torstai 28. helmikuuta 2013

Tervetuloa LOMA!

Tänään se alkaa iltapäivällä. Meidän perheen TALVILOMA.
Mitään kummia ei olla suunniteltu kyllä tapahtuvaksi, ihan jo senkin vuoksi ettei sitten tule sitä "pettymystä" jonkun pienen muutoksen vuoksi. Lähinnä meiningeissä oleilla kotosalla.
Johan tässä on alkuviikolle luvassa niitä "juoksevien asioiden hoitelua", mutta aamut saadaan pääasiassa kaikki nukkua niin pitkään kuin nukuttaa. (myös se työssäkäyväkin mukaan lukien!)

Maanantaina on luvassa neuvolaa Lantulla. Saa 3 rokotetta.-> meneeköhän loppu viikko hänen osaltaan kiukutellessa sitten...jospa ei.
Tiistaina menemme (vasta nyt) tunnustamaan isyyttä iltapäivästä ja olen aikeissa leipoa mokkapaloja.
Keskiviikkona haemme sen savulohi voileipäkakun ja vietämme laadukasta aikaa perheen kera. + saamme isovanhemmat tuhoamaan kakkua myös kanssamme. :)
Torstai on vielä toivoa täynnä ja
perjantai myös avoin mutta silloin vietetään yleisesti kansainvälistä naistenpäivää.
Sitten se olisi loma lusittu kun pyhänä on vielä Kertun nimpparit niin luulisi sitten jaksavan aloittaa uuden arkisen aherruksen. Kuka töiden ja ketka koulujensa parissa.
Täytyy vain toivoa että kaikilla jotka ensi viikon saavat lomailla, olisi se jokaiselle tarpeen tuleva hengähdystauko ilman mitään lisä äksöneitä ja stressiä.

Nyt täytyy alkaa itse syödä aamupalaa, jotta olen valmiina itse kun lapsia täytyy alkaa herättelemään ja syöttämään ennen viikon viimeistä kerhoon  lähtöä.
Ensi viikolla sitä ei ole kerhojakaan sitten... mutta on meillä jo tekemistä tarpeeksi ilman kerhojakin.

keskiviikko 27. helmikuuta 2013

Soppapäivä.

Tätä on tehnyt mieli jo jonkin aikaa ja eilen taas suunnitelman muutoksen seurauksena se siirtyi tälle päivälle, eli teen ihan itse hernekeittoa!
Mitenkähän se sattuikin juuri perinteiselle torstaille joka on niin kauan kuin minä muistan, niin se perinteinen hernekeitto päivä :D

Illalla kävin ensin ratikelkasa Kerttua vetäen viemässä kirjeen postiin jonka jälkeen olimme takapihalla ja teimme sinne pienen lumiukonkin.
Sitten otin Lantun mukaani vaunuilla ja Kertun jäätyä jo sisälle hain saapuneen ärräpaketin + ostin hernekeitto tarpeet. Kotiuduttuamme laitoin miltei heti herneet likoamaan ja nyt ne onkin keittyneet jo reilut 1½h ajan. Nyt kun tämän kokin pikkuinen apulainenkin on herännyt. niin pian hän saa liittyä keitonvalmistuksseen kun ruskistamme jauhelihan. Neiti saa sitten lappaa sen herneiden sekaan samoin kuin äidin pilkkoman sipulinkin.

Tunnustetaan tässä nyt sitten (häpeillen) sekin, että en ole tähän ikääni vielä kertaakaan aikaisemmin valmistanut kyseistä ruokaa itse.
Kerta se on ensimmäinenkin ja nyt se kerta minulla koitti. Tänään 28.2.2013 alkaen aamulla klo 06 :)
(Tällä hetkellä klo on 7:46 - Ihan vaan tiedoksi niille joitä ärsyttää se kun tämän bloggerin kello tai minkä liekään EI OLE OIKEASSA. Että EI tarvitse luulla minun keskellä yötä keittoja keittelevän! JA KUN MINÄ EN EDELLEENKÄÄN TIEDÄ MISTÄ SEN SAA OIKEAAN!!!! AArrgh!)
Nyt kun olen saanut taas purkaa paineet, ja selvinnyt mielestäni varsin järjissäni tuosta "kello-kilaristani" niin voinen jatkaa taas elämää normaalisti alkaen ruskistamaan sitä jauhelihaa pikku-apulaiseni kanssa.

Ai niin, äsken Kerttu meni lieden ohitse missä herneet nyt ovat kiehumassa. Hän sanoi siinä:
- Äiti...?
- No mitä?, kysyin samalla kun syötin Lanttua sohvalla.
-... tuokkuu hyvälle!

Jospa se maistuisikin myös ;)

 

tiistai 26. helmikuuta 2013

Kerhoilua ja ulkoilua.

Mistä on meidän tiistai tehty?
- Kerhoilusta, ulkoilusta, nakkispagetista.
 Siitä on meidän tiistai tehty. :)

Aamuksi teimme treffit tenavatuvalle ja sinnehän me myös menimme.
Olin sopinut ennalta jo erään (entisen) perhekerhoystäväni kanssa, että kävisimme kerhon jälkeen kävelemässä. Niinpä teimme, huolimatta navakkatuulisesta säästä. :)

Kertulle pakkasin jo illalla omaan muumieväskassiin hälle eväät (pillimehu + persikkasose purkki) ja niiden voimalla neiti jaksoi kerhoilla.
Olikin hauska yllätys, kun kerhoon tuli myös Kertun perhepäivähoitaja, jonka kanssa saimme vaihtaa kuulumisia. Alkuun neiti ei näyttänyt oikein "tuntevan" tätiä, sillä hoitoaika hällä jäi varsin lyhyeksi, mutta loppukerhoilua kohti näki selkeästi että ei se täti ollut unholaan kokonaan jäänyt. :)

Kerhosta kävimme kaupalla, josta ystväni osti jotain itselleen tarpeellista.
Sai tyttö käydä kerran karusellissa ostosreissun päätteeksikin. Siinähän se olisi varmasti istunut loppupäivän, ellei äiti olisi sanonut että "Nyt muuten riittää jo...jatketaanpas matkaa..:"
- Tylsä äiti, joo, tiedetään. Samaa mieltä oli Kerttukin kun meinasi hangoitella vastaan..painoipa se nopsana tyttönä karusellin uudestaan sen pysähdyttyä päälle.


Kotiin tulimme kahvittelemaaan pienen kävelyn päätteeksi kirppiksenkin kautta (jossa me emme käyneet vaan minä odotin lasten kanssa ulkosalla sen aikaa kun ystävä poikkesi sisälle kirppikselle...)

Kohta täytyisi tehdä sitten sitä hauskaa ruokaa. Nakkeja joilla on hiukset :D
Näin facebookissa jollakin linkin sinne (nyt en kuollaksenikaan muista millä sivustolla siitä ruoasta oli kuva, mutta oli varsin hauskaa evästä).
Se kuitenkin tehdään spagetista ja nakeista.
Nakkeja leikataan pätkiksi (ei liian pieniksi, vaan esim. 1 nakki 3 osaan ja niiden läpi pujotetaan keittämätöntä soagettia ja sitten ne kaikki keitetään. Yhteen nakinpätkään ystäväni, joka sanoi sitä tehneensä viikonloppuna, oli laittanut 5-6 makaronin pätkää. :D
Täytyy koettaa ottaa itse kuva siitä ruoasta kun se on valmista jos saisin vaikka myöhemmin kuvan siitä tänne. :D
Minusta aika kiva keksintö leikkiä ruoalla, vaikka sanotaan ettei ruoalla saa leikkiä, mutta tuo on varsin viatonta leikkimistä. Kenties se paremminkin herättää lapsen ruokahalua omalla hauskuudellaan. :)
KÄÄKS. Kello alkaakin olemaan jo miltei 14, joten alan valmistaa evästä. Kohta jos isäntäkin tulee töistä niin olisi sitten ruokaa valmiina mitä syödä. :)

Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille!

sunnuntai 24. helmikuuta 2013

Lomasuunnitelmia.

Talvilomaa ajatellen olemme alkaneet sittenkin suunnittelemaan jotain pientä kivaa yhdessä tekemistä.
Mieleeni tuli sitten se HopLop kun niin moni on siitä puhunut. Miksi emme siis nyt mekin kävisi?
Niin...asiasta voi jättää kommentteja omista kokemuksista tähän.

(Lapset eivät asiasta vielä tiedä, sillä vanhin heistä menettäisi jo nyt yöunensa aivan turhaan odottaessaan sinne pääsyä + että suunnitelmaan voi tulla jokin muutos, että emme menisikään sinne... kaikki on siis aivan avoinna sen asian suhteen.)

Talvilomalle on kuitenkin kertynyt jo niitä "pakollisia" menoja/asioiden hoitamisia, jotka rajoittavat reissuamistamme pidemmälle. Alkuviikko on jo buukattu aika hyvin täyteen.

Keskellä lomaviikkoa olen aikeissa järjestää sen verran tytön synttäreitä kuitenkin että leivon sille päivälle jotain. (Mielessä oli kyllä josko olisin tilannut voileipäkakun sille päivälle..)
Katsotaan nyt kuinka asiat menee ja kaikki lopulta sitten toteutuu.

lauantai 23. helmikuuta 2013

Suklaanhimoa?

Ja naisen ollessa kyseessä ei liene ollenkaan yllätys jos meillä on nautittu suklaata erimuodoissa tämän viikonlopun aikana. :)
Nimittäin kun aloin tässä miettiä juuri syödessäni aamupalaksi KAAKAOmuroja, että "Hitsi ,aika suklaapainotteista ollut viimepäivien herkut meillä..."
Nimittäin avasin perjantaina liköörikonvehtirasian jonka olin jouluksi ostanut.(Tosin kaikkia en likimainkaan ole syönyt, mutta muutaman maistoin...)
Sitten päästessäni kaupalle perjantaina, ostin herkuksi viikonloppua ajatellen Pandan uutuus namipussin, joita siis on nyt ilmestynyt seuraavanlaiset; Fudge,Pop ja Jelly) Näistä ostin tietenkin sen "Pop"-pussin joka sisälsi suklaisia palloja (tummalla-, maito-, ja valkosuklaakuorrutteisia)-> en pitänyt sillä olivat jotenkin kuivakoita... O_o
(Edes meidän koira ei syönyt 1 saamaansa palleroa.)

Eilen illasta kaupan kautta mennessä mukaani lähti suklaamuroja + uutuus Philadelphia Marabou-levitettä.-> ei niin erikoista siltään syötynä, eikä tuo tehnyt kummempaa säväystä edes TUC-keksin päälläkään..(Bacon mausteinen Tuc oli kyseessä).
Tulinpa ostaneeksi sen Party Pack:n keksejä, ajattelin Kerttua joka oli silloinostaessani niitä vielä kipeä. (Jotakin suolaista hänenkin oli saatava ja pitää niistä suolakekseistä niin ostin sitten moisen pakkauksen, kun sai 3 erilaista makua sen +1 originalin lisäksi. :D


Jeps.
Eilen hain postista sen Pågenin ystävänpäiväkisasta voittamani arpajaispalkinnon.
Siellä oli 2 pussia Gifflar-pullia.(normaaleita kanelipuusteja + vaniljapuusteja) sekä se vauvahaalari (koossa 3-6M). Valkeahan se puku oli ja selässä luki Pågen ja edessä "Reseptinä rakkaus" :) Näyttäisi se kokonsa puolesta sopivan Lantulle, kenties pistämme sen tiistaina mennessämme tenavatuvalle aamusta..  :D

Tässäpä tärkeimmät tältä aamulta.
Mukavaa sunnuntaipäivän jatkoa...

perjantai 22. helmikuuta 2013

Tervehdys!

Kirjaimellisesti.
Ainakin Kerttu *kop kop kop* vaikuttaisi olevan nyt jo taas iskussa. Ei mitään lämpöjäkään eikä edes oksentanut yölläkään.
+ NUKKUI YÖN ILMAN VAIPPAA ja vielä kuivana!!! Hoooray!!!

Tiedän toki että takapakkia tulee siinä asiassa vielä niiden vahinkojen muodossa, mutta hienolle tuntuu. 1.kuivana nukuttu yö hällä takana siis vaipoitta.
Nyt taidan uskaltaa hänen jo antaa nukkua yöt ilman vaippaa, mikäli hän vaan illasta tekee tarpeitansa ennen unille menoa.

Pikku-Lanttu kitisi illalla varsin vinhasti, mutta tyyntyi lopulta uneen hänkin.
Kerttu nukahti jopa taas jo klo 20:45 (taidan alkaa tosissani nukuttelemaan häntä jatkossakin jo aikanaan.) Tosin tunnin verotti minulta nukutuspuuhissa kuitenkin.

Lasten kanssa keskenään kotosalla. Täytyisi keksiä jotain. Kenties käymme ulkosalla kun hieman aikaa menee lisää eteenpäin.
Nyt Kertulle omppua (toi itse minulle tähän moisen jääkaapista nimittäin..)

Oikein mukavaa viikonloppua siis kaikille! :)

Voi lämpö!

Jokohan alkaa neidin tauti talttumaan.
Tuntui niin tuliselta että olisin voinut vaikka paistaa hänen ihollansa kananmunan. > <
Päätin kuitenkin kaivaa kuumemittarin esille ja mittasin lämpöä niin sitä oli hällä 37,67.
Ei varmaan vielä edes kovinkaan kummoisesti sen ikäiselle "lämpöäkään", mutta menin kuitenkin tarkastamaan meidän suppo tilanteen.
Tyttö tuli siihen viereen kyselemään mitä äiti teet?
Sen perään hän valitti että etuhampaaseen sattuisi ja itkeä tihrusti.
Päätin antaa hälle 1x supon, sillä tyttö vaati "Anna lääkettä.."
Kun kysyin "koskeeko sinuun?" sain itkuisen "KYLLÄÄÄ-äääh.." vastauksen.

Nyt sitten on hieman -olosuhteiisin nähden -pirteämpi tyttö.
Lanttu sen sijaan puklaili juotuaan maitoaan. En tiedä oliko se sitä normaalia puklaamista vai eikai se hälle siirtynyt se tauti. Tuntui hänkin aika lämpimältä ja sain mitatuksi 36.52 lukemat, mikä ei liene vielä taas hänen ikäisellään mitään hälyyttävää.

Nyt olenkin pohtinut, mitä oikein ostaisin kaupasta heille,(Kertulle) että tuntisi olonsa edes hieman paremmaksi...jaffaa ja mustikkakeittoa on neiti jo koko viikon mättänyt.
Jos uskaltaisi, (tai jos hänet saisi) niin voisin ostaa mehujäätelöä jos se olisi piristävä vaihtoehto jaffalle. En uskalla ostaa maitoisia jäätelöitä, se kun ei tuo maito muutoinkaan näytä pysyvän hällä sisässä vaan ampuu sen ylös heti pikimmiten. :/

torstai 21. helmikuuta 2013

Ämpärinpesuinen yö...

Olipaan tuo yö kun valvoin Kertun vierellä klo 02-03 välisen ajan, kun hän antoi tuona aikana kerran näytteen ämpäriin vatsalaukkunsa sulamattomasta sisällöstä.
03 aikaan alkoi sitten Lanttu kitistä joten annoin hälle maitoa ennen kuin pääsin taas unille.
05 herää töihin menijä ja pian sen jälkeen kuulin uneeni, kuinka Kerttukin heräsi läpsytellen olkkariin isänsä luo.
Mitä ilmeisimmin hän siellä jotakin sai syödäkseen ja ei mennyt kauaa kun pienet askeleet kiiruhtivat juosten omaan huoneeseen ja lopun arvaattekin... :(
Sama toistui ainakin 2-3 kertaa ja erään kerran jälkeen neiti tuhersi itkeä ja sopersi:
- Matolle meni okkennutta...
isänsä siihen kuului menevän katsomaan todeten sen perinteisen "Ei haittaa..." =)
Kun isänsä lähti töihin, menin hakemaan tytön viereeni ämpärin kera. (ämpäri sai olla lattialla, mutta kuitenkin kaiken varalta lähellä JOS sitä tarvittaisiin...)
Pistin ennen petiin menoa pesukoneen pyörimään ja sen hyrräämiseen nukahdin uudestaan, aika pian.

Kun heräsin uudemman kerran uusilla silmillä 7:30 nähtyäni varsin outoa unta (sekavaa jossa ei päätä eikä häntää) olin paljon pirteämpi nousemaan ylöskin.

Eipä ole oikein hauska viikonloppu nyt tiedossa jos 1/4 oksentaa.
Ei voi kuin odotella koska se itselle iskee. - Jos iskee....

keskiviikko 20. helmikuuta 2013

Ollako tehokas vai eikö olla?

Aamu alkoi...nooh, niin ja näin.
Illalla menimme kaikki aikanaan nukkumaan. Itse nukutin Kerttua jo klo 20 aikaan sen perinteisen klo 21:30 sijasta.
Heräsin hänen vierestään klo 00:03 ja siirryin omaan petiin.

Yö meni kenenkään oksentamatta. *Pienet aplodit sille*
Töihin menijä heräsi klo 05, en voinut olla heräämättä hänen kellonsoittoonsa. En sitten saanut heti unta ja kävin lueksimassa päivän lehdet keittiössä.
Unohduin sitten katsomaan Discovery-kanavaa, vaikka se meneillä ollut ohjelma ei kovin kiinnostanutkaan.
Pian kuului pienet askeleet. Ne oli Kertun joka oli herännyt... Pottailimme ja annoin jopa maitoa hälle aamupalaksi kun oli ollut yön oksentamatta.
(Nyt klo 08 tuli tasan 16h edellisestä kerrasta kun hän antoi ylen...mutta en juhli koska aikaisemmillakin on ollut väliä 1h-12h ja eilen jopa se 16h)

Pyöritin tiskikoneen kertaalleen pikapesulla ja sen aikaa katsoin tv:tä. Sitten heräsi Lanttu.
Otin pitkän maitopullollisen ja syötin sen hälle vaipan vaihdon jälkeen ja takaisin petiin. Kerttu katsoi tölsyä ja minä pötköttelin pienen kanssa.
Sitten Kerttu tuli vaatimaan minulta maitoa. Ei auttanut kuin nousta. (Vaihtoehtona hän olisi itse keinotellut itsensä ylettämään jääkaapille-> ei hyvä idea-> suurempi sotkun mahdollisuus-> siispä ylös...Zzz...)

Kun nousin nyt uudemman kerran vaille 8 niin tuntui että olen intoa täynnä. Tai että VOISIN olla. Aloin miettiä josko veisin nyt Lantun nukkuessa matot telineelle ja siivoaisin kunnolla.
Siistin jo keittiön pöydät äskettäin. Laitoin uunin lämpenemään paistaakseni siellä kastajaisista paistamatta jääneet jauhelijapasteijat jotta olisi jotakin ruokaisaa evästä puoliltapäivin, -etenkin jos aloitan sen siivous urakan. (Se olis huomiselta sitten pois.)
Kiehtova ajatus jo sinänsä.
Ensin olisi aloitettava että pukisi itselleen kunnolla. (Joo, täälllä vielä yöpaidassa kekkaloin... :/ )

Ei auta, toimeksi niin tulee tehtyäkin jotain! Ja tämä mööpeli kiinni jotta en roiku täällä netissä käyttäen kaikkea tehokasta aikaa jonka voin siivoukseen käyttää täällä pyörimiseen & surffailemiseen.

(Jos Kerttu on tämän päivän oksentamatta voinen ehkä harkita huomenna tenavatuvalle menoa ellei joku muu meistä ala sitten sairastaa samaa...)

tiistai 19. helmikuuta 2013

TÄH!? EIKÄ...

MINÄ OLIN VOITTANUT!!!ONNETAR OLI SUOSINUT MINUA!?
USKOMATONTA!!!!

Tulin osallistuneeksi (ilmeisesti facebokissa, ellen väärin nyt muista...) Pågenin ystävänpäivä kisaan jossa palkintona oli vauvahaalari + korkealaatuisia Pågenin tuotteita.

MINÄ OLIN YKSI ONNEKKAISTA!

Palkinto postitetaan meille tämän viikon aikana...
Ai miten tuollaisen tiedon saaminen voikin piristää tälläisessä sairastuvassa eloa.
Jos jotain huonoa, niin ei jotain hyvääkin! Oi IhQuu... :)

*Lupaan jakaa virtuaalisesti kaikkien teidän kanssanne sen nautinnollisen tarjottavat giflar-pullat kahvin kera tai mitä ikinä sieltä tuleekin... :)*

Pyykkäystä...

Nyt tuli nuolaistua ennen kuin tipahti.
Nimittäin eilisen Kertun "viimekertaisen" puklailun jälkeen iltapäivästä, kun edellisestä oli kulunut jo reilusti 4h ja tyttö oli syönytkin saaden sen pysymään sisällään koko tuon 4h ajan.
Olimme jopa ulkona iltapäivästä takapihalla tunnin.
Illalla hän sitten nukahti sohvalle joskus klo 20 aikaan. Ei herännyt kuin sen vähän, itkien silloinkin, että siirtyi toiseen tuoliin jatkamaan oitis uniaan. Herättelin ainoastaan klo 21 aikaanaan että käytin hänet pissalla ja pesetin hampaat. Siitä eteenpäin nukkui kuin tukki puolille öin.
Itse menin unille jo varmaan siinä 21:30 ja herään 00:05 kun seinän takaa kuuluu yskimistä.
Pomppasin ylös ja katsomaan mitä siellä tapahtuu..Arvatkaapa vaan.
KYLLÄ.
Neiti oksensi omaan sänkyynsä yövalonsa ollessa päällä. :( VOI EI!!!
Olin jokseenkin uninen itse, että en tajunnut heti juosta hakemaan ämpäriä hänelle, johonka hän olisi voinut jatkaa... *huokaus* Ei auttanut kuin alkaa siivoamaan se sänky. Paremminkin vaihtamaan petivaatteet. Lakanan alla hällä oli muutama pieni pala muovitettuafroteisia paloja mutta hieman "väärällä kohden". Se puklu nimittäin oli hällä tyynyn korkeudella ja sillä tyynyllä.
Nyt pyörii pyykkikone sitten omaa iloista säveltään... Ja kun pysähtyy niin ei sen työ siihen lopu. Kaikki kun ei mahtunut kerralla sinne.

Ilkeä asia oli havaita aamulla, kun tässä lasta pottailemaan virittelin, kun huomasin tyhjätessäni pottaa kuinka wc:mme nurkassa avoimeksi jätettyjen putkistojen taa laukkasi hurjan suuri ja musta hämähäkki. HYI! En inhoa mitään niin paljon kuin niitä suuria hämähäkkejä!! Ne kun liiskaa, niin ne menee sykkyrään ollen siten super äklöttäviä!

Kutakuinkin ne on tuota kuvassa muistuttavia. *puistattaa ajatuskin, että siellä se jossakin wc:ssä piileksii...ja etenkin että eihän se paikallaan ole. Jos se tulee yöllä esim. kasvoille tai muuten petiin niin KÄÄKS!*
Se on ainakin varmaa jos joku, että MINÄ EN AINAKAAN TÄNÄÄN VIIHDY WC:ssä YHTÄÄN ENEMPÄÄ KUIN ON PAKKO! Kiitos tuollaisen suuren hämähäkin.
En kyllä tiedä mistä kammoni moisia kohtaan on tullut... tuskinpa siihen osaa kukaan muukaan mitään sanoa. Ja sekin vielä. jos moisen liskaa esim. paperilla; tunnet kuinka se rusahtaa sormien alla huolimatta vaikka paperi olisi välissä...HYI HYI HYI!!!!

Potilas jatkaa aamua Junior-kanavaa katsellen ja mustikkakeittoa nauttien. Kohtuuden rajoissa! Jospa se ei tulisi meihin muihin. Kunhan edes Lanttu säästyisi siltä.... :/
*peukuttaa sen minkä jaksaa*

Voi pojat mikä viikon aloitus

Jahas, kelataanpas mitä sitä on parin viimepäivän aikaan oikein tapahtunut.

Noh, eilen minä läksin ostamaan iltapäivästä korviketta Lantulle. Matkalla kauppaan tuntui että pimeneekö vintti?!? Se onneksi oli vain hetkellinen tuntemus ja jatkoin matkaa varsin rauhallisesti kävellen. (Olinhan päässyt yksin liikenteeseen.)

Kaupassa keräsin sitten koriin korviketta ja arkijugurttia yhden purkin. Kassajonossa seistessäni tuli taas tuntemus että päässä pimeneee, rojahdanko tähän kassajonoon lattialle makaamaan... etoikin hieman.
Pääsin kuitenkin kunnialla kotiin. Istuin hetken, sillä kädet ja jalat tuntuivat varsin voimattomilta. Koko päivän olin ollut lisäksi saamaton ja kaikki ja kaiken tekeminen kehtuutti. Otin kuumemittarin ja mittasin ihan vaan varmuuden vuoksi lämpöä itseltäno... 36.81 näytti digitaalimittarinnäyttö.
Ei mennyt kai kuin tunnin verran ja tuli olo että olisi mittatava uudestaan Väsytti niin kamalasti. Tällä kertaa mittarin näytössä komeili lukema 37.10.
Hörppäsin mukillisen mustaherkuan makuista finrexiä ja lepäsin sohvalla Lantun nukkuessa sitterissään n.½h. Sitten mittailin taas omaa lämpöä niin se oli laskenut taas 36.71 ja olo oli huomattavasti parempi.

Enää en saanut mitatuksi lämpöä itsestäni sen yhden kerran jälkeen.

Tänä aamuna sitten heräsin normipirteänä eikä mittari kertonut minulla olevan edes lämpöä. :) JEI!
Nooh, se "JEI! ei kauaa kestänyt. Ollessani aamupalalla Kerttu heräsi ja sanoi masunsa olevan kipeä.
Minä ajattelin että hän varmaan leikkii kuten oli leikkinyt tähän saakka aika usein, mutta se kenellä jokin paikka oli pipi oli jompikumpi hänen pehmoistaan. Kun hän näki minun mittaavan aamulla keittiössä lehteä lukiessani lämpöäni, hänkin tahtoi  ja niinpä mittasin myös häneltä. Tulokseksi sain hältä vain 36.52.
Meni joku tunti, kun hän sanoi että "okkennus tullee..."
Nyt en epäillyt sitä leikiksi, sillä hän yökki ja änkäsi selvästi samalla oksennusta tulemaan.
Kehoitin menemään vessaan pöntön äärelle että tekisi sen sinne. Samalla hän ruikkasi suustansa pienen läjän, ja perään toisen hieman suuremman kunnes tuli se kolmas, kaikista suurin pläjäys. Sekin uunin eteen olkkariin... Voi voi...
Juoksin hakemaan ämpäriä minne hän voisi jatkaa yöen antamistaan, kun minä siivoaisin entisen pois.
Enää hän ei sitten yökkinyt. Annoin hälle ½ mukillista sekamehua jotta hän sai sen pahanmaun pois suustansa.
Siitä sen juomisesta n.1h hän kiiruhti itse vessaan ja antoi kaiken pois... Onnekseni onnistuneesti sinne pönttöön.
Lämpöä hällä ei ole, mutta olen seuraillut sitä kuitenkin. Onneksi hän on niin reipas että osaa ja menee itse sinne vessaan.(Nykyään myös pissalle.)

En voi toivoa enää muuta, kuin että se ei olisi (ainakaan kovin pitkäaikaista) oksennustautia tms. vatsatautia. :/

Jos jotain hyvääkin sitten tänne "sairastuvalle", niin saatiin naapurilta melkoisen iso kuha jonka minä "raatelin" siivota, koska se oli jonkun tehtävä ja minä olin kotona ns."joutilaana" lasten kanssa. HUH, onpahan se melekosen näkönen... ei meinaan ole tarttenu paljolti siivoilla kaloja aikoihin.. onneksi se ei vaikuttane makuun minkä näköinen se on nyt suolistettuna ja paloiteltuna. Veitset oli niin juuttaan tylsiä enkä ole opetellut sitä jaloa teroittamistaitoa...

Eipä ole onneksi Kerttu ryllännyt enää sen klo 12:05 jälkeen. Jokohan alkaa pysyä tavara sisällä. Pitää kyllä sen peti vuorata otenkin JOS sattuu että yöllä ryllää ettei menisi patja siihen... Joten toimeksi ja töpinäksi!

Mukavaa tiistaita ja sitä rataa!

sunnuntai 17. helmikuuta 2013

Harraspyhä aamu.

Aamusta muodostui itselleni jotenkin kovin harras.
Kävin kirkossa kuuntelemassa aivan yksin kun meidän "Luomu-Lantun" nimi luettiin kastetuissa.. :)
Jotenkin kaikki, mistä pappi siellä puhui, tuntui puhuttelevan juuri minua ja elämäntilannettani. (Lieneekö ne puheet sinne laadittu niin että ne käy sitten monenlaisiin eri tilanteiisiin ja eri ihmisille omaksi mieltää...? En tiedä)

Tunti siellä vierähti ja oli suorastaan autuas olo kun kotiin astelin. Kevein mielin ja kepein rahapusseineni, sillä siellä kerättiin yhteisvastuulle kolehti yksinäisten vanhusten hyväksi ja minähän tyhjäsin kaikki kolikkoni sinne.
Kuinkas se sanonta menikään;
"Rikas ei anna paljostakaan, mutta köyhä antaa vähistäänkin." Tuota toteutin kyllä kirjaimellisesti tällä kertaa.

Oikein harrasta pyhää kaikille teille :)

(Olisin lisännyt tähän kuvia kastajaiskukkakimpuistamme, ,mutta sanoo koko ajan että "lataus epäonnistui..." Niin ei sitten laiteta! Pöh!  :(

lauantai 16. helmikuuta 2013

Mistäs sen tietää?

Tänä ihanan rauhallisena lauantai aamuna ei sitten meillä nukuttukaan arkea kummemmin lainkaan pidempään. Minua olisi kyllä nukuttanut- kerrankin! Mutta lapset päätti toisin.
 Eräällä oli meno ja sen puolesta lähtö jo klo 7 . Miettikääs siitä moneltako hän heräsi. (Lienee ollut likemmäksi 6)
Minä nousin tuolloin sen verran että syötin "Lantun" ja aloimme uudestaan makoilemaan. Pääsin jopa uneen. kunnes...
Kerttu heräsi ja se siitä sitten. Hän nousi ylös jo klo 07 aikaan pirteänä kuin peipponen. Tuli minun korvan juureeni hokemaan:
- Ei nukuta enää, minä oon jo nukkunu PALJON! (painotti oikein tuota sanaa "paljon".)
- Joo...äiti olis halunnu vielä hetken jos toisenkin vielä..mutta ei sitten.
Nousin ylös.

Katselin Kertun kanssa telkusta lastenohjelmia kun poika herää sitten vaille 8 ja alkoi hokea koska ukki tulee hakemaan hänet?
- Tulee kun ehtii..sinäkin olisit voinut nukkua vielä,sanoin.
Tuon hokeminen sai minut tulemaan siihen päätökseen, että kun Lanttu heräisi, syöttäisin hänet ja sitten lähtisimme kaikki ulos.
Näin edettiin.
Jossain vaiheessa kun taistelin uhma-Kertun päälle ulkovaatteita tuli mieleeni jälleen se ajatus "Oliskohan minun lapset tehty jo. Voisko ne olla tässä."

Miksi pakolla tehdä enempää, kun on jo 2 biologista lasta, kun on pareja jotka eivät saa omaa lasta millään. Onko väärin jos ajattelen näin.
En tosin tiedä,suostuisivatko he tekemään minulle vielä mitään sterilisaatiotakaan.
Eilen puhuin illasta miehen kanssa asiasta ja ainoa kysymys joka esille siinä nousi oli "Mitäs JOS vielä joskus haluaisimme myöhemmin oman, vielä sen yhden...?"
-Niin...mistäs sen tietää?

Ukkoakaan en ole aikeissa vaihtaa, en jos se minusta on kiinni. Tässä tapauksessa siis ei (tässä elämäntilanteessani) olisi ajankohtaista sekään, että alkaisin uuden suhteen lapsettoman kanssa, joka sitten tahtoisi lapsia..ja joita minä en sitten kenties voisi hälle antaa... Mutta siis joo... elän tässä ja nyt tehden päätökseni tämänhetken tilanteeni mukaisesti. Jaksaisinko aloittaa vielä alusta pienten vauvojen kanssa arjen? (elän sitä parhaillaan). Muitakin keinoja toki on sitten myöhemmin saada se lapsi, mikäli sellainen tulisi ajankohtaiseksi.. on adoptio ja sijaissynnyttäjät. Mutta...hmm.. asiaa on vielä pohdittava ja tarkoin.

Nyt vaan elämäntilanne tuntuu olevan se, että eiköhän nämä kaksikin täysin omaa jo riitä. Sääli että molemmat sattui samaa sukupuolta (jos jotain valittamista heistä olisi keksimällä keksittävä). Olen kiitollinen heistä ja siitä että he ovat toistaiseksi olleet kovin terveitä vaikka toisten lapset tuntuu sairastavan alituiseen.

Ajatellen, että jos työuraakin olisi koitettava luoda vielä ennen eläkeikää, niin lastentekeminen sitä ei edistä. Eihän niiden tekeminen nosta eläkettä muutoin kuin rahalla mittaamattomalla tapaa. Hmph...kaikkea sitä aina ajatteleekin.
Tulinpa jakaneeksi tämän nyt teillekin sitten...

Väsyttää, tekis mieli nukkua... Zzz...

torstai 14. helmikuuta 2013

Ystävänpäivä 2013

Ystävät. Ne ovat tärkeitä. Ilman ystäviä olisi elämä kovin yksinäistä.
Hyvä ystävä kuuntelee kun sinulla on huolia ja murheita liiaksi kantaa niitä yksin. Hän keventää taakkaasi jo pelkästään sillä, että toinen tietää omaavansa ystävän, joka kuuntelee ja jolle voi soittaa miltei koska tahansa.
Hyvä ystävä on myös luotettava. Hän ei kerro eteenpäin salaisuuksia tai muitakaan henkilökohtaisia asioitasi jos ne olet uskonut kertoen tai saattaen ne hänen tietoonsa jotenkin muutoin.
Hyviä ystäviä ei tarvita satoja, muutama sellainen riittää. Kaverit ovat sitten asia erikseen. Itse rinnastaisin kaverit ja tuttavat samaan kastiin. Vai kuinka muut asian ajattelevat sitten?
Hyvät ystävät ovat kultaakin kalliimpia. Ne ei kasva puussa. Hyvä ystävä lienee useimmilla sellainen joka on tavalla tai toisella kulkenut elämässäsi mukana jopa lapsuudesta saakka.

Minun ystäväpiirini ei ole kovin laaja. Luottoystäviä, jolle kerron aivan kaiken mieltäni painavat asiat yms. Minulla sellaisia on vain yksi ainoa.
Ystäviä joille kerron hieman harkitusti asioista on, mutta niitäkin on vain kourallinen.
Tässä kaikille minun ystävilleni hieman Ystävyyden namia ;)

Te olette minulle ystäviä isolla Y:llä. <3
En tiedä, mitä tekisin jos teitä ei olisi... olisiko minulla sitten lainkaan mukavia kokemuksia olemassa? Olisinko kokenut vastaavia joidenkin toisten kanssa? En tahdo ajatella etteikö teitä olisi. Lupaan olla tänäkin vuonna ja aina jatkossakin ystävyyden arvoinen ja toimia sen mukaan, kuin minulta kenties odotetaankin aina tilanteesta riippuen.

Tässä teille ystävänpäivä veisuksi Teräsbetonin Metallisydän- kappale, jonka halutessanne voitte käydä kuuntelemassa linkistä :)

sunnuntai 10. helmikuuta 2013

Mä sain nimen ja mun isosiskon synttärit.

Lanttu tässä; - Moi vaan ja hyvää huomenta :)
Niin, no onhan mulla nyt se virallisempikin nimi (jota äiti ei aikonu tänne kirjoittaa niin mäkään en sitä paljastele.) 
Mut juhlapäivä meni kivasti. Aamulla äiti haki isin kanssa puoli 10 aikaan kukat.
Eka pettymys näytti äitille tulevan toisen kimpun kukkien väristä, kun se kimppu oli tehty valkeista ja niin tummanvioleteista tulppaaneista, eikä violetinvalkeista, kuten hän oli ajatellut asian mielessään ja omasta mielestään sen niin siellä ilmaissutkin.

Eka vieras joka meille tuli, oli tietty mun ukki ja mummo tosta vähän matkan päästä. Äiti oli jo mun toisen mummon kans laittanu valmiiksi pöydät liinoittaen jne. Tää toinen mummo laittoi kahvikupit pöytään yms. Mä ite vaan istuksin sitterissä ja naureksin hyvän tuulisena. Välillä mä kyllä nukahdin.
Oli ihan kiva katsella kun muut stressasi siinä ja hyöri juosten ympäriinsä.

Sit se mun mummo kysyi äidiltä, että :
- Oliko se päänkuivaus liina missä?
- APUA, en ole muistanut sitä ollenkaan...Kertullahan oli se kaunis kirjailtu kankainen nenäliinamainen kangaspala, mutta en ole nähnyt aikoihin sitä...minne lie tullut liian hyvään talteen!, äiti parahti.
- No pitää käydä kaupassa katsomassa jos sieltä löytyisi joku sopiva,ellei ole mitään valkoista pyyhettä tai vastaavaa..., mummo sanoi.
- Ehtiihän tuon käydä katsomassa kaupalta, vaikka epäilen kovin kylän kauppojemme tarjonnan olevan niin suppeaa näin pienellä kylällä, mutisin hälle.

Aika tuntui kuulema kuluvan hitaasti. Jokainen joka marmatti sitä sai äitini kiukusta kivahtamaan:
- Se klo 15 oli ainoa vapaana oleva AIKAISIN aika tälle päivälle, muutoin olisi mennyt maaliskuulle koko toimitus!!!

Appivanhemmat hakivat täyte,- ja voileipäkakut.


Sylikummi oli soittanut aamulla että lähtisi piakkoin ajelemaan meille päin. Häntä odotimme saapuvaksi samoja aikoja kuin isomummua, toista kummia sekä "kuivakakun tekijääkin".
Mummo soittikin sitten jo malttamattomana sakille, joko he olivat missä tulossa, jotta osaisimme laittaa kahvia oikeaan aikaan. (jokaisella paikalla olleella jo kolotteli kahvihammasta...)
Sattui niin, kun odotimme sitä isompaa sakkia saapuvaksi, niin ovi aukesi ja sylikummin virkaan tulijahan se sieltä tupsahti sisälle!
- PÄEVEE, OSASINKOHAN OIKEESEEN OSOTTEESEEN!?
-Kappas, no johan vuan näätät tutulta, minä ainakkii sinut tunnen, sanoin.
Samassa sitten saapui se suurempikin sakki pidemmän matkan takaa.

Joimme kahvit ja vaihdoin jo "Lantulle" ne paremmat vaatteet ylle. (vaipankin vaihdoin ettei ole märkä)

n. klo 14:50 Pappi saapui.
Minut kuskattiin pukemaan kastemekkoa ylle. Nukuin varsin lahjakkaasti kun sylikummi puki mekkoa minulle äitini kanssa.
Sitten äitini oli mentävä antamaan papille jotakin paperia ja jäin sylikummini sekä muiden sukulaisten ympäröimäksi jatkamaan makuuhuoneeseen mekon pukemista ja sen napittamista kiinni.

Viimein tilaisuus alkoi. Minä nukuin edelleen tyynenä sylikummini käsivarsilla. Ensin laulettiin virsistä 503 "Taivaan isä.."
Lyhyellä kaavalla tämä toimitus meni. Loppuun laulettiin vielä se "Suojelusenkeli"-laulu.
Äiti oli kirjoittanut siitä sanoja, kun sitä ei ole virsikirjassa.
Mä nukuin niin hyvin koko sen toimituksen ajan, että.
Sit ne otti kuvia eri yhdistelmillä, mut mä olin kyllä niissä kaikissa kuvissa. Sanoisinko että taustajoukot muuttui ja syli jossa olin.

Kaikki ihasteli pipareita jotka äiti oli tilannut, Varsinkin siinä vaiheessa alkoi väki haukkoa henkeään, kun aina lähtiessään pois, annoimme mukaan sellaisen nätisti sellofaaniin paketoidun My little pony-keksin.

Mä sain kastelahjoina mm. muumipankin mihin oli kaverrettu mun nimi, paino ja pituus ja se syntymäpäivä ja kellonaika. Sit sain samaan sarjaan kuuluvan hammasrasian + kastevesiputkilon, jonne sai sitä laittaa muistoksi. Ja niin, se paras ehkä oli kuitenkin kun sain kultaisen kasteristi-korun kaulaani. Se oli kyllä yliveto! Pieni ja siro kultainen risti ketjussa. Se oli mulla sen toimituksenkin ajan kaulassa.
Kerttu oli kiltisti sen toimituksen ajan. Sekin tosin kävi siinä ensin isin sylissä, sitten erään mun tulevan kummin sylissä ja sitten lopuksi se meni äidin syliin.

Kun sitten alettiin kahvittelemaan, niin tunnelma oli jo rentoutunut.
Maistelivat kakkuja ja tarjottavia. Arvaatteko että mä nukuin! :D
Kuulin äidin sanovan mun sylikummille siitä ananas-mango täytekakusta ettei se maistanut hänestä lainkaan mangolta ja että se olis ollu aavistuksen liian kuivaakin...
Samapa se, kaikkea tuntui jäävän yli ja paljon! Mä en vielä voinu auttaa syömä puuhissa, kun mulle ei saa oikein antaa muuta kuin sitä korviketta..toistaiseksi.
Päivä oli oikein kiva ja onnistunut-ainakaan minulla ei ollut valittamista mistään.
Eikai mikään voi olla koskaan täydellistä? Joten sallittakoon ne pienet harmituksen aiheet äidilleni. Eikai se ole pohjimmiltaan täydellisyyden tavoittelija sitten? :D
Jospa ei viskaa häneen siinä suhteessa sitten...osaan varmaan muustakin ottaa päänvaivaa.

Kiitos kaikille jotka arvasitte nimeäni/osallistuitte juhlapäivääni/ lahjoitte minua tai siskoani. Mä sanoin äidille, että alkaa naputtelemaan sitä mun nimeä sähköpostilla siitä tietoonsa tahtoville. Mä oon ihan tyytyväinen itsekin mun nimeen, mutta toi äiti puhuttelee mua edelleen "Lanttuna"..haittaakse?
- Ei mua ainakaan, kun olen jo tottunut siihen. Ei nimi miestä/naista pahenna, jos ei nainen/mies nimeä. :)

Tämän kirjoitti: Lanttu

perjantai 8. helmikuuta 2013

Valmistautuminen.

Huomenna on se juhlapäivä.
Tänään piti ihan lähteä aamusta lasten kanssa tenavatuvalle (karkuun?) kun oma äitini hössötti siivota puunaillen ja jynssäillen paikkoja. Alkoi jo tuntua että mitenkä arvovaltaisia vieraita tänne on tulossa...
Kerttu tosin ei malttanut lähteä, vaan jäi sitten mummonsa kanssa kotiin. Minä kävin vielä viimeisen kerran sen "Lantun" kanssa kerhossa. (Vieraskirjaan kirjailin hänen tulevan nimensäkin jo... hihih... tosin kirjoitin siihen että "Lanttu" ja sulkuihin hänen tulevan nimensä perään)
(Sen tietoonsa tahtovat voivat laittaa minulle asiasta kommentin oman sähköpostiosoitteensa kera, niin vastaan sitten siihen omasta sähköpostistani. Tämä syystä koska tämä on julkinen blogi niin suojelen häntä vielä sen verran etten reposta aivan kaikkea..En myöskään julkaise niitä kommentteja jotka tahtovat sen nimen tietää, eli poistan ne sitä mukaa kun olen vastannut.)


Sain aivan FANTASTISIA pikkuleipiä (keksejä)  jotka illasta kävin hakemassa postista. Yksikään ei ollut mennyt mäsäksi. :)  Niistä pitänee kyllä kuva tänne ottaa ja laittaa. Oli kyllä nähnyt laittaja vaivaa jo pakatessaankin ne. Minun henkeä ihan salpasi niiden kauneus!
Suuret kiitokset näiden valmistamisesta menee Mansikkamäen Ebelle joka ne valmisti pyynnöstäni.
(*Fantastisia-sanasta johtava linkki vie hänen blogiinsa, jossa kuva vastaavanlaisista My Little Pony.kekseistä joita hältä tilasin + kastemekkoja myös. Kuvan keksit ei käsittääkseni ole samat jotka on tiensä meille löytäneet, vaan hän on valmistanut ne aikaisemmin jonnekin/jollekin toiselle.)


Täytyy minun ne silti kuvata oli ne NIIN hienoja että en voi lakata hehkuttamasta asiaa.
Nyt illasta kävimme saunassa.
Kerttu tosin ehti nukahtaa, joten hänet kannoimme suoraan petiin. (jaksaapahan aamulla olla virkeämpi aikanaan...)
Saman meinasi tehdä Lanttukin, mutta virkosi vielä myöhemmin jotta saatoimme käydä pesemässä hänet ns."jälkilöylyissä" (vaikka saunassa hän ei käynytkään).

Mutta nyt koetan jos unikin vaikka tulisi...
Oikein mukavaa viikonloppua kaikille! :)

torstai 7. helmikuuta 2013

Laiska töitään luettelee...

Eilen meinasi mennä päivä sinne "hyväntekeväisyydelle", mutta eipäs kuitenkaan erään unohdukseni ansiosta sitten mennytkään...

Olimme olleet sisällä aamun ja meinasi mennä sitä rataa loppupäiväkin, kunnes kävin hakemassa postin puolen päivän jälkeen. Pakkasin sitä ennen lapset ulos. (Lanttu vaunuihinsa nukkumaan ja Kerttu muuten vain pihalle. Oli tarkoitus olla hänen kanssaan takapihalla ja niin toki olimmekin...)
Muistin siinä sitten että olin saanut tekstiviestitse ilmoituksen postiin tulleesta paketista edellisenä päivänä. Sain siis idean: "lähtisimme hakemaan sen!" Siellä oli kaksi kirjaa (muffinien tekoon liittyen sekä smoothie& pirtelöiden valmistukseen jonka ostin käytettynä eräältä nettikirppikseltä.)
Painelimme postiin ja Lanttu nukkui autuaana koko matkan. Kerttu istui pulkassa. Ovella huomaan että...jaahas, avain onkin jäänyt erääseen olkalaukkuun (jota harvoin kannan mukanani. Vain kun lapset eivät ole mukanani.)
SHIT!
Olimme siis jääneet ulos!
Työläisen kotiutumiseen oli aikaa vielä reilut 2h...ei auttanut kuin keksiä viihdykettä että Kerttu viihtyy. Onneksi pakkasta oli vain -8*C, mutta alkoi sekin tuntua kun koko tuon ajan olimme pihalla.
Niinpä koetin keksiä monenlaista puuhaa.
Ensin teimme lumesta "kakkuja" grillikatoksessa...sitten alkoi minua hieman viluttaa ja puhuin Kertun istumaan rattikelkan kyytiin, että kävisimme pienen kävelylenkin. ONNISTUI!

Tulimme kotiin ja edelleen oli aikaa... niinpä vein tytön takavarastoomme, koska hän parkui päästä sisälle "Minä halua kottiin!!!Kottiin äiti, mennään kottiin..."
- Kulta, me olemme kotona, emme vain pääse sisälle, pitää odottaa isä...
Hetkeksi keksin varastossa "leikin" joka meni siten että kysyin missä hän näki esim.vihreää?, keltaista?mustaa? jne.. samaa olimme myös esineillä, missä on letku?reppu?lamppu?...
Kun vihdoin pääsimme sisälle, niin minä olin aivan jäässä!
Lähdimme siitä naapuri pitäjään kaupoille ja värisin vielä kaupassakin välillä vilusta. Ajatus kävi jo mielessä että "nytkö tulen kipeäksi..." Onneksi en vielä kuitenkaan ole tullut..." *kop kop kop*

Iltapäivästä sain siivotuksi Kertun huoneesta lelut kirjaimellisesti varastoon meneväksi. Lapoin niitä suureen pahvilaatikkoon jonka mies vei sitten iltamassa varastoon. Oi kuinka siisti se hänen huoneensa nyt onkaan! Ah, kun olisikin AINA niin siisti.
En vihaa mitään niin paljon kuin epäjärjestystä (en ole itse mikään siistein mutta sanotaanko että meillä vallitsee usein se "hallittukaaos") Kun huoneen lattia on täynnä sine kaadettuja palikoita, ukkeleita. palapelien palat ovat sikin sokin siellä täällä...vaikka kaikki olen sen miljoona kertaa jo kerännyt omiin pusseihin/laatikoihin jne. ei huone kestä siistinä kuin sen muutaman sekunnin siitä kun tyttö on siellä käynyt ja kumonnut kaikki samaan kasaan....turhauttaa moinen. Kaikkea kun en voi laittaa hänen ulottumattomiinsakaan niin vaikeaa on.
Tarttis kai todenteolla opettaa siivoamaan AINA ENTINEN LEIKKI /kaadettu lootikko ennen kuin kaataa uuden...

Tänä aamuna vein matot eteisestämme (2x persialainen matto) ulos tuulettumaan.
Illasta tulee Kertun mummo, sieltä kauempaa jo meille, joten samalla kertaa otin lämpimään jo varastosta 2 petariakin joilla hän saa runkoaan lepuutella yöt.

Nyt itkee pieni-lanttu nälkäänsä, joten täytyy mennä....

Mukavaa viikonloppua jos en ehdi enää täällä kirjailla ennen lauantaita...

tiistai 5. helmikuuta 2013

Säpinäinen aamumme.

Niinpä sitä aamulla heräsin ensin töihin menijän kellon soittoon klo 5 aikaan ja laitoin pesukoneen pyörimään ja jatkoin unia.
Seuraavan heräämisen koin kun kouluun lähtijän kello soi vaille 7. Nousin ja levitin pyykin joka oli peseytynyt sillä välin. Siitä saakka olen sitten ollut itse jalkeilla. Aamupalaa syödessäni mietin, mitä tekisimme tänään... hmm.. kerhokin olisi josko sinne menisimme käymään ja kävisimme sitten kaupalla ainakin maitoa ostamassa + samalla voisimme käydä kysymässä valokuvausliikkeestä paljonko muotokuvan ottaminen tyttärestämme maksaisi.
Siinä se. Suunnitelma tuntui hyvältä.

Kun lapset oli syötetty ja puettu aloimme tehdä lähtöä ulos. Lanttu omaan vaunuunsa ja tyttö halusi istua rattikelkassa. Selvähän se ja sitten mentiin.
Pitkälle emme ehtineet (alle 50m) kun huomaan että minulla on jäänyt rahapussi sisälle. Niinpä käännyimme takaisin. Oven takana ollessa huomaan sitten että avain oli toisen paidan taskussa ja tietenkään minulla EI ollut se paita päällä... Voi hitto!
Noh, siinä pohdin hetken että sisällekään emme pääse ja olisi vielä n.2h aikaa ennen kuin työläisen ruokatunti olisi jolloin hän kotona käydessään päästäisi meidät sisälle.
Siinä tapauksessa suunnitelma muuttui siten että menemme kerhoon ja sitten kotiin kunnes työläinen on kotona syömässä.

Kerholla oli jo sakkia kun menimme.
Kysyin siellä oliko kukaan koskaan ottanut itsestään tai lapsistaan mitään kuvia paikallisessa kuvausliikkeessä?
Vastaukset olivat varsin negatiivissävyisiä, "kallis", "kuvien määrään nähden kallis.." jne.
- No justihinsa joo...ajattelin. Mutta koska kylällämme ei ole nyt muuta liikettä ja naapuri kylään meno ei ihan noin vain onnistu, niin eikai se auttane kuin sitten käyttää sen kalliin paikallisen palveluita. saa nyt nähdä saako sinne edes kuvausaikaa näin pian, että mahdollisesti perjantaille jo... täytyy katsella ja ohikulkiessa käydä kysymässä.

Kerhosta lähdimme hieman "keskenkaiken" pois, koska olin laittanut työläiselle viestin että tulisi kotiin jotta pääsemme sisälle.
Ehdimme kuitenkin kotiin ennen häntä ja muistin takaovemme. Se ei ehkä ollut lukossa. Ja oikein! Ei ollut, sieltä kautta pääsin sisälle ja hain lompakkoni sekä avaimet. Koiruus sai sen aikaa riehua takapihalla kun itse käväisin sisällä.
Sitten taas Kerttu vuorostaan pulkkaan ja takaisin kauppaan saakka :)
Niinpä sieltä mukaamme lähti kinkkusuikaleita sekä peruna-sipulisekoitusta ruokakerma purkin kera, joten siitähän syntyi kinkkukiusaus uuniin muhimaan. :P

Kotia päästyä toistamiseen ensin ruoka uuniin, sitten hieman siivoilemaan. Petivaatteet vaihtoon ja imuri kauniiseen käteen.
Lanttu nukkui pihalla täysin tietämättömänä kaikesta tästä koko sen ajan (siitä saakka) kun poistuimme kerhosta. :D
Nyt kun kävin postin katsomassa nostin hänet jo sisälle uinumaan. On tuo piha merkillinen paikka, Lanttu nukkuisi siellä varmaan kellonympäri, vai sanoisinko viikonympäri heräämättä välillä lainkaan.. Ei se ole höpö-juttu kun sanotaan että "lapset nukkuvat paremmin ulkona". Allekirjoitan tuon täysin!

Pitänee alkaa miettiä mitä ostettavaa meillä on huomenna kun menemme luullakseni käymään naapuripitäjässä isommilla kaupoilla. Ei parane unohtaa silloin mitään, tai se siirtyy sitten sen uupuvan hankinta taas jonnekin hamaan tulevaisuuteen.

sunnuntai 3. helmikuuta 2013

Blogitunnustus.

Minua potkaisi onni saatuani blogitunnustuksen Ruskalta , Oikein paljon kiitoksia.
Tunnusttuksen säännöt ovat yksinkertaisesti seiraavanlaiset:
"Kerro itsestäsi 8 asiaa ja jaa tunnustus eteenpäin kahdeksalle ilmoittaen siitä myös heille"

Hmm... mitähän kertoisi sellaista mistä ette vielä tietäisi...aloitetaan lapsuudesta...


1. Sain useimmiten syntymäpäivälahjaksi pitsisiä polvisukkia, joista pidin aivan yhtä vähän kuin mahdollisista nukeista joita minulle vanhemmat ihmiset antoivat lahjana, luullen minun tyttönä pitävän niistä. (Leikin lapsena mieluiten pikkuautoilla, traktoreilla tms. paljon mieluummin kuin nukeilla joita en voinut sietää...)

2. Opettelin lapsena luistelemaan pihamme pienessä ojassa, joka oli jäätynyt. Viereiselle koulun jääkentälle oli matkaa vain n.200m, mutta en tahtonut mennä nolaamaan sinne itseäni. Päivinä, jolloin kaverini ei syystä tai toisesta päässeet kanssani leikkimään, saatoin luistella ojassa yksinäni harjoitellen kännöstä luistimen terää perässä viistäen.

3. Leipominen on minusta aivan ihanaa. (ei varmaan ole tullut jo selväksi..haha)
Tosin kerään ohjeita jotka ovat useimmiten makeiden leivosten ohjeita. (tulinpa tilanneeksi juuri muffini-kirjan sekä nopeat pirtelöt & smoothiet-opuksen...->Kirppikseltä ja siitä seuraavassa tunnustuksessa lisää.)

4. Facebook-kirppikset jossain määrin pakkomielle. Luulen syyn niissä tekemiini ostoksiin olevan vain se helppous. Tiedän, että voisin rajoittaa ostoksiani sieltä, mutta kun kohdalleni vain sattuu jotain edullista ja ikävä sanoa "niin hyväkuntoista jolle itsellä voisi olla käyttöä" niin se tulee ostettua...(Iskee se Sulo Vilènin "sairaus"...no kun halavalla sain...)

5. Tahtoisin aloittaa kunnon kohottamisen, mutta siirrän ja siirrän sitä jostakin syystä aina vain edemmäksi. Lähinnä alaselkäni lihaksia tulisi vahvistaa, jotta ryhti paranisi sen myötä enkä "lösöttäisi" istua. Käyn miltei päivittäin kuitenkin ulkona kävelemässä, joko asioita hoitaen tai illasta koko perhe yhdessä kierrämme jonkin lenkin. Se ei vain vaikuta alaselkäni ryhtiin vaan olisi tehtävä jotakin vatsa-, selkälihasliikkeitä.

6. Tykkään olla yllätyksellinen.
Järjestän ystäville ja kavereilleni pieniä (positiivisia) yllätyksiä. Toisinaan tuntuu, että teenkö kaikista asioista arvuuteltavia jopa liiankin kanssa. Panttaan joskus tietoa koska haluan arvuuttaa toisia. Oma pinnani tosin katkeaa jos joudun arvailemaan jotakin liian kauan.. O_o

7. Pelkään menetyksiä.
Että menettäisin rakkaani, lapseni tai jonkin läheisistäni. Yhden ammatinvaihdoksen olen joutunut jo tekemään terveyteni vuoksi sairastuttuani, mutta josta paranin. Sairaus jätti jälkensä että en kykene aivan kaikkeen samassa mittakaavassa kuin ennen.

8. Haluaisin viettää kaksi erillistä lomaa. Toisen meidän oman perheemme kanssa jossakin paikassa, missä olisi jokaiselle sopivia aktiviteetteja. Sekä toisen hieman suuremmalla sakilla, kenties vanhanajan joulun-tapaan.

Laitan tämän puolestani eteenpäin ainakin seuraaville:
Tuula ja Humppa-Hilma

(lisään myöhemmin tunnustuksen saajia, paremmalla ajalla...tässä ainakin alkuun...)

Ahdistus

Ensi viikolla juhlat on tähän aikaan jo ohi.
"Lantullamme" on virallisesti nimi ja Kertun 3v juhlatkin on siihen samaan syssyyn vietetty.

Eilen äitini kysyi olisiko hänestä apua jos hän saapuisi meille jo torstaina töidensä jälkeen ollen sinne lauantaihin... niin... noh... juu, kyllä varmaan.
Ainakin Kerttu olisi varmasti asiasta iloinen. En edes epäile.

Tuleva viikko tulee olemaan ahdistusta, piinaa ja hammasten kiristelyä järjestelyiden kanssa.
Minulle kun ei ole merkitystä sillä, missä huoneessa se kaste lopulta suoritetaan (onko se olkkari vai  aulamainen takkahuone) ja missä kohdassa kukakin seisoo ja missä kukakin seisoja pitää käsiään.
(välillä tuntuu että joku suvussamme stressaa asialla niinkin pitkälle)
Mille pöydälle mitkäkin tarjottavat laitetaan? Kuka toi ja mitä? Ovatko ne muumimukit nyt soveliaat lapsille mehun juontiin? (lapsia ei ole käsittääkseni edes tulossa kun Kertun kummikin on estynyt tulemaan, jolloin paikalla on vain meidän omat lapset..)
Olin itse suunnitellut että kahvit tarjottaisiin muumimukeista, mutta eräs oli sitä mieltä että silloin sitä kahvia menisi niin paljon!
- Pakkokos ne mukit on kaataa piripintaan, kysyin.
Mutta sain vastauksena vain  hieman sen suuntaista mutinaa, että asia ei tullut kuuloonkaan.
- Minulla on kyllä astiastoja 6:n hengen kukallinen ja toisia astíoita on 8:lle hengelle...
(AHA. ELI SIIS EI PASSAA! AAAAAaaargh!!!)

Sitten oli sitä vatkaamista kukkienkin kanssa.
Kertun kastajaisissa oli kukkina vaaleanpunaisia Kallankukkia + tulppaanikimppu jonka taisi eräs kummeista tuoda.
- Oletkos miettinyt mitä kukkia meinasit sinne?... Eikös ne Kallankukat olis aika nättiä, mitä oli Kertunkin kastajisissa...?...vai onpahan ne niin kalliita, että ihan paras olis vaaleanpunaisia neilikoita, niitä kun ei montaa tarvitse niin ei tule niin kalliiksi...
(*minä kiehuin jo tässä vaiheessa ajatellen ETHÄN SINÄ NIITÄ TULE MAKSAMAAN MITÄ IHMEEN MERKITYSTÄ SILLÄ ON MITÄ REHUJA SIELLÄ PÖYDÄLLÄ/PÖYDILLÄ ON JOS ON MITÄÄN!!!)
- Niin... mmmm... minä vain ynähtelin koska en tuolloin (-kaan) oikein jaksanut ottaa kantaa asiaan / alkaa miettiä asiaa.. ehtisihän tuon... Sanoin kuitenkin tyyliin:
- No olen ajatellut kahvipöytään kaksivärisiä tulppaaneja, violetin valkeita.
- Ne tulppaanithan sopii hyvin kahvipöytään...sanoi tämä sukumme ihminen. (ja miltei heti perään jatkoi niistä VAALEANPUNAISISTA neilikoista hupattamista... Itse kun EN välttämättä tahtoisi kukkien värin viittaavan kastettavan sukupuoleen. Onhan ne juhlat samalla myös 3vuotiaan synttärijuhlat.)
Niinpä päädyin perjantaina tilaamaan ne tulppaanit ja pieniä gerberoita (tosin gerberoita ei saanut sellaisina violetteina kuten olisin tahtonut joten oli tyytyminen siinä aniliininpunaisiin...)

Täällä on rumpattu verhoja vaihtaa juurikin sen erään henkilön toimesta. Kannettu kastyepöytää samaisen henkilön toiveesta...ties vaikka mitä.

Tämä henkilö on saanut minut aika ajoin tuntemaan että "KUKAHAN TÄÄLLÄ OIKEIN ASUU ja että KENENKÄHÄN NE JUHLAT NYT ON, HÄNEN VAI LASTEMME..."
Mutta henkilö on sen verran läheistä sukua että olen hillinnyt itseni. Siksikin ajattelin josko oman äitini tulo tänne hieman hillitsisi hänen intoaan järjestää tulevia, tai edes hänen haluaan rampata täällä tulevalla viikolla milloin minkäkin asian varjolla/tiimoilta.

TÄMÄ TULEVA VIIKKO TULEE OLEMAAN MINULLE HERMOJA KOETTELEVA SITTEN VIIMEISEEN SAAKKA.

Jos rukoilisin niin pyytäisin yhtä asiaa..
* Voimia jaksaa tämä viikko järjissäni loppuun, saattaen kaste-, ja syntymäpäiväjuhla kunnialla läpi!*

perjantai 1. helmikuuta 2013

Kiva päivä.

Vaikka eilen illalla nukkumaan menosta ei tuntunut ensin tulevan mitään lasten osalta niin taintui ne molemmat viimein lopulta uneen.
Aamulla oli minulla herätys soimassa 6;30, että saisin itse juoda ensin rauhassa aamukahvin ja syödä aamupalaa itse, ennen kuin herättelen lapsia jotta ehtisimme kerhoon.
Ensin soi työläisen kello 5 aikaan. Lanttu ykisi siihen malliin että olisi pian ruokaa vailla kovemman huudon kera joten nousin ja annoin hälle ruokaa javaihdoin vaipan. Sitten takaisin unille.Ja kun lopulta oma kelloni soi, sammutin sen oikein sujuvasti jatkaen unia lastenkin vielä nukkuessa.
Siinä vaiheessa se kerhoon lähtö oli aivan sama, koska itseäni nukutti niin paljon ja koska kerrankin siihen nukkumiseen oli oiva tilaisuus (molemmat lapsetkin vielä nukkui) niin en nähnyt vaivaa mokoman vuoksi.

Havahduin 7:30 kun Kerttu räppäsi omassa huoneessaan yövalonsa kanssa. Arvelin hänen pian tulevan viereeni ja niinpä hän tuli mönkien jalkopäähän ensin ja siitä hissukseen hivuttautuen viereeni. Vieressäni maattuaan hetken hän alkoi muksia sänkymme päätyä että minä heräisin.. kun en hänen nähtensnä käyttänyt silmiäni auki, hän hivuttautui peittoni alle ja siinä meni vielä +1h lisää.

Lopulta aloin tuntea itseni sen verran "tarpeeksi nukkuneeksi" että "miksi emme nousisi, kävisi varaamassa ne kukat kastajaisiin ja menisi kerhoon jos ehtisime enää..."
Niinpä nousin toivotellen hyvät huomenet tytölle ja sitten vessaan koko sakki.(Paitsi ei tietenkään Lanttu)


Kukkakaupasta varasin/tilasin jo meille kastajaiskukat ja ne tulee olemaan siis kimppu tulppaaneja. violetinvalkoisia seassa hieman vihreää. ja toinen kimppu gerberoita, aniliininpunaisia joiden seassa myös hieman vihreää. Nyt on sitten sekin pois mielestä, kun vain muistaa sitten 9.päivän aamuna käydä ne hakemassa. 
Kukkakaupasta soikkaroimme sitten kerhoon. Viimeisiähän me siellä olimme,mutta koska Kerttu alkoi kukkakaupasta lähtiessämme hieman ättäröidä, oli minun pakko sanoa, että "mennään nyt sinne kerhoon..." ja siihen hän tyytyi.
Kyllä tykkäsi Kerttu kun pääsi sinne leikkimään toisten lasten kanssa.
Sieltä saimme vielä hetkeksi kaverinkin meille pihaleikkeihin mukaan, kun eräs äiti lähti odottamaan omaa kyytiään meille poikansa kanssa joka on Kerttua vain +2½kk vanhempi.
Kun heidän kyyti viimein tuli meidän pihaamme, niin Kertulle tuli itku kun setä ei huolinut häntä kyytiin, ainoastaan hänen leikkikaverin tämän äidin kanssa. :D
Siitäpä saimme hyvän syyn pyytää heidät uudemman kerran meille leikkimään. ;)

Nyt odottelemme työläistä saapuvaksi kotiin, sitten lähdemme naapuri pitäjään ihan syömään ja kauppaan.




LEPPOISAA VIIKONLOPPUA KAIKILLE! :)