torstai.

Aamukahvin tässä sain juuri hörpityksi. Namskis, kun oli vielä kylkiäisiksi siihen vielä pulla pitkon palanen. Teki siitä hieman `juhlallisemman`hetken... :D
(omissa kyljissänihän sen sitten tunnen löysänä kahvana- tai kylkien alapuolella...)

Tarttis kyllä alkaa rajoittamaan tuota herkkujen määrää. En vain osaa oikein juoda kahvia ILMAN mitään kahvileipää sen kanssa ja kuitenkin tarvitsen joka aamu herätäkseni sitä kahvia. Sokeria en tykkää kuitenkaan laittaa kahviini joten en silläkään ala/voi korvata sitä kahvin kera nautittavaa leivosta/pulla palasta...
Suklaa lienee pahin viholliseni. Sitä voisin syödä miltei missä tahansa ja milloin tahansa...Jos alan miettimään mitkä ovat lempikarkkejani saan vastaukseena itseltäni:
- Sellaiset joissa on suklaata ja extrahyvää niistä tekee se, jos niissä on lisäksi jotakin pähkinää ja luxusta tekee se, jos siinä on molempia; suklaata ja pähkinää!
Sama pätee kahvileipiin ja kuivakakkuihinkin (joita joskus leivon).
Ellei kuivakakussa ole muuten suklaata, jälkikäteen miettien huomaan valinneeni leivottavaksi sellaisen johon tulee tehdä lopuksi kuorrutus esim.suklaasta tai kaakaosta. XD

Koiruutemme löytää näköjään hälle tehdystä tarhasta jonkun raon, mistä pääsee pakenemaan.*huokauksien huokaus*
Amulla kun mies oli lähdössä töihin, hän oli vienyt koiran tarhaan. Noh, kuinkas sitten kävi kun hän lähti töihin...-koira oli juoksennellut IRTI takapihallamme.
O_o
Se rontti ei suurta rakoa tarvitse ja nyt hän onkin siellä tarhassa mutta riimussa myös. Nyt jos ahtaa itsensä siitä jostakin reiästä/raosta aidan toiselle puolelle niin näemme sitten MISSÄ se on, mistä sulloo itsensä.Tuollainen karkaileva koiruus tuottaa jossain määrin harmaita hiuksia. On minulla muutakin tekemistä kuin juoksennella ottamassa koiraa kiinni lähialueilta. Siinä taas korostuu se, että koiranhoidossa on ne kolikon 2 puolta:
+ koira on ihana ja söpö suloisuudellaan
-sitä on hoidettava kun/jos se sairastuu
- se voi karkailla-<kukas muu sen jahtaa kiinni kuin omistaja ja ellei mies ole kotona niin minunhan se on tehtävä..
- se kantaa kuraa petiin (toissayönä mennessäni nukkumaan oli olo kuin olisin hiekkalaatikkoon käynyt pitkäkseni. Koiramme oli ollut sitä edeltävän yön sisällä ja se kun kaivaa pihamaatamme, niin tassuissa tuonut sitä hiekkaa sänkyymme, kun nukkuu aina jalkopäässä...)
Mistä pääsemmekin siihen että "Kuinka koulutat koirasi/mitä se saa tehdä ja missä olla."
-ÄLÄ opeta koiraasi nukkumaan samassa sängyssä jossa itse nukut.
(itse en oppinut edes edellisen koiran ollessa niin iso , saksanpaimenkoira joka oli vasikan kokoinen->se valtasi yöllä aina minun nukkumatilaani ja jouduin potkimaan sen yöllä pois.->aamulla podin syyllisyyttä ja taas illalla oikein pyysin sen tulemaan jalkopäähäni.)
Tosin tälle koiralle en ole sitä opettanut, syyllinen löytyy siihen kuitenkin hyvin läheltä, samasta pedistäni. Ei se koira vaan se joka siinä kotona ollessamme yöt köllöttää....
No se siitä!

Tänään oli tarkoitus käydä pankissa, jos saisin ajan Lantun tilin avaamista varten jollekin päivälle. Johan tuo olis korkea aika saada sillekin oma tili,ei tartte isosiskon tiliä käyttää hänen. Siinä menee sitten puurot ja vellit sekaisin, omat ja toistenkin rahat -jos noin nyt voisi sanoa.

Huomenna saamme hoitoon sen pojan, joka tulee meille juhannuksen jälkeen viikoksi.
Jos säätä vain on niin olemme ulkona.piste.
Kenties otan nuo saippuakupla hässäkät ulos ja jos siinä niitä tehdessä menisi joku aika.
Mieleni tekisi ostaa se kroketti-peli.
Ainahan niitä ulkopelejä silloin tahtoisi kun on hyvä sää...eriasia vain miten niitä pääsisit pelaamaan kun lapset siinä hyörii...
Elämähän ei ole enää samanlaistakuin silloin ennen lapsia. Sen olen saanut huomata monessakin asiassa,mutta silti en kadu tippaakaan enkä hetkeäkään tekemiäni lapsia. He ovat minun rakkauteni 150% varmuudella, tulipa heistä mitä tahansa ja olivatpa he sitten lapsina millaisia tahansa. <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3...
No, mutta jos ottaisi sitä kahvia. PELKKÄÄ kahvia nyt, kun äsken natustin sen pullan kera.

Lämpöistä päivän alkua ja kulkua jokaiselle.

EDIT. 6.6.2013 klo 7.20
MITÄS MINÄ KIRJOITIN YLLÄ SIITÄ KOIRASTAMME...että se löytää jonkun raon mistä karata.Eikö?
No, saatuani n.10min sitten tuon postaukseni julkaistua (n.klo 7:10) niin kuuntelin ettö "Aicvan kuin koiramme haukkuminen kuuluisi ETUPIHAN puolelta.Sen on käytännössä sula mahdottomuus päästä aidatusta tarhastaan sinne. Menin katsomaan onko koira tarhassa. EI ollut. Tyhjä tarha siellä oli.
Hain sisältä hihnan ja menin etupihalle. Ei näy..kutsuin niin huomaan että Kukas se sieltä ojaan hyppää. MEIDÄN KOIRA!
Siihen heittäytyi selälleen niin noloissaan naapurin ojanpenkalle. Menin tottakai hakemaan sen siitä ja näin että kaulassa sillä oli pannassaan pätkä sitä riimua. MITEN IHMEESSÄ SE ON SEN SAANUT POIKKI!?
En enää keksi muuta kuin että "Toivon sen riimun olleen niin vanhaa ja haprastuneen!" Ei ole enää totta että se riimustakin karkaa, kun oli vielä häkissäänkin(tarhassa). Ei ennee kohta auta mikään pitämään sitä kiinni.
Nyt saa olla sisällä. Pitää miettiä miten/millä ja minne sen laitan ulos kiinni kun lähdemme sinne pankkiin käymään...huh huh ja vielä kerran HUH!!!