Jopa vain kuoriutui kaunis keli tälle aamua. Aurinko paistaa siniseltä taivaalta. Joku naapureistamme ajaa nurmikkoa.Voin miltei haistaa vasta leikatun nurmen tuoksun nenääni, vaikka olenkin itse sisällä. Mielikuva siitä on niin vahva.
Miehen kanssa puhuin äskettäin puhelimessa ja näillä näkymin menemme perjantaina Valamon luostariin ja olemme siellä koko perhe 1.yön. Kenties ajamme sinne Savonlinnan kautta tai sitten emme. Teimmepä niin tai näin niin suunnitelma kuulostaa ja tuntuu minusta hyvältä. :)
(Hieman hakkaa takaraivossa se ajatus että olisimmeko menneet meidän kotipaikkakunnalle äitini luo, mutta koska tiedän että saatan menettää siellä hermoni liialliseen hössötykseen, tämä vaihtoehto on siinämielessä PALJOSTI parempi.)
Pesin aamulla jo pyykkiä ennen klo 7 laittaen koneen pyörimään ja äsken sain levitettyä pyykit. Meinaan kantaa sen kuivaustelineen takapihalle jotta ne kuivaisi nopeammin.
Vielä olisi farkut pestävä ajatellen juhannusta. Saisi reissun päälle puhtaat farkut + muutkin vaatteet.
Aamulla Kerttu tuli sanomaan minulle:
- Minä haluan tuon vauvvan hylliin...tule äiti.
-Minkä vauvan, tarkensin?
- Lanttu-vauvan, Kerttu sanoi.
-*Aaaaawwwww* Hetkinen, minäpä tulen.
- Vauvva vähä haitee, Kerttu sanoi.
- Miten niin? kysyin (koska en itse haista mitään)
- Vauvalla on valmaan kakka, Kerttu jatkoi.
- Haiseeko siitä kakka? kysyin.
- JOO. KYLLÄ HAITEE! Kerttu sanoi ja niinpä menin katsomaan mitä vaipassa oli.
BINGO! Kakkihan siellä oli.
Jännä miten nyt on alkanut Kerttu hoitaa Lanttua haluten ottaa hänet sohvalla syliin jne.
On ihana seurata moista, kuinka hän pitää pikkusiskoaan sylissään ja kuinka ilme muuttuukin hällä tuskaiseksi Lantun tarratesa hänen hiuksistansa kiinni varoittamatta. :D
(Silloin alan avaamaan Lantun nyrkkiä ja irroittamaan hänen veto-otettaan toisen hiuksista.)
Kelit on ainakin ennusteen mukaan hyvät (hukkumis kuolemille) juhannukselle.
Jospa tästä alkaisin katsella mitä vaatteita oliis vielä pestävänä ja laittaisin koneen päälle uudemman kerran niin ehtisi saada sitten vaatteet kuiviksikin perjantaihin mennessä.
Miellyttävää keskiviikkoa toivottelen näin loppuun. :)
(Kuva otettu tytöistä 16.6.2013 ja ei voi sanoa kuin että "Huh, eipä näillä kahdella tuo koko ero ole niin mielettömän suuri 2½v ikäeroksi"..Lanttu ½v ja Kerttu 3v.)
Miehen kanssa puhuin äskettäin puhelimessa ja näillä näkymin menemme perjantaina Valamon luostariin ja olemme siellä koko perhe 1.yön. Kenties ajamme sinne Savonlinnan kautta tai sitten emme. Teimmepä niin tai näin niin suunnitelma kuulostaa ja tuntuu minusta hyvältä. :)
(Hieman hakkaa takaraivossa se ajatus että olisimmeko menneet meidän kotipaikkakunnalle äitini luo, mutta koska tiedän että saatan menettää siellä hermoni liialliseen hössötykseen, tämä vaihtoehto on siinämielessä PALJOSTI parempi.)
Pesin aamulla jo pyykkiä ennen klo 7 laittaen koneen pyörimään ja äsken sain levitettyä pyykit. Meinaan kantaa sen kuivaustelineen takapihalle jotta ne kuivaisi nopeammin.
Vielä olisi farkut pestävä ajatellen juhannusta. Saisi reissun päälle puhtaat farkut + muutkin vaatteet.
Aamulla Kerttu tuli sanomaan minulle:
- Minä haluan tuon vauvvan hylliin...tule äiti.
-Minkä vauvan, tarkensin?
- Lanttu-vauvan, Kerttu sanoi.
-*Aaaaawwwww* Hetkinen, minäpä tulen.
- Vauvva vähä haitee, Kerttu sanoi.
- Miten niin? kysyin (koska en itse haista mitään)
- Vauvalla on valmaan kakka, Kerttu jatkoi.
- Haiseeko siitä kakka? kysyin.
- JOO. KYLLÄ HAITEE! Kerttu sanoi ja niinpä menin katsomaan mitä vaipassa oli.
BINGO! Kakkihan siellä oli.
Jännä miten nyt on alkanut Kerttu hoitaa Lanttua haluten ottaa hänet sohvalla syliin jne.
On ihana seurata moista, kuinka hän pitää pikkusiskoaan sylissään ja kuinka ilme muuttuukin hällä tuskaiseksi Lantun tarratesa hänen hiuksistansa kiinni varoittamatta. :D
(Silloin alan avaamaan Lantun nyrkkiä ja irroittamaan hänen veto-otettaan toisen hiuksista.)
Kelit on ainakin ennusteen mukaan hyvät (hukkumis kuolemille) juhannukselle.
Jospa tästä alkaisin katsella mitä vaatteita oliis vielä pestävänä ja laittaisin koneen päälle uudemman kerran niin ehtisi saada sitten vaatteet kuiviksikin perjantaihin mennessä.
Miellyttävää keskiviikkoa toivottelen näin loppuun. :)
(Kuva otettu tytöistä 16.6.2013 ja ei voi sanoa kuin että "Huh, eipä näillä kahdella tuo koko ero ole niin mielettömän suuri 2½v ikäeroksi"..Lanttu ½v ja Kerttu 3v.)
Voi miten suloiset tytöt! Ihanaa kun olet laittanut kuvan! :)
VastaaPoistaTäällä myötätunnosta valuu vesi silmistä kun tuota Lantun silmää katsoo :/ voi parka, ei voi muuta sanoa. Mä kyllä niin kovasti oikeasti toivon, että silmä paranis pian! Ei varmasti oo helppoa noin pienellä, vois kuvitella että itselläkin menis hermo jos tuommonen kiusais koko ajan silmää :(
Ihanaa että Kerttu on kiinnostunut vauvan hoitamisesta :) Meillä tuskin hoitamisesta kiinnostutaan vielä pitkään aikaan, mikäli esikoistani yhtään tunnen niin varmasti tökkii vain pikkusisarustaan silmiin koko ajan :/ No, ei toki varmaksi voi tietää, mutta epäilisin näin :D kaikella rakkaudella, mutta kuitenkin :D
Teidän juhannussuunnitelmathan kuulostaa ihan mahtavilta! Minäkin olen pienenä käynyt Valamon luostarissa kesälomareissulla, osallistuimme silloin johonkin iltamessuun joka oli turisteille avoin, ja olihan se aika erikoinen tilaisuus :D mutta mieleen on eniten jäänyt poistuminen luostarista.. voi minua, taas :D olin siis noin 10v. ja livahdin luostarista pois ensimmäisten joukossa, tarkoituksena säikäyttää nurkan takaa tuleva äitini. Katsoin, että noniin, tuolta se äiti nyt tulee ja menin nurkan taakse. Sitten huusin täysiä PÖÖÖÖÖÖÖ, ja sain huomata että säikäyttämäni henkilö ei ollutkaan äiti, vaan joku vieras tummu!! Voi kauhea, se oli kyllä ihan hirveä hetki, koska tummu ei oikein tykännyt mun pikku ylläristä :D Äiti oli viime tipassa vaihtanut ulostuloreittiään enkä ollut huomannut. Kyllä hävetti, vieläki hävettää :D
Mutta mukavaa reissua teille sinne! :)
Öy-nöy mikä hirrrrvittävä moka pienelle 10vuotiaalle. Vaikka sinuna alkaisin jo ajatella että "Se ON jo ollutta ja mennyttä!" Tuskin se mummokaan enää asiaa sydänkurkussa muistelee "Oli se mukava reissu siihen messun päättymiseen saakka kunnes se jonkun kakara säikäytti minut...huih, vieläkin sydän jättää lyöntejä välistä ja pistää vihaksi." xD
PoistaItse kävin tuolla Valamossa ollessani 17v. Se reissu sunne tehtiin jonkun työllistymiskurssin kautta(!!!KYLLÄ!!!)
Silloin sen paikan mieletön hilkaisuus pisti ihan nuoremmankin ihmisen miettimään että "TÄH!?VOIKO JOSSAKIN OLLA PAIKKA MISSÄ AIKA TUNTUU PYSÄHTYNEELTÄ!?Paikka jossa voit KUULLA omat ajatuksesi!?-Tämä ON se paikka!"
Mitä teidän lasten väleihin tulee, niin uskon että E:kin alkaa hoitaa vauvan kasvettua isommaksi ja varmasti ottaa isosisaren roolin mielellään kaikkine virkoineen kun saa neuvoa pienempää ja olla esimerkkinä eri tilanteissa. Luota vain siihen (-kin) hyvin se menee!
Olethan valmistautunut jo siihen että sillä hetkellä kun vauvanne ON jo syntynyt ja näet ensi kertaa E:n niin hän näyttää jo TODELLA paljon isommalta kuin mihin olet tottunutkaan. Se hetki saa sinun silmäsi ehkä avautumaan ja siinä hetkessä sinun entinen pieni E onkin jättiläinen ja suuren suuri. :)
Näin kävi minulle kun Kerttu käveli ovesta sisään katsomaan isänsä kanssa Lanttuamme.
Mitä siihen Lantun silmään tulee kuvassa, niin se on siinä jo mielestäni parempaan päin. -Kiitos sen lääkesalvan.
Siltikin epäilyttää että MINNE se pieni näppy voi kadota vaikka se tyhjenisikin? Eikö se jää siihen `roikkumaan` ollen kosmeettinen rumistus ja muisto siitä ajasta kun sielä oli vielä sitä "luomirauhasen erittämää liika rasvaa"?
En tajunnut kysyä asiaa lääkärissä.. Kenties se selviää vielä. Nyt vain rasvaan ahkerasti sitä jatkaen toivomista sen katoamisesta. Onni asiassa on se ettei hän valita sitä/siitä. Eli se ei häiritse mutoin kuin ollen kosmeettinen haitta.(Siitä isompi onni ja kiitos ettei hän ole juuri nyt teini-iässä sillä olis saatanu repiä sen itse jo jollain muuten auki->ei hyvin seurauksin.)
No hyvä jos silmä on jo parempi, hienoa! Kyllä se näppykin siitä varmaan tasoittuu, miehellänikin lähti sitten ajan kuluessa pois vaikka kova möhkyrä sekin oli ensin.
PoistaKiitos kannustavista sanoista!! Ihan liikaa sitä miettii kun kuitenkin ymmärrän että näitä asioita ei voi tietää ennen kuin tilanne ihan oikeasti on päällä. Enkä minä nyt sillälailla varsinaisesti stressaa näistä, mitä nyt mietin "ääneen" ajatuksia jotka putkahtavat päähäni :)
Ja minulle on muuten moni sanonut tuosta että esikoinen tuntuu yhtäkkiä tosi isolta, kun vauva on syntynyt! Nyt se vielä tuntuu meijän vauvalta.. ;)
Oikein ihanaa juhannusta teille, ja kivaa reissua! :)