Pyhäpäivän aikaansannos.

Eilen aamusta joskus taas n.klo 9-10 maissa isäntä alkoi naputtaa naulaten ja sahaten lautoja.
Itse kävin siinä välillä Lantun kanssa viemässä jo kierrätykseen maitopurkkeja (korviketörppöjä) ja kun tulin hiirenhiljaa takaisin Lantun kanssa, kuikimme takapihallemme seinän takaa nurkalta.
Siinä kuulimme, MITÄ he olivatkaan oikein tekemässä.
(Tähän saakka minulle ei oltu asiaa kerrottu vaan arvuuteltu vain ja pidetty jännityksessä.INHOTTAVAA sanon minä jos minulta asiaa kysytään.)

Olin heitellyt arvauksina:
- Ulkohuussi? (en kyllä tiedä mitä varten, mutta en keksinyt muutakaan...)
- EI.
- Aitaa johonkin kohtaan?
- EI, mihinkä täällä enää aitaa tarvitaan?mies kysyi takaisin.
- No eipä mihinkään, mutta ajattelin jos vaihdat johonkin kohtaan erilaisen aidan (tuo tuntui jo hölmöimmältä siinä vaiheessa mutta tulinpa sanoneeksi)
-Ei..
- Leikkimökkiä?
- EI ihan nyt kuitenkaan..vielä. Vastasi isäntä.
-PÖH! TEHKÄÄ MITÄ TEETTE ME LÄHDEMME VIEMÄÄN NE PURKIT EKOPISTEELLE!*ja niin lähdin Lantun kanssa käväisemään ekopisteellä*

Kun tulimme takaisin kuulin Kertun sanovan:
- Hiihen pittää ottaa hiekkaa.
-HIEKKALAATIKKO!? Minä parahdin sieltä nurkalta kuikkiessamme Lantin kanssa.
- No nyt se arvasi sen, kun kuuli, isäntä tuumaili hieman huvittuneena "salaisuuden"  paljastumista.
- ;)

Nyt on viimeinkin meidänkin takapihalla hiekkalaatikko joka tosin odottaa enää sitä hiekkaa sinne. On kokoa, se on nimittäin 2m x 2m.
Eilen kun isäntä käsitteli grillikatoksemme maalaten varastosta löytämällänsä puunkäsittely maalilla joka oli sävtettyä (juurikin käytetty siihen katoksen maalaamiseen aikaisemminkin) niin hän sanoi että jos sitä maalista jää niin saisi Kerttu maalata oman hiekkalaatikkonsa reunat ihan itse.
Arvatkaapa odottiko tyttö sitä. -NO KYLLÄ!
Koko ajan kyseli "Millonka minä taan? Ihkä, joko minäkin taan?!??..."
- Odotahan nyt kun maalaan ensin tämän, sanoin että SAAT SITTEN JOS TÄTÄ JÄÄ...
(taas alkoi se inttäminen tytön kanssa. Miten joku voikaan olla NOIN malttamaton.Kuuluuhan se ikään eikä ole mitään epänormaalia!?!)
Me päätimme, että kunhan isännän kesäloma on heinäkuulla me EMME lähde mihinkään pidemmälle, korkeintaan max.200km kotoa ja VAIN PÄIVÄN REISSU!
Ei kestä meillä kellään hermot sitä alituista jankuttamista ja ratkuttamista. Se ei ole myöskään varmasti mukavaa kanssaoleville kuulla kun koko ajan joudumme sanomaan tytölle että "Lopeta jo...odota nyt...älä tee niin...voisitko odottaa omaa vuoroasi...jne.jne."
Ei tätä kukaan minulle helpoksi väittänytkään (vanhemmuutta) enkä toki niin luullutkaan mutta silti se jaksaa aina yllättää raskaudellaan toisinaan. Siitä olen kuitenkin iloinen että ne asiat eivät ole pahimmasta päästä olevia ongelmia. (ainakaan vielä).
Sitä vain mietimme jo miehen kanssa että tuleekohan meidän 2.prinsessastakin samanlainen kasvaessaan. Yhtä vaativa,malttamaton ja äkkipikainen kuin Kerttummekin on... Voisimmeko päästä edes hänen kohdallaan hieman helpommalla... turha toivo varmastikin, mutta sanoinpahan nyt kuitenkin.

Jokohan olisin turinoinut aamukahvini edestä jos menisin keittämään ne kahvit.
(Ja juuri kun olen saamassa kahvia niin alkaa ensin lapsi nro 1. parkua/vaatia jotakin ja laskettuani kupin pöytään alkaa se lapsi nro 2. kiljahdella myös- Näillä ennustuksin lopetan tämän postaukseni tältä erää, katsotaan toteutuiko ennustukseni. ;D