Heräsin ja kuinkas muuten, kun mielessä ensimmäisenä vieno haikeus.
Tyttäreni lähtisi tänään mummonsa luo lomailemaan.
Joka kerta, vaikka sitä tavallaan odotatkin ensin niin kovin, iskee se haikeus viimeistään kun se päivä koittaa.
Mitä minä teen?
Istun tässä koneella kun voisin olla pitämässä nukkuvaa tytärtäni kädestä, vielä ennen kuin hän lähtee.
Hakija hälle tulee vasta iltapäivästä, mutta kuitenkin...*niisk*
Sattuu hieman sydämeen ajatus pienen muruseni lomareissusta vaikka tiedän hänen olevan hyvissä käsissä. Ehkä se on ihan normaalia ja kuuluu asiaan. Osoittanee omaa välittämistäni tytärtä kohtaan.
Kaikesta huolimatta, toivotan jokaiselle
OIKEIN IHANAA VIIKONLOPPUA!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti