneenä selittää että:
- Sinun pitäisi kuule saada se sinun koulupaikkasi Opo kiinni, sillä minulle soittivat juuri XXXXXX:sta että sinun olisi täytätettävä eräs lomake hänellä saadaksesi rahaa tätä opiskeluasi varten. Ryhmä, joka asiasi käsittelee kokoontuu jo huomenna eli postitse tämä ei enää ehdi. Vain jos saat hänet kiinni ja sovituksi tapaamisen hänen kanssaan...
- Ööö... joo. Aivan. Hän ei ole VIELÄ soittanut minulle, mutta minäpäs alan soitella itse hänelle.
- Tehdään niin. Saat hakea tämän lomakkeen minulta täältä ja se pitäisi toimittaa sitten XXXXX-pisteeseen henkilölle nimeltä XXXXXX XXXXXXXXX.
- Asia selvä.

Voittepa uskoa mikä sutina alkoi tässä mökissä.
En ollut vielä käyttänyt koiraa aamusta ulkona, mutta siltä istumalta aloin ensin soitella sitä Opoa kiinni.
Tietenkään hän EI vastannut.
Ei auttanut kuin soittaa sinne opiston toimistoon ja kysellä tietäisivätkö he onko tämä henkilö mahdollisesti tavoitettavissakaan koko päivänä!?!
- Kyllä on ja tälläkin hetkellä omassa huoneessaan. Kenties hällä on jokin kesken ettei pystynyt vain vastaamaan... toimisto virkailija sanoi.
- Täytyy jatkaa soittamista siinä tapauksessa vain hänen numeroonsa.

Viimein hän vastasi ja kerroin hänelle asiani kiireellisyyden.
Sovimme, että tulisin tänään koululla käymään jotta hän voisi täyttää sen lomakkeen jotta voisin puolestani juoksuttaa sen XXXX-pisteen työvoimatoimistoon.

Sitten otin koiran jo hihnaan ja lähdin ulos. Sateenvarjoa EN siinä tohinassa kehdannut ottaa mukaani. Huomasin oitis että olisi sen voinut ottaa, sillä tihkutti hieman vettä.
- Ei tässä sokerista olla! Ajattelin miltei ääneen.
Koiruus teki tarpeensa ja minä aloin kiskoa sitä takaisin sisälle.
Soitin samalla pihalta minulle soittaneelle työvoimatoimiston virkailijalle että olisin piakkoin tulossa hakemaan sen lomakkeen sieltä...
Varmistin samalla mihin aikaa siellä oli se ruokatauko jolloin se oli suljettuna.

Koiruus sisälle ja TAAS mentiin.
Mennessä tuntui pientä pistävää kipua muistuttavaa tunnetta alavatsassa, mutta ei auttanut kuin kelloa vastaan puskea itseään eteenpäin jotta ehtisin ennen klo 11:30 jolloin se virasto menisi tunniksi kiinni.
Ehdin.
Olin paikalla n. klo 11:15 ja sain lomakkeen.
Nyt saatoin huokaista helpotuksesta ,edes hieman.

Kikkailin siitä lomake repussani kaupalle ja ostin uusia perunoita, sipulinipun sekä kananmunia. Tekisin nyt kyllä super hyvää ruokaa ja mikäs sen parempaa kuin uudet perunat sekä sen kanssa voisipulia keitettyjen kananmunien kera. Niin kesäistä!



Tämä kuva ei tosin ole ihan samannäköistä nyt kuin mitä itse söin, mutta menköön nyt kun en parempaakaan löytänyt...

Hidastin tahtia kotimatkalla.Enää ei olisi kiire kuin syömään ja sinne suihkuun jossa olin ollut aikeissa käydä ennen puheluni saamista. Hyvä sinänsä etten ehtinyt käydä suihkussa, olin nimittäin hionnut tällä reissuin sen verran että takin hihat tuntuivat liimautuvan ihooni kiinni (alla oli vain t-paita koska oli sen verran lämmin keli vaikka satelikin..)

Sain pestyksi aamusta tyttöni keittiön lelut. Hooray!!!!
Lapoin ne kaikki hänen ammeeseensa ja laskin vettä ja laitoin pyykkipulveria ja huuhdoin ne lopuksi tiskialtaassa ja kuivatinkin ne astiakaapissa ennen takaisin omalle paikalleen laittamista. Nyt ne on siististi (ja puhtainakin vielä) hänen omassa keittiössään...

Kohta, kun isäntä tulee ampaisemme sinne toiselle paikkakunnalle ja koetan löytää sen oikean rakennuksen, missä se Opo nyt sitten mahtaa majaansa pitää... heh.
Hauskaa siitä tulee takuulla koska en ole koskaan siellä käynyt aikaisemmin. (siinä opistotalossa...)
Täytyy toivoa että siellä olisi joku joka osaisi neuvoa minua.

Ai niin ja pitääpä kurkkia moneenko se XXXXX-paikan työkkärikään on auki!
Joten kiirusta pukkaa!!!

maanantai 6. elokuuta 2012

Huomenta!

Onpas tänä aamuna virtaa. Tai ainakin siltä tuntuu vielä silitettyäni petivaatteet jotka ovat odottaneet oven päällä roikkuen kaappiin pääsemistä.
Sen lisäksi, että olen silittänyt petivaatteet, tulin jo laittaneeksi myös kuivat pyykit kaappiin.
Nyt jos natustelisi hieman lisää aamupalaa ja jatkaisi sitten taas jostakin. :)

Huomenna onkin minulla lääkärineuvola käynti heti aamusta. Ensin klo 8 terkkarin tykö ja sitten n.klo 8:20 lääkärin luo.

Saas nähdä onkohan mitään vaikutusta tehnyt n.17päivän ajan syömäni rautalääke.
Terkkari suositteli aloittamaan lisäraudan ottamisen hemppani laskettua jo aika rajoille (112). Napsin Retafer-merkkisiä aina 1 tbl/päivään, koska meillä sattui niitä olemaan.
Siksi toisekseenkin oli rahatilanne niin tiukka silloin ettei ollut varaa mennä ostamaankaan terkkarin suosittelemaa merkkiä apteekista. Sai kelvata nyt se mitä saatavilla oli. Nyt sekin paketti on sitten loppu. Eipähän vanhentunut ja tulipahan syödyksi nekin pois. =)

Taidan tehdä ihan neljän viljan puuroa, sillä sen voimalla jaksaa yllättävänkin pitkälle huhkia varoen.

Leipoakin tekisi mieli, mutta kun... ne tarpeet uupuu ja taitaa olla sadepäiväkin joten ei niin kova hinku ole että lähtisin sateeseen tarpomaan tarpeita ostaakseni...

Nyt puuro tulille!

Potkuja...lisää potkuja.

Kävimme super-pikana entisessä kodissamme.
Appivanhemmat oli menneet sinne jo ennalta. Minun olisi ollut tarkoitus mennä heille jotta olisimme menneet sitten kaikki samalla kyydillä sinne ja viety eräs kaatopaikalle menossa oleva purkujäte kuorma pois.
Isäntä oli koettanut soittaa isälleen, mutta hän ei vastannut. (eikö sitten kuullut puhelimensa soivan vai mikä oli...)
Me ajamme sinne sitten hirrrrrmuista kyytiä, koska isännällä on kiire jo takaisin klo 17 alkavaan kokoukseen.
Hän kävi isänsä kanssa viemässä kaatopaikalle jätekuorman ja minä odottelin talolla anoppini kanssa.

Sitten kotiin takaisin (kirkolle).
Vaavi on potkinut ja sätkinyt varsin vinhasti tänään. Koko ajan saan iskuja sisäisesti häneltä.
Mikähän nyrkkeilijä hänestä mahtaakaan tulla. :D
Nooh, tuli mitä tuli kunhan syntyisi mahdollisimman kivuttomasti ja terveenä. Sitähän kaikki aina ensisijaisesti kai toivoo.
Senkin asian olen luullakseni käsitellyt jo mielessäni että mitä tahansa voi tapahtua.
Lapsemme ei ehkä olekaan täysin "normaali". Kenties jotakin on jäänyt tai jää huomaamatta jossakin vaiheessa joltakin ja silloin meille on melkoinen yllätys taattu. Suoraan salissa se iskisi päin kasvoja kuin märkä luuttu.
En kuitenkaan usko moisen olevan nykyaikana mahdollista. Aina jostakin uskoakseni saisi viitteitä asiasta , mutta teoriassa...

Ei kukaan tietäisi kuinka saisin tänne tuon kellonajan kohdalleen?
Se kun taitaa huidella nyt ihan omissa maailmoissaan... heh..
Eli ei pidä päivitysteni julkaisuajankohdat oikein paikkaansa.
(Nyt klo on 17:36 ja mitähän tuo näyttänee täällä alalaidassa julkaistuani tämän...varmaan ihan höpöjä taas kerran... heh)

Asioiden hoitelua.

Sää oli heti aamusta mitä parhain.
Enpä jäänyt odottamaan koska sataa.- jos alkaisi sataa. Lähdin ottamaan selvää KELA:sta onko minun mahdollista saada jotakin tukea aloittaessani koulun ja jos niin mitä

Virkailija kertoi, että jos koulutus kuuluisi opintotuen piiriin mukana olisi tullut hakemus sitä varten, mutta koska koulutus jonka aloitan on aikuiskoulutusta tähän ei olisi nyt ehkä mahdollisuutta.
Hän myös kysyi, olinko ilmoittanut asian jo TE-toimistoon?
Mielestäni, vaikka sinne olin jo asiasta kertonut, kävin siinäkin kun se nyt vieressä oli, eikä minulla ollut kiirusta minnekään.

Kävin TE-toimistolla näyttämässä kouluun hyväksytyksi tulostani saamaani todistusta ja kysyin nyt varmistaakseni että tiesiväthän he asiasta jo.
Virkailija ohjasi minut erään toisen virkailijan luo, sillä minulla saattaisi olla mahdollisuus aikuiskoulutuksen ollessa kyseessä omaehtoiseenkoulutustukeen.
(Mitä ikinä se tarkalleen ottaen sitten onkaan...)
Teimme virkailijan kanssa yhdessä hakemuksen OTE-toimikunnalle joka mahdollisesti kokoontuisi tällä viikolla ja siellä päättäivät olenko oikeutettu saamaan tukea vai en.
Mikäli saisin myöntävän vastauksen, voisin saada paitsi työmarkkinatukea, myös opintotukea lisäksi opiskeluuni.
Ja se, että menin sinne nyt oli kuulema hyvä asia siksi, että mahdollisuuteni saada tätä tukea ilmoitettuani asiasta aloitettuani jo opinnot olisin menettänyt sen tuen mahdollisuuden.
Kimurantteja juttuja, kun näitä ei aina tiedä. Jospa sieltä nyt saisi jotakin edes, että ei mene ihan "hyväntekeväisyyden" puolelle minun opintojeni aloitus.

Sain opistosta, jossa tämä koulutus järjestetää mukana myös lapun koulutusrahastosta. Sieltä voisi hakea tukea myös, mutta sitä ei saa jos sattuisi saamaan samaan aikaan joko opintotukea tai työmarkkinatukea.
Minulta (mielestäni) katkeaa opiskelujeni ajaksi tämä työmarkkinatuki (jos oikein olen ymmärtänyt) ja opintotukeenkaan minulla ei ole oikeutta koska se ei ole nuorisoasteen koulutus vaan aikuiskoulutusta.
*hohhoijaa* ihan tässä selittää jo asiat niin ettei pian itsekään ymmärrä mitä sanottiin ja missä... :D

Tekaisin uunissa peruna-sipuli-kasvis-3 juustoa kermalla höystettynä laatikkoa. Nami nami...
Iltapäivästä olisi mahdollista lähteä mukaan minun viemään kaatikselle roskakuormaa jos jaksan. Täytyy kuulostella omaa vointia ja tehdä päätös sen mukaan.
Kenties lähdenkin, ellei sää muutu kovin kylmäksi tai sateiseksi.

                                                                    




sunnuntai 5. elokuuta 2012

Viikonloppumme.


Jopa vain on ollut tähän saakka varsin menevä viikonloppu. Ei ole ehtinyt juuri suremaan kotoa poissa lomailevaa tytärtäänkään kuin nukkumaan mennessä ja aamulla herätessään.

Lauantaina kävimme Kuopiossa sekä Siilinjärvellä, jossa oli Rissalan lentokentällä ilmailulentonäytöksiä. Poika oli mukana ja kyllä hän viihtyi!
Sieltä lähdettiin jokainen hyvillä mielin nähtyämme niin paljon kaikenlaista lentämiseen liittyvää.

Kävimme sitten Kodin Terrassa katsomassa keittiöömme tulevaksi lattiaksi päällysmateriaali vaihtoehtoja. Olihan niitä! Sanoisinko että valinnanvaikeus oikein iski eteen tullessa niin monia eri vaihtoehtoja joissa kussakin oli omat hyvät puolensa. Ei auta kuin alkaa miettimään, MITÄ todella tahtoo...

Sieltä menimme sitten syömään ABC-asemalle noutopöytään. Minun jalkani huusivat jo "hallelujaa" ennen sitä, sillä poikkesimme vielä Biltemassa, jossa jäin suosiolla testaamaan heti oven viereen ulkotuolia jääden istumaan ja odottamaan toisia. :D
Jossakin minullakin raja kulkee ja tulee vastaan. Olimmehan kävelleet melkoisesti siellä lentokentällä edes takaisin, sinne ja tänne ja tuonne ja takaisin...

Tänään, sunnuntaina ajattelin että jotakin olisi tehtävä mistä poikakin pitää. Eihän sen tarvitsisi olla mitään erityisen arvokasta (lue:kallista rahallisesti). Niinpä ehdotin että kävisimmekö paistamassa liki omaa entistä kotiamme metsässä nuotiopaikalla makkarat?
Ehdotus sai kannatusta ja niinpä pakkasin eväät reppuun.
Samalla veimme entiseen kotiimme tavaraa jo täältä takaisinpäin ja keitin siellä termariin kahvia mukaan otettavaksi.
Ehdinpä siinä imuroida autommekin. heh... Oli aika yllättävän hikistä puuhaa sekin, vaikka ei uskoisi! Sain suuren(?) vatsani kanssa kulumaan siihen automme imuroimiseen aikaa varmasti likemmäksi 1h!
Juuri kun sain autoon kuramatot takaisin paikoilleen alkoi hieman sataa. Ukkonenkin jyrähti jossakin matkan päässä.
Isäntä alkoi imuroida juuri ennen sadetta peräkonttia. Hän joutui kuitenkin lopettamaan sen kesken sateen yltyessä sen verran kovaksi, että imuri olisi saattanut sanoa yhteistyösopimuksensa irti jos olisi siinä sateessa jatkanut sitä työtä.




Makkaranpaistomme oli varmasti koomista sadekuuron sattuessa yllättämään meidät.
Päästyämme perille nuotiopaikalle sää oli vielä sateeton. Ukkonen jyrähteli jossakin kaukana, tehden tilanteen jokseenkin jännittäväksi.
Poika levitti oikein oman jakkaransakin ja istui nuotiota katsellen ja odottaen sen hiillostumista.
Minä keräsin autossamme tavaroita (retkieväitä) levittääkseni ne paikalla olleelle penkille.
Menin penkille reppuni kanssa ja valitsin valmiiksi tehdyistä makkaratikuista meille sopivimmat. En ehtinyt kauaa istua kun alkoi jo ensimmäiset vesipisarat putoilla.
Heti siinä ei sen kummempaa vielä ilmennyt, jatkoimme paistamista.
Eipä aikaakaan kun sade alkoi yltymään. Isäntä komensi meidät autoon aikoen paistaa ne makkarat meille siinä sateessa. xD
Voin vaan kuvitella miltä se olisi näyttänyt ulkopuolisen silmin katsoen kun koira juoksenteli siinä nuotiopaikan läheisyydessä käyden välillä tuoksuttelemassa makkaraa jota paistoimme, kunnes yks kaks kaikki, yhtä vaille katoaa kamalalla tohinalla autoon istumaan.
Koirakin alkoi jo sateen yltyessä hakeutua suojaan ja oli jäädä oven väliin pakkautuessaan väkisin autoon.
Minä istuin pojan kanssa autossa ja nauroimme tilanteelle.

Kysyin ottaisiko hän mehua?
Aikoi ottaa ja minä kaatamaan hälle mukiin sitä.
Isäntä oli aikeissa juuri hetkeä aikaisemmin ottaa kahvia ja minä kaadoin sitä hälle sitten mukiin. Samassa sade lakkasi hieman. Avasin oven ja huusin että:
- Täällä olisi nyt sinulle sitä kahvia mukissa...
- Tuo tänne, huutaa isäntä pienessä sateessa makkaratikkuja käsissään pidellen.
Koska sade oli todellakin lakkaamaan päin, nousin ja vein kahvimukin hänelle.
Samalla otin myös makkaratikun häneltä ja päätin jatkaa oman makkaran paistamista itse, jotta hän voisi vaikka juoda kahviakin johokin väliin.

Ehdin saada makkaran lämpimäksi kun sade taas yltyi.
Rynnimme tällä kertaa kaikki autoon. Makkaratikkujen kanssa.-> Ei hyvä idea!
Minä ollessani takapenkillä yksin iskin tikun kattoon otettuani makkaran siitä pois ja kuinkas muuten,... kattoon jäi pieni nokipiste muistoksi siitä. xD

Lähtiessämme viimein kotiapäin, huomasimme, että sillä välin oli siihen aika lähelle meitä joku tullut autolla meidän huomaamattamme. En voinut olla ajattelematta että olisiko hän kenties nähnyt jotakin meidän makkaranpaistostamme. Siitä edestakaisin autoon-ulos suhaamisesta ja kun viimein saimme makkarat kypsiksi (lämpimiksi) rynnimme autoon kuin mitkäkin kaupunkilaiset ja makkaratikut lentää ovenraosta kuin keihäät kentälle. :D

Kotimatkalla alkoi mieleni tehdä jäätelöä säänkin alkaessa olemaan taas aurinkoinen. Niinpä kävimme LIDL.ssä ja ostin sieltä Mcennedy-merkin pähkinä- suklaajäätelöä sekä kahvinmakuisia kermatoffee karamelleja.
Nyt olen imeltänyt itseni (ja vauvani myös) niin että se sytkii alituiseen vatsassani ilmeisen sokerihumalassa. :D

Tyttärestäni olen saanut kuulla puhelimitse, että hän...:
- Oli ollut eilen kiekan kylällä jopa ilman vaippaa!!!!
Mummo on käyttänyt häntä aina wc:ssä sen pöntönsupistaja renkaan päällä/kanssa pissattamassa ja on siinä onnistunutkin!
(Kumma kun tyttö ei ole minulle edes istunut potalle O_o ja mummolle tekee pisut jo ihan isolle pytylle...)
- Oli käynyt myös mummoni naapurin luona pikaisesti hakemassa hänen olohuoneen pöydällä olevasta namikupista karkin ja pöristänyt ovella lähtiessään kieltään hälle ilmeisesti kiitoksena namista. :D

Mummon luo meno matkalla oli hän laatannut, mikä ei mielestäni ole ihan  tavallista. (ei yleensä puklaa kun ajamme autolla. Miten lie ollut kyyti sitten kylmää jos mummon ajotyyli on saanut hänet puklaamaan...heh)
Kotiin päästessään oli mummo joutunut pesemään sen tytön istuimen.
Ensin oli kysynyt että "Katsotko sen aikaa lastenohjelmia tv:stä?"
- Joo...
Nooh, mummo ei ilmeisesti ajatellut asiaa kun meni sitten pesemään sitä turvaistuinta ja oliko mennyt hieman liian kauan... takaisin tullessaan pesuhuoneesta oli saanut huomata  keittiössä pakastimen olevan selällään (avoimena) ja tyttö istunut sohvalla katsomassa lastenohjelmia jotka mummo oli hälle laittanut :D
Sanoinkin mummolle, että :
- Etkö sinä hyvä ihminen jo ala muistaa ettei se kauaa pysy paikoillaan. Takuulla lähtee jotakin romuamaan jos huomaa saavansa siihen tilaisuuden! :D
Onneksi ei kuitenkaan mitään ikävää sattunut.
Tyttö vaan muisti mummon pitävän juuri siellä hänen herkkuaan, eli jäätelöä.
Ei vain ollut tällä kertaa tainnut löytää sieltä etsimäänsä...


perjantai 3. elokuuta 2012

ARVONTA!

Edit. PALKINTO ON JO VALMIINA ODOTTAMASSA saajaansa. :)
Tulen siis arpomaan KAIKKIEN oikein vastanneiden kesken ainakin Veikeä-merkin trikoopipon.
Syntyvän ollen tyttö-> arvon pinkkitaustaisen leppäkerttu kuosilla olevan pipon.
Ollessaan puolestaan pojan-> arvon syksyisen siili-kuosilla olevan trikoisen Veikeä-merkin pipon.
Molemmat menevät aikuisellekin. (Riippuu kai lapsesta tai lapsen päänkoosta, mutta veikkaan että voivat olla suuria heille...)
+ mukaan laitan jotakin mukavaa, kenties herkkua ;)




Päätin siirtää tämän edellisen blogini 3-vuotisen urani kunniaksi järjestämän arvontani tänne.
Silläkin syyllä että kirjoitan uusia juttujani tänne ja täten mahdollisimman moni voisi osallistua siihen helpommin.
Eli arvontaanhan pääsi mukaan jättämällä kommentin (mieluiten @osoitteen kera että saan voittajaan sitten yhteyden kätevästi ja kivuttomasti).
Ja arvontani päättyy kunhan uusi vatsa-asukas on päättänyt syntyä, sen ajankohdan huomioiden arvon voittajan oikein lapsen sukupuolta veikanneiden kesken.

Palkintoa vielä mietin, mitä se voisi olla. Siitä ehdotuksia otan vastaan ja pyrin toteuttamaan ne voittajan kohdalla parhaani mukaan.
(olisiko palkinto mieluisaa saada liittyen leivontaan, askarteluun...tms.mihin?)

Arvonnan siirtyessä tänne uuteen osoitteeseen kolme edellisen blogini sivuilla olleeseen arvontaan JO ehtineet ilmoittautujat ovat automaattisesti mukana myös täällä, eli teidän ei tarvitse osallistua uudestaan.
(Nämä kolme osallistujaa olivat siis:
Pirena vastauksellaan "tyttö"
sirkkuli vastauksenaan "poika" sekä
Riikkanen veikaten tulokkaan olevan "tyttö".

Uusille osallistujille tiedoksi seuraavat asiat:
- Lapsemme laskettuaika on 23.11.2012
- Emme tiedä itsekään kumpiko tulokas on, tyttö vai poika. Se paljastuu meillekin toivon mukaan vasta salissa :) ÄLKÄÄ ANTAKO ALLA OLEVAN TOSSUJEN VÄRIN HÄMÄTÄ SIIS TEITÄ!!!!
- Aikaisempi lapsemme on tyttö (ja ikää hänellä nyt 2½vuotta.)

Arvontaan osallistut siis jättämällä veikkauksen lapsemme sukupuolesta tähän postaukseen.

ONNEA KAIKILLE ARVONTAAN!!!

JA ARVONNASSA ONNI SUOSI KAHTA (koska en osannut päättää miten palkinnon jakaisin, kun oli aika tasaväkistä veikkausta...)
1. POSSU-MUNKKI
OnneA OnneA OnneA!!!
Ja 2. Humppa-Hilma
OnneA OnneA OnneA!!! Sylintäydeltä molemmille.

Palkintona arvoin kummankin VEIKEÄ-merkin trikoopipot; (1kpl)siili-, ja (1kpl) leppäkerttu kuosilla olevat trikoopipot.
(Laitan teille @postia vielä varmistaakseni osoitetietonne minne voin ne lähettää.)

Kiitokset kaikille arvontaan osallistujille. :)


Perjantai päivän kulusta.

  Aamusta, kun olimme saaneet aamupalan nassuihimme. (4 viljan puuroa sekä lasi maitoa tytölle.) Lähdin hänen kanssaan kauppaan vain hemmotellakseni häntä hieman ennen kuin tämä lähtisi mummonsa luo.
Matkalla mietin, mitä oikein ostaisimme. Rahaa ei ollut paljon, joten se oli mietittävä jokseenkin tarkkaan.
Puhuin tytölle vain että menisimme ulos kävelemään. Vasta matkalla hänen jumiessa erään ruohotupon kohdalle paikoilleen sanoin hälle:
- Haetaanko kaupasta sinulle matkamehu autoon, kun mummo tulee hakemaan, niin saat autossa juoda pillimehua?
- Jooooo mennään! Kauppaan!!!Tyttö sanoi innoissaan ja jopa alkoi tulla liikettä töppösiin.

Ensin katsottiin oliko autokärri vapaana (eilen sitä ei ollut jonkun muun ehdittyä napata ne juuri nenämme edestä ja meidän oli tyytyminen vain lasten pikkukärryihin joita tyttö työnsi itse.)
Nyt autokärry oli vapaana ja neiti istui niin nohevana kyydissä painellen riikkaria miltei alituiseen.
Ensin keräsimme kyytiin Muksu Hedelmähyvesosetta 6kpl pack:n. Sitten mehu osastolle...
- Nanne puh, nanne puh... tyttö alkoi vaatia kärrystään osoitellen mehuhyllyä.
- Hmmm.. katsoin hyllyä. Missä sinä näet Nalle Puh-mehua?
- Täällä! Täällä! Tyttö innostui ja osoitti entistä innokkaammin hyllyä.
- Tämä? kysyin ja osoitin hyllyltä erästä mehupurkkia.
- Ei... tämä, tämä nanne puh!
- no tämä? ja osoitin Vauhtihirmu mehua.
- Ai niin, tämä! Tyttö riemastui sormeni osuessa osoittamaan oikeaa purkkia.
Purkissa oli kyljessä nallea muistuttava eläinhahmo.
Otimme niitä muutamia erilaisia koriin ja sitten kärri kiersi jäätelöhyllyn kautta... :/
Ostin meille molemmille mansikka eskimopuikot.

Olipas se hyvää. Tosin kassajonojen ollessa niin pitkät jäätelöt ehti jonkin verran sulaa, mutta ei onneksi kokonaan. :)

Kotimatkalla tunsin itseni varsin energiseksi ja aloin höpöttää neidille että:
- Kävisimmekö viemässä ensin osan ostoksista kotiin ja kävisimme koiran kanssa ulkona...
Näin teimme.
Sain houkuteltua tytön hetkeksi sisälle, vaikka hän huusikin kuin syötävä.
Viimein hän lakkasi, kun taisi ymmärtää että olemme todellakin menossa vielä uudestaan ulos.
- Otappas ne kumikengät pois ja laita ne pöllökengät. Ne kun on hieman kepeämmät tällä säällä kun ei tuo näytä satavankaan vielä...
- hihih...Ai niin! Tyttö innostui ja itku loppui kuin seinään.
Kumikengät hän potkaisi jaloistaan keittiöön ja kiiruhti laittamaan tarroilla olevia pöllökenkiään jalkaansa. :)

Koira käytettiin ja takaisin kotia päin tullessa koin olevani edelleen niin kovin energinen, että aloin puhua tytölle...:
-  Viedään koira sisälle ja mennään tuohon leikkikentälle, otetaan mehu sinulle mukaan.
- Joo!!!! Hihkui tyttö iloisena.

Pääsimme leikkikentälle ja ei mennyt kauaa kun isäntä soittaa:
- Pistä kahvi, minä tulen ruokatunnilla käymään kotona....
- Siellä on latinki odottamassa keittimessä jo valmiina.. me olemme juuri leikkikentälle tulleet.
- Ahaa, no hyvä juttu.

Pian tyttö alkoi höpöttää tahtovansa "humia". (= mehua)
Niinpä avasin hälle tällä kertaa hänen valitsemansa "pupu"(metsämarja) Vauhtihirmumehun.
Itse hörppäsin vadelma-banaani Vauhtihirmun nassuuni.

Siitä sitten nähdessäni isännän auton olevan asuntomme edessä sanoin tytölle:
- Lähdetään nyt kotiin päikkäreille...isikin on vielä kotona käymässä..
- Iiii, Iiiii...kottiin, kottiin. Tyttö hupatti ja istui rattaisiin.

Emme ehtineet ihan kotiin ennen isännän töihin takaisin lähtöä, eipä sen väliä.
Keitin itselleni kahvit ja pakkailin hieman tytön kassiin tavaroita ettei kaikki unohtuisi ihan kokonaan kotiin.

Sitten maitomuki mukaan ja tyttö petiin.
Kun hän viimein vaipui uneen katselin hetken uinuvaa tyttöäni ja sitten nousin laittamaan ruoan uuniin. Nyt hänen herätessään on ruokakin valmista sekä hetki jolloin isä ja veli tulee (mummosta nyt puhumattakaan)  lähempänä. :)


Niinpä niin... kenties saamme hetken viettää kaikki YHDESSÄ hauskaa aikaa, ennen kuin tyttö erkanee meiltä mummonsa ja minun mummoni matkaan maailmalle.

Loppuillan suunnitelmissa olisi käydä JOS tyttö lähtee ennen klo 17, niin elokuvissa katsomassa ensi-iltaan tuleva Madagaskar elokuva. Sitäkin silmitellen ostin useamman pillimehun että poika saa evääksi sinne ottaa.- jos kelpaa... koitin valita "ei-niin-punaisia" purkkeja ,eli poikamaisempia kuvia jne. niistä vauhtihirmuista. :)
Muutoin jos menee tipoila, niin minä jään kotiin ja isäntä menee pojan kanssa katsomaan kuvan. Voinhan minä tehdä sillä välin jotakin omia hommia kotona ilman että tyttö on "sotkemassa". Vaikkapa ASKARRELLA siten että voin levittää kaikki ne tarpeet pöydälle, ilman että tarvitsee "läpsiä pikkukäsille" toruen:
-ET KOSKE SIIHEN... ETKÄ AINAKAAN SITÄ OTA!!! 
 

torstai 2. elokuuta 2012

Perjantai aamu.




Heräsin ja kuinkas muuten, kun mielessä ensimmäisenä vieno haikeus.
Tyttäreni lähtisi tänään mummonsa luo lomailemaan.
Joka kerta, vaikka sitä tavallaan odotatkin ensin niin kovin, iskee se haikeus viimeistään kun se päivä koittaa.

Mitä minä teen?
Istun tässä koneella kun voisin olla pitämässä nukkuvaa tytärtäni kädestä, vielä ennen kuin hän lähtee.
Hakija hälle tulee vasta iltapäivästä, mutta kuitenkin...*niisk*
Sattuu hieman sydämeen ajatus pienen muruseni lomareissusta vaikka tiedän hänen olevan hyvissä käsissä. Ehkä se on ihan normaalia ja kuuluu asiaan. Osoittanee omaa välittämistäni tytärtä kohtaan.

Kaikesta huolimatta, toivotan jokaiselle

OIKEIN IHANAA VIIKONLOPPUA!

Vieraita odotellessa...

Eilen illasta ilmoitti isäni soittaen että olisivat tulossa käymään meillä, jos vain olemme kotona.
Sanoin olevamme.
Hän arveli että "Puolen päivän aikaan tulisivat.."
Hmm... Nyt klo on jo 12:40 ja olen tehnyt aamulla jo "paniikissa" pannukakkua, koska muutakaan ei ollut tällä erää tarjota.
Juoksin miltei kauppaankin tytön kanssa klo 9 maissa ostamaan lisää maitoa, koska tyttöni on niin kovin kova sitä juomaan.
Ajattelin etten ilkeäisi laittaa pöytään vajaata ja talomme ainoata maitoa.
(Oletan kuitenkin etteivät he keskity pelkästään juomaan maitoa...heh...mutta kuitenkin...)

Pesin aamulla tytön vielä nukkuessa lattiat ja laitoin pyykkikoneenkin pyörimään.
Kaupasta tultua vein pyykissä olleet pyyhkeet ulos kuivumaan.

Sitten on lähinnä vain odotettu ja odotettu...
Sain tytön päikkäreilleenkin tuossa klo 11:30 ja hän nukkuu yhä. Hyvä niin.

Tarkoitus oli lähteä taas entiselle mökillemme kunhan isäntä tulee töistä. Saa nyt nähdä mikä se minun isän "puolilta päivin" sitten on, jos ei klo 14 mennessä ole alkanut kuulua/näkyä.

Tänään varmaan tulisi sekin meidän sohvan hakija. Ei ole vaan vielä soittanut mihin aikaan. Ellei sitten meinannut huomenna hakea sitä. Eräs joka hälle sitä sohvaamme ns."välitti" kysyi vaan nimenomaan "voisiko sen sohvan hakea jo tällä viikolla ennen perjantaita...?"
Ja jos en ole ihan viikkopöllöksi tullut niin käsittääkseni huomenna on perjantai. :D

Voi kun tämä txti on tylsää kun kuvia en ole saanut tänne vielä ainoatakaan lisätyksi.. :/
Yritän parantaa tapojani vaikka tästä eteenpäin...

keskiviikko 1. elokuuta 2012

Tälläistä tänään

Sohvan hakemisesta olen sopinut viimeisimpänä.
Meidän entisen sohvan ottaja kysyi voisiko sen tulla hakemaan tällä viikolla jo ennen perjantaita.
Minun puolestani, senkun.
Tytön ollessa päikkäreillään siivosin sohvan alta pojan lelut parempaan "turvaan", sillä ne eivät kuulu samaan sohvan edelleen antamis-lupaukseni kanssa :)

Nyt vain välähti mielessä että JOSPA, toivon niin kovin ettei se meille tulossa sohva ole missään kerrostalossa ja kovin korkealla. (hissitön talo olis pahin!)
Vaikka moniko uskaltaa alkaa koettamaan sohvan kuljettamista hissillä ylös tai saati alas?
Siinä on minun voimat sitten koetuksella jos näin on.
Veikkaanpa ,että muutenkin se sohvan kanto minulta on max.10cm ja tauko...10cm etenemistä ja huilitauko... heh...

Mies ehdotti että jos saamme remppailuissamme maalaushommat hyvälle mallille aikanaan, voisimme käydä poimimassa mustikoita. Lähinnä syödäksemme niitä, sillä tyttö on otettava mukaan tällä kertaa hänen isovanhempien ollessa juuri lomareissulla.
Ei haittaa. Mukavaa vaihtelua se on taatusti heillekin. :)

Aamusta kävimmekin vilpoisalla kaupassa. Sen verran hemmottelin viimeisillä pennosillani tyttöä että ostin hälle päärynä-eskimopuikon. Söimme ne kotimatkalla.
Eipä siis ihme, ettei oikein vajaan 2h kuluttua tästä maistanut vieläkään tytölle oikea ruoka.
Syyllinen katsoo minua takaisin tähän kun kuikkaan peiliin...

Täytyy laittaa hieman vaatteita kasaan, itselle ja tytölle. Ei sinne metsään ihan ilman pitkiä housuja lähdetä itikoiden ruoaksi kuitenkaan. Joten tässäpä kaikki tältä erää.

Pikkuinen "nauris" on ollut taas hyvin hyvin aktiivinen ja jumppailee koko ajan masussani.
- En valita! :D