Nyt voi sanoa elävänsä leikillisesti `kuin viimeistä päivää`mikäli vain puhuessaan tarkoittaa tämän VUODEN viimeistä päivää. :)
Jos summaisin vielä jotakin menneeltä vuodelta, ja ihan kehumatta tai nostamatta itseäni mitenkään millekään jalustalle, niin olen jossain määrin ylpeäkin itsestäni.
Se, miksi olen hitusen ylpeä itsestäni, on se, että olen osallistunut auttaen vastapuolelta jotakin kenen/keiden hyväksi keräykset on olleet, niin olen saanut itse pyyteettömästi hyvän mielen.
Sama pätenee nyt tulevan joulun vahuksiin suuntaavan ilahduttamisprojektinkin myötä toteutuvan.
Vuonna 2013,
Olen kerännyt toisille jotakin mitä he kukakin ovat tarvinneet/keräävät:
mm.
*Eräälle ystävälle olen kerännyt wc-paperihylsyt ja vastaavat.
*Toiselle olen kerännyt postimerkkejä kaikista meille tulleista postimerkillä varustetuista kirjeistä/korteista.
*Kolmannen tuttavan tytön luokka kerää tuikkujen hylsyjä, minä olen toimittanut meillä polttamani tuikkuhylsyt hänelle ja tuolla odottaa nytkin vajaat 100kpl:tta.
Sekä ehkä isoin juttu kun osallistuin muiden kylämme ihmisten kanssa keräten mm. lasten vaatteita jotka eräs yhdistys toimitti jaettavaksi vähäosaisille rajan taa, Karjalaan. Sekä osa tuotoista meni myös Viron puolelle. Suomalaisetkin pääsi osallisiksi tässä keräyksessä myös saajina, sillä osa tuotoista jaettiin kotimaassakin vähäosaisille ja -varaisille lapsiperheille.
Keräsimme sinne niitä `vauvakasseja`minne tuli perus lastenvaatteita yms. tarvikkeita.
Meidän kylän ihmiset sai kasaan niitäkasseja 5 ja vajaat päälle. :)
(vajaat= kassista puuttunut jokin ennalta listattu tuote joita kuului siellä olla) Ne vajaat kuitenkin täydentyi sillä naapuripitäjään, missä se keräyksen piste oli, oli tuotu myös vajaita /puutteellisia kasseja joltakin osin, joten ne täydensivät toisiaan tullen kokonaisiksi kasseiksi. :)
Sain viime vuoden lopulla myös uuden kirjekaverin.
Olen sanoinkuvaamattoman onnellinen tästä. En tiedä tarvitseeko siihen muuta syytä, kuin julmettu palo kirjoittamiseen. -KÄSIN!
Olen (taas) jo kirjaillut hänelle varmaan 5 arkkia A4 kokoisia eikä loppua näy. Hauskinta tässä on se, että odotan häneltä kirjettä ja kirjoitan hänelle silti!!!) ;D
Yritän sellaista `ympäripyöreää`kirjailla että ei menisi ihan ristiin jutut sitten loppuin lopuksi.
Eilen sain puhelun isältäni. Hän oli odottamassa sydänleikkaukseen menoa. Jossain määrin pysäyttävä puhelu, vaikka siitä jo ennalta tiesinkin. Tänään hänet ovat leikanneet.
Jännä, miten äskettäin kun syötin meidän Lanttua tuli olo että "kohta varmaan soi minun puhelin ja isäni sisko soittaa..." Miten kävi. Pelottavaa mutta se soi ja juuri tämä samainen henkilö soitti jonka olin hetkeä aikaisemmin ajatellut soittavan.
Mietin hetken mitähän asia koskee... isääni? Onko kaikki sujunut hyvin leikkauksessa?
Vastasin tottakai puheluun, sillä uteliaisuuttani olisi jäänyt vaivaamaan mitä asia olisi koskenut jos olisin jättänyt vastaamatta.
Hän kertoi isäni leikanneen lääkärin soittaneen hänelle. *tässä vaiheessa pelkäsin jo pahinta* kunnes hän sanoi:
- Leikkaus oli mennyt suunnitellusti, mutta kolmen ohituksen sijasta olivat tehneetkin neljä.
Nythän on päivän selvää se, että hänellä menee tämä päivä teholla ollen toipuen.
Itse kun isä soitti illalla hän arveli olevansa tavoiteltavissa aikaisintaan keskiviikkona.
Saa nyt nähdä kauanko hän joutuu siellä olemaan.
Eli tässä nyt on loppu vuoteen tullut tälläinen pienehkö murheenkin aihe sillä tottakai sitä miettii mitenkähän kaikki menee ja onhan nyt kyse isäni terveydentilaan vaikuttavasta tekijästä.
Tiedän toki senkin, että päivittäin Suomessa tehdään ohitusleikkauksia vaikka kuinka, mutta aina niissä on se pieni riskinsä, että jotakin menee vikaan.
No se siitä. Voi kun minulla olisi jotakin iloisempaakin sanottavaa lopuksi.
Ehkä kuitenkin onkin kun oikein mietin! :)
Saatamme lähteä käymään tammikuussa Helsingissä, mutta se on vielä mietinnässä, sillä isännän on soitettava ko.matkanjärjestäjältä lisätietoja matkaakoskien. Luvassa saattaisi olla siis jopa yö hotellissa ja matka sujuisi linja-autolla, jolloin kenenkään ei tarvitsisi ajaa, vaan saisi olla möllöttää kun kuljettaja ajelee. Hinta ei päätä huimannut. (82€/hlö sis. hotelliyön hotelli Presidentissä) En sitten tiedä minkä tason paikka tuo hotelli Presidentti on-käsittääkseni nimestä voisi päätellä sen olevan kohtalainen.
Näillä nyt mennään.
Illalla nakkia ja käymme luultavimmin katsomassa lastenilotulituksen klo 20, sillä meidän tyttö tahtoo nähdä niitä raketteja. Itse henk.koht. epäilen näkyykö mitään kun on luvannut sääennuste lumi-, ja räntäsadetta.
Eniten pohdituttaa MISTÄ ihmiset ne rakettinsa lähettää kun ei ole lumihankea mihin laittaa pystyyn ne?! Pelottavaa jokseenkin.
Mielikuva on heti että tiellä suihkii maatamyöden raketit ja paukkuvat ihmisten jaloissa. Ei hyvä!
Toivon että kenenkään ei tarvitse kokea sitä kun raketti räjähtää silmille. Suojalasit siis ihmiset hyvät kehiin alkasessanne räjäyttelemään raketteja!!! Ehdottomasti! Näköä ei saa takaisin tai jos saa niin kova on hinta. Kova on hinta kyllä sen menetykselläkin. Siinä nousee raketin hinta käsittämättömän korkealle mikäli se vie henkilöltä näön.
no tässä kaikki tältä erää.
HYVÄÄ rauhallista UUTTA VUOTTA ja VUODEN VAIHDETTA JOKAISELLE!!!
JUHLIKAA RAUHALLISIN MIELIN!
tiistai 31. joulukuuta 2013
maanantai 30. joulukuuta 2013
"IHANA"-ARVONTA
Järjestän nyt idean keräys arvonnan liittyen joulukortteihin jotka tulevat joulun 2014 yksinäisille vanhuksille.
SÄÄNNÖT:
1 kommenttisi = 1 arpa.
(jotta kommentti hyväksytään arvontaan 1 arpana sen kommentin tulee liittyä jollakin tapaa kysymykseen vastaavana.)
Kommenttien määrää ei ole rajoitettu /osallistuja.
Arvonta suoritetaan marraskuussa 2014, mutta nostelen tätä aina ylemmäksi ajan kanssa.
JA KYSYMYS:
Millaisen kuvan mieltäisit juuri YKSINÄISIÄ vanhuksia ajatellen kortin saajaksi jotta se kortti toisi mielikuvan VANHANAJAN JOULUSTA?
Kuinka tekisit kortteja -millä tekniikalla?
Lahjoituksena voin ottaa vastaan esim.leimattuja kuvia jotka liittyvät vanhaan entisaikaan ja näin ollen sinäkin voit olla mukana tekemässä hyvää.
Tarvitsisin myös ideaa millaisia kortteja voisi valmistaa valmiista korttipohjista joihin on (stanssattu?) sydämen muotoinen reikä, mutta kun kuva on siinä ns, "nurinpäin`` ainakin ollakseen pystysuunnassa oikein päin. :D Kenties liimaan siihen väliin jotakin jotta saan 1-osaisia niistä... en tiedä. Materiaalia siis on, mutta ideoita tässä kaipailen päästäkseni toimimaan hyvän asian puolesta oikein todenteolla.
SÄÄNNÖT:
1 kommenttisi = 1 arpa.
(jotta kommentti hyväksytään arvontaan 1 arpana sen kommentin tulee liittyä jollakin tapaa kysymykseen vastaavana.)
Kommenttien määrää ei ole rajoitettu /osallistuja.
Arvonta suoritetaan marraskuussa 2014, mutta nostelen tätä aina ylemmäksi ajan kanssa.
JA KYSYMYS:
Millaisen kuvan mieltäisit juuri YKSINÄISIÄ vanhuksia ajatellen kortin saajaksi jotta se kortti toisi mielikuvan VANHANAJAN JOULUSTA?
Kuinka tekisit kortteja -millä tekniikalla?
Lahjoituksena voin ottaa vastaan esim.leimattuja kuvia jotka liittyvät vanhaan entisaikaan ja näin ollen sinäkin voit olla mukana tekemässä hyvää.
Tarvitsisin myös ideaa millaisia kortteja voisi valmistaa valmiista korttipohjista joihin on (stanssattu?) sydämen muotoinen reikä, mutta kun kuva on siinä ns, "nurinpäin`` ainakin ollakseen pystysuunnassa oikein päin. :D Kenties liimaan siihen väliin jotakin jotta saan 1-osaisia niistä... en tiedä. Materiaalia siis on, mutta ideoita tässä kaipailen päästäkseni toimimaan hyvän asian puolesta oikein todenteolla.
Poksetta ja räiskettä. Huomenna.
On taas se tavallaan ikävä aika vuodesta käsillä kun melusaastetta saadaan kystä kyllin.
Ei minulla tavallaan ole mitään sitä uutta vuotta vastaan, muuten, mutta kun...
-SE KAMALA RTULITTEIDEN AMPUMINEN tekee päivästä jotenkin jo aamusta alkaen niin levottoman ja rauhattoman.
Oikein tympii kun sitä tavallaan alitajunnassaan odottaa "koskahan kuuluu ensimmäiset rakettien äänet?!" Ja sitten kun se alkaa niin sitä riittää ja vielä ihan yli kellonajallisesti sen sallitun...*huokaus*
Lienen tullut siinä suhteessa vanhaksi, kun en kestä tai en tahtoisi moista melua sietää. Se vain on se pakollinen paha joka on lusittava tai olis mentävä jonnekin todella korpeen ja kauaksi saadakseen olla siitä asiasta tietämättömänä.
Minä sain riesakseni tänä aamuna todeta että minä olen saanut uudestaan silmätulehduksen. Edellisestä onkin n.2viikkoa. Kun ei nyt tarttuisi Lanttuun tai Kerttuun ainakaan... Tosi kiva huipentuma tälle vuotta 2013. Onneni on, että on entisestä se antibioottisalva vielä jääkaapissa joten on jo rohto valmiina eikä tartte mennä mokoman vuoksi lääkäriin.
Tänään tarkoitus käydä kaupasta ostamassa jo huomiselle valmiiksi nakkeja..nam nam! Ja sitten muutakin evästä. Ilotulitteita meille tuskin ostetaan.- Ainakaan jos minulta asiaa kysytään. Se minun kantani siihen asiaan lienee jo tullut selväksi. (mielipide ja makuasia josta ei voine lähteä väittelemään-jokaisella kun on omansa, kuten se persereikäkin. :D )
Mutta jos mietin mennyttä vuotta 2013, niin mitä hyvää minulle tapahtui silloin.. katsotaanpa:
~ Sain alkuvuoden hoitaa meidän ihanaa pienokaistamme Lanttua. Nuuhkutella vauvantuoksuja ja seurata hänen kehitystään. Kuinka tuli 1.hammas...2,hammas...jne.
~Teimme kesälomalla reissun ihanan rauhaisaan paikkaan, Valamon luostariin ja samalla reissuin kävimme Olavinlinnassakin. + myöhemmin kesällä myös muuallakin linnoissa ja harjoitimme kotimaan matkailua siltä osin koko perheemme voimin.
~Siinä kotiäitiyden lomassa alkoi muhia ajatus koulutushalustani kouluttaa itseäni ehkä lisää ja niin hain kouluun ja pääsinkin! =)
Sain aloittaa koulun ja sain koulun myötä uusia ystäviä itselleni. Osan kanssa olemme edelleenkin yhteyksissä aika ajoin vieläkin. <3
~ Kuljimme arkisin tenavatupailemassa missä taas lapset saivat itselleen leikkikavereita ja äiti vaihtaa ajatuksia toisten aikuisten kanssa. Sikisi ajatus kotiäitien pikkujouluista joulun lähestyessä. Ja pikkujouluissa kirjailin erään toisen äidin aikuiset ystävät kirjaan ja hän pyysi minua myöhemmin kanssaan kirjeenvaihtoon. Hooray! Sopi minulle!
Minä kun rakastan kirjoittamista!
~Tuli marraskuu ja pienin täytti 1vuoden. Samaisen päivän iltana mieheni kosi minua sormuksen kera. Ei olisi voinut se päivä päättyä paremmin enää <3 <3 <3
Nyt onkin jo uudet tuulet puhaltelemassa minun päässäni. Olen höyrähtänyt ties mihin uuteen projektiin mukaan. Eihän laakereilleen parane jäädä makoilemaan.. ;)
Ensi joulua ajatellen olen mukana projektissa jonka tarkoitus on ilahduttaa nimenomaan YKSINÄISIÄ vanhuksia.
Sain jo siihen mukaan erään toisen naisen täältä kylältämme. Ja mukaan mahtuu lisää ja lisää, niin paljon kuin halukkaita on.
Projektin tarkoitus on ihan vapaaheotistyönä tuoda joulumieltä vanhuksille joilla ei ole ketään tai muita jotka heitä muistaisi.
Olen itse lupautunut tekemään joulukortteja heille laittaaksemme edes kortit. Eräs toinen nainen lupautui neulomaan koulumatkoillaan vanhuksille unisukkia paleltaviin jalkoihin.
Ei voisi olla enää ihanampaa ajatusta minusta kuin pyyteettömästi tehdä hyvää ihan vaikka tuntemattomille ihmisille. Siitä se joulumieli syntyy.
Tämän projektin myötä olen alkanut jo miettiä millaisia ne joulukortit voisi olla ajatellen saajana yksinäistä vanhusta.
En tahdo korostaa niissä mitenkään sitä että "olet yksinäinen , sinulla ei ole enää ketään muuta" jne.
Siksipä voisinkin laittaa arvonnan pystyyn (palkinto ei vielä selvillä minullekaan) mutta keksikääpä mikä asia kuvaisi vanhanajan jouluja itse tehtdyissä korteissa?
Ei ole mitään sääntöjä. Saat osallistua niin monella ehdotuksella kuin tahdot. Jokainen ehdotus on sinulle 1 arpa arvontaan. (ainoa edellytys että se ehdotuksesi on asiaan liittyvä tavalla tai toisella.- että se siitä "ei ole sääntöjä". :D ).
(ÄLÄ KOMMENTOI TÄHÄN POSTAUKSEEN ARVONTAAN OSALLISTUMISESTASI, TEEN UUDEN POSTAUKSEN SITÄ VARTEN JOTA NOSTELEN SITTEN YLÖSPÄIN. Kiitos)
Mukavaa loppu vuotta!!!!
Ei minulla tavallaan ole mitään sitä uutta vuotta vastaan, muuten, mutta kun...
-SE KAMALA RTULITTEIDEN AMPUMINEN tekee päivästä jotenkin jo aamusta alkaen niin levottoman ja rauhattoman.
Oikein tympii kun sitä tavallaan alitajunnassaan odottaa "koskahan kuuluu ensimmäiset rakettien äänet?!" Ja sitten kun se alkaa niin sitä riittää ja vielä ihan yli kellonajallisesti sen sallitun...*huokaus*
Lienen tullut siinä suhteessa vanhaksi, kun en kestä tai en tahtoisi moista melua sietää. Se vain on se pakollinen paha joka on lusittava tai olis mentävä jonnekin todella korpeen ja kauaksi saadakseen olla siitä asiasta tietämättömänä.
Minä sain riesakseni tänä aamuna todeta että minä olen saanut uudestaan silmätulehduksen. Edellisestä onkin n.2viikkoa. Kun ei nyt tarttuisi Lanttuun tai Kerttuun ainakaan... Tosi kiva huipentuma tälle vuotta 2013. Onneni on, että on entisestä se antibioottisalva vielä jääkaapissa joten on jo rohto valmiina eikä tartte mennä mokoman vuoksi lääkäriin.
Tänään tarkoitus käydä kaupasta ostamassa jo huomiselle valmiiksi nakkeja..nam nam! Ja sitten muutakin evästä. Ilotulitteita meille tuskin ostetaan.- Ainakaan jos minulta asiaa kysytään. Se minun kantani siihen asiaan lienee jo tullut selväksi. (mielipide ja makuasia josta ei voine lähteä väittelemään-jokaisella kun on omansa, kuten se persereikäkin. :D )
Mutta jos mietin mennyttä vuotta 2013, niin mitä hyvää minulle tapahtui silloin.. katsotaanpa:
~ Sain alkuvuoden hoitaa meidän ihanaa pienokaistamme Lanttua. Nuuhkutella vauvantuoksuja ja seurata hänen kehitystään. Kuinka tuli 1.hammas...2,hammas...jne.
~Teimme kesälomalla reissun ihanan rauhaisaan paikkaan, Valamon luostariin ja samalla reissuin kävimme Olavinlinnassakin. + myöhemmin kesällä myös muuallakin linnoissa ja harjoitimme kotimaan matkailua siltä osin koko perheemme voimin.
~Siinä kotiäitiyden lomassa alkoi muhia ajatus koulutushalustani kouluttaa itseäni ehkä lisää ja niin hain kouluun ja pääsinkin! =)
Sain aloittaa koulun ja sain koulun myötä uusia ystäviä itselleni. Osan kanssa olemme edelleenkin yhteyksissä aika ajoin vieläkin. <3
~ Kuljimme arkisin tenavatupailemassa missä taas lapset saivat itselleen leikkikavereita ja äiti vaihtaa ajatuksia toisten aikuisten kanssa. Sikisi ajatus kotiäitien pikkujouluista joulun lähestyessä. Ja pikkujouluissa kirjailin erään toisen äidin aikuiset ystävät kirjaan ja hän pyysi minua myöhemmin kanssaan kirjeenvaihtoon. Hooray! Sopi minulle!
Minä kun rakastan kirjoittamista!
~Tuli marraskuu ja pienin täytti 1vuoden. Samaisen päivän iltana mieheni kosi minua sormuksen kera. Ei olisi voinut se päivä päättyä paremmin enää <3 <3 <3
Nyt onkin jo uudet tuulet puhaltelemassa minun päässäni. Olen höyrähtänyt ties mihin uuteen projektiin mukaan. Eihän laakereilleen parane jäädä makoilemaan.. ;)
Ensi joulua ajatellen olen mukana projektissa jonka tarkoitus on ilahduttaa nimenomaan YKSINÄISIÄ vanhuksia.
Sain jo siihen mukaan erään toisen naisen täältä kylältämme. Ja mukaan mahtuu lisää ja lisää, niin paljon kuin halukkaita on.
Projektin tarkoitus on ihan vapaaheotistyönä tuoda joulumieltä vanhuksille joilla ei ole ketään tai muita jotka heitä muistaisi.
Olen itse lupautunut tekemään joulukortteja heille laittaaksemme edes kortit. Eräs toinen nainen lupautui neulomaan koulumatkoillaan vanhuksille unisukkia paleltaviin jalkoihin.
Ei voisi olla enää ihanampaa ajatusta minusta kuin pyyteettömästi tehdä hyvää ihan vaikka tuntemattomille ihmisille. Siitä se joulumieli syntyy.
Tämän projektin myötä olen alkanut jo miettiä millaisia ne joulukortit voisi olla ajatellen saajana yksinäistä vanhusta.
En tahdo korostaa niissä mitenkään sitä että "olet yksinäinen , sinulla ei ole enää ketään muuta" jne.
Siksipä voisinkin laittaa arvonnan pystyyn (palkinto ei vielä selvillä minullekaan) mutta keksikääpä mikä asia kuvaisi vanhanajan jouluja itse tehtdyissä korteissa?
Ei ole mitään sääntöjä. Saat osallistua niin monella ehdotuksella kuin tahdot. Jokainen ehdotus on sinulle 1 arpa arvontaan. (ainoa edellytys että se ehdotuksesi on asiaan liittyvä tavalla tai toisella.- että se siitä "ei ole sääntöjä". :D ).
(ÄLÄ KOMMENTOI TÄHÄN POSTAUKSEEN ARVONTAAN OSALLISTUMISESTASI, TEEN UUDEN POSTAUKSEN SITÄ VARTEN JOTA NOSTELEN SITTEN YLÖSPÄIN. Kiitos)
Mukavaa loppu vuotta!!!!
Aattoa pukkaa aaton perään...
Tällä erää elellään aatoista uudenvuoden aaton aattoa.
Joulu oli ja meni lahjoineen.
Kävimme jouluaattona aamusta ensin sankarihaudoilla katsomassa kynttilänlaskua sankarivainajien haudoille. (isäntä oli myös askemassa niitä, kantoi oman kortensa kekoon reserviläisten osuudestaan siis). Siitä menimme sitten anopin ja appiukon luo käytyämme kotona, syömään jouluaterialle.
Mnom mnom mnom, kuinka olikin mukava mennä pitkästä aikaa valmiiseen pöytään.
Vierähti tovi ja lähdimme kotia kohti. Matka ei ole pitkä, ja vielä oli epäselvää käykö meillä joulupukki vai ovatko lahjat ilmestyneet kuusen alle...
Isäntä ratkaisi ongelman lähtien edeltä laittamaan lahjat kuusemme alle, kun minä tulisin lastemme kanssa perästä.
Pitkitin sitä vielä sillä että sanoin Kertulle että "Laitetaan meidänkin pihalle kynttilät että joulupukki näkee että me ollaan kotona..."
Niinpä sitten laitettiin takapihalle lyhtyyn yksi ja etupihalle toinen. Nyt näkisi joulupukki että meille saa tulla-että olemme kotona.
Mutta mitenkäs se kävikään kun sisälle päästiin...
- JOULUPUKKI OLI KÄYNYT SILLÄ VÄLIN!!!!!
Meni tosin hetki ennen kuin Kerttu tajusi kuusen alla olevaa lahjaläjää. (minua se huvitti seurata kauanko menee ennen kuin hoksaa mitä siellä oli...)
Sitten alkoi armoton lahjojen jakaminen. Jokaiselle tehtiin omat kasat.
Lanttu ei ymmärtänyt oikein siitä pakettien aukomisesta, ei vaikka ikää on jo kuitenkin hurjat 1v ja 24päivää päälle. Oli siis onni, että Kerttu oli apuna ja äiti aukomassa. Enemmän näytti Lanttua kiinnostavan nujuaminen pojan lahjakasan päällä, mistä kielsimme ja lopulta veimme hänen paketit hänen sänkyynsä, minne Lanttu ei pääsisi.
Aatto menikin sitten pelatessa Yatsya. Huisia! Sekä tietenkin syödessä pähkinöitä ja muita suklaisia herkkuja mitä oli saatu ja ostettu.
Oli oikein mukava ja rauhaisa jouluaatto ja ylipäätäänkin koko joulu. :)
Joulu oli ja meni lahjoineen.
Kävimme jouluaattona aamusta ensin sankarihaudoilla katsomassa kynttilänlaskua sankarivainajien haudoille. (isäntä oli myös askemassa niitä, kantoi oman kortensa kekoon reserviläisten osuudestaan siis). Siitä menimme sitten anopin ja appiukon luo käytyämme kotona, syömään jouluaterialle.
Mnom mnom mnom, kuinka olikin mukava mennä pitkästä aikaa valmiiseen pöytään.
Vierähti tovi ja lähdimme kotia kohti. Matka ei ole pitkä, ja vielä oli epäselvää käykö meillä joulupukki vai ovatko lahjat ilmestyneet kuusen alle...
Isäntä ratkaisi ongelman lähtien edeltä laittamaan lahjat kuusemme alle, kun minä tulisin lastemme kanssa perästä.
Pitkitin sitä vielä sillä että sanoin Kertulle että "Laitetaan meidänkin pihalle kynttilät että joulupukki näkee että me ollaan kotona..."
Niinpä sitten laitettiin takapihalle lyhtyyn yksi ja etupihalle toinen. Nyt näkisi joulupukki että meille saa tulla-että olemme kotona.
Mutta mitenkäs se kävikään kun sisälle päästiin...
- JOULUPUKKI OLI KÄYNYT SILLÄ VÄLIN!!!!!
Meni tosin hetki ennen kuin Kerttu tajusi kuusen alla olevaa lahjaläjää. (minua se huvitti seurata kauanko menee ennen kuin hoksaa mitä siellä oli...)
Sitten alkoi armoton lahjojen jakaminen. Jokaiselle tehtiin omat kasat.
Lanttu ei ymmärtänyt oikein siitä pakettien aukomisesta, ei vaikka ikää on jo kuitenkin hurjat 1v ja 24päivää päälle. Oli siis onni, että Kerttu oli apuna ja äiti aukomassa. Enemmän näytti Lanttua kiinnostavan nujuaminen pojan lahjakasan päällä, mistä kielsimme ja lopulta veimme hänen paketit hänen sänkyynsä, minne Lanttu ei pääsisi.
Aatto menikin sitten pelatessa Yatsya. Huisia! Sekä tietenkin syödessä pähkinöitä ja muita suklaisia herkkuja mitä oli saatu ja ostettu.
Oli oikein mukava ja rauhaisa jouluaatto ja ylipäätäänkin koko joulu. :)
sunnuntai 22. joulukuuta 2013
Esteitä ja hidasteita tielle...
No joo. Ei sitten taas mennyt ihan kuin missään Strömssössä!!! Ei todenkaan- ihan jotakin muuta. :(
Torstaina Lanttu oli löytänyt maitopullonsa ja latki siitä sitä jo varsin vahvasti piiminyttä maito-korvikeseosta ties minkä aikaa ennen kuin me huomasimme asian.
Noh sen seurauksesta hän meni ihan kuralle ja oksensi kerran kun olin erään kerran pesemässä hänen takapuoltaan wc:ssä. Oksentelu rauhoittui ja tuumin ääneen isännällekin, että "ei taitane tarvita siirtää huomista hammashoitajalle olevaa hänen käyntiään".
Näillä mentiin.
Koitti perjantai aamu.
Kerttu oli ihan täpinöissä jo laskenut aamuja siihen päivään, sillä meidän oli tarkoitus lähteä kotipaikkakunnallani käymään toisen mummon luona.
Olin sopinut sinne meille jo lauantaiksi ns."vauva-treffitkin" isomummon luo.
Kun Kerttu heräsi perjantai aamuna hän ensimmäisenä tuumasi:
- ENNÄÄ EI TARTTE NUKKUA YHTÄÄN YÖTÄ!
- No ei tartte niin. Lähdetään kunhan on ensin käyty Lantun hammashoitajalla ja sitten kotiin pakkaamaan loput//tarkastamaan että kaikki tarpeellinen on mukana ja sitten kun isä ja veljesi tulee niin lähtisimme.
*tyttö hymyili onnellisena sen kuullessaan ties monennenko kerran*
Sää oli mitä ikävin. Satoi lunta taivaan täydeltä.
Minä uurastin työntää auraamatonta tietä tuplarattaita ja kirosin mielessäni sitä kun niitä ei oltu voitu aurata vielä meidän tullessakaan hammashoitajalta. Kello oli tuolloin kuitenkin JO 10:30. Missään ei edes kuulunut aurauksen ääniä (kylämme ei totta tosiaankaan ole kovin iso!)
Koska lunta oli niin paljon, sanoin hammashoitolasta tultuamme Kertulle että menisimme kotiin tekemään lumityöt (ihan vain että pääsisimme lähtemään sitten nopeammin matkaan kun puuttuvat kaksi jäsentä tulisi remmiin mukaan).
Menimme kotiin ja matkalla Lanttu nukahti. Hän nukkui rattaissa ja minä puskin pihaltamme lumet pois kolaten.
Sen verran siinä puuhassa hiki tuli että mieli olisi tehnyt mennä suihkuun,mutta jostakin syystä en mennyt.
Istuin siinä sitten tietokoneella huilimassa saatuani ulkoa lumityöt päätökseen ja tuli aika väsyttävä olotila. Tuntui että voisin nukahtaa siihen paikkaan. Kävin aina kuulostelemassa aika ajoin vieläkö Lanttu nukkui... mieleni teki mennä petiin. Sitten alkoi etoa. Tai noh, mietin oksettaako minua/johtaako tämä tunne vielä siihen että oksennan->pahenee?
En tiennyt pian enää miten päin olisin ollut ja niinpä suuntasin vessaan huokailemaan pöntön äärelle. Eikä siinä tarvinnut kauaa aikaa tyytyä vain huokailemaan kun kaikki kertaalleen pureksittu tuli ylös pönttöön. Väsymys kasvoi entisestään, mutta olo helpottui toisaalta joltakin osin.
Vielä oli n.2h aikaa ennen kuin isäntä tulisi kotiin pojan kanssa.
Aloin puntaroida vaihtoehtoja"Lähdemmekö vai ei!?"
En missään nimessä tahtoisi tartuttaa ketään muita tähän joten se oli sillä päätetty->EI LÄHDETÄ.
Laitoin isännälle viestin mitä oli käynyt ja hyvä ratkaisu olikin. Mikä on inhottavampaa kuin olla kylässä ja kipeänä!!!
Senkään puolesta päätös ei ole kaduttanut, sillä poika aloitti eilen (lauantai aamuna) saman jatkaen tähän pyhä aamuun. Nyt sanoi olevansa jo OK. Taitaa alkaa pysyä jollain tapaa eväät alhaalla. Vannomatta kuitenkaan paras!
Vielä on 2/5 sairastumatta meidän mökissä tähän. Sikäli mikäli he nyt siihen sairastuu sitten.. Eihän se aina mene niin että kaikki sen käy läpi. TOIVON TODELLA ETTÄ EI SAIRASTUISI ENÄÄ YKSIKÄÄN LISÄÄ!
Aamulla nousin kun pienin (Lanttu) heräsi vikisemään, ja laitoin pesukoneen päälle. Sinne oli ilmestynyt lakana ja kävin itse suihkussa pistäen omat kamppeeni sinne myös. Sain vielä kuin sainkin molemmat tytöt nukkumaan annettuani heille aamupalaa.(IHME-> RASTI SEINÄÄN-> ei tapahdu usein, mutta tuli nyt niin hyvään saumaan, sillä minua nukutti itseäni niin vietävästi!)
Nukuin varmaan lähemmäksi klo 10 aamulla ja sitten puin päälle ja aloin suunnitella pientä kevyttä happihyppyä itselleni. Kävisin kaupassa pienimmän kanssa.
Näin teinkin.
Pienin topotti varsin nuuleana ja puolihorkassa koko reissun. Niin ja nyt nukkuu taas kerran.-> ei ole ihan oma virkeän pirteä oma itsensä vielä hänkään vaikka ei olekaan enää oireillut muutoin kuin että vatsa on pehmeänä hällä.
Oli siinäkin onnea että olin ottanut matot lattioiltamme keskiviikkona jolloin ne roikkui yön yli ulkona kun ei satanut. Nyt olisi muutoin 2/3 matoista 110% todennäköisyydellä likaisina siitä kertaalleen syödystä eväästä. Näkyy olevan toisille rajumpi kuin taas toisilla. Vai onko vain sitä kyse ettei ole osunut sinne ihan täysin minne piti...
Minua on janottanut paljon normaalia enemmän. Olenkin juonut varmaan lähemmäksi 1litran putkeen nestettä.
Ensin join kupin (kuppi n.2½dl) lämmintä glögiä, tein vielä lisäkupin samaa, sitten kupillinen teetä väliin ja vielä yksi kupillinen lämmintä glögiä. Eikös se tee jo 10dl nestettä! + hanasta hörpityt vesilasilliset päälle. Wouw, no ei pääse ainakaan kuivumaan kun muistaa juoda.
Mielitekojakin tämä sairaus tuo tullessaan.
Niitä on olleet mm. luumurahka, appelsiinitäysmehu (jota olen kiskonut), hedelmät(olen myös näitä napsinut) yms raikkaat ja tuoreet tuotteet. Merkillistä.
Vaikeaksi tästä tekee vielä se, kun on talous aika tiukoilla niin kaikkia halujaan ei voi eikä pysty toteuttamaan. Ei mikäli meinaa elää vielä vuoden vaihteenkin yli.
Meillä lähti sakki kuusta hakemaan. saa nähdä nyt laitetaanko se sisälle vai ulos tuonne etupihalle.
Itse odotan eniten pakkasia jotta jäätyis nuo mun jäätymään laittamani jääpalikat maitotörppöihin jotta saisin tehdä sen jonkun tuikkujutskun kasaten niistä. Ärh!
Onkohan nyt tulossa se `musta joulu`kun lumet sulaa ja vettä lottuuttaa tehden kaikki tiet niin loskaisiksi. Ärh! Ei kiva. Ei yhtään.
Nyt käyn pitkäkseni. Tässähän tätä vaikerrusta ja valitusvirttä olikin taas jo.
MUKAVAA JOULUA KAIKILLE!
Torstaina Lanttu oli löytänyt maitopullonsa ja latki siitä sitä jo varsin vahvasti piiminyttä maito-korvikeseosta ties minkä aikaa ennen kuin me huomasimme asian.
Noh sen seurauksesta hän meni ihan kuralle ja oksensi kerran kun olin erään kerran pesemässä hänen takapuoltaan wc:ssä. Oksentelu rauhoittui ja tuumin ääneen isännällekin, että "ei taitane tarvita siirtää huomista hammashoitajalle olevaa hänen käyntiään".
Näillä mentiin.
Koitti perjantai aamu.
Kerttu oli ihan täpinöissä jo laskenut aamuja siihen päivään, sillä meidän oli tarkoitus lähteä kotipaikkakunnallani käymään toisen mummon luona.
Olin sopinut sinne meille jo lauantaiksi ns."vauva-treffitkin" isomummon luo.
Kun Kerttu heräsi perjantai aamuna hän ensimmäisenä tuumasi:
- ENNÄÄ EI TARTTE NUKKUA YHTÄÄN YÖTÄ!
- No ei tartte niin. Lähdetään kunhan on ensin käyty Lantun hammashoitajalla ja sitten kotiin pakkaamaan loput//tarkastamaan että kaikki tarpeellinen on mukana ja sitten kun isä ja veljesi tulee niin lähtisimme.
*tyttö hymyili onnellisena sen kuullessaan ties monennenko kerran*
Sää oli mitä ikävin. Satoi lunta taivaan täydeltä.
Minä uurastin työntää auraamatonta tietä tuplarattaita ja kirosin mielessäni sitä kun niitä ei oltu voitu aurata vielä meidän tullessakaan hammashoitajalta. Kello oli tuolloin kuitenkin JO 10:30. Missään ei edes kuulunut aurauksen ääniä (kylämme ei totta tosiaankaan ole kovin iso!)
Koska lunta oli niin paljon, sanoin hammashoitolasta tultuamme Kertulle että menisimme kotiin tekemään lumityöt (ihan vain että pääsisimme lähtemään sitten nopeammin matkaan kun puuttuvat kaksi jäsentä tulisi remmiin mukaan).
Menimme kotiin ja matkalla Lanttu nukahti. Hän nukkui rattaissa ja minä puskin pihaltamme lumet pois kolaten.
Sen verran siinä puuhassa hiki tuli että mieli olisi tehnyt mennä suihkuun,mutta jostakin syystä en mennyt.
Istuin siinä sitten tietokoneella huilimassa saatuani ulkoa lumityöt päätökseen ja tuli aika väsyttävä olotila. Tuntui että voisin nukahtaa siihen paikkaan. Kävin aina kuulostelemassa aika ajoin vieläkö Lanttu nukkui... mieleni teki mennä petiin. Sitten alkoi etoa. Tai noh, mietin oksettaako minua/johtaako tämä tunne vielä siihen että oksennan->pahenee?
En tiennyt pian enää miten päin olisin ollut ja niinpä suuntasin vessaan huokailemaan pöntön äärelle. Eikä siinä tarvinnut kauaa aikaa tyytyä vain huokailemaan kun kaikki kertaalleen pureksittu tuli ylös pönttöön. Väsymys kasvoi entisestään, mutta olo helpottui toisaalta joltakin osin.
Vielä oli n.2h aikaa ennen kuin isäntä tulisi kotiin pojan kanssa.
Aloin puntaroida vaihtoehtoja"Lähdemmekö vai ei!?"
En missään nimessä tahtoisi tartuttaa ketään muita tähän joten se oli sillä päätetty->EI LÄHDETÄ.
Laitoin isännälle viestin mitä oli käynyt ja hyvä ratkaisu olikin. Mikä on inhottavampaa kuin olla kylässä ja kipeänä!!!
Senkään puolesta päätös ei ole kaduttanut, sillä poika aloitti eilen (lauantai aamuna) saman jatkaen tähän pyhä aamuun. Nyt sanoi olevansa jo OK. Taitaa alkaa pysyä jollain tapaa eväät alhaalla. Vannomatta kuitenkaan paras!
Vielä on 2/5 sairastumatta meidän mökissä tähän. Sikäli mikäli he nyt siihen sairastuu sitten.. Eihän se aina mene niin että kaikki sen käy läpi. TOIVON TODELLA ETTÄ EI SAIRASTUISI ENÄÄ YKSIKÄÄN LISÄÄ!
Aamulla nousin kun pienin (Lanttu) heräsi vikisemään, ja laitoin pesukoneen päälle. Sinne oli ilmestynyt lakana ja kävin itse suihkussa pistäen omat kamppeeni sinne myös. Sain vielä kuin sainkin molemmat tytöt nukkumaan annettuani heille aamupalaa.(IHME-> RASTI SEINÄÄN-> ei tapahdu usein, mutta tuli nyt niin hyvään saumaan, sillä minua nukutti itseäni niin vietävästi!)
Nukuin varmaan lähemmäksi klo 10 aamulla ja sitten puin päälle ja aloin suunnitella pientä kevyttä happihyppyä itselleni. Kävisin kaupassa pienimmän kanssa.
Näin teinkin.
Pienin topotti varsin nuuleana ja puolihorkassa koko reissun. Niin ja nyt nukkuu taas kerran.-> ei ole ihan oma virkeän pirteä oma itsensä vielä hänkään vaikka ei olekaan enää oireillut muutoin kuin että vatsa on pehmeänä hällä.
Oli siinäkin onnea että olin ottanut matot lattioiltamme keskiviikkona jolloin ne roikkui yön yli ulkona kun ei satanut. Nyt olisi muutoin 2/3 matoista 110% todennäköisyydellä likaisina siitä kertaalleen syödystä eväästä. Näkyy olevan toisille rajumpi kuin taas toisilla. Vai onko vain sitä kyse ettei ole osunut sinne ihan täysin minne piti...
Minua on janottanut paljon normaalia enemmän. Olenkin juonut varmaan lähemmäksi 1litran putkeen nestettä.
Ensin join kupin (kuppi n.2½dl) lämmintä glögiä, tein vielä lisäkupin samaa, sitten kupillinen teetä väliin ja vielä yksi kupillinen lämmintä glögiä. Eikös se tee jo 10dl nestettä! + hanasta hörpityt vesilasilliset päälle. Wouw, no ei pääse ainakaan kuivumaan kun muistaa juoda.
Mielitekojakin tämä sairaus tuo tullessaan.
Niitä on olleet mm. luumurahka, appelsiinitäysmehu (jota olen kiskonut), hedelmät(olen myös näitä napsinut) yms raikkaat ja tuoreet tuotteet. Merkillistä.
Vaikeaksi tästä tekee vielä se, kun on talous aika tiukoilla niin kaikkia halujaan ei voi eikä pysty toteuttamaan. Ei mikäli meinaa elää vielä vuoden vaihteenkin yli.
Meillä lähti sakki kuusta hakemaan. saa nähdä nyt laitetaanko se sisälle vai ulos tuonne etupihalle.
Itse odotan eniten pakkasia jotta jäätyis nuo mun jäätymään laittamani jääpalikat maitotörppöihin jotta saisin tehdä sen jonkun tuikkujutskun kasaten niistä. Ärh!
Onkohan nyt tulossa se `musta joulu`kun lumet sulaa ja vettä lottuuttaa tehden kaikki tiet niin loskaisiksi. Ärh! Ei kiva. Ei yhtään.
Nyt käyn pitkäkseni. Tässähän tätä vaikerrusta ja valitusvirttä olikin taas jo.
MUKAVAA JOULUA KAIKILLE!
maanantai 16. joulukuuta 2013
Olipas riennot...
Nimittäin perjantai 13.päivä oli meillä sellaiset `mammojen`/kotiäitien pikkujoulut.
Täytyy sanoa että oli hauskaa, ja onni että joku on keksinyt jatkoilla missä itse en enää ollut mukana (baarissa) että tälle täytyy seurata jatkoa kesemmälläkin terassikauden alettua. Näin ollen me mammat/kotiäidit saamme irtiottoja arkeemme ja jaksamme jatkaa kotona lastemme kanssa paljon paremmin.
Tästä kuuluisi iso kiitos hänelle ken sen ikinä onkaan siellä jatkoilla ääneen sanonut.
Sen seurauksena alkoi minun päässäni jo raksuttaa..."missä ne voisi pitää/mikä paikka olisi edullinen vuokrata-MIKÄLI vaatii paikkaa.. hyvällä säällä kun voi olla ihan `pihallakin`.
Eräällä henkilöllä oli siellä aikuisten ystäväkirjoja ja minä sitten kirjailemaan niihin. Tai no ensin kirjailin siihen, missä piti kertoa itsestään ja kysymykset koski vastaajaa...
Siinä hetken iltaa istuttuani sitten alkoi tuntua (ei kai liene sen juomani OMAN glögin vaikutusta) että uskalsin yrittää kirjoittaa siihen toiseenkin ystäväkirjaan, missä testattiin tietoa siitä, minkä verran vastaaja tietää kirjan omistajasta. :D
Sinne kirjailin jononkin kohtaan sitten että "Olisi kiva tuntea sinut paremmin..:"(syystä kun en osannut oikein vastata kaikkiin/moneenkaan lopulta..)
Sain sitten pyhänä tekstarin `oudosta` numerosta jossa tämä henkilö kirjoitti minulle ja ehdotti alkaisinko hänen kanssaan etanapostia vaihtamaan?
- EHDOTTOMASTI!
Näin päätimme, että hän kirjailisi minulle ensin ja katsokaamme miten se lähtee menemään.
Minä innostuin tapani mukaan jo niin että minä olen jo kirjaillut hänelle 3x A4 arkkia molemmin puolin!!!!! Ja en edes tiedä mitä hän mahd.kysyy minulta tai muuta, elikkä kun vastaan hälle , sen kirjeen pituus saattaa tuplaantua. Huh huh...hirvittää hieman jo hänen puolestaan.
Kysyin kyllä häneltä että "Oletko nyt aivan varma mihin olet alkamassa/mihin pyydät, sillä olen aika kova kirjoittamaan, etenkin kun sille päälle satun..."
Oli kuulemma varma. ;)
Ilmeisesti on sitten jonkinsortin konkari elikkä kirjaillut kai ennenkin kirjeitä joten aivan mahtavaa! Ne pikkujoulut saattoi siis poikia minulle yhden kirjekaverin lisää.
Varsinaisia "etanaposti" ystäviä minulle on tullut jolloinkin entisistä luokkakavereista, jotka tykkäävät pitää yllä sitäkin taitoa. Ei aina tartte kököttää ja nakottaa istua tietsikan edessä kun voi kirjailla käsinkin. Minä arvostan tämän henkilön rohkeutta kysyä minulta asiaa.
Tänä aamuna teimme 1kg paketin torttutaikina levyistä joulutorttuja. Tein muutaman kukan, enkelin ja sitten niitä perus `natsi-hitleri`hyrriä (tuulimyllyjä tai tähtiä, miksi kukakin niitä sanoo)
Ne tähdet (natsi-hitler tortut) viemme huomenna kerhoon, mikäli sinne menemme. Siellä olisi nyt pikkujoulut ja nyyttäri meiningillä mennään.
Pikkujouluistamme jäi huima määrä evästä ja sovimmekin että viemme sinne kerhoon kaiken mikä säilyy.(piparit karkit yms.) joten jotakin siellä siis jo sitten on. Hyvä niin.
Kerttu odottaa kovasti, mutta syy lienee vain se, että tietää siellä olevan karkkia tarjolla. (minulta lipesi...heh saa nähdä maistaako sille aamulla edes aamupalakaan, jos säästelee vatsaansa sinne.)
Mutta perjantaina on sitten Lantun suuhygienisti käynti. Ensimmäinen for ever hänelle.
Huomasinkin äsken että hälle oli tullut poskihammasta hieman esiin, kun kaivoin suustä hältä jotakin paperia mitä oli jostakin suuhunsa onnistunut nappaamaan. Saanpahan kertoa tästä iloisesta `löydöksestäni`siellä sitten. :)
Niin ja viikonloppuna lapsemme (kuten myös mekin) pääsemme näkemään mummoa (vai sanoisimmeko monikossa, "Mummoja" ) sillä menemme käymään paikassa missä serkkujen kesken sovimme `tonttuhippalot`ja tonttujen virassa on tietenkin nämä meidän ihanat pikkuiset viikarimme. :)
Siellä on taas hetken jos toisenkin iso-mummon mökissä vilinää ja vilskettä.
Odotan minäkin jo niin innolla, että äsken kun menin askartelu pöytäni eteen tehdäkseni jotain kun se "oma-aikani koitti" niin en osannut kuin siirrellä tavaroita eri paikoille. En osannut alkaa tekemään mitään!!! Siispä piti tulla koneelle ja laittaa asiasta viestiä näille serkuilleni, jotka ovat sinne tulossa myös. :D
-Höperöksi toinen sanoikin,mutta olishan tuo pahemminkin voinut leimata.
Nyt jos hakisi postin, mitä se sekin on tuonut tullessaan.... Sen näkee kun hakee. :)
Mukavaa viikkoa
Aattoon enää 8 yötä!!!Hui!!!
Täytyy sanoa että oli hauskaa, ja onni että joku on keksinyt jatkoilla missä itse en enää ollut mukana (baarissa) että tälle täytyy seurata jatkoa kesemmälläkin terassikauden alettua. Näin ollen me mammat/kotiäidit saamme irtiottoja arkeemme ja jaksamme jatkaa kotona lastemme kanssa paljon paremmin.
Tästä kuuluisi iso kiitos hänelle ken sen ikinä onkaan siellä jatkoilla ääneen sanonut.
Sen seurauksena alkoi minun päässäni jo raksuttaa..."missä ne voisi pitää/mikä paikka olisi edullinen vuokrata-MIKÄLI vaatii paikkaa.. hyvällä säällä kun voi olla ihan `pihallakin`.
Eräällä henkilöllä oli siellä aikuisten ystäväkirjoja ja minä sitten kirjailemaan niihin. Tai no ensin kirjailin siihen, missä piti kertoa itsestään ja kysymykset koski vastaajaa...
Siinä hetken iltaa istuttuani sitten alkoi tuntua (ei kai liene sen juomani OMAN glögin vaikutusta) että uskalsin yrittää kirjoittaa siihen toiseenkin ystäväkirjaan, missä testattiin tietoa siitä, minkä verran vastaaja tietää kirjan omistajasta. :D
Sinne kirjailin jononkin kohtaan sitten että "Olisi kiva tuntea sinut paremmin..:"(syystä kun en osannut oikein vastata kaikkiin/moneenkaan lopulta..)
Sain sitten pyhänä tekstarin `oudosta` numerosta jossa tämä henkilö kirjoitti minulle ja ehdotti alkaisinko hänen kanssaan etanapostia vaihtamaan?
- EHDOTTOMASTI!
Näin päätimme, että hän kirjailisi minulle ensin ja katsokaamme miten se lähtee menemään.
Minä innostuin tapani mukaan jo niin että minä olen jo kirjaillut hänelle 3x A4 arkkia molemmin puolin!!!!! Ja en edes tiedä mitä hän mahd.kysyy minulta tai muuta, elikkä kun vastaan hälle , sen kirjeen pituus saattaa tuplaantua. Huh huh...hirvittää hieman jo hänen puolestaan.
Kysyin kyllä häneltä että "Oletko nyt aivan varma mihin olet alkamassa/mihin pyydät, sillä olen aika kova kirjoittamaan, etenkin kun sille päälle satun..."
Oli kuulemma varma. ;)
Ilmeisesti on sitten jonkinsortin konkari elikkä kirjaillut kai ennenkin kirjeitä joten aivan mahtavaa! Ne pikkujoulut saattoi siis poikia minulle yhden kirjekaverin lisää.
Varsinaisia "etanaposti" ystäviä minulle on tullut jolloinkin entisistä luokkakavereista, jotka tykkäävät pitää yllä sitäkin taitoa. Ei aina tartte kököttää ja nakottaa istua tietsikan edessä kun voi kirjailla käsinkin. Minä arvostan tämän henkilön rohkeutta kysyä minulta asiaa.
Tänä aamuna teimme 1kg paketin torttutaikina levyistä joulutorttuja. Tein muutaman kukan, enkelin ja sitten niitä perus `natsi-hitleri`hyrriä (tuulimyllyjä tai tähtiä, miksi kukakin niitä sanoo)
Ne tähdet (natsi-hitler tortut) viemme huomenna kerhoon, mikäli sinne menemme. Siellä olisi nyt pikkujoulut ja nyyttäri meiningillä mennään.
Pikkujouluistamme jäi huima määrä evästä ja sovimmekin että viemme sinne kerhoon kaiken mikä säilyy.(piparit karkit yms.) joten jotakin siellä siis jo sitten on. Hyvä niin.
Kerttu odottaa kovasti, mutta syy lienee vain se, että tietää siellä olevan karkkia tarjolla. (minulta lipesi...heh saa nähdä maistaako sille aamulla edes aamupalakaan, jos säästelee vatsaansa sinne.)
Mutta perjantaina on sitten Lantun suuhygienisti käynti. Ensimmäinen for ever hänelle.
Huomasinkin äsken että hälle oli tullut poskihammasta hieman esiin, kun kaivoin suustä hältä jotakin paperia mitä oli jostakin suuhunsa onnistunut nappaamaan. Saanpahan kertoa tästä iloisesta `löydöksestäni`siellä sitten. :)
Niin ja viikonloppuna lapsemme (kuten myös mekin) pääsemme näkemään mummoa (vai sanoisimmeko monikossa, "Mummoja" ) sillä menemme käymään paikassa missä serkkujen kesken sovimme `tonttuhippalot`ja tonttujen virassa on tietenkin nämä meidän ihanat pikkuiset viikarimme. :)
Siellä on taas hetken jos toisenkin iso-mummon mökissä vilinää ja vilskettä.
Odotan minäkin jo niin innolla, että äsken kun menin askartelu pöytäni eteen tehdäkseni jotain kun se "oma-aikani koitti" niin en osannut kuin siirrellä tavaroita eri paikoille. En osannut alkaa tekemään mitään!!! Siispä piti tulla koneelle ja laittaa asiasta viestiä näille serkuilleni, jotka ovat sinne tulossa myös. :D
-Höperöksi toinen sanoikin,mutta olishan tuo pahemminkin voinut leimata.
Nyt jos hakisi postin, mitä se sekin on tuonut tullessaan.... Sen näkee kun hakee. :)
Mukavaa viikkoa
Aattoon enää 8 yötä!!!Hui!!!
tiistai 10. joulukuuta 2013
Vähän hukassa...
Olipas taas eilinen päivä.
Innolla heti aamusta olin lähdössä tenavatupailemaan (kerhoon, kuten Kerttu puhuu) mutta pienin Lanttu nukkui sitten aina klo 9 saakka. Hänet oli syötettävä ja molemmat puettava. Hetken häivähti ajatus jo siitä että "ehdimmeköhän sinne lainkaan..." (paikka on avoinna 9-12). Pistin hösseliksi ja siinä klo 10 aikaan me olimme kuin olimmekin siellä.
Hetken ehdimme olemaan ja Kerttu alkoi vaatia sinne kahvipöytään. "Minulla on nääkä!"
Noh, menimme, laitoin Lantun syöttötuoliin istumaan jotta pääsin pöydästä hakemaan meille mehut ja leivät sekä keksiäkin jälkkäriksi.
Päästyäni pöytään siinä soi sitten minulla puhelin. Siitä se hukkateille oloni taisi alkaa...osittain.
Isäni soitti.
(Me emme ole olleet isäni kanssa koskaan kovinkaan läheisiä, johtuen vanhempieni eroamisesta ja meidän , minun ja pikkuveljeni, jäädessä asumaan äidin kanssa.)
Hän kertoi olevansa Kuopiossa.
Ensimmäinen ajatus minulla oli että "Nonniin, se on nyt tulossa siis meille ja just kun olemme täällä kerhossa..." Taisinkin siinä tiuskaista vähän puolivaromattomasti takaisin että "JA ME OLLAAN TENAVATUVALLA."
Isäni jatkoi olevansa KYS:ssä sydänosastolla.
*MAAILMA SEISAHTUI*
Mielessä alkoi pyöriä "Mitä on tapahtunut? Ja onkohan se vakavaa?..."
En kuullut kunnolla muiden lasten siinä itkeskellessä ja huutaessa muuten vain liki minua. Joten kuulin osan sieltä osan täältä mitä isä sanoi.
Eräs `hauska`väärinkuultu siinä puhelussa oli se, kun isä sanoi että "Eilen illalla jouduin tänne..."
Minä kuulin sen että "Ilmarilla toivat minut eilen tänne..." :D
->ajattelin sen silloin olevan jotakin TODELLA vakavaa jos pelastushelikopterilla ajattavat ihan sairaalaan. Onnettomuus kenties? mitä mitä?
No sain vaan selville sen, että isäni on sydänosastolla nyt ja sitten tulikin hoitajat sinne isäni luo ja piti lopettaa puhelu.
Palasin illalla kuitenkin asiaan uudestaan soittamalla häenlle, mistä olikaan oikein kyse hänen puhelussaan.
Ja isäni kertoi että hällä oli todettu sepelvaltimotauti. Joutuisi (lukekaa tämä nyt että `pääsee`) pallolaajennusleikkaukseen 5 päivän kuluttua.
Kysyin, onko hän siellä niin kauan aikaa?
- Päästää ne käymään kotona, kun on asioita hoidettava vielä ennen sitä.
*asioita? mitkä asiat voi olla tärkeämpiä ohi oman terveyden? mutta tottapahan tietää mitä tekee tai jättää tekemättä...ajattelin.*
Nyt siis saammekin sanoa omille lapsilleni mieheni kanssa että:
. Onnea, teillä on lapset molempien vanhempienne puolelta riskinä saada sepelvaltimotauti!
Tosin lapsemme ovat tyttöjä, mikä teoriassa merkitsisi sitä -jos uskominen on, että naisilla sairaus puhkeaisi 10v miehiä myöhemmin, jos olisi tullakseen. Isäni on nyt miltei 60v joten...ehkä siinä 70 korvilla saattais olla ajankohtaista se sairaus omilla lapsilla tai itselläni, mikäli se olisi tullakseen minulle.
Jopa tässä odotan itse 3kk kuluessa kirurgin puukon alle.
Jos en ole muistanut kertoa niin varpaassani on sellainen `patti`joka haittaa kävelyä jonkin verran. Siitä ottivat röntgen kuvat ja totesivat kuvien perusteella luusta lähtevän sellaisen "tikun" kasvamaan sivulle. En tiedä mistä se olisi tullut tai mikä ihme se on. Sen leikkaavat PAIKALLISPUUDUTUKSESSA pois. Auts!
No,pääasia että saan sen pois, se nimittäin haittaa todella kävelyä ja tekee liikkumisen kävellen jokseenkin epämukavaksi.
Tänään tulin tilanneeksi lapsilleni vaatetta. Lantulle sellaisen "omppu"-bodyn, ja Kertulle "Dora-"pitkähihaisen paidan. :) Itselle tilasin sellaiset sukat joissa oli kuosina tennarit...siis aivan kuin olisi tennarit jalassa, vaikka on sukat vain. ;)
Kaikki tämä kustansi pk kanssa 40€. Hu huh ...huomenna olis kampaajalle meno, leikeltäväksi. Enkä edes tiedä millaisen mallin tahdon. Paitsi lyhyemmän!!!!Huomattavasti.
Joku sellainen, minkä voisi `sotkea sekaisin`olisi aika kiva ja jokseenkin vaivaton, mutta katsotaan nyt mihin päädyn./millaisen minulle leikkaa..
Nyt heräileekin Lanttu joten lähdenpä vaippaa vaihtamaan jotta pääsen sitten siivoamaan. Imuroimaan olkkarin jne. ;)
Matto odottaakin jo tampattuna kodinhoitohuoneessa, minne sen eilen lumisateesta pelastin. - niin tuuriani taas.
Palataan astialle.
Miellyttävää viikkoa kaikille ja tässä vielä 1 ihana jouluinenkappale:
RASKASTA JOULUA-Sylvian joululaulu.
Innolla heti aamusta olin lähdössä tenavatupailemaan (kerhoon, kuten Kerttu puhuu) mutta pienin Lanttu nukkui sitten aina klo 9 saakka. Hänet oli syötettävä ja molemmat puettava. Hetken häivähti ajatus jo siitä että "ehdimmeköhän sinne lainkaan..." (paikka on avoinna 9-12). Pistin hösseliksi ja siinä klo 10 aikaan me olimme kuin olimmekin siellä.
Hetken ehdimme olemaan ja Kerttu alkoi vaatia sinne kahvipöytään. "Minulla on nääkä!"
Noh, menimme, laitoin Lantun syöttötuoliin istumaan jotta pääsin pöydästä hakemaan meille mehut ja leivät sekä keksiäkin jälkkäriksi.
Päästyäni pöytään siinä soi sitten minulla puhelin. Siitä se hukkateille oloni taisi alkaa...osittain.
Isäni soitti.
(Me emme ole olleet isäni kanssa koskaan kovinkaan läheisiä, johtuen vanhempieni eroamisesta ja meidän , minun ja pikkuveljeni, jäädessä asumaan äidin kanssa.)
Hän kertoi olevansa Kuopiossa.
Ensimmäinen ajatus minulla oli että "Nonniin, se on nyt tulossa siis meille ja just kun olemme täällä kerhossa..." Taisinkin siinä tiuskaista vähän puolivaromattomasti takaisin että "JA ME OLLAAN TENAVATUVALLA."
Isäni jatkoi olevansa KYS:ssä sydänosastolla.
*MAAILMA SEISAHTUI*
Mielessä alkoi pyöriä "Mitä on tapahtunut? Ja onkohan se vakavaa?..."
En kuullut kunnolla muiden lasten siinä itkeskellessä ja huutaessa muuten vain liki minua. Joten kuulin osan sieltä osan täältä mitä isä sanoi.
Eräs `hauska`väärinkuultu siinä puhelussa oli se, kun isä sanoi että "Eilen illalla jouduin tänne..."
Minä kuulin sen että "Ilmarilla toivat minut eilen tänne..." :D
->ajattelin sen silloin olevan jotakin TODELLA vakavaa jos pelastushelikopterilla ajattavat ihan sairaalaan. Onnettomuus kenties? mitä mitä?
No sain vaan selville sen, että isäni on sydänosastolla nyt ja sitten tulikin hoitajat sinne isäni luo ja piti lopettaa puhelu.
Palasin illalla kuitenkin asiaan uudestaan soittamalla häenlle, mistä olikaan oikein kyse hänen puhelussaan.
Ja isäni kertoi että hällä oli todettu sepelvaltimotauti. Joutuisi (lukekaa tämä nyt että `pääsee`) pallolaajennusleikkaukseen 5 päivän kuluttua.
Kysyin, onko hän siellä niin kauan aikaa?
- Päästää ne käymään kotona, kun on asioita hoidettava vielä ennen sitä.
*asioita? mitkä asiat voi olla tärkeämpiä ohi oman terveyden? mutta tottapahan tietää mitä tekee tai jättää tekemättä...ajattelin.*
Nyt siis saammekin sanoa omille lapsilleni mieheni kanssa että:
. Onnea, teillä on lapset molempien vanhempienne puolelta riskinä saada sepelvaltimotauti!
Tosin lapsemme ovat tyttöjä, mikä teoriassa merkitsisi sitä -jos uskominen on, että naisilla sairaus puhkeaisi 10v miehiä myöhemmin, jos olisi tullakseen. Isäni on nyt miltei 60v joten...ehkä siinä 70 korvilla saattais olla ajankohtaista se sairaus omilla lapsilla tai itselläni, mikäli se olisi tullakseen minulle.
Jopa tässä odotan itse 3kk kuluessa kirurgin puukon alle.
Jos en ole muistanut kertoa niin varpaassani on sellainen `patti`joka haittaa kävelyä jonkin verran. Siitä ottivat röntgen kuvat ja totesivat kuvien perusteella luusta lähtevän sellaisen "tikun" kasvamaan sivulle. En tiedä mistä se olisi tullut tai mikä ihme se on. Sen leikkaavat PAIKALLISPUUDUTUKSESSA pois. Auts!
No,pääasia että saan sen pois, se nimittäin haittaa todella kävelyä ja tekee liikkumisen kävellen jokseenkin epämukavaksi.
Tänään tulin tilanneeksi lapsilleni vaatetta. Lantulle sellaisen "omppu"-bodyn, ja Kertulle "Dora-"pitkähihaisen paidan. :) Itselle tilasin sellaiset sukat joissa oli kuosina tennarit...siis aivan kuin olisi tennarit jalassa, vaikka on sukat vain. ;)
Kaikki tämä kustansi pk kanssa 40€. Hu huh ...huomenna olis kampaajalle meno, leikeltäväksi. Enkä edes tiedä millaisen mallin tahdon. Paitsi lyhyemmän!!!!Huomattavasti.
Joku sellainen, minkä voisi `sotkea sekaisin`olisi aika kiva ja jokseenkin vaivaton, mutta katsotaan nyt mihin päädyn./millaisen minulle leikkaa..
Nyt heräileekin Lanttu joten lähdenpä vaippaa vaihtamaan jotta pääsen sitten siivoamaan. Imuroimaan olkkarin jne. ;)
Matto odottaakin jo tampattuna kodinhoitohuoneessa, minne sen eilen lumisateesta pelastin. - niin tuuriani taas.
Palataan astialle.
Miellyttävää viikkoa kaikille ja tässä vielä 1 ihana jouluinenkappale:
RASKASTA JOULUA-Sylvian joululaulu.
sunnuntai 8. joulukuuta 2013
Voi rähmä...
Meillä ei ole silmätulehdusta, siitä tuo "voi rähmä" ei juonna.
Se tuli lähinnä vain mieleen, kun mietin miten alkaisin kertoa eilisestä päivästäni...
Elikkäs ostin eräältä kirppikseltä Mauri Kunnaksen "Robin Hood"-lastenkirjan ja koska minulla on tämä kannettava tietokone, en jotenkin koskaan tykästynyt sen kirjoitusosaan, elikkäs näppäimistöön. Siksi ostin tähän erillisen näppäimistön jota olen pitänyt sitten osittain tämän läppärin päällä. Kerran koetin että pysyiskö se tuossa suoraan läppärin näppäimistöosan päällä ja kyllä pysyi...
Eilen menin verkkopankkiin maksaakseni sen kirjan ja kun se kysyi lukuparia ensin, niin kuinkas kävi. Irtonäppäimistö heilahti ja osui painaen läppärin enter-painiketta vaikka en ollut ehtinyt painella vielä ensimmäistäkään lukuparin numeroa siihen. Ilmestyi teksti:
"AVAINLUKUPARI EI OLE OIKEA"
Eikun uudestaan koettamaan. Asettelin irtonäppiksen takaisin läppärin päälle ja samassa olikin jo uudestaan sama teksti:" AVAINLUKUPARI EI TÄSMÄÄ"
No eikun VIELÄ kolmannen kerran kokeilemaan onneani ja niinpä siinä TAAS sattui jotain kun alkaessani kirjailemaan sitä lukuparin vastinetta siinä komeili teksti:
"AVAINLUKUPARILISTA LUKITTU"
VOI RÄHMÄ!!!
Olin onnistunut huitomaan jostain TAAS sitä Enter-painiketta ennen aikojaan...
Ei auta kuin mennä käymään pankissa jotta saan auki sen taas.
Mikään ei ole keljumpaa kuin tuo siellä asiointi. Etenkin lasten kanssa, kun mikään kassa/jono ei vedä vaan kaikki menee niin mahdottoman hitaasti... Mutta ei auta. Ilmankaan en oikein pärjää. (Verkkopankkia meinaan).
Ajatus oli että samalla kävisimme ostamassa eilen unohtamaani wc-paperia.
Mielettömän hyvä tää mun muistini!!! Lähdin oikeastaan vartavasten ostaakseni sitä(-KIN!),mutta sitä en muistanut, koska olin unohtanut jo alkujaankin kirjailla sen ostoslistaani jonka laadin aika viimetingassa...kiire kostautui siis tuolla unohduksella.
Saa nähdä millainen kiukkuilija meidän pienestä tulee, kun käymme hakemassa hänelle ne 2 rokotetta joita ei voitu antaa viime keran hänen ollessaan hieman lämpöilevä nuhan vuoksi. Jospa kaikki menisi hyvin.
Jännittää eniten se, kun minä joudun nyt yksin ensikertaa olemaan häntä pitelemässä kun hän saa rokotteen. Yleensä on mies ollut ja pitänyt. Ilmeisesti on minun aika oppia/ joutua kokemaan sekin rooli.
Vaikka muistelen pitäneeni meidän Kerttua joskus hänen saadessaan yhden piikin, ja se oli jo tavallaan kamalaa kokea, koska lapsi huusi kuin syötävä. Tottahan toki tiedän että se on tarpeen antaa lapselle rokotus, sillä se estää sitten suurimmalta osin sairastumasta niihin sairauksiin, joissa jälkitaudit voisivat olla jopa kohtalokkaat, tai niiden sairastamisen myötä voisi jäädä jokin ikuinen muisto sen sairastamisesta. Ei se sekään olisi kivaa. Itsellään olisi taas silloin peiliin katsomisen paikka.
Eilen väsäsin lumiukkosoppa pusseja. Tai noh, kun kävimme Kuopiossa, ostin sieltä 3x karkkikeppiä ja siitä se ajatus sitten lähti. Koska minulla ei ole valmiita sellofaanisia pusseja, tein niitä itse. xD (Ovat kyllä näköisiä!) hehe... Teippailin niistä pussukoita ja voin sanoa että se oli hankalaa saada osumaan ne reunat aina yhteen. Se sellofaani kun on jokseenkin liukasta, ja vieläpä kirkasta niin osuta siinä sitten niitä iltahämärässä yksiin keittiössä kattovalon alla. :D
Noh, jotakin niistä sain aikaan. Ajattelin viedä sellaisen "soppapussin" pikkujouluihin lahjaksi. Teen yhteen siis keräten ne soppatarpeet 2:lle hengelle, jolloin sille tulee hintaakin (arvoa) lähemmäksi sen sovitun 5€. Vai onko tuo ihan huono ajatus? Kertokaa jotta en nolaa itseäni ihan täysin.
Tarkoitus on siis perjantaina laittaa pikujouluissa paketit kaikki samaan kasaan ja jokainen lahjan tuonut saa ottaa sieltä sitten yhden paketin. (Ei tietenkään omatuomaansa...)
Täytyy vielä askartaa loppuun ne ohjeet kuinka se tehdään sitten (se soppa meinaan). Tulostelin muutaman lumiukon kuvan ja kirjoitin ihan koneella ne ohjeet, jotta on kauniimpi, kuin käsin töherrelty teksti.
Jaahas, mutta meilläpä taitaa tuoksahtaa uunista makaronilaatikko, jota tekaisin aamusta. Kerttukin valitteli jo joku tovi sitten että "mulla on nääkä, millonka se makaloni on vaamitta?"
Täytyy siis lähteä laittamaan evästä pöytään niin ehdimme syödä ennen kuin lähdemme asioimaan keskustaan. Jep. Moikka moi ja mukavaa alkanutta viikkoa jokaiselle! :)
Se tuli lähinnä vain mieleen, kun mietin miten alkaisin kertoa eilisestä päivästäni...
Elikkäs ostin eräältä kirppikseltä Mauri Kunnaksen "Robin Hood"-lastenkirjan ja koska minulla on tämä kannettava tietokone, en jotenkin koskaan tykästynyt sen kirjoitusosaan, elikkäs näppäimistöön. Siksi ostin tähän erillisen näppäimistön jota olen pitänyt sitten osittain tämän läppärin päällä. Kerran koetin että pysyiskö se tuossa suoraan läppärin näppäimistöosan päällä ja kyllä pysyi...
Eilen menin verkkopankkiin maksaakseni sen kirjan ja kun se kysyi lukuparia ensin, niin kuinkas kävi. Irtonäppäimistö heilahti ja osui painaen läppärin enter-painiketta vaikka en ollut ehtinyt painella vielä ensimmäistäkään lukuparin numeroa siihen. Ilmestyi teksti:
"AVAINLUKUPARI EI OLE OIKEA"
Eikun uudestaan koettamaan. Asettelin irtonäppiksen takaisin läppärin päälle ja samassa olikin jo uudestaan sama teksti:" AVAINLUKUPARI EI TÄSMÄÄ"
No eikun VIELÄ kolmannen kerran kokeilemaan onneani ja niinpä siinä TAAS sattui jotain kun alkaessani kirjailemaan sitä lukuparin vastinetta siinä komeili teksti:
"AVAINLUKUPARILISTA LUKITTU"
VOI RÄHMÄ!!!
Olin onnistunut huitomaan jostain TAAS sitä Enter-painiketta ennen aikojaan...
Ei auta kuin mennä käymään pankissa jotta saan auki sen taas.
Mikään ei ole keljumpaa kuin tuo siellä asiointi. Etenkin lasten kanssa, kun mikään kassa/jono ei vedä vaan kaikki menee niin mahdottoman hitaasti... Mutta ei auta. Ilmankaan en oikein pärjää. (Verkkopankkia meinaan).
Ajatus oli että samalla kävisimme ostamassa eilen unohtamaani wc-paperia.
Mielettömän hyvä tää mun muistini!!! Lähdin oikeastaan vartavasten ostaakseni sitä(-KIN!),mutta sitä en muistanut, koska olin unohtanut jo alkujaankin kirjailla sen ostoslistaani jonka laadin aika viimetingassa...kiire kostautui siis tuolla unohduksella.
Saa nähdä millainen kiukkuilija meidän pienestä tulee, kun käymme hakemassa hänelle ne 2 rokotetta joita ei voitu antaa viime keran hänen ollessaan hieman lämpöilevä nuhan vuoksi. Jospa kaikki menisi hyvin.
Jännittää eniten se, kun minä joudun nyt yksin ensikertaa olemaan häntä pitelemässä kun hän saa rokotteen. Yleensä on mies ollut ja pitänyt. Ilmeisesti on minun aika oppia/ joutua kokemaan sekin rooli.
Vaikka muistelen pitäneeni meidän Kerttua joskus hänen saadessaan yhden piikin, ja se oli jo tavallaan kamalaa kokea, koska lapsi huusi kuin syötävä. Tottahan toki tiedän että se on tarpeen antaa lapselle rokotus, sillä se estää sitten suurimmalta osin sairastumasta niihin sairauksiin, joissa jälkitaudit voisivat olla jopa kohtalokkaat, tai niiden sairastamisen myötä voisi jäädä jokin ikuinen muisto sen sairastamisesta. Ei se sekään olisi kivaa. Itsellään olisi taas silloin peiliin katsomisen paikka.
Eilen väsäsin lumiukkosoppa pusseja. Tai noh, kun kävimme Kuopiossa, ostin sieltä 3x karkkikeppiä ja siitä se ajatus sitten lähti. Koska minulla ei ole valmiita sellofaanisia pusseja, tein niitä itse. xD (Ovat kyllä näköisiä!) hehe... Teippailin niistä pussukoita ja voin sanoa että se oli hankalaa saada osumaan ne reunat aina yhteen. Se sellofaani kun on jokseenkin liukasta, ja vieläpä kirkasta niin osuta siinä sitten niitä iltahämärässä yksiin keittiössä kattovalon alla. :D
Noh, jotakin niistä sain aikaan. Ajattelin viedä sellaisen "soppapussin" pikkujouluihin lahjaksi. Teen yhteen siis keräten ne soppatarpeet 2:lle hengelle, jolloin sille tulee hintaakin (arvoa) lähemmäksi sen sovitun 5€. Vai onko tuo ihan huono ajatus? Kertokaa jotta en nolaa itseäni ihan täysin.
Tarkoitus on siis perjantaina laittaa pikujouluissa paketit kaikki samaan kasaan ja jokainen lahjan tuonut saa ottaa sieltä sitten yhden paketin. (Ei tietenkään omatuomaansa...)
Täytyy vielä askartaa loppuun ne ohjeet kuinka se tehdään sitten (se soppa meinaan). Tulostelin muutaman lumiukon kuvan ja kirjoitin ihan koneella ne ohjeet, jotta on kauniimpi, kuin käsin töherrelty teksti.
Jaahas, mutta meilläpä taitaa tuoksahtaa uunista makaronilaatikko, jota tekaisin aamusta. Kerttukin valitteli jo joku tovi sitten että "mulla on nääkä, millonka se makaloni on vaamitta?"
Täytyy siis lähteä laittamaan evästä pöytään niin ehdimme syödä ennen kuin lähdemme asioimaan keskustaan. Jep. Moikka moi ja mukavaa alkanutta viikkoa jokaiselle! :)
perjantai 6. joulukuuta 2013
6.12.2013
Tänä aamuna saimme jo ennaltasovitusti ystävän lapsineen meille leikkimään.
Oli puhe, että tulisivat siinä klo 10 aikaan, mutta aikaistivat tunnilla. No problem, hereillä oltiin.
Olipahan hetken aikaa sutinaa mökissä kun yhteensä oli 4 lasta ja meidän Lanttu kiersi sylistä syliin. :)
Siinä sitten juotiin kahvit ja tarjosin trio-jäätelöä kahvilla "palan painikkeena".
Kohta olis sitten tarkoitus lähteä sankarihaudoille viemään hautakynttilä. Siellä laskevat seppeleen muistomerkille niin näkee lapset sen seppeleen laskunkin.
Eipä kai tässä tälle iltaa sitten ole sen kummenpia aikeita.
Huomenna menemme käymään Kuopiossa jouluostoksilla.
Eilen jätimme minun sormuksen kaiverrutettavaksi liikeeseen, josta mies oli ne renkulat ostanut. ;) On ollut vähän orpo-olo kun sitä ei ole nyt ollutkaan sormessa... ihan kuin jotakin puuttuisi. Jännä miten nopeasti siihen sitten ikään kuin `tottuikin`.
Oikein HYVÄÄ ITSENÄISYYSPÄIVÄÄ jokaiselle!!!
Sen kunniaksi olenkin polttanut sinivalkoisia itsenäisyyspäivän pöytäkynttilöitä aamusta alkaen.
Oli puhe, että tulisivat siinä klo 10 aikaan, mutta aikaistivat tunnilla. No problem, hereillä oltiin.
Olipahan hetken aikaa sutinaa mökissä kun yhteensä oli 4 lasta ja meidän Lanttu kiersi sylistä syliin. :)
Siinä sitten juotiin kahvit ja tarjosin trio-jäätelöä kahvilla "palan painikkeena".
Kohta olis sitten tarkoitus lähteä sankarihaudoille viemään hautakynttilä. Siellä laskevat seppeleen muistomerkille niin näkee lapset sen seppeleen laskunkin.
Eipä kai tässä tälle iltaa sitten ole sen kummenpia aikeita.
Huomenna menemme käymään Kuopiossa jouluostoksilla.
Eilen jätimme minun sormuksen kaiverrutettavaksi liikeeseen, josta mies oli ne renkulat ostanut. ;) On ollut vähän orpo-olo kun sitä ei ole nyt ollutkaan sormessa... ihan kuin jotakin puuttuisi. Jännä miten nopeasti siihen sitten ikään kuin `tottuikin`.
Oikein HYVÄÄ ITSENÄISYYSPÄIVÄÄ jokaiselle!!!
Sen kunniaksi olenkin polttanut sinivalkoisia itsenäisyyspäivän pöytäkynttilöitä aamusta alkaen.
keskiviikko 4. joulukuuta 2013
Voihan VÄSYMYS...
Viimeyö näytti vielä alkuillasta lupaavalta, mutta siinä klo 22 aikaan se alkoi taas jatkuen aina aamuyön tunneille saakka.
Meidän Lanttu itki läpi yön ja mikään ei taas tuntunut tuottavan hälle helpotusta.
Välillä tyytyi maitopulloon jolloin huuto lakkasi pieneksi hetkeksi, alkaen uudestaan kun päätti että ENÄÄ EN JUO.
Siinä kiekkasin kävellä tyttö sylissä hyssytellen ja pelkästään välillä ihan vaan kävellen..huutaa huutaa..
Kun tätä oli jatkunut n.2½h tuli isäntä jo peittonsa ja tyynynsä kanssa olkkariin, missä me `mesoimme`Lantun kanssa. (siis Lanttu itki,minun ei tehnyt mieli laskea kyyneleitä tulemaan koska tulehtunut silmäni tuntui jo valmiiksi niin ikävän turpealta että ajattelin olla enää suolaamatta sitä kyynelin...)
Kävin wc:ssä ja painelin petiin miehen jäädessä huutavan lapsen kanssa olkkariin.
Kului joku aika ennen kuin pääsin edes uneen, sillä en voinut olla kuuntelematta sitä itkua joka kantautui olkkaristamme... mieli teki mennä sinne ikään kuin `seuraksi`kärsimään, mutta sitten järkeilin asian että `parempi kai minun on olla edes pitkälläni jotta kun se hetki koittaa että on taas minun vuoroni, olisin hieman levänneempi.
Joo, no siinä sitten tunsin pohkeessani pienen hipaisun ja katsottuani kelloa huomasin torkkuneeni n.2½h ajan. Lapsi huusi taas. Tällä kertaa omassa pedissään. mies tökki minua hereille, merkiksi että "mene sinä nyt..."
Minä nousin. Kello oli vaille 04 aamuyöllä.
Ei ollut tippaakan levännyt olo kun kesken unen piti nousta.
Vaihdoin vaipan lapselle ja annoin nyt vettä. Korvike oli loppunut illalla ja neuvolassa maanantaina käydesämme kertoessani neuvolan tädille että maidon kanssa on totuttelu siinä suhteessa menossa että 2:1 oli oikeaa maitoa. (2osaa maitoa ja 1 osa korviketta) Terkkari oli sitä mieltä että "jos noin hyvin ollaan jo totuttelussa menossa, niin voisi pian koettaa jo ihan antaa pelkkää maitoa (oikeaa maitoa). Niinpä kun illalla korvikkeesta viimeinen tippa meni, annoimme sitten sitä "pelkkää maitoa".
Lienee se laittanut vatsan hällä vääntelemään ja huuto johtui siitä. :/ Zzzzzzz...
En ole nyt päivällä antanut maitoa ollenkaan hänelle.-> en jaksa sitä huutoshowta enää.
Päätimmekin miehen kanssa aamulla että :
- Korviketta ostetaan vielä lisää...
Ei sen niin kiirus ole. Ei viitsi kiusata toista yökausia. Etenkin kun on nuhakin hällä päällä niin on varmasti jo senkin vuoksi hankala nukkua hänen..
Ruokatunnilla kotona käydessään mies lupasi lähteä lasten kanssa ulos kun tulee töistä jotta minä saisin nukkua edes hetken... - Ihanasti ajateltu ja siihen minä sen todellakin aijon käyttää! Vannon käsi raamatulla /sydämellä.
Jotakin mukavaakin sain aikaan;
- Varasin itselleni ajan kampaajalle ensi viikon torstaille sain ajan. :) Jippiii!!!!
Sitten saa hiukset taas kyytiä, *naps naps naps naps*
Mikä mukavinta on se, kun perjantai 13.päivä on meillä ne pikkujoulut joita odotan innolla ja enemmän kuin mitään muuta...
Porukkaan on mitä ilmeisimmin tulossa lisää osallistujia, ja mikäs sen mukavampaa, se tietää sitä että se mahd.tilavuokra jakautuu useamman kesken. *peukku sille!*
Ja lisäksi odotan ensi lauantaita, kun menemme käymään jouluostoksilla Kuopiossa. Minä olen aikeissa ostaa sieltä itselleni uudet housut. (farkut varmaankin ensisijaisesti)ja tonttulakkikin olis jostain kaiveltava juurikin sitä pikkujoulua varten. ;)
Tilasin äsken meidän Kertulle Paavo Pesusieni DVD:n.
Onpahan hällekin nyt sitten edes `jotakin`sinne pukinkonttiin. Vaikka on siellä jo odottamassa eräs Lego Friends-lelujuttu jonka hän itse kai valitsi viikonloppuna,mutta joka katosi mystisesti kaupasta kotiin tullessamme. ( ;) )
Lisäksi olen haalinut 1:n Doc Hudson pikkuauton pakettiin hänelle, sekä prinsessan sen päähineen (tiara?) Johan tuossakin olis. Hänen kummi kysyi viikolla "mitä järkevää tyttö tarttis lahjaksi?" Niin sanoin että "Kova on värittämään, kun väritti kerrankin tässä eräästä kirjasta kuvaa joka oli mustavalkea (värittämätön) niin tarkkaan, että josko sille joku värityskirja olis mieluisa..." (Delegoin sen hänen hankittavakseen-näppärää eikö? :) )
Toivoisin myös että lapsemme ei saisi tänä jouluna yhtään palapeliKIRJAA. Ne on rasittavia kun et ehdi katsoa mikähän oli koottavan sivun kuva,kun se on jo levällään lattialla ja täytyis alkaa lapsen pyynnöstä kasata jotakin hänen valitsemalleen sivulleen.
Tämä nyt oli taas vain minun mielipide niistä kirjoista...
Nyt menen valmistelemaan itseäni petiin menoa varten jos se mies kohta kotiutuu, niin täytyy laittaa kaikki lasten kamppeet valmiiksi että pääsen nopeammin sitten uinulaan koittelemaan... :)
Virkistävää päivää teille muille...Zzz
Meidän Lanttu itki läpi yön ja mikään ei taas tuntunut tuottavan hälle helpotusta.
Välillä tyytyi maitopulloon jolloin huuto lakkasi pieneksi hetkeksi, alkaen uudestaan kun päätti että ENÄÄ EN JUO.
Siinä kiekkasin kävellä tyttö sylissä hyssytellen ja pelkästään välillä ihan vaan kävellen..huutaa huutaa..
Kun tätä oli jatkunut n.2½h tuli isäntä jo peittonsa ja tyynynsä kanssa olkkariin, missä me `mesoimme`Lantun kanssa. (siis Lanttu itki,minun ei tehnyt mieli laskea kyyneleitä tulemaan koska tulehtunut silmäni tuntui jo valmiiksi niin ikävän turpealta että ajattelin olla enää suolaamatta sitä kyynelin...)
Kävin wc:ssä ja painelin petiin miehen jäädessä huutavan lapsen kanssa olkkariin.
Kului joku aika ennen kuin pääsin edes uneen, sillä en voinut olla kuuntelematta sitä itkua joka kantautui olkkaristamme... mieli teki mennä sinne ikään kuin `seuraksi`kärsimään, mutta sitten järkeilin asian että `parempi kai minun on olla edes pitkälläni jotta kun se hetki koittaa että on taas minun vuoroni, olisin hieman levänneempi.
Joo, no siinä sitten tunsin pohkeessani pienen hipaisun ja katsottuani kelloa huomasin torkkuneeni n.2½h ajan. Lapsi huusi taas. Tällä kertaa omassa pedissään. mies tökki minua hereille, merkiksi että "mene sinä nyt..."
Minä nousin. Kello oli vaille 04 aamuyöllä.
Ei ollut tippaakan levännyt olo kun kesken unen piti nousta.
Vaihdoin vaipan lapselle ja annoin nyt vettä. Korvike oli loppunut illalla ja neuvolassa maanantaina käydesämme kertoessani neuvolan tädille että maidon kanssa on totuttelu siinä suhteessa menossa että 2:1 oli oikeaa maitoa. (2osaa maitoa ja 1 osa korviketta) Terkkari oli sitä mieltä että "jos noin hyvin ollaan jo totuttelussa menossa, niin voisi pian koettaa jo ihan antaa pelkkää maitoa (oikeaa maitoa). Niinpä kun illalla korvikkeesta viimeinen tippa meni, annoimme sitten sitä "pelkkää maitoa".
Lienee se laittanut vatsan hällä vääntelemään ja huuto johtui siitä. :/ Zzzzzzz...
En ole nyt päivällä antanut maitoa ollenkaan hänelle.-> en jaksa sitä huutoshowta enää.
Päätimmekin miehen kanssa aamulla että :
- Korviketta ostetaan vielä lisää...
Ei sen niin kiirus ole. Ei viitsi kiusata toista yökausia. Etenkin kun on nuhakin hällä päällä niin on varmasti jo senkin vuoksi hankala nukkua hänen..
Ruokatunnilla kotona käydessään mies lupasi lähteä lasten kanssa ulos kun tulee töistä jotta minä saisin nukkua edes hetken... - Ihanasti ajateltu ja siihen minä sen todellakin aijon käyttää! Vannon käsi raamatulla /sydämellä.
Jotakin mukavaakin sain aikaan;
- Varasin itselleni ajan kampaajalle ensi viikon torstaille sain ajan. :) Jippiii!!!!
Sitten saa hiukset taas kyytiä, *naps naps naps naps*
Mikä mukavinta on se, kun perjantai 13.päivä on meillä ne pikkujoulut joita odotan innolla ja enemmän kuin mitään muuta...
Porukkaan on mitä ilmeisimmin tulossa lisää osallistujia, ja mikäs sen mukavampaa, se tietää sitä että se mahd.tilavuokra jakautuu useamman kesken. *peukku sille!*
Ja lisäksi odotan ensi lauantaita, kun menemme käymään jouluostoksilla Kuopiossa. Minä olen aikeissa ostaa sieltä itselleni uudet housut. (farkut varmaankin ensisijaisesti)ja tonttulakkikin olis jostain kaiveltava juurikin sitä pikkujoulua varten. ;)
Tilasin äsken meidän Kertulle Paavo Pesusieni DVD:n.
Onpahan hällekin nyt sitten edes `jotakin`sinne pukinkonttiin. Vaikka on siellä jo odottamassa eräs Lego Friends-lelujuttu jonka hän itse kai valitsi viikonloppuna,mutta joka katosi mystisesti kaupasta kotiin tullessamme. ( ;) )
Lisäksi olen haalinut 1:n Doc Hudson pikkuauton pakettiin hänelle, sekä prinsessan sen päähineen (tiara?) Johan tuossakin olis. Hänen kummi kysyi viikolla "mitä järkevää tyttö tarttis lahjaksi?" Niin sanoin että "Kova on värittämään, kun väritti kerrankin tässä eräästä kirjasta kuvaa joka oli mustavalkea (värittämätön) niin tarkkaan, että josko sille joku värityskirja olis mieluisa..." (Delegoin sen hänen hankittavakseen-näppärää eikö? :) )
Toivoisin myös että lapsemme ei saisi tänä jouluna yhtään palapeliKIRJAA. Ne on rasittavia kun et ehdi katsoa mikähän oli koottavan sivun kuva,kun se on jo levällään lattialla ja täytyis alkaa lapsen pyynnöstä kasata jotakin hänen valitsemalleen sivulleen.
Tämä nyt oli taas vain minun mielipide niistä kirjoista...
Nyt menen valmistelemaan itseäni petiin menoa varten jos se mies kohta kotiutuu, niin täytyy laittaa kaikki lasten kamppeet valmiiksi että pääsen nopeammin sitten uinulaan koittelemaan... :)
Virkistävää päivää teille muille...Zzz
tiistai 3. joulukuuta 2013
Joulukortti blues...
Nyt meinaa mennä ohi ihan kaikki.
Siis minähän väkersin ne joulukortit tehdä jo valmiiksi varmaan lokakuun lopullako lienen aloittanut ja sain ne valmiiksi siis hyvissä ajoin. Nyt huomasin että "Hyvätavaton, pitäshän ne ehkä lähettääkin, mikäli meinaa saada ne ihmisille tiedättekö `aikanaan`(lukekaapa että: AJOISSA)
Alkoi siis perinteinen /joka vuotuinen osoitteiden metsästys.
Niin, saahan ne enirostakin, ja maksutta mikäli on asiakas kuten mieheni, mutta osallapa onkin puhelinnumero sillä tapaa salainen ettei se osoite löydy silloin edes puhelinnumerolla etsittynä. O_o
Niinpä niin. Nyt on kortit levällään keittiönpöydällä ja kirjeisiin niitä laittelin ja osoitteet niihin joihin minulla nyt tuolla A5 kokoisella paperinpalasella sattui olemaan.
Loput on metsästeltävä ja kiireen vilkkaan!
Meiningeissä olis laitella ne postiin tämän viikon aikana. Lauantaihin mennen viimeistään kun silloin käymme Kuopiossa jouluostoksilla.
Minulla onkin ostoslistalla ainakin tonttuhattu ja farkut.
Entiset farkut (siis ne mun ns."ykkösfarkut" on eläneet siihen malliin että reikähän niihin jo on tullut.
Ihan hävettää kulkea reikäsissä resuissa, siispä ei ollut tänä aamuna muuta vaihtoehtoa kuin kaivaa kaapista äitiysfarkut, jotka eivät olleet olleet niin tiuhaan kuitenkaan käytössä että olisivat reikiintyneet.
Onneksi minulla oli tuo silmätulehdus että ei voitu lähteä tupailemaan. Olisi ollut jokseenkin noloa olla äitiysfarkuissa kun niille ei muuta syytä olisi ollut kuin se, että ovat ainoat EHJÄT tällä hetkellä minun housuistani. :/
Niin, ei ole tullut uusittua omia vaatteita oikeastaan kuin pakon edessä ja nyt sellainen "pakko" on taas kun entiset lahoaa päälle.
Haaveilen että jos saisin vielä jalkahoidon itselleni ostetuksi, mutta se nyt jää nähtäväksi. Kampaajan laittaisin kuitenkin sen edelle... Jalkojahan kukaan ei näe, samalla tapaa kuin hiukset.
Ehkä tässä nyt on vaakakupissa jo minulle ne pikkujoulutkin, missä haluaisi näyttää tiedättekö-ihmiseltä, eikä miltään jyrän alle jääneeltä resuissaan ja rievuissaan...
Hmph!
Tämä taisi olla köyhän valitus-blues-virsi. :D
Tässäpä tätä taas olikin... eikun osoitemetsälle!
Siis minähän väkersin ne joulukortit tehdä jo valmiiksi varmaan lokakuun lopullako lienen aloittanut ja sain ne valmiiksi siis hyvissä ajoin. Nyt huomasin että "Hyvätavaton, pitäshän ne ehkä lähettääkin, mikäli meinaa saada ne ihmisille tiedättekö `aikanaan`(lukekaapa että: AJOISSA)
Alkoi siis perinteinen /joka vuotuinen osoitteiden metsästys.
Niin, saahan ne enirostakin, ja maksutta mikäli on asiakas kuten mieheni, mutta osallapa onkin puhelinnumero sillä tapaa salainen ettei se osoite löydy silloin edes puhelinnumerolla etsittynä. O_o
Niinpä niin. Nyt on kortit levällään keittiönpöydällä ja kirjeisiin niitä laittelin ja osoitteet niihin joihin minulla nyt tuolla A5 kokoisella paperinpalasella sattui olemaan.
Loput on metsästeltävä ja kiireen vilkkaan!
Meiningeissä olis laitella ne postiin tämän viikon aikana. Lauantaihin mennen viimeistään kun silloin käymme Kuopiossa jouluostoksilla.
Minulla onkin ostoslistalla ainakin tonttuhattu ja farkut.
Entiset farkut (siis ne mun ns."ykkösfarkut" on eläneet siihen malliin että reikähän niihin jo on tullut.
Ihan hävettää kulkea reikäsissä resuissa, siispä ei ollut tänä aamuna muuta vaihtoehtoa kuin kaivaa kaapista äitiysfarkut, jotka eivät olleet olleet niin tiuhaan kuitenkaan käytössä että olisivat reikiintyneet.
Onneksi minulla oli tuo silmätulehdus että ei voitu lähteä tupailemaan. Olisi ollut jokseenkin noloa olla äitiysfarkuissa kun niille ei muuta syytä olisi ollut kuin se, että ovat ainoat EHJÄT tällä hetkellä minun housuistani. :/
Niin, ei ole tullut uusittua omia vaatteita oikeastaan kuin pakon edessä ja nyt sellainen "pakko" on taas kun entiset lahoaa päälle.
Haaveilen että jos saisin vielä jalkahoidon itselleni ostetuksi, mutta se nyt jää nähtäväksi. Kampaajan laittaisin kuitenkin sen edelle... Jalkojahan kukaan ei näe, samalla tapaa kuin hiukset.
Ehkä tässä nyt on vaakakupissa jo minulle ne pikkujoulutkin, missä haluaisi näyttää tiedättekö-ihmiseltä, eikä miltään jyrän alle jääneeltä resuissaan ja rievuissaan...
Hmph!
Tämä taisi olla köyhän valitus-blues-virsi. :D
Tässäpä tätä taas olikin... eikun osoitemetsälle!
maanantai 2. joulukuuta 2013
Viikonloppu oli juhlaa.
Rakas Lanttuni tuli vuoden ikään. Eihän siinä, sille kun ei voi mitään. Säälitti kun oli pieni nuhaisuus hällä päällä, mutta hyvin hän veti juhlansa siitä huolimatta läpi. :)
Isosiskokin veti pLintettamekon päälle ja intoutui pukemaan ensin juhla.kengät. (minä ehdotin sitten että "laittaisitko tuon keijumekon päälle niin sopis vähän paremmin kenkiin asukin..") Ja täydestä meni. Neiti vaihtoi lennosta tähän "pLintetta-mekkoon" ja jatkoi ruokien valmistusta juhlaväelle. (juhlaväki oli Kertulla ihan mielikuvituksen tuotetta, samoin kuin valmistettavat eväätkin.)
(karmea sotku täämn pLintettan huoneessa. Kaikki on huiskin haiskin. Huh huh..kuva kyllä paljastaa totuuden.)
Toki juhlissa oli myös oikeaa kakkua,joskaan ei mitään täytekakkua kuitenkaan. Tein kakkukurssilla `oppimaani`varsin helppoa ja niiiiiiin hyvää jäädytettyä suklaajuustokakkua Nina Lincolnin tapaan..
Kirjaankin ohjeen tuohon jäädykkeeseen tähän seuraavaksi:
JÄÄDYTETTY SUJKLAAJUUSTOKAKKU Nina Lincolnin TAPAAN
Pohja:
9 suurta grahamkeksiä (esim.Digestive)
335g voita
Täyte:
200g tummaa suklaata
200g Philadelphia tuorejuustoa
100g sokeria
1tl vaniljasokeria
2 kananmunaa (erota valkuaiset ja keltuaiset)
2½dl kuohukermaa
koristeeksi suklaarouhetta
Ei siinä toki kaikki herkut olleet. Ostimme karjalanpiirakoita ja tein munavoita. Lisäksi tein Mariannejäädykkeen (jonka sitten unohdin nostaa pakastimesta sulamaan... :D Voi jehna!)
Kuivakakkuina oli mm.banaanikakkua sekä rusinaista kahvikakkua. Oli kasvispasteijoita, sekä ne salatit.-joita meillä on edelleenkin.
Erityisen hyvää palautetta sai luullaksemme omakeksimämme salaatti jonka nimesin `jouluiseksi hedeläsalaatiksi`.
Siihen laitoimme seuraavaa:
Jouluinen hedelmäsalaatti
jäävuorisalaattia
omenaa (paloina)
banaania (paloina)
ananasta (paloina)
maustoin sen inkiväärillä ja kanelilla.
- Hyvää ja rapsakkaa!
Lisäksi oli meetwursti-majoneesi-makaronisalaatti sekä sama kinkku versiona. Molempia oli isot karkkirasialliset joten ei ole loppuneet kesken vieläkään.
(alkaa itsellä jo tökkiä nämä eväät siinä määrä tai paremminkin liian pitkään samalla ruokavaliolla olo.)
Oli purkki silliäkin sekä kylmäsavustettua lohta viipaleina.
Harmi, etten tullut kuvanneeksi sitä pöytää kun siinä oli kaikki eväät kerralla tarjolla. :/
Noh, jospa noista jonkin kuvan saa mitä oli tarjolla. :D
Vieraita kävi jokseenkin "vähän". Ei oltu ajateltukaan pitää mitenkään massiivisen suuria juhlia-vaikka sitä evästä sitten osoittautuikin olevan suuremmallekin määrälle syödä.
Lantun sylikummi kävi poikiensa kanssa-eikä puuttunut vauhtia ja vaarallisia tilanteitakaan juhlista.
Kun nämä pojat siirtyivät maistamaan tarjottavia siinä irtosi sitten toiselta hammas!
Oli sikäli `hauskaa`että harvemmin 1v syntymäpäivillä hampaat irtoilee kuitenkaan. Noh, selitys oli järkeenkäypä ja se irtoaminen tapahtui ilman tappeluja tai törmäämisiä. Pojalla oli heilunut jo alhaalla hammas ja hänen haukatessaan niinkin `kovaa`kuin kasvispasteijaa se irtosi. :D
Sen perään sitten kaatuiltiin tuolin kera, ei tosin ruokapöydässä, mutta kaatuiltiin kuitenkin. (Eikä ollut millään terästetyllä juomalla osuutta asiaan!)
Kun iltapäivästä Lantun viimeinenkin kummi oli sitten käynyt ja lähtenyt kotiin, alkoi lasten nukuttaminen. Minä nukutin totuttuun tapaan Kertun lukien hälle iltakirjan sekä sen päälle laulaen ne tuutulullat. (haluaisinpa nähdä -ei paremminkin kuulla isännän niissä laulupuuhissa...*tirsk* kaikella kunnioituksella kuitenkin..)
Kerttu nukahti pian, samoin Lanttu.
Menin sitten keittiöön. Ihmettelin, sillä olin jättänyt tuikkuja palamaan meidän keittiön ja olkkarin erottavalle "baaritiskin päälle", ja nyt ne oli sammutettu. ÄRH!
En tykkää olla alvariinsa raapimassa tikkuja niitä sytyttääkseni. Olin juuri avaamassa suuni siitä asiasta isännälle joka istui sohvalla katsoen tv:tä. mutta nielinkin sanani, sillä huomasin ikkunan kautta keittiönpuolella lepattelevan tulen jossakin.
Keittiön pöydällä oli 2 itsenäisyyspäivän pöytäkynttilää liinan päällä sekä 2 viinilasia. Viinilasien vierellä oli mariskooli jossa oli nähtävästi karamelleja sekä sen vierellä pullo rosèviiniä.
- Mitä ihmettä!? ajattelin... tämäpäs on nyt mieluisa yllätys.
Kun mies huomasi että tulen, hän sammutti tölsyn ja lisäsi takkaan muutaman puun vielä. Istuin pöytään ja hän tuli myös. Otti pullon ja kaatoi molemmille lasilliset.
En edelleenkään tiennyt mitä oikein ajatella.
Tiesin toki että hän oli ostanut ko.pullon ja hän oli sanonut sen olevan "jotakin tiettyä tilannetta varten" mihin en ollut tajunnut takertua että "mitä tilannetta varten?!?"
Aikamme siinä keskustelimme jotakin kunnes hän otti selkänsä takaa esiin pienen rasian jossa oli kultainen lahjapaperi.
AApuuvah! Onko tämä nyt se yllätys mistä mies oli puhunut...
Avasin paketin ja siellä oli rasia.
Mietin kuumeisesti MITÄ siellä olisi...kenties riipus? korvakorut?kaulaketju?...
Kun sain napsautettua rasian kannen auki siellä oli SORMUS!
-Että MITÄ!?!
Jos en olisi jo istunut olisin lentänyt kyllä takapuolelleni.
Aloin hämärissä syynätä oliko sinne raapustettu ja jos niin mitä... (lähinnä tässä kiinnosti se päivämäärä...)
Samassa mies otti oman rasiansa samasta paikkaa kuin mistä minunkin ja avasi sen (ei ollut käärepapereissa kuten minun) ja sanoi;
- Siinä ei ole kaiverrusta. Sen saa siihen sitten jos se on sopivan kokoinen sinulle.
*pujotin sormuksen sormeeni ja hämmästykseni lisääntyi*
- SEHÄN SOPII!?!!!!!! Kuinka se voi olla mahdollistas!?!
- Höh, etkö tajunnut kun silloin eräspäivä pyysin sinulta sormessa olevaa sormusta ...?
-Niin?
- Minä kävin mittaamassa sen työntömitalla silloin.
- EIKÄ!?!! Voi minua!!! Miten minä olinkin ollut NIIN sokea.
Noh, olipahan yllätys ja suklaat joita siinä sen viinin seurana oli niin kauniisti aseteltu seuraksi olivat oikein hyviä ja herkullisia. ;)
Eikä tuo rengaskaan ole siitä ohkasimmasta päästä... ;)
Päivämme 30.11.2013 oli siis monella tapaa juhlallinen <3 :)
Isosiskokin veti pLintettamekon päälle ja intoutui pukemaan ensin juhla.kengät. (minä ehdotin sitten että "laittaisitko tuon keijumekon päälle niin sopis vähän paremmin kenkiin asukin..") Ja täydestä meni. Neiti vaihtoi lennosta tähän "pLintetta-mekkoon" ja jatkoi ruokien valmistusta juhlaväelle. (juhlaväki oli Kertulla ihan mielikuvituksen tuotetta, samoin kuin valmistettavat eväätkin.)
(karmea sotku täämn pLintettan huoneessa. Kaikki on huiskin haiskin. Huh huh..kuva kyllä paljastaa totuuden.)
Toki juhlissa oli myös oikeaa kakkua,joskaan ei mitään täytekakkua kuitenkaan. Tein kakkukurssilla `oppimaani`varsin helppoa ja niiiiiiin hyvää jäädytettyä suklaajuustokakkua Nina Lincolnin tapaan..
Kirjaankin ohjeen tuohon jäädykkeeseen tähän seuraavaksi:
JÄÄDYTETTY SUJKLAAJUUSTOKAKKU Nina Lincolnin TAPAAN
Pohja:
9 suurta grahamkeksiä (esim.Digestive)
335g voita
Täyte:
200g tummaa suklaata
200g Philadelphia tuorejuustoa
100g sokeria
1tl vaniljasokeria
2 kananmunaa (erota valkuaiset ja keltuaiset)
2½dl kuohukermaa
koristeeksi suklaarouhetta
Ei siinä toki kaikki herkut olleet. Ostimme karjalanpiirakoita ja tein munavoita. Lisäksi tein Mariannejäädykkeen (jonka sitten unohdin nostaa pakastimesta sulamaan... :D Voi jehna!)
Kuivakakkuina oli mm.banaanikakkua sekä rusinaista kahvikakkua. Oli kasvispasteijoita, sekä ne salatit.-joita meillä on edelleenkin.
Erityisen hyvää palautetta sai luullaksemme omakeksimämme salaatti jonka nimesin `jouluiseksi hedeläsalaatiksi`.
Siihen laitoimme seuraavaa:
Jouluinen hedelmäsalaatti
jäävuorisalaattia
omenaa (paloina)
banaania (paloina)
ananasta (paloina)
maustoin sen inkiväärillä ja kanelilla.
- Hyvää ja rapsakkaa!
Lisäksi oli meetwursti-majoneesi-makaronisalaatti sekä sama kinkku versiona. Molempia oli isot karkkirasialliset joten ei ole loppuneet kesken vieläkään.
(alkaa itsellä jo tökkiä nämä eväät siinä määrä tai paremminkin liian pitkään samalla ruokavaliolla olo.)
Oli purkki silliäkin sekä kylmäsavustettua lohta viipaleina.
Harmi, etten tullut kuvanneeksi sitä pöytää kun siinä oli kaikki eväät kerralla tarjolla. :/
Noh, jospa noista jonkin kuvan saa mitä oli tarjolla. :D
Vieraita kävi jokseenkin "vähän". Ei oltu ajateltukaan pitää mitenkään massiivisen suuria juhlia-vaikka sitä evästä sitten osoittautuikin olevan suuremmallekin määrälle syödä.
Lantun sylikummi kävi poikiensa kanssa-eikä puuttunut vauhtia ja vaarallisia tilanteitakaan juhlista.
Kun nämä pojat siirtyivät maistamaan tarjottavia siinä irtosi sitten toiselta hammas!
Oli sikäli `hauskaa`että harvemmin 1v syntymäpäivillä hampaat irtoilee kuitenkaan. Noh, selitys oli järkeenkäypä ja se irtoaminen tapahtui ilman tappeluja tai törmäämisiä. Pojalla oli heilunut jo alhaalla hammas ja hänen haukatessaan niinkin `kovaa`kuin kasvispasteijaa se irtosi. :D
Sen perään sitten kaatuiltiin tuolin kera, ei tosin ruokapöydässä, mutta kaatuiltiin kuitenkin. (Eikä ollut millään terästetyllä juomalla osuutta asiaan!)
Kun iltapäivästä Lantun viimeinenkin kummi oli sitten käynyt ja lähtenyt kotiin, alkoi lasten nukuttaminen. Minä nukutin totuttuun tapaan Kertun lukien hälle iltakirjan sekä sen päälle laulaen ne tuutulullat. (haluaisinpa nähdä -ei paremminkin kuulla isännän niissä laulupuuhissa...*tirsk* kaikella kunnioituksella kuitenkin..)
Kerttu nukahti pian, samoin Lanttu.
Menin sitten keittiöön. Ihmettelin, sillä olin jättänyt tuikkuja palamaan meidän keittiön ja olkkarin erottavalle "baaritiskin päälle", ja nyt ne oli sammutettu. ÄRH!
En tykkää olla alvariinsa raapimassa tikkuja niitä sytyttääkseni. Olin juuri avaamassa suuni siitä asiasta isännälle joka istui sohvalla katsoen tv:tä. mutta nielinkin sanani, sillä huomasin ikkunan kautta keittiönpuolella lepattelevan tulen jossakin.
Keittiön pöydällä oli 2 itsenäisyyspäivän pöytäkynttilää liinan päällä sekä 2 viinilasia. Viinilasien vierellä oli mariskooli jossa oli nähtävästi karamelleja sekä sen vierellä pullo rosèviiniä.
- Mitä ihmettä!? ajattelin... tämäpäs on nyt mieluisa yllätys.
Kun mies huomasi että tulen, hän sammutti tölsyn ja lisäsi takkaan muutaman puun vielä. Istuin pöytään ja hän tuli myös. Otti pullon ja kaatoi molemmille lasilliset.
En edelleenkään tiennyt mitä oikein ajatella.
Tiesin toki että hän oli ostanut ko.pullon ja hän oli sanonut sen olevan "jotakin tiettyä tilannetta varten" mihin en ollut tajunnut takertua että "mitä tilannetta varten?!?"
Aikamme siinä keskustelimme jotakin kunnes hän otti selkänsä takaa esiin pienen rasian jossa oli kultainen lahjapaperi.
AApuuvah! Onko tämä nyt se yllätys mistä mies oli puhunut...
Avasin paketin ja siellä oli rasia.
Mietin kuumeisesti MITÄ siellä olisi...kenties riipus? korvakorut?kaulaketju?...
Kun sain napsautettua rasian kannen auki siellä oli SORMUS!
-Että MITÄ!?!
Jos en olisi jo istunut olisin lentänyt kyllä takapuolelleni.
Aloin hämärissä syynätä oliko sinne raapustettu ja jos niin mitä... (lähinnä tässä kiinnosti se päivämäärä...)
Samassa mies otti oman rasiansa samasta paikkaa kuin mistä minunkin ja avasi sen (ei ollut käärepapereissa kuten minun) ja sanoi;
- Siinä ei ole kaiverrusta. Sen saa siihen sitten jos se on sopivan kokoinen sinulle.
*pujotin sormuksen sormeeni ja hämmästykseni lisääntyi*
- SEHÄN SOPII!?!!!!!! Kuinka se voi olla mahdollistas!?!
- Höh, etkö tajunnut kun silloin eräspäivä pyysin sinulta sormessa olevaa sormusta ...?
-Niin?
- Minä kävin mittaamassa sen työntömitalla silloin.
- EIKÄ!?!! Voi minua!!! Miten minä olinkin ollut NIIN sokea.
Noh, olipahan yllätys ja suklaat joita siinä sen viinin seurana oli niin kauniisti aseteltu seuraksi olivat oikein hyviä ja herkullisia. ;)
Eikä tuo rengaskaan ole siitä ohkasimmasta päästä... ;)
Päivämme 30.11.2013 oli siis monella tapaa juhlallinen <3 :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)