Aamulla, tyttö ei meinannutkaan herätä ollenkaan samoin kuten kahtena edellisenä aamuna, jolloin hän meni vielä hoitoon mummonsa luo. Nyt kun vuorossa oli 1.perhepäivähoitajalle meno aamu, hän olisi vaan nukkunut ja nukkunut...
Pakko oli nostaa uinuvana tyttö ja alkaa pukea vaihdettuasi hälle vaipan.
Kun tyttö ovella huikkasi äidille heipat ja moi moit isänsä mukaan lähtiessä, niin hetki sen jälkeen huomasin että:
- VOI EI! Tyttö unohti omat pehmolelunsa. Ne kaksi hälle niin rakasta joista hän aina hakee sitä lohtua...
Siinä ne köllötti olkkarin matolla.
Enpä tuntunut ehtivän oikein tekemään sen kummempaa, vaikka en aamulla tyttöä hoitoon itse vienytkään. Aika vaan katosi ja oli lähdettävä asemalle.
Hetkenmatkasta alkoi tuntua että "Myöhästynkö!?!" mutta ehdin oikein hyvin...
(^tunne tuli kun alkoi pistämään taas alavatsaan kiiruhtaessani vauhtia...)
Loppupäivästä, viimeisen opettajan tunnilla kun meidän oli jokaisen esiteltävä itsemme kertoen jotakin hieman itsestämme (aikaisempi ammatti, työhistoriaa, perhettä jne...) että
"Minä tiedän tasan tarkkaan mitä puhumassa oleva henkilö sanoo seuraavaksi..." ja eihän se väärin mennyt.
En edelleenkään osaa vaan yhdistää kasvoja niihin kuulemiin henkilötarinoihin. :D
(Etupenkissä istuessaan kun ei viitsi kenottaa pää taaksepäin koko aikaa...)
Huomenna olisikin meno kouluun vasta klo 9, mutta meinaan koettaa jos saisin aloitettua erästä saamaamme lisätehtävää, joka liittyy erääseen tulevaan tenttiimme. (se on sen lisäosana arvioinnissa..) Aihekin kun on minulle niin tylsä kuin "Historiaan" liittyvä. BLAAH!!!!
Mutta ei auta sanoisi kai nautakin...
Tulin kotiin kaupan kautta.
Isäntä oli käynyt ruokatunnilla kotona koska koiruus oli ensimmäistä päivää kotona yksin. Se oli silloin jo hieman luimistellen tullut ovella häntä vastaan.
Nooh, kun tulimme kaikki yhtäaikaa kotiin (haettuamme tytön ensin hoidosta) meitä vastassa oli odottamassa ikimuistoinen yllätys.
Kerttu alkoi pian hokea:
- HYI HAI!!!! (hyi haisee)
Menin katsomaan että MIKÄ NYT!?
Tyttö meni olohuoneeseen ja osoitti mattoa sanoen:
- HYI HAI, KAKKA!
Siinä oli koiruuden tekemä ruikuli matolla + tytön kahden lempipehmon päällä jotka oli aamulla unohtuneet siihen.
ÖRF!
Pääsin siis mattopyykille.
- Just. Kiitos koira. KIITOS!!!
Saa nähdä kuinka huominen menee... koiruus menee kuitenkin huomenna isännän vanhempien luo. Ei tule jäämään yksin kotiin toista kertaa!!!!
Miten Kerttu on viihtynyt? Ei me tänään (torstaina) tehdä oikein mitään, kun Eerik on tarhassa, se oli varmaan viimeviikon torstai, silloin käytiin mm. ukkilassa :)
VastaaPoistaHyvin on tyttö viihtynyt.
PoistaTänään kun minä hain hänet hoidosta, hoitotäti kertoi että tänä aamuna oli tyttö isänsä lähdettyä itkeksinyt paljon vähemmän jo ja ruokakin oli maistunut paljon paremmin kuin ensimmäisinä päivinä.
Hiljaa hyvä tulee ;)
Kovasti tuntuu tykkäävän tyttö olla siellä.
Vilkuttikin lähtiessämme sinne jääneille kavereilleen niin iloisesti ja huusi heille vielä "moi moi... :) "