Selvisi sekin asia..

Niinpä vain kävimme Kertun kanssa särkypäivystyksessä odottamassa reilun tunnin ajan vuoroamme. Jossain mielessä tunsin itseni petetyksi kun edellisenä päivänä omahoitaja sanoi että "Lapsille annetaan oma aika, milloin voivat saapua ettei tarvitse odottaa niin kauaa..."
Minä ymmärsin sen huojentuneena tottakai niin että tuollaisen 3vuotiaan voisivat päästellä jossain määrin jonon ohitse. VIELÄ MITÄ!
Siellä odotimme sen 1,5h kun kaikki eläkeläiset meni meistä ohitse...siis eihän meillä kiire minnekään ollut, mutta kyllä siellä ei niin virikkeellisiä ne lelut olleet lapsille että siellä olis ihan noin kauaa aikaa meidän neiti viihtynyt
. Ainakaan ilman että en olisi koko ajan keksinyt jotakin pientä omaa virikettä... milloin hyppelimme käytävällä olevia jalanjälkiä pitkin yhdellä jalalla milloin tasajalkaa...milloin tyttö piirsi jotain mummolleen ja seuraavaksi ukilleen...sitten veljelle ja toiselle mummolleen..

VIHDOIN sitten pääsimme sisälle.
Aloin jo pelätä että hällä saattaisi olla mahdollisesti reikäkin hampaassa, sillä hän ei osannut sanoa koskeeko hampaaseen vai poskeen? Itse sanoi tyttö että "Pokkeen kokkee" (poskeen koskee) ja näytti suunsa sisälle.
Minä kotona koitin kuikkia hänen suuhunsa mutta en siellä mitään nähnyt, niin sekin tunne vahvisti sitä mahdollista reikää hampaassa enemmän.

Neiti meni sisälle ehkä hieman hämillään katsoen sitä tuolia. Siihen piti mennä hänen istumaan.(Olin ennastaan hälle jo kertonut että "siellä on tuoli johon voit EHKÄ joutua menemään istumaan...sitten se tuoli hyrisee ja se täti /tai setä kumpiko se lääkäri siinä sattuu olemaan, nostaa sitä ylemmäksi ja sitten se selkänoja menee taaksepäin. Olin tätä demostroinut hälle jo kotona hänen ollessaan sylissäni ja minä esitin sitä hammaslääkärin tuolia. :D
Neiti sai pienet aurinkolasit silmilleen ensin ja sitten mentiin...*wroooooom * tuoli oikeaan asentoon ja suu auki.
Lääkäri katsoi pienellä peilillä suuhun ja totesi että siellä oli poskessa hieman jotakin punaista. Hän sanoi sen olevan afta. Siispä nyt meni pannaan neidin oma hammastahna ja saimme ostaa siihen tilalle uutta Elmex:ä. + aftalaastareita (tabletteja ne oikeammin ovat nimeltään).
Mielenkiintoiseksi asian tekeekin tässä se, että kun minä en nähnyt siellä mitään niin mitenkäs minä sitten laitan sen tabletin oikeaan kohtaan!?! :) Pitänee vielä lampun kanssa koittaa katsella (taskulampun valolla) jos näkisin missä se siellä tarkalleen ottaen on, tai sitten saa isäntä koettaa sulloa tablettia neidillemme oikeaan kohtaan suuhun hälle.
Voi  olla helppokin laitettava, mutta olen kuullut että ne ei pysyisi oikein hyvin... mene ja tiedä sitten. Ei ole omakohtaista kokemusta laastarista suussa.

Nyt täytyy alkaa tekemään ruoka loppuun. (perunamuusi ja pinaattiletut sekä nakit olis meillä tänään luvassa..)