torstai 27. helmikuuta 2014

I`m alive!

Keskiviikko oli ja  tuli torstai joka sekin meni jo.
Keskiviikko aamuna kutakuinkin tähän aikaan (klo 05) heräilin ja menin suihkuun, sillä tiesin siellä käynnin vaikeutuvan toimenpiteen jälkeen jokseenkin.
En saanut syödä keskiviikko aamuna tottumaani tapaan, sillä saamissani ohjeissa käskettiin olemaan syömättä ja juomatta ainakin 6tuntia ennen toimenpidettä.
Minun oli käsketty saapua klo 10 toimenpiteeseen.
Niinpä nopsaan laskien olisin saanut syödä viimeisen kerran aamuyöllä 04. No, en kuitenkaan laittanut kelloa mokoman vuoksi soimaan. :D
Söin illalla muka paremmin/enemmän...

Jännitti tottakai meno sinne. En lähde kieltämään sitä totuutta ollenkaan.
Sain sairaalan kamppeet mentyäni sinne. Ooo-lal-laaa!!! Niinpä tepastelin siellä sininen aamutakki ja vaaleanvihreät kamppeet ylläni odottelemassa vuoroani kahden muun miespuolisen kanssa. Minun oli jo kamalan kova nälkä kun menin sinne sairaalaan. Aamulla oli vielä koskenut päähänkin. Kysyin kotona aamusta mieheltä, voisinkohan ottaa siihen kipuun lääkettä? Hän oli sitä mieltä että "Ei kannata, ettei sen takia siirry se toimenpide..."
- Enkö edes aspirin zipp:ä?
- No en lähtis ottamaan sitäkään, jotta se toimenpide ei nyt siirry...vastasi mies.
En ottanut lääkettä. Mutta päästessäni sairaalaan ja kertoessani tätä hoitajalle joka kyseli vielä jotakin tietoja ennen vaatteiden vaihtoon pääsyäni, hän kertoi että olisin voinut/saanut ottaa kotona siihen pääkipuun lääkkeen. Hän antoi siinä minulle 2 tablettia jotka nappasin enempiä kyselemättä veden kera alas. Ai miten se vesi olikin hyvää!!!!
Vaihdoin kamppeet ja menin odottelemaan vuoroani...klo oli n. 10:15.
Lueksin vuoden 2012 Kotiliesi-lehdenkin...*huokailin*... kenotin hetken niska vinossa katsoa telvisiota joka oli sen pöydän yläpuolella, mutta koska ohjelma ei mieleeni ollut (Emmerdale) en jaksanut sitä enempää katsoa. Kävin hakemassa vielä vaatesäilytyskaapistani oman puhelimeni ja aloin tekstailla tutuille joutessani...
Näppäilin näin klo 11 saakka.
Sitten saapui joku "oudomman näköinen" henkilökuntaan kaiketi vaatetuksen puolesta kuitenkin kuuluva henkilö huoneeseen.
JOKOHAN MINÄ PÄÄSISIN? heräsi ajatus mieleeni.
Njääh.. enpä tietenkään... Hän kävi hakien kahdesta miespuolisesta odottelijasta sen vanhimman mukaansa. Minun odotukseni jatkui...
Lueksin Auto-Bild-lehden... ei ollut mitään kiinnostavaa siinäkään lehdessä...*huokailin*

Oviaukkoon ilmestyi jotenkin tutunnäköinn mies, vihreä leikkaussalin hattu päässä. Hän vinkkasi minua tulemaan luokseen.
JOKO NYT! Ajattelin ja huokasin hieman hermostuneesti mutta eihän se auttanut enää pakoonkaan lähteä.
Hän pyysi minua näyttämään sitä varpaani pattia. Hän tahtoi tarkistaa siitä sen ihoalueen, että onhan se nyt varmasti ehjä ja siltä osin moitteeton, että leikkaus voidaan suorittaa.
Näytin ja hän haki tussin. Piirsi viilto kohdan ja kertoi kuinka on ajatellut toimenpiteen tehdä.
- Leikkaan tähän sivuun pienen viillon josta poistan sitten sen luunpalan. Paikallispuudutus varmaan riittää hyvin tähän toimenpiteeseen, laitetaan molemmin puolin varvasta puudutus, niin et tunne mitään.
- JAIKS!, molemmin puolin varvasta... toistin.
Ajatus niistä neuloista sai ihokarvani pystyyn.
- Niin no, sitten sinä et tunne enää mitään siinä, lääkäri vähän koitti vitsailla keventäen tunnelmaa joka oli kyllä äärimmilleen minun osin huipussaan.
Lääkäri pyysi minua vielä odottelemaan hetkisen;
- Odottele vielä pikku hetki, katsele vaikka telkkaria..
*Huokaus* no minähän katseen....

Lopulta se nuorempi kaveri vietiin myös ja jäin itsekseni siihen huoneeseen.
Naputtelin viestejä lisää ja soitin äidilleni, kun tiesin hänen olevan kotona vapaapäivällä ja en ollut hälle vielä sille aamua mitään asioita soitellut/tekstannut.
Lisäksi kun olin yksin niin saatoin soittaa, joskus minua häiritsee olla puhelimessa jos samassa huoneessa on muita joita en tunne.
Klo tuli 12:00... ensimmäisenä haettu mies kärrättiin takaisin viereiseen huoneeseen sillä pedillä..*huokaus*...
Jonkin ajan päästä toivat sen toisenkin, nuoremman miehen... minä täällä vaan vartoilen omaa vuoroani, ajattelin...
Sitten viimein klo 13:30 tulee toinen leikkaussalin hattupäineen mies viereeni ja pyytää saada nähdä, millainen patti jalassani on?
Näytin sen hälle ja hän sanoi:
. No oh-hoh, onhan tuo ihan aika iso, no tulehan niin lähdetään....
Hän ohjasi minut leikkaussaliin.
Kysyin matkalla, saisinko ottaa oman puhelimeni mukaani?
- Jätä se sinne kaappiin, kun mielellään sinne ei saisi viedä mitään ylimääräistä.
O_o Mitä!? En saisi ottaa kännykkääni mukaan!? Niinpä puristin käsissäni sitä kaappini avainta koko toimituksen ajan, sekä toista sukkaa joka piti ottaa luonnollisestikin pois. :D


Ei herättänyt liiaksi luottamusta se, miten leikkaava lääkäri suhtautui työhönsä.
Ei mulla ole mitään huumoria vastaan, mutta se vaan ei jotenkin sopinut nyt tilanteeseen kun minä olin siinä itse se, jota operoidaan. Ei nimittäin järin paljoa helpottanut sekään kun muu henkilökunta tavallaan lähti mukaan siihen vitsin heittoon.
En voinut enää muuta jännitykseltäni kuin alkaa heittää lisää vettä myllyyn ja lähdin mukaan siihen mielestäni niin asiattomaan vitsailuun:
- Ai mitä, sanoitko sinä siellä että HUPS!? Tuota minä viimesinpänä tahdon kuulla tässä maatessani.
Sitten alkoi se hoitaja, joka oli siinä varattu niinku potilaan kaveriksi vitsailla leikkaavalle lääkärille että:

- Hups...ei tässä mitäään,...hetkinen...tuota. milläs me tämä nyt oikein korjattaisiin?
(Esitti muka sitä leikkaavaa lääkäriä joka olisi kysellyt neuvoja muilta, vaikka hänenhän se osapuilleen pitäisi tietää..- tai niin minä luulisin. Ja voin toki olla väärässäkin,)

Tuollaisessa uskossa minä vaan olen ollut.

Sain 3-4 puudutuspiikkiä varpaaseeni. AIJAI JAI... nooh, ei se onneksi paljoa pistänyt...(tunteena) mutta eihän se kivakaan tunne ollut saada piikki molemmin puolin varvasta sekä varpaan päähänkin vielä!!!! ja alapuolellakin tuntui nipistys, niin äkkiä laskien niitä olis se 4.

Varsin vinha tunne olikin sitten se, kun tosi toimet oli jo käynnissä. Lääkäri oli jo avannut varpaani ja alkoi taltata irti sitä ylimääräistä luunpalaa joka siihen oli kasvanut.
Koska oli jo hyvänmaun vitsien rajat ylitetty, kysyin siinä sitten:
- Kai te annatte minulle edes mukaan sen luunpalan mitä siellä ikinä hakkaattekaan irti?
- Valitettavasti tämä kyllä lähtee patologille, ei voida antaa sitä sinulle, mutta voidaan sitä sulle kyllä näyttää kohta.
- No höh, harvalla sitä olisi ollut OMASTA luusta tehtyä korua..totesin.
*lääkäri talttasi sitä ja totesi siinä jossakin vaiheessa: - no jopa se nyt on tiukassa!*

Viimein kuului pieni ääni, joka muistutti sitä kuin esim. hammas olisi pudonnut kovemmalle paperille.
Hoitaja vei sitten ylitseni sen, sellaisessa pienessä "lääkkeidenkin jako/annostelu" kipossa ja se oli todellakin kuin iso etuhammas olisi ollut siinä kipossa!!!
Sitten alkoi ilmeisesti haavan sulkeminen.
Ei siinä nyt niin kovin kauaa mennyt toimenpiteenä, mutta se odottaminen sai nykyihmisen elämäntapaan tottuneen jo pitkästymään.
Klo oli siinä 14:10, kun minua jo varmasti sulkivat varpaastani. Tuli fiilis, että "olisko pitänyt kuitenkin käydä wc:ssä ENNEN sinne saliin tuloa kun vielä pääsin..." Olin käynyt sitä ennens iellä sairaalassa heti sinne tultuani... nyt alkoi tuntumaan että ihan kuin rakko alkaisi olla jokseenkin täysi... Noh, en siinä salissa siitä vielä sanonut.Ajattelin että "kohta pääsen ja jospa sitten pääsen myös menemään vessaan.
Jep. Homma ohi ja minua lähtivät kärräämään sängyllä osastolle.
Minut jätettiin huoneeseen jonka säleverhojen raosta tilkisti aurinko suoraan silmiini. Pyysin minua vieneitä tekemään jotakin sille auringolle, laittaisivat verhoa niin ettei paista silmääni.
Siitä toinen hoitaja nälvien vitsiä koitti :
-No on se kun kerrankin paistaa, niin pitää valittaa ja peittää se verholla...
(MAKAA ITE TÄSSÄ LIEVÄSSÄ WC-HÄDÄSSÄ niin että AURINKO TILLOTTAA HÄIRITSEVÄSTI SILMÄÄSI!)
Lisäksi kun on todettu migreenialttius, niin vähiten siihen enää mitään migreeniä kaipasin itselleni.

Kohta oveen koputti joku nopsaan ja siellä oli mieshoitaja tuoden mulle kahvia, 2 voileipää, jugurtin ja mehulasin. (Se mehulasi muistutti NIIN virtsanäytettä että!!!!!)
Söin leivät varmasti alle minuutissa. Kahvia ei oikein tehnyt liioin mieli vain sen vuoksi kun olisin halunnut käydä ENSIN wc:ssä voidakseni nauttia saamistani eväistä paremmin. Olinhan paastonnut sen 6h sijaan kokonaiset 16h ja risat!!!!
Hetkeä myöhemmin sama mies kuikki ovelta kysellen ottaisinko jotakin lisää?
- Ei kiitos, tämä on ihan hyvä näin, mutta hei, voisin kyllä käydä wc:ssä kohta puoliin....kun tietäisin miten varaan painoani tälle leikatulle jalalle...?
-Okeij, ootas mä selvittelen asiaa, mies sanoi.
Ja heti kun ovi meni kiinni hän kailotti käytävällä:
- TÄÄ HALUIS VESSASSA KÄYDÄ....SAAKO HÄN MENNÄ...SE JALKA ON AIKA PAKSUSSA SITEESSÄ...EN USKALTANU LUVATA...
(jestas, miten se kailotti sitä asiaa siinä käytävässä.. klo oli 14:40 kun asiasta hälle 1.kertaa mainitsin. Olin siis jo pidätellyt n.30min.)
Ei kuulunut mitään joten 5min päästä soitin sitä kelloa..
Hoitaja tuli käväisemään siinä n. 14:47. Sanoin että voisin käydä wc:ssä, alkaa rakko olemaan aika täysi...
- Hetkinen, mulla ei oo vielä sun leikkauskertomusta. Voin kyllä antaa sulle alusastian jos haluat?Asiaa selvitellään koko ajan...kohta pitäisi tietoa tulla.
- Kiitos jospa minä VIELÄ jaksaisin hetken aikaa, ellei siinä mene kauaa, sanoin kieltäytyen alusastiaan tekemisestä.
-... mun pitää selvittää ensin miten sä saat varata painoasi sille jalalle... hoitaja sanoi ja meni samalla.
Huikkasin perään että :
- Kantapäälle?!?
mutta hän oli jo menyt.


Hitto. Mietin sitäkin josko vaan menisin vaikka yhdellä jalalla hyppien siihen vessaan. En voinut enää ajatella juovani yhtään mitään.
Soitin kelloa uudestaan.
(Joo, olin ehkä hetken aikaa se "hankala potilas" heh, mutta mun oli HÄTÄ. VESSAHÄTÄ!)
Sitten eräs nainen tuli ja otti sen mun kaapin avaimen siitä pöydältä ja kertoi että tuo pian ne minun vaatteet sieltä kaapista, minne ne jätin. Samalla hän kertoi fysioterapeutin tuovan minulle sen kiilakengän sekä kyynärsauvat.
Jaksaisinko mä odottaa niin kauan enää... olin pidätellyt nyt jo 50min....alkoi jo tuntua takahapaiden kelluminen suussa... kupla puski otsaan...enkö mä nyt jo voi päästä sinne vessaan...
Jonkin ajan päästä tuli se avaimenhakenut hoitaja ja kantoi sylissään minun vaatteitani. Heitti ne siihen sänkyni päätyyn ja kertoi fysioterapeutin olevan tulossa sen kiilakengän ja kyynärsauvojen kera.
*helpotuksen huokaus*

Tulihan se fysioterapeuttikin sitten viimein!!!!
Asetteli kiilakengän jalkaani kyseltyään ensin "minkä kokoinen jalka sulla on?"
- 38....39 sanoin...
- Joo, kyllä tämä sitten mahtuu sinulle, hän sanoi ja asetti kengän paikalleen jalkaani.
Lähdin kimuamaan kohti wc:tä.
Otin kyynärsauvat ja fysioterapeutti sanoi kengästä:
- Se on sitten aika kiikkerä, kun kapenee eteenpäin...
(Meinasin siinä jo kerran sen kengän kanssa kaatua.)
- Joo, huomaan... sitä kun vanhasta muistista menee, niin ei voi kaikkea muistaa.
- Onko sulla kotona portaita? Kysyi fysioterapeutti.
- ööö...eipä taida olla. totesin. Ihan on tasaisesti maanpinnalla koko asuinala meillä.
Olin tuossa vaiheessa jo wc:n ovella ja pönttö näkyi jo silmissäni.
Kinkkasin sauvoineni sitä kohti.
Fysioterapeutti alkoi jotakin teknisiä tietoja siitä kengästä kertoa..."se on sitten ulkona aika liukas, tämä kenkä..."
- Joo, anteeksi, en voi enää odottaa yhtään, minun on pakko jo tehdä tarpeeni... sanoin.
- Ei mitään, fysioterapeutti sanoi ja painoi oven perässään kiinni.
HUOKAUS!!!!!!! ja VOI TAIVAS MIKÄ TUNNE OLI KUN OIKEASTI PÄÄSI LASKEMAAN ENIMMÄT NESTEET POIS!!!!
Voisin oikeasti sanoa sitä tulleen päästä saakka!!! :D :D :D

Kenkuttelin takaisin petiin ja join kylmenneen kahvintiran nyt sekä sitä "virtsanäytteeltä" muistuttavaa laihaa mehuakin hörpin. Mustikkajugurtinkin olin siinä ehtinyt syödä ennen wc-käyntiänikin, joten ei ollut tarjottimella enää kuin juotavaa...sitä "virtsanäytettä".:D

Sitten kävi hoitaja tuoden mulle oman osani siitä leikkauskertomuksesta ja kertoi kotihoito-ohjeet. Sanoi samalla, että kun olen valmis, hän soittaisi minulle taksikyydin kotiini ja saisin lähteä.
Wihuuuuu!!!!
En ollut aikeissa olla sekunttiakaan pidempään kuin oli tarvis. Olin saanut kaiken tarvitsemani nyt ja niinpä rimpuilin omat vaatteet päälleni.
Legginssejä en saanut en mitenkään sen sidoksen ollessa niin iso patti nyt että en halunnut repiä mokoman vuoksi niitä saadakseni mahtumaan lahkeen sen sidospahkuran yli.
Niinpä jätin ne suosiolla laittamatta. Nyt alkoi minun kesäni siten /sillä että jätin ns. "kalsarit" alta pois.(puhun siis pitkälahkeisista legginseistä )
Soitin sitten TAAS sitä kelloa kun olin saanut omat kamppeet päälleni ja tungetuksi toisen kengän reppuuni joka ei mahtunut jalkaani.
Hoitaja tuli ja kysyin:
- Soitatteko te sen taksin minulle vai soitanko minä itse? kysyin vihjaten sillä samalla että olen täysin valmis jo poistuakseni, kyyti vaan puuttui..
- Minä soitan, siinä menee 5 tai 50minuuttia kun se tulee..
- Selvä juttu. Sanoin...

Ei siihen sitten kovin kauaa mennyt. Olisko menny se 15min kun mies ovella kyseli että :

- Oliko Leppävirralle meno?
- KYLLÄ, minä joutaisin jo kotia täältä. Tuumasin hälle ja aloin riipoa takkia niskaani sekä keräillä kassin selkääni ja otin kyynärsauvat ja aloin kenkuttaa ovea kohti.
Mietin mielessä "unohdinko jotakin sinne...? Enpä kai... en usko."
Olisi se vaan hurjan noloa kesken matkan käännyttää taksi takaisin että HEI, mulla unohtui se/tämä/tuo juttu sinne huoneeseen!!!!!XD

Kotimatka meni ihan kivasti. Sanotaanko nopeasti. Kotiin on aina ihmisen kiva tulla. :)
Kotona oli lapset hieman ihmeissään kun minulla oli jalassa se suuri sidospahkura ja kepit kun tulin. Vaikka olihan mulla ne kepit jo lähtiessänikin, mutta ne oli vain VALMIIKSI oltava mukana JOS tarvitsisin niitä.
Ompeleiden poistoon oli varattava aika omaltahoitajalta viikonpäähän, eli 7.3 menen ne poistattamaan klo 10:20, mikäli joku sillä tiedolla jotakin tekeisi. :D
Tyttäreni 4v neuvolaa piti siirtää kun se olis ollu tänä aamuna klo 9, mutta en minä kahden lapsen kanssa sinne pääse mitenkään kinkkaamaan, ja jos vielä pitäs tuplarattaita työntää niin ehei!!! Sain sen maanantaille 3.3. klo 8. ELi sitten uudestaan. Mies on tuon viikon lomalla (talviloma hälläkin) niin saa hyvin alkaa lomansa 1.aamun heräten siihen klo 8:aan vieden tytön neuvolaan.
Kerttu pelkää hieman ajatusta siitä että saa rokotteen.
Sanoin lähtiessäni itse sairaalaan varpaani toimenpiteeseen että :
- Jos äiti ei itke yhtään kun saan puudutuspiikin varpaaseen niin sinunkaan ei tartte itkeä yhtään saadessasi rokotteen.
Ei tainnu tyttö ymmärtää asiaa tai sitä yhteyttä. ;D
Että muuten ihan hyvä, mut metsään meni.

Kerroin kyllä palattuani Kertulle kuinka äidille oli annettu sairaalassa ainakin 3 piikkiä enkä ollut itkenyt yhtään.
En tiedä miten sitä rokotuspelkoa voisi lapselta lieventää.... onko alettava lahjoa että kun annat laittaa niin saat sitä/tätä/tuota...tai saat sen/tämän/tuon... *huokailututtaa taas moinen*



Tähän saakka kaikki mennyt hyvin. Varpaassa ei ole ollut edes kipuja. Olen napostelut Burana caps 400mg:a saamani ohjeen mukaan, nyt lähtee 2.päivä. Sekin on ihan vain varotoimi, ettei alkaisi koskemaankaan..Tuntuu vähän höhlältä syödä lääkkeitä /lääkettä, kun ei koske!!! Siksi olenkin ottanut vain 1x 3-4h välein niitä tabuja.


Tiistaina lähdeme käväsemään pikaisesti kotipuolessani ja vietämme riehakkaat Synttäri kemut keskiviikkona 5.3. Wohou!!!
Täytyis kai viikonlopun aikaan pakata (ja muistettava laittaa ne Kertulle ostamani käärmepillit sinne kassiin niin ettei tyttö niitä näkisi. Ei ole muuten ylläri jos ne näkee..)

Oliskohan tässä jo taas hetkeksi juttua.
Eilen kirjailin 2x kirjeitäkin, toisen lyhemmän toisen pidemmän.
Kerttu alkanut vallata mun konetta. Istui eilenkin aika hyvän tovin katsoen You Tubesta kinderi yllätysten kokoamisia... huh huh... illalla piti miltei rautakangella irrottaa tyttö koneelta että pääsin pankin sivulla itse käymään. Ehkä mun on alettava ajallisesti rajoittaa hänen koneaikansa vaikka 15-30min kerrallaan. Ehtii se siinä 15min katsoa yhden kindermuna yllärin kasaamisen. :D

HIRRRRRRMuisen mukavaa kuun viimeistä päivää jokaiselle!!!!!!
Tästä on hyvä alkaa maaliskuu. :)

tiistai 25. helmikuuta 2014

Pala minua pois...

Huomenna lähtee pala minusta tai paremminkin pala joka EI KUULU normaalisti olla minussa.
Sain tänä aamuna soiton Varkaudesta, että klo 10 on toimenpiteelle varattu aika.jolloin poistavat luukasvaimen joka on varpaaseeni ilmestynyt jo vuosi ainakin takaperin muistelen sen siinä havainneeni. Oireilemaan se alkoi tosin vasta viime aikoina ollen hellä painettaessa sitä tai jos joku astui varpaani päälle siten että juuri se "patti" jäi ikään kuin osuvasti alle. Silloin näkyi otava ja kirkkaasti!!!!! XO


Sain tänään silitetyksi aamusta jouluverhoja jotka ovat sitä odottaneet pestyäni ne.
Aamusella sain niitä 3/6 silitetyksi kunnes Lanttu heräsi ja alkoi hakeutua liian voimakkaasti sinne raudan luo ja piti vaaranpaikan uhatessa laittaa ne silitysvehkeet pois, jotta ei vedä kuumaa rautaa päällensä.

Nyt illasta sain silitetyksi aamusta silittämättä jääneet verhot loputkin+ 1 jotka ostin kirppikseltä (ja jotka oli hieman pettymys...Eivät vaan vastanneetkaan odotuksiani nähtyäni ne KOTONA...shit happens!)

Vanhuksille (yksinäisille jouluaan viettäville ) tein tänään lisää joulukortteja ja nyt niitä on 23kpl:tta. :) Olen aika tyytyväinen,ja lisää teen koko ajan.

Kävin aamupäivästä hakemassa myös uudella yrityksellä ne kyynärsauvat ja sainkin ne. :) Jei! Nyt sitten opeteltava niillä kinkkaamaan mikäli tarvis vain on. Toivoisin etten tarttis kuin vain 1 käyttööni... saa nähdä miten käy. Luulen siksi noin kun jos saan sen korokekengän, joka jakaa painoa kipeältä operoidun jalan varpailta pois kävellessä. Luotan siihen niin vahvasti että näin kävisi.

Tein huomisen ruoan valmiiksi jotta anoppi saa lapsille antaa mikäli heidän nälkä iskee. Makaronilaatikkoa.

Ostimme tänään myös iltapäivästä kaupalla käydessämme Kertulle (ja pojallekin) yhteiseksi uuden "Lentsikat"-leffan kun oli tullut DVD:lle, se menee sit vähän niinku synttärilahjasta tytölle + saahan hän siihen teemaan liittyen pienoismallinkin vielä. ;) Eli on toivoakseni sekin sitten hyvä lahjavalinta meiltä. :)

Aika näyttää sitten senkin.

Taidan alkaa katsoa huomen aamuksi tavarat valmiiksi reppuun.Sekä laadin kysymykset joita on päivän aikana toimenpidettä ajatellen tullut mieleen jotta muistan sitten kun on tilaisuus niitä esittää niin kysellä asiasta tietäviltä eli toimenpidettä tekeviltähenkilöiltä.:)

Näin tällä erää.

Nyt toivottelen teille kaikille mukavaista illan ja viikon jatkoa.
Kun palaan niin minusta puuttuu pala mutta se pala ei ehkä ole just sun näköinen... ;D

(EIkä se pala puutu mun sydämestä, kuten Robin laulaa... ;) )

maanantai 24. helmikuuta 2014

Loskaa, loskaa...

Tänään sit aamusta kirjailin kirjeen eräälle vastaten hänen postiinsa.
Sain siis puretuksi saapuneiden kirjeiden suman täysin nollille. Nyt odotan taas saapuvia jotta voin vastailla kirjeitä kirjaillen ihan omin pikku kätösin kynää heilutellen.

Kävimme asioilla tuossa puolen päivän maita. Kertulla oli kampaajalle aika klo 12. Sitä ennen ehdimme käydä kaupassa ostaen maitoa.-mitäpäs muutakaan. :D Samalla Kerttu tahtoi luumumössöä itselleen, kun sanoi että "pyllyyn sattuu" käydessään koittamassa tehdä isompaa tarvetta. :/ Niinpä ostimme tytölle 2prk:a luumusosetta (Semper-merkkiä oli tyttö itse valinnut hyllystä).

Hitsi kun meidän digikamera on nyt jossain NIIN Super hyvässä paikkaa, ettei löydy millään->en saa laitetuksi kuvaa siitä saamastani atc-kortista lähdettyäni mukaan ViliMarikan kirjeenvaihtoringissä tehtyyn atc-vaihtoon.

iltapäivästä kävin tk:lla hakeakseni kyynärsauvat itselleni sillä olen menossa nyt keskiviikkona sen varpaassa olevan patin vuoksi toimenpiteeseen. Poistavat sen patin, joka oli kuulemma hyvänlaatuinen luukasvain. O_o
Sitä varten toimenpiteeseen mentäessä on oltava jo mukana omalta tk:lta haettuna kyynärsauvat, mikäli toimenpide tehdään polven, nilkan tai varpaan alueelle.
Niinpä ryykäsin sinne tk:lle -kuinkas muuten kuin kävellen, tosin ilman lapsia, kun mies tuli töistä. Matka ei ole pitkä, mutta kuitenkin.
Huohotin luukulla kertoa asiani kysyen mistähän ne sauvat saisi, olen keskiviikkona menossa operaatioon varpaan osalta...?
Oli neuvonnassa ilemisesti itse Isä aurinkoisen puoliso, Äiti aurinkoinen. Hän veti henkeä ja nosti hymyn korviinsa. Katsoi kelloa ja sanoi se hymy korvissa jotta..
"Meillä on tuo kuntoutusosasto avoinna aina klo 12-13, että pääsetkö sinä vaikka huomenna uudestaan?"
(AI PRKL!!!!mietin.Ettäkö uudestaan tultava vielä!?!)
No kun olen niin kiltti ihminen että EN MILLÄÄN JAKSANUT ALKAA VÄÄNTÄÄ KÄTTÄ MOKOMASTA niinpä sanoin hälle joka siinä sitä teennäistä hymyä kasvoillaan kannatteli että:
- *syvin huokaus mitä oikein osaan tehdä*--Kait minä sitten pääsen..Kiitos ja hei...

Että minua syletti!!!!
Missään ei siitä lukenut kun sain tuon tietona että miten se on auki tällä OMALLA paikkakunnallani.. No voihan nyt surkeus.
Niinpä huomenna tulee sitten mitä luultavimmin anoppi meille siksi aikaa jotta pääsen ne sauvat kikkailemaan sieltä tk:lta. Huh huh!!
Että voi ottaa pattiin tuollainen.

Toivon että se toimenpide menee HYVIN, mieluummin paremmin kuin vain hyvin!!!!
Toivon niin ett se paikallispuudutus varpaaseeni kävisi niin kivuttomasti kuin vaan voi kuvitella. (sattuuhan se kun ei varpaassa ole paljoa lihastakaan, niin sinnehän se luuhun uppoaa..jaiks ja tack så mycket!
Mietin pitäiskö ottaa sinne joku suukapula itselleen mitä purra jotta en ala sätkimään jalaani kun kipu tuntuu...mistä moisen kapulan keksin edes...hoh hoijaa..pihakoivustako on oksa taitettava tai kuusesta joku oikein pihkainen pätkä tai käpyisä oksa mukaan suukapulan virkaa tekemään.. Tjooh,.
Nooh, toivoa elättelen että se paranisi sitten myös HYVIN ilman mitään jälkijuttuja. (tulehduksia tms.) Ja että se ei vaivaisi enää sen perään eikä kiitos uusia tarttis tulla, ettei saman vaivan takia tartte uudestaan enää mennä moiseen.

Huomenna saan puhelun jossa kertovat monenko aikaan toimenpide on minulle keskiviikkona sitten. Alkaa ehkä vähän jänskättää...

Tein tänään muuten loppuun taas joulukortteja joita eräs ilta aloitin jo. Nyt on yksinäisille vanhuksille jouluksi 2014 annettavaksi jo peräti 12kpl:tta joulukortteja. :) Jei!!!!
Eipä tässä sitten muuta kurjempaa.

Se on moro!


tiistai 18. helmikuuta 2014

Big night-today!!!

Huh, jos tästä illasta selvitään hengissä. (no en näe syytä miksi ei selvittäisi...mutta...)
No tilaisuus on sellainen minne on ns."pukupakko" ja minäkin sitten olen paniikissa lueksinut pukeutumissääntöjä naisen pukeutumisen osin.
Minulla on yhdet ns."paremmat" kamppeet joita olen käyttänyt aina juhlissa ((mm. omien lastemme kastajaisissa ja ostin ne muistaakseni 2006 kun piti saada omiin valmistujaisiini paremmat kamppeet entisten mentyä jo "ei-niin-edustaviksi".)
Niinpä panikoin ensin VOIKO nainen pukeutua housuasuun klo 18 alkavaan tilaisuuteen!?!
No moni sanoi että "kyllä voi..." *silloin putosi suuri kiviröykkiö sydämeltäni*
En nimittäin tunne itseäni kotoisaksi mekossa (en edes omista yhtään mekkoa joten olis tullu kalliiksi...)
Sitten luin että pitäisi olla asuun ILTALAUKKU!
O_o EIKÄ!? Onko pakko jos ei ole mitään mitä tarvitsisi mukaansa sen 2h ajaksi?!
- EI sitten tarvite, ei ongelmaa. Sanoi eräs. HUH!
Onneni oli että JOS se olis pitänyt olla kannossa tyhjänä niin en tiedä olisko pokka pitänyt kun tiedät kantelevasi TYHJÄÄ veskaa. :D
Sekin ongelma ratkesi.

Oli enää ongelma "hiukset". jotka oli kasvaneet ulos mallistaan aikapäiviä sitten. Varasin kampaajalle ajan, ja eilen huomaan että Milläs sitten saan ne asettumaan kun en omista fööniä, en ilmakiharrinta eikä minulla ole edes paplareita tms.!?!
Täytyy luottaa vain vahan ja lakan voimaan sekä hyvään pohjalle tehtyyn tupeeraukseen. Oh no!!! Mihin olen ryhtynyt...
No ainakin illan konsertti luulisi olevan nautinto, sillä pääsemme miehen kanssa kahden. Appivanhempia saa taas kiittää kun tulevat lapsen vahdiksi.

Kaikesta "suuresta illasta" huolimatta menimme aamulla tenavatupailemaan. Oli jotenkin pakko päästä vielä kotoa pois hetkeksi ennen kuin alkaisin silittämään niitä housuja.
Pelkäsin että housut sulaisi rautaan kiinni vain kun näytän niille kylmää rautaa. :D
Ei onneksi käynyt niin.
Sitten olisi sotattava naamaansakin jotakin. Luojan kiitos se silmätulehdus on luullakseni selätetty!!! Ei ole enää silmä kuin "luumu" joka roikkuu mukana... :D

Huomenna menemme erään kerhokaverin luo iltapäivästä leikkimään (no lapset menee leikkimään keskenään) me vieme jotakin välipalaa mukana koska visiittimme heille sattuu juuri välipala aikaan. n.klo 14 huippeille. :)
Ostinkin jo rasian viinirypäleitä (siemenettömiä) sekä pussillisen mandariineja. Katsotaan kumpiako vien, riippuu siitä onko illan aikaan hävinnyt lasten nassuun jo molemmat. xD (ne kaikki).Jospa ei.

Ai niin ja eilen illalla Lanttu nielaisi n.5cm pitkän ohuen  kartonkisuiron joka oli muutaman millin levyinen. APUA!!
Ei auta kuin seurailla ulostetta nyt kulkeeko se läpi, ettei jää matkalle jumiin.Se siitä mun himostani askarteluun ja veikkaan että kun tein sitä atc-korttia jouduin leikkelemään paloja koska kortti on hyvin pienikokoinen normaaliin korttiin verraten. :(
Täytyy toivoa että se kulkisi läpi.

Kuin tilauksesta neiti päkistää ja vieno köntsän tuoksu levittäytyy sisarensa nenään kun alkoi valittaa että "Lantulla on kakka hoututta..äiti!!!"
Joten täytyy mennä vaihtamaan se puhtaaseen ja tilsimään onko se suiro siellä vai ei. :..
Halukkaita ? Anyone?
-Niin arvelinkin, täytyy nyt mennä ja tehdä likaisetkin hommat ihan itse. :D

Mukavaa tiistai-päivää ja vaikka koko tulevaa viikkoa. :)


lauantai 15. helmikuuta 2014

Uutta viikkoa päin!

Niin vaan viikonloppu alkaa olemaan taas pian paketissa.
(no pian ja pian.. onhan vasta pyhäaamu, mutta huomenna on jo taas maanantai ja uusi viikko uusine kujeineen odottaa.)

Hmm...
Maanantaita odotan jo, koska menemme aamusta 9:30 seurkunnan kerhoon.
Viikko takaperin meidät houkutteli eräs ystävä joka käy myös tenavatuvalla ja jonka kanssa sanotaanko nyt "ystävystyin" paremmin viime vuoden lopulla. ;)

Olen myös tehnyt suunnitellen ja sommitellen sitä ATC-korttia saamistani tarpeista.
En voi sanoa kuin että -taas piti mennä persus edellä puuhun... :D
Nimittäin kun siinä tarvikepussukassa oli se takapahvi mihin voi kirjoittaa ne "titlet" ja "Artist" ja "date" -jutut... no en tajunnu että ei olis kannattana sen takapuolelle alkaa "rakentaa sitä kuvaa, koska en saisi mahdollisia nauhoja käännetyksi niiden kappaleiden VÄLIIN piiloon. Äsh! Tokkopa tuon on niin suuren suurta merkitystä. En ole nyt ihan koukuttumassa niiden tekoon, joten...ehkä se ei ole niin suurin synti maailmassa. :D

Mies lähti aamulla aikanaan jo tienpäälle, koska menee muutaman muun kanssa messuille Tampereelle. Minä nousin ylös myös ihmettelemään mitä sitä tekisimme päivällä ja laitoinpa pyykkikoneen pyörimään odotellessa että lapset heräilee. :)

Verhoja voisi silittää- siihen olisi nyt ihanteellisin ja otollisin aika, kun ei ole lapset jaloissa eikä silitysraudan ja sen telineen alla pyörimässä... en taida ennättää kyllä ENÄÄ. Sillä lapset on heräilleet aina tuossa haarukkaan n. klo~ 8:00-(8:30) 9:00.
On kuitenkin 6 verhoa silitettävänä!Olkkariin tulevat. *huokaus*
Kyllä alkaa nukuttaa kun tuota ajatteleekin määrällisesti...Zzz...

Ehtineehän nuo vielä. :)
Kertun 4v kemuille (VOL 2 & VOL 3) tarjoilua olen miettinyt ja osa onkin jo hankittu.
Kotimme muuttuu nimellisesti "Flooran-kahvilaksi" ja meillä vieraille tarjoillaan seuraaavaa:

~ Almondy`s moussekakkua (sitruuna, mansikka ja suklaakakut ostin tarjouksesta)

~ Unelma- kääretorttua (pakastettu ostettuamme messuilta niitä pienen erän.)
~Tuorejuustokakku (jonka anoppi tuo tullessaan)
~Duudsonit vohveleita (mansikka ja salmiakki)

Juomapuolena toimii perinteisesti:
~kahvi
~ sekamehu (anopin ja tädin tekemät)

Eiköhän nuilla saa vaan tyttö käännettyksi kohti 5:ttä ikävuotta menemään. :)
Ainoa asia joka hieman "riepoo" ja "stressaa" tarjoiluun liittyen, on kun synttäreilleen (VOL 3) jotka ovat tyttöni kamukemut, on tulossa 2 poikaa jotka molemmat ovat kananmunalle allergisia kaikissa sen olomuodoissa... mietin, että koska noissa moussekakuissakin oli käytetty kananmunaa, mitäs minä HEILLE varaisin?
Kysyin toisen äidiltä ja hän alkoi luetella että
"Vilhelmiina-keksit on munattomia, tai sitten jäätelö käy myös..."
Okeij...

Itse vaan mietin että alkaako heillä käydä "elo" tylsäksi jos AINA joka synttäreillä he joutuvat tyytymään jäätelöön? (No sillehän ei voi mitään että moinen allergia on heille koitunut), mutta en minä ala erikoisruokavalion mukaan koko pitoja pitämään.

Ehkä voisin jotakin hedelmiä varata...hedelmäsalaattia kenties? (sitten se olisi painotettava että kenelle se on, ettei muut syö sitä ennen kuin he tulee.- Ja tiedän toki ettei sitä tartte olla edes tarjolla ENNEN kuin alkaa ne kamukemut Vol3.  mutta... noh, meillä olis ollu nyt muuten KAIKKI ostettuna, mutta sit jos pitää alkaa väsätä hedelmäsalaattikin vielä niin... hmph!
Ei kai se auta. Pidän kuitenkin silmäni avoimina vielä jos vastaan tulisi jotain mitä voisi ajatella heille...pop cornit koen jotenkin roskaaviksi. (niitä on sitten lattioilla niin kamalasti että...) Jotakin suolaista olis hyvä olla..ne popparit olis helppo tehdä (mikrossa esim.) tai sitten suolakeksejä tarjolle.
Hmmm... mietitään,.. mietitään...  :)

Meidän Lanttu on nukkunut nyt jo keskiviikosta saakka OMASSA pedissä (jatkettavassa sängyssä) koska pääsee jo itse pois pinnasängystään.
Ei oikein haluttanut ottaa riskiä jos yöllä heräisi että hän ei jysähtäisi kiipeillessään sitten pudota lattialle. Olen kyllä viimeaikoina muuttunut itse lasten syntymän myötä herkempi uniseksi, eli herään helposti, mutta en kuitenkaan tahdo herätä siihen että se jysähdys johon heräisit olisi siitä johtuvaa kun hän sattui pääsemään omin avuin punnertaen pois pinnasängystään ja huutaisi laittialla.
Kyllä ne lapset kasvaa sitten nopsaan.. huh huh.
Kerttu ei nuku täysin omassa huoneessaan/pedissään vielä. Iltaisin menen hänen kanssaan kuitenkin HÄNEN huoneeseen ja petiin ja siinä luemme iltasadut ja iltaunilaulut. Sitten kun hän nukahtaa, minä siirryn siitä pois. Yöllä kuitenkin tulee miltei väistämättä aina meidän keskeen tarjoamaan omia hikivarpaitaan meille isänsä kanssa potkien niillä pienillä pikkuriikkisillä visukintuillansa meitä naamariin.Ugh!

Jospa tässä olisi jo postausta vähäksi aikaa.
*poistuu levittelemään pyykit kuivamaan*

keskiviikko 12. helmikuuta 2014

Kirjeenvaihtoringistä saamani atc-tarpeineen.

Eilen oli melkoisen huisi yllätys kun kävin postin hakemassa.
Siellä minua odotti kirjekuori joka sisälsi hurjan paljon kaikkea,paitsi ennalta säännöissä  määrätyt "yllätys nro 1 ja 2" niin mielestäni tämän paketin arvo on varmasti yli sen suuntaa annetun 5€ luokkaa...- vai mitä itse olette mieltä kun katsotte mitä kaikkea kuvassa on!!!!!
Aivan HUIKEAA, kiitos suuresti tästä IHANASTA paketista sinulle Marde ;)
(yritin lisätä kuvaa ottamastani lähetyksestäsi mutta jostakin syystä jossain takkuaa enkä saa kuvaa siirtymään tähän kirjoitukseen :( )

Paketissa oli kuitenkin pitsinauhan pätkiä (vihreää, valkeaa ja punaista), sekä vihertävän sävyistä satiininaruakin (leveähköä),
2 pientä minikokoista "free popcorn"-leffalipun tapaista pilettiä, taustapapereita ainakin 4 erilaista, tarrallisia helmiä täysipakkaus, samoin pääsiäiseen liittyviä tarroja joissa tipu kurkkii munasta täysi pakkaus niitäkin, nappi, ommeltavia helmiä (nappeja?) 4kpl:tta, pahvisia rusetteja 3kpl:tta, hieno Paris-aiheinen atc-kortti. niin kaunis.... (laitan HETI kuvan kun ongelma ratkeaa) lisäksi makusinää oli Pandan "lakupala" suklaalevy sekä SantaMarian lakritsi strösseleitä pieni pussi. ;) Tuli molemmat hyvään saumaan..->tyttären 4v syndet aika piankin joten kun tytär sen levyn nähdessään olisi tahtonut sen syödä, totesin että "leivotaan jotakin mihin ne voidaan laittaa ;)
(ainakin ne strösselit saadaan menemään vaikka täytekakun päällää koristeena jos ei muuten. ;) ) Lisäksi paketissa oli pyöreä pieni kakkupaperi sekä kovia tekstejä tekstein "Ystävälle"-tekstillä. (onkohan materiaali jotakin muovia? tai maalattua puuta?) en tiedä kun paketti ei sitä kerro.

Oli niin HUIKEA se sisältö sekä kirjekin oli niin mukava - eikä mikään lippulappunen vaan useamman arkin mittainen, Ja niin minun tyyliseen tapaan vielä kirjoitettukin. (tapanani on viljellä aina kaikkia sanontoja vähän sinne ja tänne ja Marde harrasti samaa, mikä teki lukukokemuksen senkin puolesta niin "nautinnolliseksi"...olenko vähän itserakas? hehe... no eikai se haittaa jos on vaan ja vähän? .D )

En voi kuin toivoa että minun paketin saaja olisi tyytyväinen saamaansa atc-kortti säläänsä, vaikka tälle Mardelta saatuun verraten se häviää sille mennen tullen.
Tämä olikin minun ensimmäinen kertani kun ikinä-kuuna-päivänä tein moista "atc-korttia". Ehkä se myös jää viimeiseksi, vaikka olen miettinyt aiheita millaisiin niitä voisi tehdä. ;) Ehkä siihen jäi pieni kytö takaraivoon tai alitajuntaani kuitenkin ... ;)
Koskaan ei pidä sanoa "Ei koskaan". ;)



EDIT
Alustavasti kuvat voi käydä katsomassa Marden-blogista, minne hän on ne lähettämänsä matskut kuvannut ja julkaissutkin... Siellä on myös kuva hänen laittamansa atc-kortista. :)
.





perjantai 7. helmikuuta 2014

Leppoisaa viikonloppua odottaen.

Ja näin vaan on saatu viikko perjantaihin saakka varsin mallikkaasti viedyksi.
Mitäs on viikon aikana tullut tehtyä itse kenenkin?
No omasta puolesta voin sanoa painineeni sen atc-kortin kimpussa sekä selvittiinpä me muutamana ilta luistelemaankin koko perheen voimin (tämä siis alkuviikosta).
Sanottakoon nyt se, että itse en kipeän varpaassa olevan patin vuoksi noussut luistimille, vaikka mieli olisi tehnyt. Siksi `luistelin`itse kengillä työntäen rattaita samalla jotka sai toimia tukiaisana (ei kuitenkaan `tukiaisena` minulle) vauhdin hurmassa. :)
Kerttukin luisteli jo varsin mallikkaasti ensikertalaiseksi.
Lähinnä keskittyi kävelemään ne luistimet jaloissaan jäällä ja kääntyi aina katsomaan millaiset jäljet jättää jälkeensä. :D

Hmm.. no jos jotakin "ikävämmäksi" luokiteltavissa olevaa kuulumista pitäisi kertoa, niin siihen ehkä voitaneen luokitella sen minun varpaassa olevan kipeän patin. Sen tiimoilta olin käynyt omalla lääkärillä sitä näyttäen ja se kuvattiin jo joulukuussa.
Nyt sain kutsun (siitä lääkäri reissusta poikineen lähetteen ansiosta) ortopedille viikko takaperin torstaina. Eilen sain siitä käynnistäni saman kirjallisena että se patti on "luukasvain". Se poistetaan parin viikon sisällä (saan siis kutsun saapua sille poistolle varattuun aikaan). En tainnut kirjoittaa kovin selkeää suomenkieltä nyt.. :xD
Mutta tosiaan, on hyvänlaatuinen vaikkakin kipeä jos sitä nykii tai jos joku astuisi varpaan päälle missä se patti on.
Kyllä sitä yli vuodenpäivät katselinkin tuossa ukkovarpaan kyljessä joten on se sekin ollut monessa mukana. :D mm. kätilö joka oli ollessani Lanttua synnyttämässä hieroi sitä , sillä se varpaan hierominen (painelu ja vatkaaminen) kuulemma sai aikaan supistuksia. No siitä en tiedä, mutta lapsi kuitenkin syntyi. (Olenkin jälkeenpäin miettinyt että kipeytyikö se entisestään siitä sen käsittelystä vai muutenko vain se nyt on viime aikoina ollut niin "ärhäkkä"..) Mene ja tiedä, mutta se asia on nyt hoitumassa.

-Antaisivatkohan he minulle sen luupalan mukaan kun poistavat sen? Harvalla olisi omasta luusta tehtyä vaikkapa kaulakorua :) hahah.. no joo, tuo taas minun huumoriani jota tuskin monikaan ymmärtää, mutta se on minun tyylini aina käsitellä asioitakin.
Ei paljon meinaa houkuttele se, että se patti (luunpala) poistetaan siitä paikallispuuduttaen se varvas. "KÄÄKS!" Täytyy toivoa että se varvas todellakin PUUTUU että en tunne mitään!!!! Ei kai sitä luuta ihan helposti napsita poikki, vaikka se ei iso olekaan. "sarvimaiseksi" sen sanoi ortopedi. Selevä juttu.

Kävimme tänään jopa kerhossa. "WOHOU!!!" -pitkästä aikaa.
Se käynti poiki huomen aamulle luistelureissun. :) Kivaa!
Eräs nainen kysyi tulisimmekos me kentälle aamusta luistelemaan?
- Hmmm..mietitään, en muista nyt ulkoa oliko jotakin erityistä sovittuna jo. Tuumin ja kotiin päästyä katsoin kalenterit läpi ja EI OLE MITÄÄN ERITYISTÄ! :)

Huomenissa siis aamusta menemme klo 10 huippeilla luistelemaan. (No minä taaskaan en, mutta jos tyttö vaikka hetken keikuttelisi niiden terien päällä ja tekisi ihastellen jälkiään jotka luistimet jättää kun niille kävelee.. :D
Kai siinä jonkun sanan ehtii taas kuulumisia vaihtaa. :)

Mutta nyt voisin mennä ja keitellä päivän ensimmäiset kahvit. Join kerhossa 1 kupillisen, utta kotona en ole ehtinyt juoda yhtään. Aamulla kun lähdimme aikanaan jo kerhoilemaan. Siinä oli sitä työmaata saada lapset syömään ja sitten puetuksi. Joten ei oikein liioin ehtinyt panostaa omaan syömisiinsä, -vaikka jo klo 06 nousin ja kävin suihkussa.
Aika katosi vaan kaikkea "pientä" tehdessä, luin mm. parin päivän lehdet. Ja sitten herää ensimmäinen ruokittava, sitten laitoit kouluun lähtevälle aamupalatarpeet ja välineet valmiiksi, ja kolmas herää jolle vaihdat vaipat jne. Sitten etsit jo samalla kamppeita (ulkovaatteita) toiselle ja laittelet ne suht.valmiiksi pukemishetkeä odottamaan.
Ja sitten olimmekin jo pihalla luullen että kaikki tavara mitä mukaan tarvitsemme on mukana.
Erehdyin. Puhelimen huomasin puolimatkassa unohtuneen. Noh, hetki ilman kännykkää tuskin tekisi pahaa. Ja ei tehnytkään. Nykyään kun on ehkä liiankin paljon puhelimestaan riippuvainen (kalenteri, minne on tullut laitettua aina osa muistiinpanoista ylös ) ja sitten siinä on kello josta aikaa katsot. Nyt oli orpo-olo kun ei voinut kelloa katsoa. xD
Aikarauta on varsin tarpeellinen kapine ja sen huomaa kun sitä ei ole tai jos se on rikki.

Mutta sinne kahvin keittoon enne kuin olen taas kirjaillut satatuhatta kilometriä. -Riittääkö sekään?

Mukavaa viikonloppua jokaiselle säädyllensä!!! :)

maanantai 3. helmikuuta 2014

Wihuuu!!!

Vihdoinkin sain tietää kuka on parini ViliMarikan järjestämässä ATC-kortti vaihdossa.
Sikäli perin "jänn-nnä juttu" (Lainatakseni Pasila-sarjan hahmoa) että nyt alkaa se todellinen kasaaminen hänen yllätyksekseen.
Kaikki on jo keräilty periaatteessa kasaan ja ne odottaa tuossa vain matkaan pääsyä, mutta ajatellen että mikäli tahtoo vaikka yllätyksenä "kuunnella" saajan toiveita, niin sitäpä tässä meinottelinkin.
Ei sillä ettäkö nuo nyt kovin kauaksi olisi mennytkään saajan toiveista, mutta... noh, katsotaan nyt.
En voi paljastaa liikaa ettei saaja arvaa pariaan jo ennen aikojaan, mikäli kävisi täällä lueksimassa näitä kirjoituksiani.."jänn-nnä juttu kyllä..." :D

Hauskaa ja lempeää päivää kaikille -ainakin sää ei ole kovin pakkasella.
(Meillä vain -2*C)