Pikaisesti Luomusta.

Aamusta sotkimme Luomun kanssa neuvoloimaan klo 8.
Mummo tuli meille jo hyvissä ajoin (klo 7 jälkeen) ja me puskimme Luomun kanssa auraamattomia jalkakäytäviä tuiskussa kohti terveyskeskusta.
Neiti taisi nukkua vain paremmin mitä huonompi sää ulkona oli, sillä häntä piti hieman terkkarin herätellä päästessämme viimein `sisälle`.

Mitat oli seuraavanlaiset:
 PITUUS: 50,5cm
PAINO; 3688g
PIPO: 43.8cm

SUU, SILMÄT JA NAPA SIISTI :)

Seuraavan kerran menemme sinne pe 28.12.2012 klo 9:30.
Silloin on "pikakuulumiset" ja katsotaan taas kuinka neiti on kasvanut.

Mummo toi tullessaan "Nimipäiväkalenterin" jospa saamme siitä hieman apuja nimen keksimiseksi. ;)
Vaikka meillä jonkinlainen hahmotelma siitä jo on orastavalla alulla, mutta kenties saamme jonkin AHAA-elämyksen sitä selatessamme.

Nyt laittelemaan ruoka loppuun jos sattuu isäntä tulemaan syömään kotiin. Kahvikin on laitettava valmiiksi latinkiin siltä varuin. :)

Mukavaa alkanutta viikkoa!

Rauhallinen lauantai...

Huolimatta siitä, että yöllä sain (lue: jouduin) heräämään ruokkimaan Luomua, olin aamulla kuitenkin varsin pirteä.
Päivämme on mennyt kotosalla talostellessa, sillä mies lähti koulutukseen jo aamulla klo 8.
Häntä täällä odotellaan jolloinkin kotiinkin saapuvaksi...

Tein tuossa puolenpäivän jälkeen joulutorttujakin, kun muistin jotta on valmiita levyjä pakastimessa. ( ja entiset oli syöty niin onpahan kahvin kanssa jotakin tuorettakin sitten äpöstää ja napostaa... :)  )

Lanttu on nukkunut-syönyt-nukkunut-seurustellut hetken kunnes taas syönyt ja nukkunut... ja nukkuupa hän nyt jälleen (vai sanoisinko paremminkin "edelleen" :D

Tässä voisin alkaa näin joulukortit 2012-projektini saatua päätökseen vaikka suunnittelemaan "Luomun" kastetilaisuuteen kutsukortteja. :D
Vielähän ne ei ole ajankohtainen asiana, mutta olisipa edes kutsut tehty valmiiksi kun ensin siitä nimestäkin pääsemme selvyyteen.
Siinä mielessä näkyy valoa tunnelinpäässä että on jonkinlaista suuntimaa, mikä se voisi olla.
-Siitä on hyvä jatkaa!
Kerron sitten halukkaille @viestillä kun asia on ajankohtaisempi. Tänne (blogiin) hälle taidan jättää elämään tuon "Luomu" nimen... (tai puhunko sitten välillä "Luomu-Lantusta" tai pelkästä "Lantusta" katsotaan nyt... :D

Nyt olisi kenties oikea aika pakata se Kertun peli, sillä viimeksi kun siitä täällä mainitsin en sitä ehtinyt tehdä, neidin ehtiessä herätä ennen kuin olin ehtinyt sitä tekemään... (taitaa hän valvoa kyllä edelleen tv:n ääressä, mutta jos olisin nopea- Hän ei ehkä tajuaisi MITÄ oikein pistin paperiin, mikäli yllättäisi minut kodinhoitohuoneestamme "askartelemasta" (tai tonttuilemasta) :D

Mukavaa lauantai-iltaa kaikille... tämä tonttu palaa astialle kenties huomenissa *<:)

Tonttuna työssä.

Täällä taas kerran tonttuilen työssä kun en eilen millään jaksanut tehdä sitä "yössä". :D
Täytyy nimittäin paketoida Kertulle tullut peli jonka tilasin viime viikolla ja jonka hain postista eilen vai oliko se toissapäivänä... anyway, on se laitettava kuitenkin jonkinlaiseen paperiin!

Viimeyön TAISIN nukkua ihan ok. (kun muistaisin, vaikka on vasta näin aamu. Klo 08:00)
Olin niin väsynyt illalla, että nukahdin HETI mentyäni petiin. Annoin periksi jopa Kertulle ja se tiesi sitä että hän sai tulla viereemme nukkumaan.
Menin kyllä nukuttamaan häntä omaan huoneeseensa, hänen omaan petiinsä, mutta tuoli joka siinä hänen petinsä vieressä on (rottinkinen nojatuoli) oli äärettömän huono istua. Alaselkäni säkenöi kipinöitä ja nivusiinkin sattui, joten oli pakko luovuttaa kun neiti vaan EI alkanut unilleen... koko ajan sain olla kättäni antamassa hälle-> tästä johtuen asentoni istumiseen oli TODELLA HUONO.
Heräsin kyllä sitten joskus klo 01:30 kun mies pomppasi "Luomun" itkiessä hieman. Ensin hän kävi laittamassa tuttia hälle, mutta vikinän jatkuttua hetken päästä hän meni syöttämään häntä keittiöön korvikkeella.
Mietin hetken:
- Pitäisikö minun vain nousta ja mennä jatkamaan se homma, miehen kun on aamulla herättävä töihinsä klo 05... Äsh, ajattelin ja vedin peiton takaisin korvilleni. Kun hän kerran oli jo noussut niin jospa hän sen klaaraisi. Minä nousen sitten ensi kerran joka olisi mahdollisestikin klo 03-04 välille ajoittuva herätys.
Olin itsekäs, mutta niin on moni sanonut että:
- AJATTELISIT JOSKUS ITSEÄSI!
Nyt ajattelin. (hih!)

En ehtinyt kauaa siinä peiton alla olemaan, kun mies tuli takaisin ja "Luomu" nukkui. Hetken.
Reilun ½h kuluttua "Luomu" vinkui taas. Siispä nousin ylös ja menin olkkariin syöttämään tyttöä. Vetäisi se lähemmäksi 1dl korviketta kunnes uinahti. Vaihdoin hälle varuiksi vaipankin ettei se vinkumisen syy ole siellä häiritsemässä meidän uniamme.
Sitten takaisin petiin ja unet jatkui siihen saakka kunnes miehen herätys pärähti soimaan.
Minä nousin sitten hetki sen perään, sillä "Luomu" tahtoi jälleen ruokaa.
Nyt olisi ollut minulla mahdollisuus mennä jatkamaan unia miehen haettua poika kouluun (n. klo 7:30 lähtivät). Minä vein nukkuvan "Luomun" Kertun kanssa samaan huoneeseen uinumaan..ja jäin itse hereille tekemään "tonttujen" töitä.
Kenties paketoin nopsaan sen pelin ja menen itsekin hetkeksi vielä peiton alle.
Eilen Kerttu makaili jopa 8;30 saakka! Tässä tulee siis kiirus ellen ala toimia. :)

Oikein mukavaa torstai päivää teille kaikille! *<:)

Päivä pulkassa.

Jep.
Tänään olen saanut enemmän ja vähemmän aikaiseksi kaikenlaista.
Ensinnäkin aamusta heräsin lopulta ihmeen pirteänä kelloni soidessa minua ylös, huolimatta siitä, että;
*Kerttu oli aamuyöstä itkenyt "äitiä" ja tullut lopulta meidän petiin. Huolimatta siitä, että;

*sain nousta yöllä muutamaan otteeseen syöttämään Luomua.

*Taistelin Kerttua päikkäreille (hän oli silminnähden väsynyt!) mutta ensin Luomu heräsi huutamaan maitoa ja mentyäni sitä hälle antamaan, Kerttu käytti tilaisuuden hyväkseen lähtien pedistään pois ja unet voitiin unohtaa samantien.*huokaus*

* Eipä siinä, ei hän kauaa olisi ehtinyt nukkuakaan, sillä mummo (anoppini) tuli ulkoiluttamaan jälleen tyttöämme. He lähtivät heillä käymään rattailla ja minä jäin nukkuvan Luomun kanssa kotiin.

Ensiksi join päiväkaakaon kun sain sen tehdä RAUHASSA ilman häiriötekijöitä. Sitten tyhjäsin puhtaat astiat tiskikoneesta ja levitin pyykkiäkin narulle. Kävin läpi erään vaatesäkin, johon olin kirjoittanut "Vauvan vaatteita". Otin sieltä käyttöön muutamat nauhapaidat + pienemmän bodyn. Yhdet sukkahousut meni suosiolla roskiin, sillä niistä oli mennyt kuminauha huonoksi. (veltostui sitä mukaa jos sitä nauhaosaa levitti.)

Mies tuli töistä pojan kanssa ja minä lähdin hakemaan postista saapunutta pakettia kävellen.
Hitaasti, mutta varmasti matka taittui.
Paketissa oli tilaamani peli jossa ikäsuositus oli 3+ ("korvan metsästys" tai vastaava oli pelin nimi...) Idea oli jokseenkin hauska jotta tilasin sen Kertulle pukin pakettiin. Oli siellä paketissa muutakin (en vain juuri nyt muista. - enkä ole päässyt avaamaan pakettia koska tyttö häärää koko ajan vieressäni...illasta sitten kun hän nukkuu, alkaa tämä touhu-tonttu töihinsä :)
Kävinpä samalla reissuin myös kaupalla. Ostin ihan sopivia vaippoja Luomulle, sillä hän sai kyllä tulevalta sylikummiltaan vaippakakun, jonka jouduin avaamaan ja ne "vaippakiekot" on nyt muuton jälkeen niin hyvässä tallessa että en löydä en sitten millään!
Olen käyttänyt (luullakseni +2 kokoa suurempia vaippoja Luomulla) jotka sain eräältä kaveriltani, sillä ne oli jääneet heillä käyttämättömiksi oman tyttönsä kasvettua niistä "ulos".
Ei niissä muutoin vikaa ole, tulee vaan pyykkiä kun ne tahtoo valskata. Menee osa tavarasta ohi imuosan ja se tietää pyykkiä.+ menee vaunun pohja märäksi (ja ne petivaatteet jotka vaunussa on.)
Olenkin jo 2 kertaa saanut pestä makuupussin joka siinä pohjalla on.

Koiramme on kaivanut aidan alta jäiseen maahan kuopan ja käännellyt (kuonollaan?) aidan verkkoa naapurin puolelle. Siellä on nyt hänen mentävä kolo mistä se mokoma karkaa jos vain irti laskee takapihalle. Hetken se siinä viihtyy, kunnes ottaa hatkat.
Eilen illastakin mies joutui autolla lähteä etsimään huomatessaan että "Jaahas, koiruus ei olekaan enää takapihallamme..."
Jossakin määrin se ON raivostuttavaa.

Nyt on sanottava, että ÄITI ON NYT VÄSYNYT!
Minua NUKUTTAISI, mutta tietenkään silloin ei lapsista villimpää nukuta tippaakaan.
Kerttu oli ollut jo miltei nukahtamaisillaan ollessaan mummonsa kanssa kävellen heillä, mutta oli kuitenkin virkistynyt ja se siitä.
Nytkö on tultu siihen, että hän ei enää nuku päiväunia.

Ostin tänään eräältä tuttavalta ruskeita Teema merkin jälkiruoka kulhoja. Mietin kyllä että oliko siinä mitään järkeä. Taisi olla jokin heräteostos jota kaduin päätöksen tehtyäni, mutta tehty mikä tehty. Ehkä jatkossa mietin KOLME kertaa ennen kuin ostopäätöksen teen. Jossakin mielessä, kai ne sopii muumimukien kanssa yhteen ainakin sarjan puolesta, sillä ne muumimukitkinhan on aika liki Teema-sarjan mukaisia. Erona vain että kuvitus on sarjakuvamainen.

Tämä menis nyt tuonne jos saisi vaikka levätäkseen edes hetken. Luomu nimittäin nukkuu ja miesväki on reserviläisten joulutulilla. Saa nähdä saako mies kysytyksi siellä messuavalta papilta, koska hän on aikeissa jäädä eläkkeelle, jotta saammekohan hänet kastamaan enää Luomua. (sikäli kun hälle nimen ensin keksimme...huokaus!!!!)

Uusi viikko.

Tästä se lähtee. Uusi viikko on aluillansa.
Luvassa tälle aamua on ainakin ajanvarausta "Luomulle" neuvolaan. (yritin jo kerran soittaa, mutta ei vastannut kukaan.. ilmeistä siis että heillä on sinne jokin soittoaika.)

Huomenna olisi reserviläisten järjestämät joulutulet. Katsotaan alkaako mummo katsomaan "Luomua" jotta pääsenkö minäkin miehjen ja pojan mukaan. (Mikään ei estä ottamasta Kerttuakaan mukaan... jos hän vain malttaa ja tahtoo läheä.)

Sitten olisimmekin jo keskiviikossa... ei tiedossa mitään sille päivää..

Torstaina on pojalla joulujuhla päivä. (Sinne en minä tule menemään...vaikka mukava olisi nähdä mitä he oikein ovat keksineet. Lasten joulujuhlat on aina jotenkin niin...jännittäviä sillä koskaan ei voi olla varma, meneekö osat ja roolit kuten on tarkoitettu... hih)

Perjantaina on sitten "Luomu" 2viikon ikäinen :) Ja uusi viikonloppu jo käsillä.
Täytyy toivoa että säät pysyisi leutoina lopummasta viikkoa jotta pääsisimme "Luomun" kanssa pihalle olemaan sen sallitun 5min. :) Sen myötä jos sää jatkuisi leutona, voisimme sinne neuvolaankin sitten mennä vaunuillen.
Tällä viikolla EN ole aikeissa leipoa mitään, ellen joulutorttuja tee valmiista levyistä... Edellisetkin leipomukset on jääneet syömättä. Etenkin kun anoppi on kantanut meille myös ties mitä piirakkaa ja oma tekemiään keksejä. (EN PAHALLA!) pakastin on keksitty ja tänään olisikin jo eräs tulossa hakemaan meidän entisen arkkupakastimen, sillä me emme itä tarvitse tilanviejänä. Meillä kun on pakastin keittiössä jääkaapin vieressä (kaappipakastin,vai mikä se on viralliaslta nimeltään...)

Nyt Kerttu vaatii päästä syliin (minua hieman raivostuttaa kun hän ei TAJUA lakata hokemasta haluaan ja sitten herää vauva siihen huutoon.)
+ Että meillä on maito ihan loppumassa. Ja tyttö keksii alkaa rimmata sitä just silloin kun sitä olisi säästellen juotava. Enää 1x 1L purkki , olisi kiva saada ruoankin kanssa juoda maitoa, mutta ei näköjään sitten juoda!
TUNNUSTAN syntisyyteni: Lantraan tälläisissä tilanteissa maidon myös Kertulle vedellä.. XD Saa sen edes hieman pidempään riittämään hälle siten.
- Ei tuo ole vielä valittanut siitä...  :D

Palatkaamme astialle. Neiti kuuluu jo olevan omatoimisesti jääkaapilla!!!!!

Lanttu: ikää 1 viikko.

Tänään kävi odottamamme neuvolan täti katsomassa Luomu-Lanttuamme kotikäynnillä.
Tapansa mukaan, hän kyseli minun vointini sekä punnitsi Luomun.
Luomun paino oli noussut hienosti viikossa sairaalan lähtöpainosta +300g.
Täti kehui myös sitä, miten jäntevä tyttö oli.
Sain d-vitamiinitipat sekä ohjeen niiden aloittamiseen tytön ollessa 2viikon ikäinen (3-5tippaa/pv).
Myös kunta tarjosi lapsuuden muistojen tallentamista varten "Lapsuuden kulta-aika"- kirjasen. Hieman oli erisävyinen kuin miltei 3vuotta sitten Kertun saama. Kuulema sävyt saattavat vaihdella ajan kanssa, sanoi neuvolan täti kun asiaa hälle ääneen pohdiskelin. :D

Hairahduin aamulla tilaamaan sitten hieman hassuttelu-juttuja. Osa niistä tulee menemään joulupakettiin muualle, kuin meidän perheelle, joten anteeksi kun en voi paljastaa ihan kaikkea. Mutta meidän neidille (Kertulle) tilasin sellaisen rannekkeen, johon voi laittaa nimen ja puh.numeron. Näin jos eksyisi se kädessään, niin siitä näkisi sitten jotakin tietoa minne lapsen löytänyt henkilö voisi soittaa.

(Onkohan minulla alitajunnassa pelko omien lapsieni katoamisesta, kun olen tilannut taaperokylttejä Muotokielestä ja nyt tälläisen rannekkeenkin Bebes:ltä.)

Omat olotilat on kyllä jokseenkin PALJON paremmat kuin tähän saakka yhtenäkään aamuna/päivänä/ iltana. Enää ei ole pedistä ylös nouseminen niin tuskien takana kuin tähän saakka on ollut. Liikkuminenkaan ei enää ole ihan niin vaivalloista enää sen jälkeen kun olen päässyt ylös ja ottanut muutaman askeleen.

Täytyy vielä katsoa, josko olisi paikkoja erääseen teatteri esitykseen, ostaisin liput itselleni ja miehelle. Menisimme katsomaan "Pokka pitää"-esityksen loppuvuodesta, jos en väärin muista niin se taisi olla 29.12.2012 illasta. Kertun ja "Luomun" jos saisi vaikka siksi aikaa isovanhemmilleen hoitoon. Olisi aika jees päästä sen vähän tuulettumaan.
Hyacinth on niin verraton, ainakin siinä tv-sarjassa. Jospa häntä näyttelevä nainen pääsisi edes liki samaan omassa roolisuorituksessaan.

Ja mikä parasta... illalla kenties , jos vain suunnitelma menee ennakoidusti niin lämpiäisi sauna meillä... ai että. LUXUSTA!

Nyt Hyvää viikonloppua jokaiselle!

Suomi juhlii

Kynttilöitä tulen tänään polttamaan, kuvasta poiketen vain pöytäkynttilä-mallisina + tuikkuja suomen itsenäisyyspäivän sekä jo edes menneen ukkinikin muistolle.

 

Parempi aamu.

Heräsin nukuttuani pitkästä aikaa varsin hyvin.(siltä se ainakin tuntui kun vauvakaan ei yöllä kitissyt kertaakaan!)Nousin perinteisesti vaivalloiseen tapaani ylös, mutta en ehkä enää ihan niin kuten alussa. (nyt voisi sanoa jääneen pois ne valittelusanat nousemisen yhteydestä..heh)

Koska klo oli 04:50 tultuani wc:stä, päätin laittaa miehelle kahvilatingin valmiiksi. Pian makkarista kuuluikin jo varsin rämäkkää kellon räminää kun miehen herätys alkoi päristä.
Hain pienimmäisemme ja syötin hälle aamumaidon (pullosta- syntinen taidan olla...)
Kun "Lanttu" oli syönyt, hän nukahti. Hetkisen katselin siinä musatv:tä ja mietin joko alkaisin leipomaan joko pätkiskakkua tai tekisinkö pullataikinan kohoamaan. Päätin lopulta tehdä ne myöhemmin ja otin "Luomu-Lantun" rintani päälle ja menin hänen kanssaan jatkamaan unia. Jatkounia vedettiin sitten klo 8 saakka, kunnes Kerttu heräsi.
Sitten nousin minäkin "Luomun" kanssa ja aloimme aamutoimille.
Kun aamutoimet oli saatu tehdyksi ja jokainen lapsistaan sen aamumaitonsa, oli aika alkaa leivontapuuhiin.

Tein ½l pullataikinan kohoamaan ja sen kohotessa täytin tiskikoneen ja laitoin sen päälle.
Sitten olikin jo aika alkaa pesemään Kertun käsiä ja etsiä hänen esiliinaansa.
Onneksi tyttö itse tiesi missä esiliina oli ja kipaisi sen varsin sukkelasti huoneestansa.

Sitten pääsimme leipomaan.
Pupupullia tuli yhteensä 8kpl:tta, loppu taikinasta tein nopsasti pyöreitä pullia lopputaikinasta. Pyöreiden päälle ripottelin voitelun päälle väriraesokeria. (Olivat ihan syötäviä, kun 1 maistoin joka oli ulkomuodosta päätellen Kertun tekele pupupullaksi, mutta joka oli jäänyt ilman silmiä ja korvia. :D )

Eilen tuli isännälle äkillinen, suorastaan ennalta arvaamaton meno, joten en sitten päässyt sinne kaupalle & asioille kuten olin ensin suunnitellut. Hänen kotiin tulonsa venyi niin, että se alkoi jossakin määrin suututtamaan minua ja pistin hänen tilillensä rahaa ja iskin hälle kauppalistan kouraan kun hän pikaiseen käväisi vain kotona.
Tänään olen aikeissa käydä kävellen sitten itse viemässä ainakin ne palkintokirjeet postiin.(Lupaan käsi raamatulla/pää pölyllä ja kautta kiven ja kannon sen vannon!!!)
Pakkanenkin on lauhtunut -12*C, mikä ei kuulema enää tunnu pahalta. Noh, minulle ei tullut kokemusta niistä "miltei -20*C pakkasistakaan, kun en saanut tyttöjen kanssa mennä ulos, joten veikkaan, että minusta se tuokin tuntunee vilpoisalta!

Vielä olisi johonkin väliin tekaistava se pätkiskakku... tekisinköhän sen illemmasta, sillä en ehtine ennen kuin mies tulee töistä. Jos kävisin kuitenkin suht.valoisan aikaan siellä asioillani. Vaikka pimeys laskeutuu jo varsin varhain...Näkisi edes menomatkan paremmin "luonnonvalossa" tallailla...(hämyssä edes...)

Huomiseksi meille odotellaankin vieraita. (Siitä osittain johtuu tämä minun leipomisenikin) ja olisi täällä siivottava vielä. Pitkin päivää olen patistanut Kerttua viemään omia lelujaan olkkarista omaan huoneeseensa. Hyvin hän niitä on vienytkin, on vain hetken kuluttua tuonut sieltä jotakin muuta lelujaan edellisten tilalle...- oikea oravanpyörä! :D
 

No jopa taas...PÖH!

Odotin ja odotin... odotin taas kai liikaa kun hieman joutui pettymään.
Odotin nimittäin miestä kotiin töistä, sillä olimme aikoneet käydä sitten kaupassa.
En todellakaan jaksaisi kantaa kaikkea sitä, mitä minun olisi ostettava selvitäkseni huomisista leipomisaikeistani sekä muistakin tarvikkeista joita minun varastoistani alkaa jo uupua ja jotka ovat jokseenkin hyviä ja välttämättömiä olla olemassa.(en jaksa alkaa erittelemään niitä asioita...)

Kerttu kiukkusi väsymyksestään ja minäkin olin nukahtaa viimeksi tähän koneelle ollessani tässä. Niinpä menin ja vein tytön taluttaen wc;n pottailemaan ja sitten hänen jatkaessaan huutoaan ohjasin omaan huoneeseensa petiin ja laitoin perässäni oven kiinni. Sitten keskityin pienempään "Luomuun" alkaen vaihtaa hälle vaipan ja sitten taas syöttämään.
Aikansa Kerttu huuteli "Äitiä!" mutta ei siinä tainnut mennä kuin 10-15min ja se huutelu kiukuttelu ja riehuminen loppui kuin seinään hänen nukahtaessaan.

Kävin avaamassa huoneen oven ja menin itse "Luomun" kanssa meidän isoon petiin pitkäkseni. Miestä ei tuntunut kuuluvan kotiin. En millään jaksanut alkaa kyselemään viestitse, "missä hän oikein oli?!" Sen sijaan ilmoitin viestitse, että kuka meistä nukkui missäkin + että missä koira oli.
Reilun ½h myöhemmin siitä viestin laittamisesta havahdun Kertun huutaessaan minua jälleen...
Talo on edelleen pimeä (koska olin laittanut verhot kiinni jotta jokainen saisi paremmin päiväunta palloonsa).
Viimein kuului auto tulevan pihaan.
Mieshän sieltä saapui. Kertoi, että talomme uusi omistaja oli soittanut hälle ja kysellyt mistä voisi johtua kun ei kuulema tule vettä!? Oli itse arvellut että olisiko putket jäätyneet...
. Me ei kyllä saatu koskaan koko 6vuoden aikana siellä asuessamme vesiputkia jäätymään. Ei vaikka varmasti tuona aikana siellä oli niitä kovia -jopa yli -40*C pakkasiakin.
Minä epäilin, että he ovat laskeneet liian monesta paikasta liian suurella paineella vettä samanaikaisesti jolloin vesipumppu on imaissut ilmaa ja vettä ei tullut sen vuoksi.
Miehen piti lähteä sinne katsomaan mikä voisi olla syynä. ÄRH!!!!!

Tietenkin jos olisin itse siellä (kylmässä) mökissä niin toivoisin että vettä tulisi, mutta jotenkin on alkanut tuntua että se uusi asukas ei osaa itse yhtään mitään ja vaivaa meitä (miestäni) niillä "pikkuasioilla" jotka hieman nohevampi nikkari osaisi ratkoa itsekin ilman ulkopuolisen apua.

Huomenna olen aikeissa leipoa pullaa sekä pätkiskakun.

Hrrrrr!!!!

Jopas se tuo pakkaselle lämpötilan putoaminen saa ihon kananlihalle, vaikka varsinaisesti sinne ulos ei olisikaan asiaa.
Nyt kyllä on erittäin hyvä syy (jos sitä niin tahtoo ajatella) sanoa Kertulle hänen vaatiessaan ulos, että:
- Nyt emme voi mennä...vauva on vielä liian pieni, mutta käyt illemmasta isän kanssa tai jos isä on vauvan kanssa niin äiti tulee pikaisesti kanssasi haukkaamaan happea. :)

Ei se varmasti mennyt jakeluun, mutta se kinuaminen ulos kuitenkin loppui...
Erävoitto minulle 1-0. :D

Olen aamun nuokahdellut sohvalla (Luomun nukkuessa vaunuissaan ja Kertun katsoessa tv;tä). Sitten olen tehnyt kauppalistaa leipomis tarpeista joita tulen tarvitsemaan, mikäli päätän leipoa huomenissa.
Ajatuksenani oli leipoa itsenäisyyspäivää silmitellen pullaa ja kenties vaikka pätkiskakku.
Joulutorttuja on 1kg pakkaus levyinä pakastimessa jotta kun vain hillon ostan niin niitä saamme sitten paistella lähemminkin. (Lämpiminähän ne nekin on parhaita!)

Enpä tiedä joko onnistuin saada rintatulehduksenkin. Todennäköisesti, kun eilisen olin kokonaan tyhjäämättä niitä (vaikka niistä ei paljon tulekaan). Muka "rauhoitin" niitä, kun olivat halki eli minun sanoessani "ihan räpäleinä pienen puutarhajyrsimen lutkutettua niitä 2 päivää kovin ahkeraan...")
Eilen oli pientä lämpöä minulla (37,11) ja vilutteli melkoisesti. Nyt ei ole ollut mitään muuta "vaivaa" nivusten hellänä olemisen lisäksi kuin että rintoja aristaa. (TIEDÄN, pitäisi vaan alkaa imettää ja ottaa vaikka ennen sitä lämmin suihku..univelkaa kai liikaa jo..nytkin nukuttaa, mutta hyvä kysymys onkin;
. Miksi ei voisi sitten mennä nukkumaan?
- EN OSAA.
Ei ole siitä kiinni etteikö uni tulisi, Oi ei! Se tulisi jo tässä vaikka istuen.
Jospa menen soffalle tyttären seuraksi katsomaan Rölli-elokuvaa.
Siihen annan luvan vaikka nukahtaa- jos niikseen tulee. :)

Arvonnan tulos!

Olipas tasaväkistä veikkausta syntyvän lapsemme sukupuolen veikkauksen suhteen.
Muutama oli uskaltanut "poiketa" valtavirrasta ja arvellut syntyvänä olevan "Lanttu-Nauriin" olevan poika.
Itse kyllä aloin uskoa siihen siinä vaiheessa, kun eräs nainen sanoi vatsani olevan "poikamasu". Nooh, en pettynyt pahoin vaikka sieltä kuoriutui tyttö lapsi. :)

Arpaonni potkaisi seuraavia KAHTA henkilöä, joille lähtee lupaamani VEIKEÄ-merkin trikoopipo palkinnoksi.

1. Possu-Munkki!
-PALJON ONNEA!!!!! Sinulle siis se pinkki leppäkerttukuosilla oleva trikoopipo (ja kenties jotain pientä muutakin saattaa eksyä mukaan... ;)

2. Humppa-Hilma!
- OnneA, OnneA myös sinulle!!!
Sinulle olisi lähdössä se siilikuosinen VEIKEÄ-merkin trikoopipo + kenties jotakin pientä muutakin ;)
Humppa-Hilma: En millään löytänyt osoitetietojasi ...*nolona tunnustaa ettei edes muista MIKÄ oli blogisi jota kirjoitit, jotta olisin sinne tullut asiasta ilmoittamaan sinulle..laitatko minulle siis osoitteesi minne voin paketin lähettää. Ja sen osoitteesi voisit laittaa minun @osoitteeseeni: kataris10@gmail.com  - kiitos.

Armas-Luomu

Elimme torstaipäivän iltaa.
Olin käynyt päivällä neuvolassakin ja kysynyt silloin terkkarilta mm.
- Miten tulee toimia JOS sattuisi että lapsivedet menee, saako silloin kävellä itse vai olisiko oltava makuullansa vain, sillä olen kuullut molemmanlaisista tapauksista....?
Terkkari selitti jotenkin, että asia riippuisi hieman miten alhaalla lapsi on(vrt. kuinka pitkällä synnytys olisi jo meneillään-näin minä asian ymmärsin siis.)

Minulla hän totesi tutkittuaan meidän "Lantun" olevan varsin `liikkuvaisena` ja jotakin hän muistaakseni mainitsi sen sijainnista `yläkanava`.

Tepsutin kotiin, mukanani tulevaa maanantaita varten virtsanäyte putkilo. Sovimme, että kävisin silloin viemässä sen näytteen hälle ja samalla hän mittaisi minun verenpaineeni.

Tuli ilta. Vein Kertun nukkumaan melkoisesti sai taas käyttää luovuuttansa että sai hänet pysymään & jäämään omaan petiinsä. Viimein tyttö nukahti ja siirryin olkkariin.
Poikakin oli jo nukkumassa, sillä hällä oli aamulla kouluaamu ja herätys olisi klo 7.

Olin mielestäni ollut varsin pirteähkö kuntooni nähden koko päivän, ja viimein alkoi tuntua että "Nyt voisin lähteä hampaiden pesulle ja nukkumaan, mutta ensin olisi käytävä wc:ssä."
Sinne siis. Yle-kanavalta näkyi juuri loppuvan se Kimmo-ohjelma. (klo olin.~ 21:20).

Istahdin pöntölle ja tein tarpeeni. Pyyhittyäni jotakin `surahti`vielä tulla pyttyyn.
!?!?!? 8I
-Mitä mitä!?
Pyyhkäisin ja paperissa oli limaista vuotoa (kirkasta). Heti tuli mieleen se `limatulppa` ja huusin wc;stä miehelle:
- Hei...taisipa tulla lapsivettä!!!
Mies kiiruhti siihen ovelle kysyen:
- Oletko varma?
- NO OLEN, koska muutakaan se kirkas limainen ei voinut olla, perustelin hälle.
- Pitää sitten soittaa kyyti sinulle. (ambulanssi)
- Etkö sinä lähde mukaan? hätäännyin hieman.
- No ensin on odotettava/vietävä lapset hoitoon...taidan soittaa äidille, että tulee tänne NYT HETI.
- Soita. Minäkin soitan omalle äidilleni ja kysyn hieman hältä asioista...
*istuin pytyllä `ruikkien`lapsivettä varsin tiuhaan samalla kun olin äitini kanssa puhelimessa*

Viimein olin päässyt jo autoon etupenkille ja mies oli laittanut auton käyntiin. Odotimme enää anoppiani saapuvaksi 300m päästä. Matka ei ole pitkä, mutta odottavan aika on!
Mihinkään ei koskenut, Onneksi. Joten siinä mielessä tilanne oli kirjaimellisestikin kivutonta ja hupia. (Minä nimittäin nauroin miltei koko ajan katketakseni kaikelle sille koomisuudelle mikä tilanteessa oli päällä.)

viimein pääsimme matkaan. Kävimme matkalla tankkaamassa autoa, sillä ihan tuluipalo kiirus meillä ei kuitenkaan ollut.
Minä vuosin lapsivettä koko sen matkan ajan sairaalaan ja nauraa kikattelin kaikenlaisille asioille, mitä mieleeni siinä sattui tulemaan.

Pääsimme vihdoin perille. Mies ajoi sairaalan päivystyksen ovien eteen. Pinkoi ulos, haki eteisestä pyörätuolin ja juoksi hartiat luimussa minua hakemaan.
- EI OLE TOTTA!!! TUOLLAKO MINUT MEINAAT SISÄÄN KÄRRÄTÄ!! Sain kivahdetuksi ja kampesin itseäni autosta ylös kohti pyörätuolia.
Kun lopulta siinä istuin alkoi varsin `hurja`matka kohti synnytyssalia....

Ensimmäinen kompastuskivi oli heti ulko-ovien edessä. Mies ei meinannut saada minua työnnetyksi ovista sisään ja sanoin:
- ...tuota osaatko sinä tällä kuljettaa ....? *nauraa rätkätin niin että tuskin sanomisistani sai edes selvää*
Viimein tuoli nytkähti pienen kynnyksen yli ja olimme hetkessä päivystyksen `ilmoittautumisen`edessä jossa mies alkoi sopottaa:
- Tässä olisi alkanut synnytys, missä päin on synnytyssali?
Virkailija neuvoi ja sitten mentiin jotta hippulat vinkui.
(Vai sanoisinko, jotta renkaat kipinöi ja ulvoi pyörätuolissa, sillä hetken matkan kuluttua alkoi kuulua selvemmin ja selvemmin *FlurBFluRB...FlurrBFluRB....*
Mieshoitaja, joka oli tullut melko alkumatkasta meitä vastaan ja jolta kysyimme uudestaan reittiä synnytyssaliin, sillä minulta oli mennyt nauramiseni vuoksi ihan ohi kaikki sen ilmoittautumisvirkailijan antamat ohjeet saliin. Mieshoitajalta kysyttyämme reittiopastusta saliin, hän kääntyi katsomaan meitä ja sanoi:
- Siinä taitaa olla renkaat hieman tyhjänä...
Minä repesin nauramaan ja sanoin:
- Kipinät vain suihkuaa renkaista ja vanteet on soikeana!! ...Miksi sinä muuten tämmösen RÄSÄN otit just niistä kaikista vaihtoehdoista?, sanoin miehelle joka puski minua jakkarassa eteenpäin.
*Mieshoitaja loi minuun hieman `oudoksuvan`katseen.*
Jälkeenpäin mietin, että emme tainneet olla kovin uskottavia niissä selittelyissämme "synnytys taitaa olla käynnistynyt..." ,"..vedet alkoi tulla 1h sitten*raikuvaa naurua aina miltei joka sanojen väliin...Ihme, ettei meitä viety sairaalaputkaan luullen meidän tulleen sinne pelleilemään esim. oltuamme baarissa ensin.

 Viimein olimme synnytyssalin ovilla. Mieshoitaja laski meidät ovista sisään kulkukortillaan.
Pääsimme kutsumaan kätilöä paikalle summerilla.
Kätilön tultua paikalle, selitin itse hänelle että:
- Lapsivettä tuli ensimmäisen kerran n. reilu 1h sitten ja että laskettuaikani oli edellinen perjantai...
Kätilö pyysi minua menemään vessaan ja vaihtamaan sairaalan kamppeet hyllystä päälleni jotta voisin olla hetken käyrillä.

Katsoin mielenkiinnolla lukemia monitorilta. Monitorin mukaan supistuksia oli ja sitä niistä kertovaa lukua oli kiva seurata verraten samalla omiin tuntemuksiin.
Ensin lukema oli 13-18, niitä en voinut sanoa edes tuntevani.
Jonkin ajan päästä alkoi hieman tuntuakin jo... (tunne vastasi kuukautiskipuja).
- Aijai... sanoin miehelle, nyt hieman sattuu jo.
Kun kätilö tuli taas siihen katsomaan millaista käyrää kone oli piirtänyt, kerroin että muutama supistus oli alkanut jo sattumaan.

Strategia oli heiltä, että jäisin osastolle ollessani jo ohittanut LA:n. Ja ellei seuraavaan päivään mennessä synnytys olisi alkanut itsestään olisi käynnistys edessä.
Minut ohjattiin osastolle. Sain varsin KYLMÄN huoneen. Ikkunoista kävi veto ja huone oli kolkko muutenkin.
Kätilö kertoi, että:
- Nämä on varsin viileitä huoneita. että "synnytyssalikin on aika vilpoisa..."
* Mihin igluun minun on synnytettävä mahdollisesti, mietin mielessäni*
Hytisin ja tärisin vilusta.
Mies isonsi patteria huoneessa ja johan alkoi humista pattereissa kun ne alkoivat lämmetä. Sitten hän lähti ajamaan takaisin kotiinsa. (klo n.~00:35)

Kerroin yöhoitajalle että edellisen kerran ollessani synnyttämässä synnytystä edeltäneen yön olin oksentanut 10-15min välein nukkumatta siinä juuri lainkaan.
- Mistä luulet että se olisi voinut johtua? yöhoitaja kysyi minulta.
- O_o!? No jaa, jospa reagoin kipuun siten...en minä tiedä!
- Pystytkö sinä nyt nukkumaan, vai tarvitsetko kenties kivunlievitystä tai jotakin muuta? yöhoitaja kysyi.
- No jos oloni on tämä mikä nyt juuri on, niin en tarvitse mitään, mutta jos alkaa supistelemaan niin EN KYLLÄ PYSTY NUKKUMAAN!
- Haluaisitko esim. Panadolin ja nukahtamislääkettä, yöhoitaja kysyi.
- Kyllä voisin melkein sanoa ottavani.

Kävin vielä wc:ssä ja pian hoitaja toi pienessä kipossa minulle 2pientä tablettia.
Heitin ne kitaani ja kävin pitkäkseni. Hytisemään.
Olin niin horkassa vilusta, että hyv' kun se ohkainen peite pysyi edes päälläni.
Onneksi hoitaja oli tuonut 2 lämpötyynyä/pulloa, joista pidin toista alavatsani lähellä ja toista selkäni tuntumassa. Aaah, miten ihanasti ne lämmitti!
(olisi ne voineet/saaneet olla kuumempiakin, mutta en valittanut...)

En minä saanut nukutuksi, sillä supistukset oli varsin voimakkaan oloisia ja sitten alkoi suuhun kertyä sylkeä joka enteili `laattaamistani`. Wc oli käytävällä, eli minun oli alettava toimia asian vuoksi JOS meinaisin ehtiä ennen kuin se vain lentäisi lattialle samalla kun nousen ylös.
Menin wc;n, pahoinvointi oli laantunut hieman. Kävin pissalla ja huomasin että siteessä oli nyt myös verensekaista vuotoa.
Kerroin tästä hoitajalle päästyäni petiin ja maattuani hetken aikaa viluissani.
Soitin kelloa kutsuakseni hänet paikalle ja hänhän tuli.
- Minua palelee edelleen kamalasti ja etookin jo jonkin verran...sanoin hoitajalle.
Lisäsin vielä että supistukset tuntui välillä kipeiltä.
- Katsotaan tilannetta ja jos haen sen laitteen, niin olet hetken käyrillä taas...hoitaja sanoi.
-. Sopiii..*lienenkö valittanut siinä ääneen tullutta supistusta, sillä hoitaja päätti ensin katsoa mikä oli tilanteeni `alakerrassa`ja sitten saisin olla käyrillä sen 20min.

- Sinähän olet auki jo 6cm. Kätilö sanoi.
- Anna minä arvaan, sanoin... Nyt lähdetään saliin?
- Kyllä.
Aivan kuin historia olisi toistanut itsään, sillä hoitaja sanoi saman kuin ollessani tekemässä Kerttuakin:
- Kerää kamppeesi, voi olla että et tulekaan enää tähän huoneeseen takaisin.
-O_o!?! *taas oli varmistettava ymmärsinkö oikein*
- Tarkoitatko, että otanko ihan kengät ja ulkovaatteet yleensäkin?
- Kyllä ota vain...
Aloin kerätä tavaroita, kassejani sekä irtaallaan olevia roippeitani.
Hoitaja keräsi niitä myös käsiinsä.

Sain siinä ennen saliin siirtymistä ilmoitettua miehelle että:
- Tulisitko, olen 6cm auki ja lähdemme saliin...
Siirryimme melkoisen nopsaa vauhtia. Tai siltä se minusta tuntui ainakin näin jälkikäteen ajatellen. Hoitaja kiisi edellä ja oli oikeasti työ  pysyä minulla hänen perässään.
Välillä valittelin tulleita supistuksia ja ne hidastivat matkaani, koska minun oli pysähdyttävä niiden ajaksi.
Salissa oli "tuttu" kätilö. Sama joka oli tullessammekin ottanut minulta sitä käyrää.

Anteeksi, mutta se kätilö oli niin kovin ^näköinen.
Teki jokseenkin tiukkaa päästä siirtymään siinä kiikussa käyrillä oloni jälkeen taas sinne synnytyspöydälle. Nivuset huusi hallelujah! Mieskään ei ollut tullut vielä.
- Sinä toivoit epiä? kätilö sanoi.
- Kyllä kiitos mielihyvin, sanoin.
- ...se vaan ei oikein auta enää toista kertaa synnyttävillä sillä sen vaikutus alkaa niin hitaasti...mutta meillä oliis spinaali sekä kohdunkaulan puuduttavia muita vaihtoehtoja...?
- IHAN SAMA! Kaikki käy, kunhan ei tätä kipua tarvitse enää tuntea, Sanoin.
- Siirry sitten tähän pedille kun pystyt, kätilö sanoi minun vaikeroidessani kiikussa varsin kipeitten supistusten kourissa.
*Viimein kokosin itseni ja siirryin siihen pedille siinä toivossa että saisin jotakin lievitystä kipuuni.
Kätilö teki tilannearvion sanoen:
- Nyt olet jo 8cm auki...ponnistuttaako?
- No ei oikeastaan, tuntuu vain että sieltä on jotakin tulossa poikittain.*samassa sain valtavan voimakkaan supistuksen ja aloin vaikeroida sen voimasta*
- Hengitä nenän kautta sisään ja suun kautta ulos, kätilö ohjeisti minua.
Minua raivostutti ajatus että joutuisinkin tekemään tämän ilman mitään kivunlievitystä.
Ilokaasua en tahtonut. Sen olin tehnyt jo selväksi Haikaraan kirjatessani "synnytystoiveitani".
- Nyt taitaa tulla tarve ponnistaa! Sanoin...
- Anna sitten mennä vain, kätilö sanoi.
Aloin puskea lasta ulos ja mieskin asteli siinä samassa saliin juuri sopivasti.
Kipu oli VALTAVAN sanoinkuvaamatonta, mutta ihme kyllä, se katosi kun vain sai ponnistuksen alkamaan. Olin hämmästynyt.
- Hyvä työnnä työnnä, kätilö zemppasi minua ponnistaessani kaikilla voimillani.
- Jatka vaan...vedä henkeä ja heti uudestaan!
En pysynyt hänen varsin erikoisessa rytmissään mukana joten tuntui että kun hän käski vetää henkeä, minä vain jatkoin ponnistusta siitä huolimatta siinä pelossa että supistus loppuisi "kesken" sen vuoksi.

Pian se "lintu" (angry birds-possu) alkoi hokemaan:
- Onkohan se juuttunut jotenkin kiinni..pitäisiköhän meidän leikata kohta väliliha.
* ETTÄ MITÄ ETTÄ!?!!! SÄIKÄHDIN OIKEIN! ja samassa tunsin valtavaa tarvetta ponnistaa uuden supistuksen tullessa kuin salama kirkkaalta taivaalta*

(Tämä "Angry Birds-possukätilö oli varmasti iältään yli 50v ja olen lukenut niin paljon esikoistani odottaessa erinäisiä synnytyskertomuksia, joissa on kerrottu että "nykyisin väliliha leikataan enää äärimmäisen harvoin, syynä sen heikohko paraneminen..."
Kenties tämä oli sen ikäkauden ihmisiä, kun se on ollut miltei sääntö kuin poikkeus että synnyttäjältä on leikattu väliliha. Vai olikohan hän joku entinen "lihanleikkaaja" joka on tehnyt ammatinvaihdoksen...hahahaaaa...jokin fetissi hällä niihin leikkauspuuhin tuntui olevan.)
- Minua ei kuitenkaan leikattu enkä revennytkään, joten sen puoleen ei ole paranemisprosessi ongelmallinen osaltani.

Jossakin vaiheessa tämä kätilö sulloi käsiään sisääni koittaessaan auttaa lasta syntymään. Se teki sen verran kipeää että sähisin hänelle:
- ÄLÄ NYT SINÄ ENÄÄ SINNE TYÖNNÄ MITÄÄN!!!!
Kätilö oli kuin ei olisi kuullutkaan sitä ja jatkoi hupattamista:
- työnnä nyt OIKEIN pitkään niin vauva syntyy sitä nopeammin!
Huoneessa kävi useita kätilöitä ja 1 lastenlääkärikin siinä oli nyrpeänä poikennut. Muuten kaikki oli kätilöiden ja minun "armoillani".
Seuraava "pahalta" tuntunut vaihe oli, kun en saanutkaan enää työntää lasta ulos, kun kätilöt alkoivat "jarrutella" lasta loppuvaiheessa.
Minä tahdoin sen ulos!
Se kipu siinä vaiheessa tuntui jälleen epämiellyttävälle. (voitte varmasti kuvitella...ainakin te jotka olette kerran synnyttäneet..)

Viimein lapsi oikein muljahti ulos ja se jos mikä oli helpottava tunne!
Mies sai leikata napanuoran ja siihenpä se meidän "omatoimisuus" sitten jätettiinkin.
Tarkoitan sillä sitä, että edellisellä kerralla mies sai pestä Kertun kun nyt se "Ei-angry-birds-possua" muistuttava kätilö hupatti:
- Minä käytän nopsasti tämän täällä ja teen näin...*pesaisi lapsesta enimmät kinat pois* ja käskytti miestäni, joka seurasi häntä perässä luullen varmaan, jotta saisi pestä lapsen, niin antamaan jonkin pyyhkeen hänen osoittamastansa alakaapista.
Sitten sain lapsen rintani päälle ja meidän suloisuudella oli tälläkin hiuksia varsin mukavasti. Ei ihan niin paljon, kuin mitä Kertulla oli, mutta oli kuitenkin varsin `samettinen`päälaki. :)

Saimme siinä hetken olla juoden kahvit sekä haukata leipää sekä aivan ihanat pienen lapsen jalkapohjanmuotoiset pikkuiset täytekeksit juhlallisesti tarjoten shampanja-lasien vierellä joissa oli tietenkin omenamehua tms. ja enpä voinut todeta miehelle tästä lapsestamme kuin:
- Hyvää nimipäivää sinulle rakas...nyt en sitten ehtinyt muuta lahjaa järkkäämään sinulle. ;)
Pienokaisemme painoi 3260g, pituutta oli lähtöpäivänä mitattuna 48cm. Synnytyksen kestoksi oli merkitty 5h, eli se kaikki tapahtui varsin nopeasti edelliseen verraten jonka kestoksi oli merkanneet yht.15h.

Sanoisinko näin loppuun vielä, että kenties se kivunlievitys on vain kokonaan ylimainostettua höpönlöpöä... :D
(ei vaan onhan sillä etunsa, en vähättele ollenkaan. Kenenkään , eikä koskaan pitäisi joutua kokemaan kovaa kipua tahtonsa vastaisesti. Se jos mikä on selvää.)

Tästä on nyt hyvä jatkaa elonsuunnitelmia eteenpäin. ;)

Miten hullua pidetään jännityksessä?

En kaipaa siihen vinkkejä.

Olen kotiutunut tänään uuden ihanuuden kanssa. ;)
Oli täällä jo osattu arvaillakin blogihiljenemiseeni syytä joka oli osunut aivan oikein Ruskalla.
Lanttu-Nauris päätti alkaa syntymään 29.11.2012 illasta klo 21:20 .
Kerron paremmalla ajalla kaikesta tarkemmin ja suoritan sen arvonnankin.

ARVONTAAN OSALLISTUMINEN EI OLE ENÄÄ MAHDOLLISTA.
HAIKALA LASKEUTUI JA TOI MEILLE TYTÖN 30.11.2012 KLO 02:12.
Painoa hällä oli 3260g ja pituus 48cm.

Nyt on Kerttu niin väsy+huomionkipeä, että ei auta kuin lähteä koettamaan jos saisin unilleen hänet.

Ilmapallojalkainen.

On meinatkaas jonkin verran jaloissa turvotusta jo/vieläkin, näin aamusta - jos sitä oli illallakin niin tuntuu olevan edelleen.
Joinkin heti noustuani miltei ½L vettä ja alkaa se (ehkä) hieman helpottamaan...

Tänään olisi rv 40+6 ja neuvolassa käynti iltapäivän puolella (klo 14).
Anoppi lupasi tulla meille siihen mennessä tytön kaveriksi jotta minun ei tarvitse viedä tyttöä heille. (Matka ei olis ollu kuin n.300m meiltä heille, mutta... en alkanut kinastelemaan mokomasta.)
Saa nähdä mitä siellä nyt sitten "viisastuu". Tuskin mitään...

Eilen tyttö sanoi hauskasti "magneetti" sanan. Hältä se vaikea sana taipui suussa seuraavanlaisesti: "manenkeetti!"
(Muutamia muita sanojakin hältä tähän esimerkiksi:
suihku= "huikku"
sipsiä= "hippiä"
traktori= "akkia/akia"
Siru (koiramme)= "hilu" (eräs lähisukulaisemme nimi on myöskin Hilu. xD )
ulkona= "ulolla"
koulussa= "koululla"
töissä= "töittä"
hiukset= "huikkut"...jne
(Kuva lainattu Googlen kuvahausta hakusanalla "hymiö")
Eipähän tässä nyt oikein muuta...

No se, että illasta kun nukutin tyttöä hänen petiinsä, oli asentoni sen verran huono, että ONNEKSI isäntä kuikkasi sinne huoneeseen ennen kuin meni itse nukkumaan. Säästin sillä tavoin 1 viestin lähettämisen hänelle. Yritin ja yritin päästä ylös pedistä (matalasta sellaisesta ja huonosta asennosta herättämättä tyttöä jonka ARVELIN nukkuvan jo..) xD
Tuo tyttären petikin alkaa olemana jo niitä "viimeisiä paikkoja" minne tekee mieli mennä sen mataluutensa vuoksi. Oli kyllä tunne kuin selälleen kääntyneellä koppakuoriaisella joka yrittää ja yrittää -pääsemättä kuitenkaan ylös/kääntymään toisinpäin jatkaakseen matkaa.

Palaan kuulumisiin neuvolan jälkeen- ellei sitten tule jotakin mikä estää sen... ;)
Hauskaa aamua- hyvää huomenta siihen saakka jokaiselle! 

Pukin metsästystä aatoksemme...

Hyvää huomenta!
Tässä mökissä on jälleen herätty aamuun uuteen. (yö takana ilman mitään merkkiäkään mistään synnytykseen viittaavasta...) Varpaissa tuntuu pientä turvotusta samoin sormissa, that´s all.

Eilen illalla sain hoidetuksi erään jouluumme liittyvän pienen, mutta lapsille kenties niin suuren asian. Mieheni setä kävi appiukkoni kanssa meillä -sopivasti tulivat kun mies oli pojan kanssa kaupassa käymässä ja tytär nukkui päikkäreitään, kysyin oliko sedällä jouluaatto jo miten kiireinen, jos kävisi meillä joulupukkina lapsillemme?
- Ei minulla ole vielä mitään suunnitelmia/ varauksia sille päivälle joten kyllä se vain sopii.
Mistään tarkemmasta kellonajasta me emme kuitenkaan puhuneet, mutta onpahan nyt toinen meistä (minusta& miehestäni) saanut asian hälle tiedoksi, jotta meille on joulupukki oikein tervetullut ja toivottu vieras tuolloin.


Tämä samainen mies kävi meillä joku vuosi sitten myös tätä virkaa toimittamassa ja hyvin meni. Silloin  meillä vain oli Kerttu kovin pieni vielä. Etteipä ollut Kertun 1.joulu v.2010, silloin poika olisi ollut 4vuotias...

Eilen sain myös "Joulukortit 2012"-projektiani hivenen etenemään. (Valitettavasti lähetettävien listakin piteni, kun muistin muutamia henkilöitä vielä lisää, joille olisi kortti kenties `laitettava`- vaikkakin omasta tahdostani, mutta se vaatii sen, että saan tehdyksi niitä lisää. Nyt kasassa on huikeat 8 kpl:tta kortteja joista uupuu edelleen ne "tekstit", mitä olen aikeissa niihin värssyillä...Nooh, eikös se ole jo hyvä jos on valmiina ensi jouluksi "aihioina" kirjoittamattomia joulukortteja :D
Laskin, että jos jokaiselle laittaisin omatekemän kortin, niin saisin vääntää niitä ainakin 16kpl:tta. Näin ollen urakkani olisi jo miltei puolessa...ei, 1/4 siitä urakasta olisi kai takana vasta... tai ÄSH! En minä osaa ajatella asiaa matemaattisesti.

Illalla lasten nukahdettua paketoin tyttäremme paketteja pari pientä, sillä juuri kyseinen joulupapperi loppui kesken. Pakettiin katosi mm. violetti tunika paita + Bamse dvd sekä toisesta paketista paljastuu sitten kylpyvaahto. Kylpyvaahdon paketoin muistuttamaan "paperista käärenamia" ;)
Ystäväni lapselle (jolle olen laittamassa muutoinkin vaatepakettia) kääräisin myös 1 piparikuosisen bodyn jo aikaisemmin päivällä vastaavanlaiseen pakettiin. ;)
Ajatukseni oli, että jotenkin oli vain "PAKKO" laittaa siihen mukaan jotakin uuttakin, eikä pelkästään tyttömme käytettyjä vaatteita (joista osa oli jo tytöllemme tullessa valmiiksi käytettyjä, mutta ovat edelleen mielestäni kelpoja pideltäviksi kotioloissa.)

Mitähän sitä oikein tänään keksisi... jaa-a. jospa antaisi kerrankin päivän näyttää mitä se tuo tullessaan ilman ennakkosuunnitelmia.
Huomenna onkin neuvola-päivä minulla. Tänään viikot siis 40+5.

(Pitäneekö muuten paikkaansa sellainen asia, kun eräs mieheni työkaveri-naispuolinen, oli sanonut hälle, että jos lapsen syntyminen menee yli lasketunajan, niin se voisi syntyä sitten varsin nopeastikin kun alkaa syntymään?
...mietin vain, että minkähänlaisella rytinällä ja vauhdilla tämä meidän "Armas Lanttu-Nauriimme" sitten tulee kun on tullakseen...Edellisen kun silloin käynnistivät minua kypsytellen niin ei ole vielä kokemusta luonnollisesti omia aikojaan alkaneesta synnytyksestä...)

KIRPAKKAA TALVISEN PAKKASPÄIVÄÄ KAIKILLE! :)

Mainosten orjat.

Kävimme sitten eilen iltapäivästä ihan suuremmalla kylällä ostoksilla. (Siihen meidät taisi innoittaa ihan vain sieltä eräästä kaupasta tullut mainos...heh.)
Kylläpä sitä rahaa paloi, jos näin voisi sanoa. (yhteensä humputimme miehen kanssa takuulla n.100€!!!)
Olipa mukana joululahjojakin lapsille + eräs muu pieni yllätyksellinen tuote, joka on menossa erääseen pakettiin. (siitä ei enempiä ettei asia vain paljastu liian aikaisin...anteeksi vihjaus!!!)
Tuolla odottelee nyt paketointia tytölle:
* Kylpyvaahtopurkki

* Kaunis kukka-paita (tunika)

*Pesuainepakkaus (mallia/merkkiä Hello Kitty)

*(Tytölle on vielä postissa tulossa- kassakone ainakin.)

Pojallekin on odottamassa paketointia muutamat hankinnat. (En vain kuollaksenikaan jaksa muistaa mitä ne olivat, sillä mies on lähinnä tehnyt ne ostokset.)
Minulta poika tulee saamaan ainakin -kunhan se nyt tulisi postissa ensin- Angry Birds-tuplahihaisen paidan. (Tästä mietinkin antaisinko sen hälle jouluna vai jo tämän "Lanttu-nauriin" synnyttyä muka siten että "Lanttu-Nauris" olisi tuonut lapsille tullessaan pienet paketit...) Katsotaan nyt....
(Pojalle on tulossa myös postissa muutakin joulutavaraa joista muistan ainakin laatikollisen legoja(pieniä) + Lego poliisiasema, sekä spiderman-asu.)
Menee taas varmaan överiksi meidän lahjaostot, mutta... joka ikinen vuosi olen päättänyt että ostan VAIN muutaman läheisimmilleni (läheiset= oma perheeni, mies ja lapset) mutta silti se mopo karkaa käsistä ja olen aina jotakin pientä edes hankkinut lähipiirini ulkopuolellekin jääville.

Kerttu nukkui viimeyön omassa huoneessansa (ovi auki, mutta silti!)
Aamulla heräsi kyllä siinä klo 05 jälkeen kun valo taisi paistaa hänen silmiinsä avoimesta ovesta. Miehen lähdettyä töihin n. klo 06, menin tytön kanssa meidän petiin jonne hän sitten lopulta nukahti uudestaan. (ja nukkuu edelleenkin).
Nyt olisi ollut hyvää aikaa tehdä niitä "joulupukin" askareita; kuten paketoida hänen lahjojaan, mutta ehtiihän ne.

Joulukortteja olisi alettava tekemään nyt kenties ihan urakalla jos meinaa saada kaikille joille on ajatellut laittavansa niin tehtyä. Sitä projektia olisi kyllä koetettava toteuttaa eikä vain puhuttava siitä aina "pitäisi...pitäisi". Olisi tartuttava sitä härkää ihan sarvista kiinni! :D

Viimeyö meni varsin normaalisti. Ainoa "ikävätunne" oli kylkeä kääntäessä kun tuntui että repeääkö vatsa vaikka hyvin hyvin hitaasti sen käännöksen suoritinkin.

Tänään onkin meillä sitten viimeinkin luvassa tätä ruokaa...
(makkarakeittoa, ellei kuvan keitos siltä näytä...Kuva lainattu google:n kuvahaulla "makkarakeitto"...)

Pupupullaksi muuttui ohjelma.

Niin se vain on, että aina ei kaikki mene niinkuin olisi suunnitellut.
Olimme lähdössä tytön kanssa aamulla n. klo 8 maissa jo kaupalle, kun sitten pihalle mentyä huomaan ja oikeammin muistan että :
"No ne meidän rattaat on autossa peräkontissa ja auto on isännällä töissä! jotta eipä sitten lähdetä kävelemään kaupalle hakeaksemme makkarakeittotarpeita..."

Siitä kehdannu heti sisällekään takaisin lähteä, niin päätin ett' ollaan sitten ulkona jo aamusta edes hetki.
Kerttu halusi vetää perässään rekkaa ja minä sain puhutuksi hänet rekan kanssa takapihallemme. Siellä hetki istuttuani katsellen tytön leikkejä alkoi vilu puistaa ja ajattelin että kun kerran meni näin uusiksi suunnitelmat, niin ottakaamme koiruuskin mukaan ja käykäämme pieni lenkki kävelemässä läheistä jalkakäytävää. Saisi koirakin pienen aamulenkin.
Niin lähdettiin koko sakki ja tyttö veti narussa perässään rekkaa niin että rekan renkaat vain raklatteli asvaltilla.

Tuli viimein aika kääntyä jo kotiapäin takaisin ja mietinkin, millä saisin tytön suostumaan takaisin kotiin paluuseen, hän kun oli inttänyt muka jaksavansa kävellä kaupalle. (okei, matkaa ei olis kuin 400m/suunta, mutta minä puolestani en ehkä jaksaisi enää ostosten lisäksi kantaa tyttöä TÄSSÄ TILASSA joten siksi päädyin kävelylenkkiin...)
Keksin, että ehkä voisimme tehdä leipoen pupupullia, kun kerran kaupalle emme päässeet.
- Lähdetään kotiin ja tehdään pupupullia, sinäkin saat leipoa oman! Sanoin Kertulle.
Ei tarvinnut kahta kertaa käskeä kun rekan nokka oli jo takaisin paluusuuntaan ja tyttö alkoi hupattaa pupuista. :)

Kotia päästyä tein pullataikinan kohoamaan ja sillä välin siivosin keittiönpöytää ja tiskasin jo likaamani astiat taikinan tekemisestä.

Sitten Kerttu käsienpesulle, hiukset kiinni  ja essu eteen. :P
Oli muuten vinkeän näköinen tyttö, hiukset ponnarilla essu edessään.
(Eikös siihenkin tullut pieni `muutos`tai sanoisinko hidaste, kun neiti alkoi juuri ennen käsienpesua höpöttää että "Kakka tuli!" .. Olihan se ensin siivottava ja vaihdettava se pois...)
Viimein pääsimme leipomaan ja neiti oli niin suloinen kun annoin palan taikinaa, niin hän mäiski sitä pitkin pöytää jolla leivoimme. Minä tein pupuille korvat, tyttö sai laittaa rusinoista silmät sitten. Minä myös voitelin ne, sillä en ajatellut ollenkaan että tarvitsenhan 1 kananmunan niiden voitelemiseenkin. Sen sijaan keitin loput munat tytölle, hänen niitä halutessaan. (sen 1 jätin pullataikinaan mutta en ajatellut ihan loppuun saakka taaskaan...heh.)
Siksipä voitelin pullat maidolla. (Kiitos äitini joka oli kotona vapaapäivällä ja saatoin kysyä hältä paniikissa apuja. Onneksi hältä löytyi muunkinlainen neuvo kuin "sinun on käytävä kaupasta ostamassa kananmunia..." Sillä se oli juuri se asia, jota juuri nyt en voinut tehdä. :/

(kuva lainattu google kuvahaulla netistä, sillä kamerassamme ei ole akkua jäljellä saadakseni kuvattua tytön mäiskimät pupupullat...)

Tekaisi se tyttö sitten yhden pullapojankin. (äidin avustamana) ja muutaman kummallisen möykyn. Osalle pupuista silmät meni jokseenkin "kieroon" sillä ne tulivat niille kylkiin... ilmeisesti neiti ei oikein hahmottanut niitä korvia joiden paikkeille ne rusinat olisi täytynyt tökätä. (näin kävi jos en sanonut osoittaen mihin kohti seuraavaksi tulisi tökätä rusina...heh)
Hyviä pullista kuitenkin tuli! Sitä ei voi moittia ja uuni paistoi ne oikein moitteettomasti. Ainoa pieni minua häirinnyt tekijä oli se, kun maidolla voideltu pinta hieman tummui minun makuuni liiaksi. Mutta olisipa siinä huonomminkin voinut käydä joten en valita. Pullat olivat kypsiä sisältä (ainakin ne 2 jotka olen jo maistellut).

( Tämä kuva lainattu myös netistä google kuvahaulla)

En voi muuta sanoa kuin että:
Enkähän tule leipomaan toisenkin kerran tytön kanssa (ja miksikäs ei poikakin voisi olla mukana, kunhan vaan olisi kotona. Nyt hän oli koulussa...)

Eilen tilasin muuten pojalle joko joulupakettiin tai /vai antaisinko sen sitten kun tämä "Lanttu nauris" on syntynyt..Angry birds- tuplahiha paidan.
Vielä olisi sitten ostettava jotakin myös tytölle, mikäli ehdin ennen kuin tämä "Lanttu-nauris" päättää pungata ulkomaailmaan...
Mitä mieltä olette, onko siinä mitään järkeä antaa olevinaan syntyvältä lapselta lahja isoille sisaruksilleen, sillä onhan hän jo lahja sinänsä itse pelkästään syntyessään jo....?

Jaahas... taidanpa ottaa imurin, kenties se jouduttaisi "Lanttu-nauris" asiaa, kun imuroisin keittiön lattian ruoan muruista. :)

(Nuunuu imuri kaapista ulos ja huudattamaan / ruokkimaan sitä, ettei näe nälkää... :D )

Aamun mietteitä.

Niinpä vain sain eilen illalla tyttäremme nukahtamaan omaan huoneeseen- hänen omaan sänkyynsä. Vaati se minulta tosin ensin muutaman kirjan luvun sekä sen päälle about 10x "kehtolaulun"laulantaa päälle -ja toki sitä hälle lauloinkin.
Viimein hän nukahti ja äiti hiippaili pois...

Illalla, paljon myöhemmin tuon jälkeen iski minulle kamala tarve/mieliteko viimeistä colatölkkiä kohtaan jonka tiesin jääkaapissa olevan. Päätin hillitä kuitenkin itseäni sen juomisen suhteen, sillä kello oli jo miltei 23 ja sen juominen olisi tiennyt vain lisää wc-rallia yöksi. (Puhumattakaan, kuinka sen juominen olisi voinut vilkastuttaa "Lanttu-nauriin" potkimaan...)

Tiedossa oli, että herääkö tyttö yöllä nukkuessaan nyt omassa huoneessansa, vaiko eikö heräisi?
Tämä oli kysymys joka oli mielessäni mennessäni pitkälleni.
Heräsin joskus klo 01:44 ja wc-hätähän se oli joka minua herätteli. Samalla kuulin tytön huoneesta hänen sanovan jotakin, mistä en saanut selkoa...
Aloin kammeta itseäni ylös mennäkseni wc:n ja poiketakseni matkalla tyttäreni huoneessakin.
En ehtinyt ylös saakka, kun tytön huoneesta kuului kopsahdus.
- PUTOSIKO SE SÄNGYSTÄ! sanoin ääneen , jolloin mies pomppasi nopeasti ylös sännäten edeltä katsomaan, sillä tyttö alkoi itkeä varsin vuolaasti.
Minun oli nyt jo mentävä sinne wc:n suoraan tässä vaiheessa , mutta tullessani sieltä näin kuinka mies istui tyttäreni sängyllä tuudittaen tätä sylissään. *oih, miten suloinen näky-ajattelin* ja hipsin omaan petiin. Päättelin, ettei siinä enää minua taidettu tarvita tilanteen ollessa hallinnassa.

(jälkeenpäin olen miettinyt, sanoiko tyttö ensin "maitoo.." vai mitä. Minusta hän on joskus ennenkin puhunut unissaan...heh)

Ei mennyt kauaa, kun mies tuli petiin takaisin. Tyttö jäi nukkumaan omaan petiinsä.
Hetkeksi.
Pian kuulin pieniä askeleita ja niitä säesti vaimea "äiti!...äiti! " niiskutuksen kera.
Minä nousin istumaan ja näytin puhelimestani valoa ovelle ja tyttö tuli sieltä meidän huoneeseen. En voinut olla sanomatta hälle:
- Tule tänne äidin viereen...
Ja tyttöhän kipitti omat lempiunipehmonsa kainaloissaan.
Pian sain tuntea tutuiksi tulleet pienten jalkojen sitkutukset selässäni tyttömme kääntyillessä ja hakiessaan paikkaansa. :)

Onhan tuo jo hyvä alku, kun nukkui 1.yönä edes 6h ennen kuin tuli viereemme! :D
Tänään jatkamme jälleen harjoituksia. En meinaa antaa periksi. En noin helpolla vielä, sillä näitä viereen pyrkimisiä tulee vielä monen monta jatkossakin, sitä en edes epäile.

Tänään rv 40+3. Ei mitään muuta kuin edelleen hellät/arat nivuset ja illasta muutama "tuikkivampi" supistus + yöllä myös kääntäessäni kylkeä/asentoa vaihtaessani....
Mies sanoi aamulla, että:
-. Jos se ei synny perjantaihin mennessä, niin en lähde firman pikkujouluihin silloin ollenkaan.
Ne olis just perjantaina aamusta alkaen ja paluu olis joskus yöllä mahdollisestikin. Reissu vain on jokseenkin meistä katsoen `kaukana`että tästä syystä hän mietti pois jättäytymistä koko reissulta. Ja olisihan se hieman hankala hänenkin lähteä taksilla sieltä keskenkaiken pois JOS minulle lähtö sinä aikana tulisi laitokselle...aijai... ei olisi minusta kovin hauskaa ajatuksena.
Hieman nostattelee jo kyyneleitä silmiin pelkkä ajatuskin, kun mies jos leikillään/tosissaan sanoo , että:
- Sitten kun sinulle tulee lähtö sairaalaan, niin soitetaan ambulanssi ja minä vien lapset ensin hoitoon isovanhemmille ja ajan sitten itse perässä sinne...
 Ensimmäinen ajatukseni on vain ja aina: " EHDITKÖ SINÄ SINNE ENNEN KUIN SE ON SYNTYNYT!?"
Jos tuon sanon ääneen, mies sanoo:
- Ehdin... ajan taas 200km/h.
- EIKÄ!
*sitten minua alkaa vesityttelemään ajatus siitä, miten hän tavallaan vaarantaa paitsi oman henkensä, niin myös mahdollisesti muiden kanssa tielläolijoiden turvallisuuden- VAIKKA onhan se sallittua ajaa hätätilanteessa yli nopeusrajoitusten, mutta...-se ajatus...*

Aamupalaksi nautiskelin sitten todella terveellisesti-suorastaan ennekuulumattomasti, sillä join aamulla sen cola-tölkin ja nautin joka pisarasta jonka kurkustani alas valuttelin.
Nyt, kun meillä on joka huoneessa samanlainen laminaattilattia, meiltä puuttuu enää "Lanttu-nauriin" vaatteille säilytyspaikka.
Kaappi olisi joku ostettava, ellen sitten ostaisi sellaista hoitopöytää jossa on alla ne laatikot ja laittaisi hänen vaatteitansa sellaiseen... Mietinnässä on ja kiirus tulee pian, sillä eräpäivä hänen saapumisessaan on jo ohitettu.

Eilen varasin meille 6hengen tummanruskean ruokapöydän eräältä kirppikseltä. Tai sanotaanpas että menin seuraavaksi jonoon, ellei edellinen sen ottava ottaisikaan sitä. Toivotaan että se jäisi meille. Se olisi juuri väritykseltä ja mallilta sellainen kuin olemme aikeissa hankkia. Uutena se maksaisi yli 1000€, mutta tämä olisi nyt vain 80€ ja on ihan lähellä meitä vielä. Sen pöydän myyjän kanssa olen tehnyt kauppoja jo 2x aikaisemminkin, ja luotettavaksi kaupantekijäksi olen hänet todennut.



Eipä siinä sitten muuta kuin oikein mukava maanantaita kaikille!

Lattiaa lattiaa...

Nyt on meidän talossa jokaisessa huoneessa sitten samanlainen laminaatti lattiana.(pois sulkien tietenkin eteinen ja pesutilat + kodinhoitohuone, joissa on kaakelilattia.)
Niin, ja luullakseni wc:kin saa kaakelilattian vielä, ellen ole "nukkunut" jolloin asiasta on ollut puhetta tai ollut ajatuksissani etten ole ymmärtänyt kuulemaani.. :D

Tänään ei siis ole ollut mitään erikoisempaa tekeillä. Eilisessä olikin ihan tarpeeksi kun kävimme Kuopiossa Suurmarkkinoilla. Sieltä mukaan lähti mausteita, namia (lahjaksi ja ihan lapsille syötäväksi), ja mitäs vielä...niin askarrustarroihin sorruin joten olenkin saanut tänään +2 joulukorttiakin tehtyä projektiini "Joulukortit 2012". Nyt niitä on vissiinkin yht.7kpl:tta! xD
Vielähän nuita ehtii, mutta kun piti valita TAAS kerran sellainen hitaanpuoleinen tekniikka että on enemmän mitä näpertää. :)
Ehkä joudunkin miettimään todella tarkkaan KENELLE laitan tuollaisen "suuremmalla työllä" tekemän ja kenelle sitten teen (pakosta ajan loppuessa kesken) sellaisen jonkin nopsemmin tehdyn tekeleen... :)

Kaikki riippuu kuitenkin KOSKA tämä "Lanttu-Nauriimme" päättää syntyä ja kuinka se kaikki menee...kauanko pitää olla minun laitoksella(tai lapsen)... yms.

Tänään siirsimme Kertun pedin hänen omaan huoneeseensa, koska mies laittoi appiukkoni kanssa sen lattian meidän makkariin laminaatille. Kaikki oli siirrettävä pois alta. Noh, meidän peti oli kyljellään sen aikaa, että sai osan tehtyä, jotta petiä ei tarvinnut alkaa purkaa pulttauksistaan. :D On jokseenkin työläs ja alkaa jo liitokset olla siinä kunnossa ettei sitä enää montaa kertaa "pura-kasaa-pura..."

Ei ole olot muuttuneet, eli ei merkkejä synnytykseen lähdöstä. *huokaus*
Pientä supistelua aika ajoin joka ei ole kivuliasta. Aavistuksen jolloinkin on "tuikkivampaa" ollut, mutta siihen se on jäänyt...

Tänään söin kenties elämäni pahinta KEBAB-lihaa! Ostin pakastealtaasta jo viikolla valmista kebab-suikaletta odottamaan meille pakkaseen hetkeä kun tekisin sen... nyt tein ja voi että mikä määrä siinä oli sellaisia "ikäväntuntuisia sattumia" ettei nitä voinut syödä!
Riisit kyllä söin ja osan Kebab-eläimestäkin joissa ei ollut niitä "sattumia".
Huomenna alkaa taas viikko alusta ja olenkin aikeissa koettaa saada vuorostani vaatepakettia lähtemään kaverilleni.
Katsotaan nyt mitä kaikkea siihen pakettiin saan kerätyksi meidän neidiltä pieniksi käyneistä kamppeista. :)
Joulukortin sinne sujauttanen myös yllätykseksi...  *<:)

Ilmapallo

Ei syntynyt tämä "Lanttu-Nauriimme eilen. Ei...
Alkakaamme nyt jännäillä (tai siis puhun itsestäni)  paljonko hän antaa odottaa tuloaan eli menee yli `lasketunajan` .
Yöllä sain juosta kyllä wc:ssä varsin tiuhaan. (varmasti 2-4h välein!). Ja että se tuntui inhottavalta kun oli ylöspäästyään otettava ne `ensiaskeleet`kun vatsa tuntui painavan (painaen alaspäin ja antaen tuntemuksen sen repeämisestä.)
Aina herätessäni kuulostelin, "Onko minun tarvetta nousta sinne wc:n ja hieman olojani kuulosteltuani päätin sitten nousta.

Kävimme eilen kaupalla (suuremmalla sellaisella naapurikaupungissa jopa).
Ostin lastenleffan "Möröt Vs. Alienit".
Siinä oli ikäsuositus "7" (lapsemme ovat 2,8kk ja 6,1v).
Illasta sitä asetuimme katsomaan koko sakilla, isä lämmitti siinä samalla leivinuunia.
Minä nautin siinä tuopposellisen vettä ja koetin parhaani mukaan pyöritellä nilkkojani ja pumppailla varpaitani koukkuun-suoraksi-koukkuun...sillä ne olivat melkoiset ilmapallot.(varpaat ja jalkapöytä nimittäin!)
Jos jollakin pitäisi niitä `kuvata`niin eiköhän alla oleva kerro enemmän kuin sanat:

Kuvan koiran kaikki "ulokkeet" jos kuvittelee minun jaloiksi, sääristä alaspäin, niin voi kuvitella (tai ainakin yrittää!) mikä tunne on kun koukisti varpaat ja tuntui että poksahtavatko ne kuin makkarat. Jalkapöytäkin oli kerännyt hyvin nestettä, nekin tuntui ja näyttivät varsin muhkeilta. :D

Illalla tyttömme teki sen toisen kerran unille häntä laittaessani sitten... ei meinannut enää alkaa omaan sänkyyn. Edellisenä iltana olin tehnyt kamalan virheen, antaessani hälle periksi-> tulla meidän viereen jossa hän nukkui sitten aamuun saakka. Syy siihen oli se, että minun oli niin tavattoman vaikea istua siinä hänen sänkynsä reunalla isoine vatsoineni, kun tuli tunne etten saisi henkeä.(Haukottelin ihan koko ajan...laula siinä sitten lapselle unilaulua-> melkoisen katkonaistahan se silloin on...)
Nyt tein niin,että kun tyttö nousi sängystään mennen meidän petiin ja koettaen minua että jos saisi tahtonsa läpi:
Tyttö: - Äiti vieleen...
Minä: - Äiti nukkuu sinun sängyssä jos sinä menet sinne... tule tänne äidin viereen omaan sänkyysi.
Tyttö: - Ei halua!!!...äiti vieleen!
Minä: - No, äitipä alkaa tähän sinun sänkyyn nukkumaan, hyvää yötä...
Tyttö: - EIIii!!!! *pientä (kiukustunutta)itkua ja tyttö tuli omaan sänkyynsä kuitenkin hetken kuluttua huomatessaan että minä en ole aikeissa tulla isoon petiin hänen viereensä vaan aloin todellakin hänen sänkyynsä*

Siinä sitten lauloin ja välistä hyräilin hänen tahtomaansa/vaatimaansa "Tuu-tuu-tupakkirulla"-kehtolaulua kunnes hän oli unessa.  

Tälle päivää ei ole itselläni suunnitelmia. Mies menee pojan kanssa kuitenkin käymään aamusta talkoissa. Eiköhän sitä jotakin keksi tälle(-kin) päivälle. :)

Tutin keittäjä

Kyllä tuntuu jaloissa turvotus ihan ilman että niitä tarttee juurikaan katsoa!
OI KAMALAA!!!

Aloin kuitenkin tässä-saadakseni muutakin aikaan kuin tytön vaatteet kaappiin, niin keittämään "Lanttu-Nauriillemme" valmiiksi jo eilen ostamiani tutteja.
En ostanut kuin 2kpl:n pakkauksen MAM-merkin ensituteja (silikonisia) ja mahd.neutraalein värein& kuvioin, jotta sopii sekä tytölle että pojalle.
Täytyiskin kokeilla sopiiko se eräs aikoja sitten tilaamani tuttinauha niihin tämän mallin tuteihin kiinni!
- Siispä taas kerran tuumasta toimeen. 

Laskettuaika.

Juu, ei näy haikaraa eikä haikalaakaan...
Ei tullu vaavia ainakaan vielä siitä margariinipaketistakaan. Sillan alta en ole käynyt edes katsomassa...*huokaus*
Viimeyön juoksutti kyllä taas varsin tiuhaan wc:ssä- jos nyt jotakin muutosta lähiaikoihin voisi sanoa.
Se on aikalailla se 2-3h ja sitten herättävä ja könyttävä pimeässä huussia kohti kännykän näytönvalolla suunnistaen.

Kovasti se illalla muljuutteli ja potki, mutta siihen jäi. Ei tuo ole enää niin kovin supistellutkaan nyt. (joitakin yksittäisä ja kivuttomia, mutta mitäs niistä kun ei ne vielä ole merkkinä juurikaan mistään muusta kuin ehkä "valmistautumisesta" tulevaan.)

Äsken kävi mies kotona taas ruokatauollaan. Tein pakastimesta makkarapyttipannun, se kun tulee aika nopsaan niin ei tarvitse seisoksia kauaa hellan edessä.

Aamusta oli taas aika kivasti sormissa turvotusta.
Jaloissa alkaa tuntua pientä "painetta" seisoessani hieman pidempään ja illalla sen vasta sääristä huomaakin, miten on painunut pitkisten sivusaumasta kunnon rantu pitkin säärien sivuja. Puhumattakaan sukan reunasta joka on jättänyt varsin mojovan uran nilkkaan. :/
Enää ei öisin ole tarvinnut herätä sormia "puuduttavaan tunteeseen. Jospa se vesimäärä jonka iltaisin aina olen vedellyt ennen unille menoa olis auttava edes sen vähän...
Tosin siinäkin on sitä syytä miksi öisin on juostava wc:ssä...

Saisikohan meidän perheestä joskus vastaavaa otosta, tosin kuvattavat olisi ihmisiä, ei kissoja.
Tässä voisi olla tulevaisuudessamme otettu kuva jossa kissat esittävät lapsiamme.
Riippuu toki ajasta kuinka pitkänajan kuluttua kuva tästä hetkestä olisi otettu. - Saattaahan meillä olla jo useampikin lisää (tai edes muutama- ei voi tietää), jos vaikka niin päätämme ( ja niitä vain saamme) ja aikaa on kulunut vaikka +10v eteenpäin. :)

Tässä aamusta olen saanut tytön vaatteet hänen huoneeseen kaappiin ja seasta lankkasin pois hälle pieniksi käyneitä joita jo tarjosin ystävälle joka meille lähetti omalta lapseltaan jo pieniksi käyneitä (käyttämättömiä) vaippoja.

Eilisestä vielä hieman myös:
Sain tehdyksi pari joulukorttiakin! Wohou! Että nyt on muutama 1-sivun kortti odottamassa. Tartteis keksiä niihin vain jokin kiva jouluinen värssy.
(joka vuotuinen ongelma!!!) Joskus olen keksinyt itse riimitellen jonkin lorunpätkän liittyen jouluun.- eipähän ole muilla ainakaan samanlaista sitten ollut kortissa.
Tämän tyylisi joulukuusi-kortteja tein muutamista korteista, mutta latvatähdeksi laitoin sellaisen suuremman ääriviivat tähti-arran.
(täytyy katsoa jos saisin kuvan otetuksi niistä, ja saisin vaikka tännekin joskus edes laitettua...)

Alkaa laiskottaa, joten paree lähteä jotakin hääräämään, niin ei uni hiivi simmuihin. Heräsin kuitenkin JO klo 04:43 ja siitä saakka ylhäällä ollut.

Viikonloppumme taitanee painottua tähän ja huomen iltaan perheen yhdessäolon kanssa, sillä miehellä on aamulla talkoisiin meno jo klo 9... tullenee joskus puolenpäivän jälkeen.
Olisi meillä eräs Vares-elokuvakin katsomista tuolla odottelemassa, joskohan sen tänään ( tai sitten huomenna-JOS JAKSAMME) katsoa sen...

Mukavaa viikonloppua teille kaikille! :)

Jouluisia suunnitelmia...

Voi miten olisikaan kiva päästä shoppailemaan niitä turhuuksia näin joulun lähestyessä.
Elikkäs LAH-JO-JA.

En tiedä innoittiko minut nyt se, kun huomasin että minulle oli maksettu vanhempainrahaa KELAn toimesta.
- Tiedän toki, että heti tuhlailu ei tiedä mitään hyvää. Siksipä maksoin ensin miehelleni mojovansumman(niistä pienistä rahoistani) että hän saisi jotakin korvausta minun tekemistä/ aiheuttamista kustannuksistani hänenkin eloonsa.
(mm. se tietokoneen hajoaminen kun tyttäreni särki sitä `hieman vain pilkkoen kirjaimia irti`...+ onhan tässä jo ollut muitakin laskuja joita hän on joutunut maksamaan omasta pussistaan minun ollessa rahallisesti heikommilla...)

Itselleni en taitaisi tahtoa kuin yhden kirjan. (mistä en edes tiedä onkohan se lukemisen arvoinen, mutta jossakin mielessä tuntui kiinnostavalta... Jari Tervon "Layla".
- Onko teistä kukaan lukenut sitä?
Kertokaas jos olette, että kannattaisiko siihen investoida. :)



Olisi kyllä varsin ihanaa ostaa Prismasta eräs "suklaaherkku" -kirjakin, jonka mukana taisi tulla jotakin suklaisia herkkuja niiden valmistukseen... mutta ehkäpä jätän nyt rohmuamatta liiaksi mitään kirjoja, sillä ei minulla ole liiemmin enää aikaa jäljellä lukemiseen...
Jos se joulupukki toisi... vaikka keneltäkäs minä sitä edes toivoisin, kun kukaan ei kysy minulta enää:
- Mitäs sinä toivoisit joulupukilta? Sitä kun on jo sen verran ikää, että joutuu toimimaan itse vähän niinkuin siinä "joulupukin" apurina järjestellen niitä lahjoja pienemmille lapsukaisille...
Aika aikaansa siis kutakin.

Toisaalta, voisin koettaa hankkia meille (minulle ja miehelleni) vaikka liput taas jonnekin, missä voisimme ns."rentoutua" edes hetken. Johokin leffaan tai vastaavaan... ;)
Niin, sikäli että saisimme lapsemme (sitten ne kaikki 3) hoitoon isovanhemmillensa, tai jonnekin toisaalle...

Saisinkohan tänään mieheni hakemaan kanssani sen paketin postista... Sitä voisi ainakin yrittää toteuttaa tältä päivältä.

Tyttö ei ole ottanut päikkäreitä ja tuskin saa nukutuksikaan, sillä tänään ovat mieheni ja appiukkoni aikeissa jatkaa lattian laittopuuhia tytön huoneeseen ja se ei ole ihan sitä "hiljaisinta" puuhaa... joten ellei tyttö ole SUPER väsynyt niin tuskin nukkuu siinä metakassa/paukutuksessa... mutta... mitä pikemmin sen lattian sinnekin saa, sen nopsammin pääsisi vaatekaappia kasaamaan ja laittamaan ne tytön vaatteet ihan kaappiin saakka.

Lemmikkimme "Milli" :)

Tyttäreni sai neuvolasta tultuani itselleen uuden ystävän.
Milli-muurahaisen!

Sellaisen nimen me hälle annoimme. :)
Tyttöhän sen bongasi tarkoilla silmillään keittiömme lattialla juoksemassa ja ryntäsi pöydästä heti tutkimaan sitä lähemmin.

(mielestäni oli varsin erikoista, sillä hän vaikuttaisi inhoavan kaikkia muita pieniä vipeltäjiä/ötököitä ja hyönteisiä...)

Pian hän nauroi lattialla istuessaan ja käski minua katsomaan;
- Äiti, kato! Äiti!!!! Kato!
*tyttö kihersi nauraa ja käänteli kämmentään välillä kämmenen taivasta kohti ja sitten taas lattiaapäin*
En nähnyt ensin mitään. Tarkemmin ja lähemmin tarkasteltuani huomasin, että hän oli ottanut sen muurahaisen kädelleen ja se vipelsi nyt hänen kädellään. :D
Itseäni hieman hirvitti, jos se olisi pujahtanut sen bodyn hihansuusta kiiveten jonnekin ylös hänen vartaloaan pitkin, mutta viimein tyttö tahtoi sen pois ja koetti ravistaa sitä irti kädeltään.
Sehän ei tietenkään lähtenyt joten minun oli mentävä avuksi.
Nyppäsin varoen muurahaisen lattialle missä se jatkoi vipeltämistään.

Kerttua se nauratti seurata sitä lattiallakin juoksemassa. Nyt oli vain varottava etten olisi "julma" äiti astuessani sen päälle, kun samalla lämmitin meille paistinpannussa eilistä ruokaa. :D

Sain tänään, ihan äskettäin askartelutarpeita joita olin tilannut. Paketti saapui ihan kotiovelle saakka (mielestäni EN kyllä ollut ottanut mitään kotiinkuljetusta siihen...heh, nooh, samapa tuo. Ei tällä vatsalla olisi oikein mukava ollut lähteäkään postille hakemaan pakettia. Vaikka sinne on asiaa muutoinkin meillä, sillä se kaverini laittama paketti odottaa siellä edelleen hakijaansa (minua...) kenties tänään sen sieltä saisimme haetuksi.  ;D

Odotus vain jatkuu...

Neuvolasta en kyllä saanut mitään "uutta" tietoa.
Ainoa `tieto`/`tiedo`jotka sain liittyivät vain minuun, ei niinkään suoranaisesti tilaani...

Verenpaine: 119/84
Pissa: puhdas
Painoa edellisviikkoon nähden +300g
turvotus: ++
Vatsanpäältä otettu mitta sentään oli EHKÄ -1cm vähemmän kuin edelliskerralla. (se ei tosin kerro pakosta mitään, sillä riippuu aina sikiön asennostakin, missä mittaushetkellä on...)

Seuraavan kerran ensi torstaina mentävä jälleen, ellei mitään ole ilmennyt sitä ennen, saati että olisi jo syntynyt. (Sitähän minä jo pikkuhiljaa olen alkanut toiveksia!)

"Lanttu-nauriimme" oli terkkarin mukaan liikkuvaisena yläkanavasa...

Ei tuo /nuo tiedot nyt niin mullistavia olleet.
Matka tk:lle tuntui vain jokseenkin nivusissa, vaikka se ei olekaan pitkä...
Tässä vaiheessa tuntuu kyllä pienetkin omat liikkumiset melkoisesti.



Voi haikara kun tulisit JOh... ei jaksaisi enää odottaa...

Neuvola aamu.

Hyvää huomenta!
Heräsin jälleen (osin runsaan illasta nautitun veden juomisen vuoksikin) aamulla jo ennen kuin miehen kellokaan soi.
Totta puhuakseni, tuntui, että koko yön sain juosta wc:ssä juotuani illalla miltei 1L vettä.
Asiaa ei parantanut se, että myrkytimme varotoimena wc:tä mahdolliset edellisestä asunnosta mukanamme tulleet sokeritoukat. (niitä oli havaittu ihan yksittäisiä ja mies luki netistä, että ne voi siirtyä muutettaessa paikasta A, paikkaan B.)
Olipahan melkoiset kitkut -MYRKYN kitkut vielä aamullakin. (Myrkyssä suositeltiin, ettei tilassa olisi kukaan 10min sen sumuttamisen jälkeen.. siitä huolimatta vielä tuntienkin jälkeen tuoksu oli kammottava.) Voisin sanoa miltei että ainakin minut sellainen tuoksu karkoittaisi. :D

Nyt odottelen tässä anoppia meille saapuvaksi. Oli puhe, että jos hän tulisi siinä 8:30, kun aikani on klo 9 neuvolaan.

Mitään tuntemuksia ei liiemmin ole ollut asian etenemisen (Lanttu-nauriin syntymistä ajatellen) menee varmasti yli lasketun ajan...*huokaus* Vaikka eikai siinä, kunhan HÄN voisi synnyttyään hyvin. Ja etenkin, että se itse synnytys menisi sitten ongelmitta...
(Tänään siis rv 39+6.)

Postissakin pitäisi käydä kun minulle on tullut sinne ystävältäni vaippalähetys. (niin hän ainakin sanoi laittavansa omalta lapseltaan "yli/käyttämättä jääneet" ensivaipat". Siellä vaan olisi käytävä autolla, koska paketti on kuulema huono kannettava...ja varmasti jokseenkin raskaskin. En ala "urheilemaan" mitään laatikoita kannellen, sillä silloin ja tässä tilassa pienikin aika jo epämukavassa oloissa tuntuu pitkältä -puhumattakaan kantomatkasta, joka ei ole meitlä postille kuin n.400m, mutta kanteleppas huonossa asennossa pahvilootaa mukanasi ollessasi vielä RASKAANA niin No away!

Pistin tässä odotellessa pesukoneenkin päälle, saan levitellä pyykit kuivamaan ennen lähtöä.
Jonkinverranhan tuo nukuttelisi, mutta ei auta. Nyt ei toinna alkaa makoilemaan, vaan päinvasrtoin, on keskityttävä pysyttelemään hereillä :D

Taidan käydä kuikuilemassa joitakin blogeja, joita olen seurannut, kenties niissä olisi jotakin piristävää luettavaa :)

Mukavaa torstaita kaikille , palaan kertomaan neuvola kuulumiset myöhemmin tälle päivää, ellei mitään ihmeitä tapahdu.

Ja HUOMIO HUOMIO!
MUISTAKAA OSALLISTUA SIIHEN ARVONTAANI koskien syntymäisillään olevan lapsemme sukupuolen veikkaamista!!!
Laskettuaikani on jo huomenna, mutta katsotaan kuinka paljon "Lanttu-nauris" antaa jatkoaikaa arvonnan suorittamiselle. Arvon sen hänen synnyttyään jokaisen OIKEIN sukupuolen arvanneen kesken. :)

Keskiviikko vieraspäivä :)

Jopas on vatsa taas täynnä, muutakin kuin syntymätöntä lasta (jota siis EN ole syönyt vaan...noh, joka siellä edelleen köllöttelee antamatta edelleenkään mitään merkkejä pois tulostaan.)

Aamulla herättyäni laitoin karjalanpiirakat uuniin paistumaan ja join siinä jo silloin varsin varhain (klo 04:45) kupposellisen glögiä.
Ehdin siinä ennen vieraiden tuloa (ja jo ennen lasten heräämistä) kirjailla tyttönäni eräälle mummon naapurissa asuvalle vanhalle yksinään asuvalle mummolle.
Herättelin lapsista eskarilaisen klo 7 maissa ja siihen heräsi sitten sopivasti tyttökin ja aloin laitella aamupalaa heille.

Isä tuli hakemaan eskarilaista kouluun ja me jäimme tytön kanssa kahden kotiin (okei, oli koiruuskin kotona.)
Laittelin siinä sitten kahvin ja glögin tarjottavat esille lautaselle jotta kaikki olisi valmista niiltä osin kun vieraat saapuisivat.

Olin sitten laittamassa puhtaita pyykkejä kaappiin kodinhoitohuoneessa, kun sinne ikkunaan koputteli tonttu.

Se tiesi vain sitä, että mummo ja M-täti olivat tulleet pihaamme.
Huusin tytön katsomaan ikkunasta kurkkivaa tonttua ja hän hurjasteli paikalle mopollaan(kaivurillaan-kuten hän sitä potkumopoaan on alkanut nimittää katsottuaan niin kovin paljon Puuha-Pete dvd:tä )
- Huiiiij, toottu! Kerttu huudahti kun sanoin että:
- Katsoppas mikä tonttu kurkkii ikkunasta!?!

Sitten huusin ulko-oven olevan avoinna ja vieraat tulivat sisälle.
Sain toimia talomme esittelijänä M-tädille, sillä hän kävi meillä ensimmäisen kerran. Katsoin kelloa puhelimestani ja huomasin miehen laittaneen viestin että "Joko tulivat?"
Siispä vastasin siihen että" Kyllä, nyt ovat tulleet..."
Mies saapuikin jonkin ajan kuluttua käymään "näytillä" hetken aikaa. Olin sopivasti siihen laittanut juuri kahvit ja glögitkin pöytään kaikkine tarjottavineen.
Sai hänkin samalla haukata hieman kahvin kera karjalanpiirakkaa.

Nyt odottelen sitten, että mahtaako mies tulla ruokatauollaan käymään kotona. Ei osannut sanoa takaisin lähtiessään joten pieni epätietoisuus sen asian suhteen tässä on.

Edelleenkään ei ole mitään merkkejä mahdollisesti alkamassa olevasta pienen "Lanttu-nauriin" syntymään alkamisesta.*huokaus*
- Joo, tiedän että odottavan aika ON pitkä....

Kerttu raklattelee mummon kanssa tuolla varsin iloiseen. Ainoa pieni "miinus" on heillä joidenkin sanojen kohdalla siinä ettei mummo oikein saa selkoa mitä tyttö milläkin sanallaan tarkoittaa. Tämä juuri siitä syystä, kun tyttö korvaa monia konsonantteja H-kirjaimella.
(Näitä korvattuja kirjaimia on esim. S-, R-, V-/M-/N, jne.)
Saa siitä selkoa kun vain pääsee jyvälle mistä asiasta mahtaisi olla kyse  :D
Huonomminkin voisi olla, mutta näin tällä kertaa. Näin meillä :D

Huomenna neuvola päivä...*huokaus*
Tänään siis rv 39+5 eikä merkkiäkään mistään...(illalla nukkumaan mennessäni supisteli, mutta ihan mitättömän pienesti... ja siinäpä se taas oli!)

Lähestyy lähestyy...

LA lähenee hurjan nopeasti. Se kun nimittäin on tämän viikon perjantai 23.11.2012.

Voisinko sanoa tässä kun vieläkin yhtenä kappaleena (vaivojeni kanssa) olen, että EI HAITTAISI jos alkaisi jo vaikka syntymään.

Yöt on sen verran "hankalia" siinä mielessä kun kääntää kylkeä (pakkohan ihmisen on asentoaan vaihtaa jo mukavuus syistä, eikä kai kukaan koskaan nuku liikkumatta/ asentoaan vaihtamatta koko yötä).
Sänky natisee kilpaa minun kehon kanssa kun käännän kylkeä. Vedän käsilläni sängyn päädystä  tukea ottaen.

Tässä on sellainen mielenkiintoinen "jännityskin" kaiken lisäksi, kun YLLÄTTÄEN, meidän pöytäkone on menossa sököksi. Eilen en päässyt ollenkaan nettiin... ja koska en päivittänyt facebook-sivuani koko päivänä, aloin saada illasta tekstareita tyyliin:
" Joko saa onnitella kun et ole päivittänyt mitään, vai oletkohan vielä ponnistelemassa?"
tai "Joko!?! JOKO!?!? Joko, mitä mitä!??? " :D
Olen saanut (valitettavasti) vastata niihin seuraavaan tapaan:
- NO EI VALITETTAVASTI ole muuta tulossa kuin rahanmenoa kun on tietokone menossa mäskiksi + paljon muita kodinkoneita siihen päälle (digiboxi myös-> joten meillä ei senKÄÄN vuoksi katsota edes tv;tä kun se vain pätkii kuvaa ja ääntä eikä saa selvää.-> hermot vain menee...)

Koetan tässä pysyä ehjänä sen aikaa (huomisesta) kun mummo (äitini) tulee aamusta jo käymään serkkunsa kyydillä, hänen mennessä tänne kokoukseen.
Vaikka olisihan siinä silloin 1 hyvä "lastenvahti" paikalla jos minulle tulisi se lähtö... ;)

Räiskyvä lauantai..

Aamu ei ollut millään tapaa `räiskyvä`- ei ennen kuin mies sattui sanomaan minun repuistani, joita pidin eteisessä vaatekaapissa (siinä peililiukuovet, joiden takana hengarikaappi takeille yms. vaatteille)
- Hitto, eikö näitä reppuja saisi jonnekin muualle tästä, kun nämä ovet ei mene kiinni ja ne (reput) on aina välissä!!!
 Silloin minulla vain paloi käpy. En mahtanut mitään...
Olimme aikeissa käydä levymessuilla naapurikaupungissa, mutta sepä jäi lähtemättä.
- NO TUNGE NE SITTEN ROSKIIN NIIN EIVÄT OLE ENÄÄ IKINÄ EDESSÄ, huusin hälle.
jatkoin vielä lisäten, (kun hän oli aikaisemmin valittanut kamppeista->takeista jotka oli peiliovisen kaapin vastapäätä olevalla seinustalla olevassa naulakossa, että:
- Ei kerran TUOHONKAAN vastapäiselle seinälle SAA LAITTAA MITÄÄN kun ne lähtee sinun matkaan...!!!!
- SINÄ SAAT JÄÄDÄ KOTIIN kun alat kerran huutamaan, mies sanoi.
- NO VOIN JÄÄDÄKIN!!! MIELELLÄNIKIN, KYLLÄ TÄÄLLÄ TEKEMISTÄ RIITTÄÄ! Ei tartte peukaloitaan pyöritellä!
- no hyvä! mies sanoi ja lähti ovesta ulos.

Jäin siivoilemaan sitten lattioilta vaatteita omille paikoille, jotka tyttö oli levitellyt eräästä omasta laukustaan jonne olin ne väliaikaisesti laittanut. + muutakin pientä omille paikoilleen.

Saatuani siivotuksi näkyvimmät aloin purkaa erästä muuttolaatikkoa jossa oli kirjojani.
Ajattelin etten tule tarvitsemaan niitä enää, joten laittaisin ne vaikka myyntiin tai jos joku tahtoisi vaihtaa johonkin meille käypäiseen tavaraan, niin sekin onnistuisi kyllä.
Mutta mentyäni koneelle siitä oli irti hiiri sekä näppäimistön johdot.
(Olen sen verran blondi etten osannut laittaa niitä paikoilleen ja siinä paloi taas minun "käpy" ja huusin hetken niin kovaa kuin kurkustani lähti. AAAAAAAAAAAAAaaaaaargh!!!!)

Ei mennyt kauaa kun mies tulikin sisälle ja sanoi minulle hyvin vihaiseen sävyyn:
- NYT AKKA HILIJAA!!! SINÄ LÄHDET TÄSTÄ TALOSTA! Naapurikin tuli ihan kysymään että "Mikä siellä on hätänä, kun sinun huuto kuului ulos asti!"
MUTTA TYTTÖ JÄÄ MINULLE, SIITÄ VOIT OLLA VARMA, mies vielä sanoi lopuksi.

Intin tietenkin vastaan siinä kun hän koetti minulle äkseerata moisesta.
(Hän oli itse edellisenä iltana ottanut näppikseni ja hiiren omana langattomaan läppäriinsä jotta pystyi tekemään erään hälle tärkeän ennakkosuunnitelman erään harrastusyhdistyksensä kokoukseen joka olisi tulevalla viikolla. Hänen läppäristään kun edelleen puuttuu niitä tyttäremme poistamia kirjaimia...)

- TULE KERTTU, lähdetään, mies sanoi ja alkoi pukea tytölle ulkokamppeita.
*se raivostutti minua jotenkin VIELÄ enemmän ja sai minut miettimään "niin, minähän EN ehdi olla kotona koskaan ...enpä varmaan... hetken tuntui että olen "vanki", koska en viikolla pääse lähtemään kuin kerhoihin, - ei täällä ole minulla ketään sellaisia tuttuja joiden luokaan voisin mennä noin vain...(en edes laske miehen sukulaisia sellaisiksi vaikka ei heissä vikaa olekaan, mutta silti!)...*
Aika yksinäinen siis olen jossain määrin ajatellen.

Kun mies oli mennyt tyttäremme kanssa, sain tunnekuohustani itkunsekaisen kohtauksen. Lysähdin sohvalle ja itkin ja itkin...
Korvissani kaikui miehen sanat:
"... Sinä saat lähteä tästä talosta, mutta tyttö jää hänelle, siitä voit olla varma!!!"
Mietin "Minne tästä lähtisin?!?" En päässyt edes aikatauluja katsomaan netistä... niinpä laitoin tekstarin vain riidastamme luottoystävälleni joka soitti minulle oitis.
Minä tosin itkin hetken vain hälle, eikä hän saanut puheestani selvää..jouduin toistelemaan asioita useaan kertaan.

Hän ehdotti että keittäisin kahvit ja istuisin hetken ja kävisin vaikka sitten kävelemässä hetken/pienen lenkin että ajatukset selvenee.. samaa varmasti teki parhaillaan mieskin. Rauhoittui omissa oloissaan.

Mietin hetken, lähtisinkö omalle kotipaikkakunnalleni, sillä en oikein muuta keksinyt siihen hätään. Sitten päätin käydä kuitenkin kaupassa, sillä kello oli tuolloin vasta n.11 maita. (ja kauppa aukesi klo 12).

Kirjoitin kauppalistan ja läksin kaupalle.
Hitaasti mutta varmasti.
Matkalla tuli appivanhemmat autolla vastaan ja nostin heille tottakai kättä. He ajoivat viereeni ja kysyivät oliko mieheni kotona?
- Ei, lähti tytön kanssa jonnekin. ilmeisesti kauppaan...
Niinpä he aikoivat ajaa myös kaupalle jonne arvelin heidän menneen.
Jatkoin itse kaupalle ja koska appivanhemmat oli kyselleet miestäni, arvelin heidän olevan tulossa meille auttamaan rempan etenemisessä. Siitä syntyi idea muuttaa kauppalistalla olevia ostoksiani.

Ensin ajattelin leipoa pullaa, mutta jostakin syystä en sitä tahtoisi tehdä anoppini hääriessä olkani takana. Päätin ostaa torttutaikinaa ja tehdä joulutorttuja omena-kanelimarmeladin kera.
Niin teinkin!
Kotiin palasin samaan aikaan miehen kanssa. Hän oli käynyt hakemassa laminaattia jota alkaisivat asentaa keittiöömme. Minun jalkani huusivat "Hallelujah!" tekemäni varsin lyhyehkön kauppareisusn jälkeen... istuin hetken ja aloin tekemään (täyttämään ) joulutorttuja.

Miesväki (appiukkoni sekä mieheni) saivat keittiönlattian laminaatille kokonaan. Hip hurraa!
Nyt on jälleen "ehjä" lattia, eikä siinä ole osittain muovimattoa, kuten sen sattuneen vesivahingon jälkeen, kun kastunut laminaatti oli purettu pois.

Iltaa kohden mies alkoi jopa puhua minulle (niiden vihaisten mulkaisujen sijasta).
Koska minun alkoi olla nälkä, kysyin, josko laittaisin hänelle rahaa, niin hakisiko hän koko meidän sakille jotakin pikaruokaa (pitsaa tai kebabia kyliltä). Hän suostui ja minä siirsin hälle rahan.

Nyt illasta, olemme ahtaneet annokset kebab:a. Mies lähti käyttämän koiraamme lenkillä. (Se elikko kun ei suostu tekemään suurempaa tarvettaan takapihallemme,-mikä ei liene ihan huonokaan asia, kenenkään kannalta ajatellen).

Nyt voisin loppu illan vaikka istua sohvalla nostaen jalat toiselle tuolille jotta niitä ei turvottaisi niin kovin taas aamulla...
Muutoinkin meni kyllä tämä päivä aika "läskiksi". Eikä se sujunut ihan niinkuin siinä kuuluisassa "Strömssössä". XD

Tyttö ei ole nukkunut päiväunia, joten on aika odotettavissa että hän tulee nukahtamaan tänään AIKOINAAN. On näyttänyt jo väsymyksestään merkkejä... sitä odotellessa. Saa nähdä lähteekö itseltäni "taju" sitten saman aikaan myös, nousin joskus klo 7;30 aamulla, enlä ole sen perään juuri "lepäillyt"...

Mukavaa viikonloppua. Jospa muilla ei olisi ollut ihan näin "värikästä" päivänkulkua....

1. ja 2. raskauden erot.

Tässäpä listaan joitakin huomioimiani eroja kahden raskausaikani ajalta.
(Ja tietenkään niitä ei voi verrata keskenään, mutta mielenkiinnosta tein tämän kuitenkin. On niitä paljon "turhempiakin" juttuja joihin aikaansa kuluttaa...)
Nro 1.=> Kerttu ja Nro 2.=> tämä "Lanttu-nauriimme" jonka LA lähenee koko ajan.

Aamupahoinvointi:

Nro 1: Sitä oli ja riitti lähemmäksi rv 20 saakka, ellei jopa ylikin sen. Kerran aamupäivään jouduin antamaan ylen. Useimmiten se tapahtui aina juuri saatuani nielaistuksi viimeisen palan esim. ruisleipää-> sitten olikin kiirus juosten wc:n ja matkalla sitä ällötystä oli jo noussut suuhun saakka vaikka matka ei ollutkaan pitkä.
Koin itseni kovin `sairaaksi` alkuodotuksessa, sekä olin erittäin väsynyt.
Muistan kuinka istuin piharappusillamme kesä helteellä ja tuntui että minä olen kuoleman sairas...ennen kuin sain varmistuksen asiaan että olen raskaana.
Nro.2: Aamupahoinvointia oli mielestäni varsin vähän. Se taisi loppua jo rv 10 mennessä.
Ruokahalu & mieliteot:

Nro.1: =>Kyllä se ei mielestäni kadonnut mihinkään, oli vaan hieman syötävä aina itseään ja olojaan `kuulostellen`, että tarvittaessa ehdit juosta wc:n.
Jotakin viitteitä alkavasta raskaudesta alkoi antaa ne mieliteot; yks`kaks minun alkoi tehdä mieli aamuisin mieheni itsellensä ostamaa apelsiinitäysmehua. Kerran taisin juoda kokonaiset ½ purkkia himoissani sitä, sillä tuntui etten voi saada siitä kyllikseni.
Toinen mielitekojeni kohde, oli cola-juoma sekä pepperoni pitsa.
Olin valmis vaikka antamaan toisen käteni siitä, että saisin pepperonipitsan (runsaan juuston kera tietenkin) sekä juomaksi colaa, millä huuhtoa se alas...Myös pienimuotoinen porkkanahimo minulla kävi tuossa odotuksessani ja popsin popsin porkkanaa, muutenkin kuin vahvistaakseni hampaita :)
Kykenin juomaan kahvia koko odotusajan, ei tehnyt pahaa. En tosin juonut sitä samassa mittakaavassa kuin odottamattomassa tilassani. Teetä join iltaisin ja aika ajoin etenkin raskauden alussa join jotenkin mieluummin teetä kuin kahvia.

Nro.2=>  Ei kadonnut tai vähentynyt mielestäni koko aikana. (Ei lasketa nyt niitä ellotuksellisia aamuja, jolloin oli tunne, että annanko ylen vai en...mutta pääasiassa kaikki maistui. Mikään tuoksu tai maku ei saanut minua nytkään voimaan pahoin.
Edelleen alkuraskaudessa appelsiinitäysmehu teki sen "come backin" minun ravintooni. :)
Samoin ajan kanssa porkkanat, joita mussutin eräskin ilta, miltei kokonaisen 2kg pussin...
Colastakaan en alkanut voida pahoin, päinvastoin, otin mielihyvin vastaan ja etenkin jos seurana oli pepperonipitsaa.... ;)
Myös tätä nro.2:sta odottaessa koin teen juonti vaiheen. Sekin taisi ajoittua siihen aika alkuraskauteen vaikka minua ei kahvi mitenkään etonut maulta tai tuoksultakaan.
Oli miltei sama, mitä teetä se oli, kunhan sitä sai ja kaveriksi ruisleipää juuston kera...mnom mnom...tai voileipäkeksejä hunajan kera... :P
Liikkuminen:
Nro.1=> Esikoisemme kasvoi varsin pienikokoisena, joten se ei suoranaisesti aiheuttanut vaikeuksia liikkumiseeni ennen kuin aivan loppuraskaudessani.
Kuljin tuolloin töissä kävellen n.2km päässä kotoamme ja joskus työmatkoilla oli hidastettava kävelytahtia kun alkoi tuntua sellaista pientä `pistävää`kipua munasarjan paikkeilla. Se kuitenkin lakkasi kun pysähdyin hetkeksi tai edes hidastin tahtia (joka ei päätä huimannut muutenkaan vauhdillisesti...)
Lonkat ja nivuset olivat tottakai herkillä ja hellinä loppuvaiheessa, mutta muuten muistelen, että se esikoisemme odotus aika ei ollut kovin rasittava, vai kultaako aika jo reilun 2½v takaiset muistot sitten vääristäen.. :D
Nro 2. => Tätä odottaessani alkoi ensimmäiset tuntemukset nivusissa ja alaselässä tuntua rv 33 tietämillä. Olin tuolloin koulussa ja muistan hyvin, kuinka viimeiset 2vk ennen lomalle jääntiäni oli paikoin hankalaa. (hidasta ja jouduin jonkun kerran hieman huokailemaankin noustessani esim. ylös istumasta jne.)
Siitä alkaen on paikat hieman paukkuneet ja natisseet tänne saakka.
Nyt ollessani rv 39+0 on aamuisin sängystä ylös pääseminen oma taiteenlajinsa. Jalat on ensin siirreltävä oikeaan asentoon ja sitten parhaillaan istuttava hetki sängynreunalla ennen kuin siitä voi heijata ponkaisemaan itsensä ylös. Seistessäänkin on oltava hetki sitten paikallaan jotta keho tottuu uuteen asentoon yön jäljiltä. Ensi askeleet tuntuvat varsin kivuliailta. (nivusissani)
Saattoi tätä olla jo nro 1.:kin odotuksessa, en vain muista niin hyvin...

Iho:
Nro 1.=> Pientä näppyisyyttä kasvoissa alkuraskaudessa. (Jokseenkin aknemaisiakin `pahkoja` taisi ilmestyä...Nro 2.=> Mielestäni iho on ollut varsin hyvä koko raskauden ajan. Olen miettinyt että nyt jos koskaan olisi hyvä tilaisuus käydä jossakin valokuvassakin, kun ei ole näppyjä joita peitellä.Taitaa kuitenkin jäädä kuvat ottamatta... :D

Tässäpä joitakin tekemiäni huomioita, toki kysyäkin saa. Pyrin vastaamaan kyllä. :)