keskiviikko 8. elokuuta 2012

Pieni lomalainen maailmalla.

Mä vilkutin ovella äidille ja isille mun pikku nyrkissä olevilla sormilla, kun mä lähdin mummon ja iso-mummoni mukana kohti heidän kotipaikkaansa.
Matkaa oli sinne n.120km.

Tietteks mitä?
- No mun piti oksentaa Lapinlahden paikkeilla. En mä tiedä miksi se tuli, mummo ei edes ajanut kovasti, mut mä en vaan mahtanu mitään kun se kaikki mitä olin syöny niin alkoi kutkuttaa kurkkua ja pomppasi tulla ylös.
Mummo ajoi sivuun levikkeelle ja kiireellä hakemaan jotakin rättiä peräkontista että saisi pyyhityksi multa enimmät pois.
Sai siinä osansa iso-mummokin saadessaan hieman päällensä sitä velliä.

Sit mummi tuli takaisin ja sillä oli sellanen paksua kangasta oleva pöytä tabletti jolla se alkoi pyyhkiä minua.
Mun turvaistuinkin oli sit ihan puklussa.

Kun me päästiin mummon luo, mummo vei minut heti pesulle ja vaihdettiin mulle uudet puhtaat vaatteet.
Sit mummo kysyi haluisinko mä katsoo jotakin lasten ohjelmaa tietsikalta sen aikaa, että se pesis sen mun turvaistuimen.
- No tahoin mä.
Kun mummo oli kadonnut pesuhuoneeseen mä muistin et mummollahan on se herkkukaappi samassa paikkaa missä meillä kotona on se perunoiden ja vihannesten säilytyskylmäkaappi.
Mummo oli antanu mulle viime kerralla sieltä jätskiä!
En voinu olla käymättä katsomassa että onko sillä siellä taas sitä herkkua.
Ei löytyny.

Myöhemmin kuulin, kun mummo soitti äidille ja sanoi että:
- Kauheeta kun sydän pomppasi kun olin ilmeisesti viipynyt hieman liian kauan siellä pesuhuoneessa,sillä takaisin tullessa oli täällä pakastimen ovi auki...enhän miä muistanut että se menee jo joka paikkaan tutkimaan!!!! Onneksi mitään ei sattunut.

- ÖÖö... mitä siitä vois sattua jos unohtaa pakastimen oven auki? Eikai siihen kukaan kuole? En ymmärrä mitä se mummo oikein vaahtos moisesta äidille.

Sit me käytiin mun mummon kotipaikalla. Siellä oli mukana mun tokaserkkujakin.
Ne mun tokaserkut on Helsingistä käymässä kans mun iso-mummon luona.
Siellä paikassa oli iso navetta jossa me käytiin katsomassa lehmiä.
Ne Hesalaiset tytöt piti nenistään kiinni koko sen ajan kun me siellä navetassa oltiin, mut mäpä olenkin jo niin tottunut sellaseen että en viittiny rystyset valkoisina puristaa nekkuani punaiseksi.
Se mun äidin serkku nauroikin että:
- Helsingin tytöt puristaa nenästä, mutta tämä XXXXvirran tyttö ei ole millänsäkään! :)

Siellä näin myös "akian" (muut puhui sen olevan traktori, mut mulle se sana oli vaikee ja mä sanoin että "akia".
Sit hoksasin siellä kauempana pellolla sen lietevaunun, mun oli huudahdettava ilosta:
- PEEMI JUNA!
(pieni juna)
Mulla oli siellä "MINUN KUPIAT" jalassa, kun siellä oli hieman vellistä ja märkää.
(minun kumikengät)

Keskiviikko iltana, mä löysin mummon luona illalla ollessa musta-pekka pelikortit.
Miksiköhän kukaan ei ole vienyt sitä mustaa-pekkaa pesulle koskaan? Mun oli pakko sanoa ensin nähdessäni sen mustan-Pekan että:
- HYYYI, LIKANEN...YÄK, KAKKA!
Sillon me soitettiin äidille ja taas mummo rolli mun sanomisia sille.
Mummo oikein lypsi minua sanomaan niitä asioita kysellen:
- Onko se likainen?
- KYLLÄ.
- Onko se tosi likainen?
- Ooooon...HYI YÄK KAKKAPYLLY!*minä nauroin langan päässä niin kovasti että en välillä kuullut mitä tyttö edes sanoi*

Olinhan minä herättänyt hilpeyttä kirjastossakin käydessäni, kun vedin perässäni minun uutta pyörillä perässä vedettävää plinsessa laukkua.
Menimme mummon kanssa sinne ja minä jätin lainattuja kirjoja siihen tiskille.
Hetkeä myöhemmin kuljin taas sen laukun kanssa sen lainaustiskin ohitse ja päätin pysähtyä katsomaan onko minua kukaan yrittänyt tavoitella ja nostin laukkuni sivutaskusta oman pikkuisen kännykkäni. Siihen oli tullut selvästi "1 puhelu saapunut".
Niinpä otin ja näppäilin puhelintani hetken ja laitoin sen korvalleni soittaakseni numeroon.
Koska henkilö ei vastannut menin jo ihan istumaan pienelle tuolille ja aloin (ilmeisesti) kirjoittaa soittaneelle tekstiviestiä kysyäkseni mitenhän tärkeä asia mahtoi olla, sillä olin juuri nyt mummoni kanssa kirjastossa lainaamassa uutta kirjallisuutta..."

Kuulin myös erään kerran kun mummoni sanoi puhelimessa että:
- Kerttuhan on jo isotyttö! Ei se tarvitse enää mitään nokkamukeja eikä pottaakaan... niin hyvin juo lasin/mukin reunalta ja istuu pytyllä sen supistajan päällä tehden pisut sinne kunhan vain antaa jonkun lelun mitä se voi ihmetellä siinä samalla... Niin pyörii silmät päässä kun kuuluu se lirinä pyttyyn ja sitten pitää katsoa kun pytty vedetään ja ihmettelee minne se liru katoaa sieltä...
Hiuksetkin antaa kammata heti aamulla ja illaksi olemme ne letittäneet kiinni. Sillä on repussa jo paljon hiusponnareita joita se aina ihan itse haluaa laitettavan hiuksiinsa. Ei tyttö enää tarvitse pian mitään vaippaakaan, kun nyt vain käyttää aina wc:ssä ajoissa...kohtahan siellä on jo uusi vauva.

- Mitenkähän "kohta" se uusi vauva sitten täällä oikein on? jäin miettimään... ja MIKÄ IHMEEN VAUVA?!? Onko minulle edes kerrottu asiasta!?! Kaikki vaan höpöttää että MINUSTA pitäisi tulla ISOSISKO ei kukaan ole puhunut minkään VAUVAN tulemisista enempää kuin menemisistäkään.*huoh*
Koittaisivat nyt päättää tuleeko MINUSTA se isosisko vai tuleeko meille joku ihmeen VAUVA...Aikuiset on sitten joskus vähän outoja...

Mutta loppuun mä tahdon mun toivebiisini josta mä aina haltioidun.
Kattokaa tekin ja tanssikaa liikkeet mukana! :)

Apinatanssi :)

- Mukavaa päivän jatkoa kaikille!
Aika ihquu nähdä huomenna aamusta oma ÄITI ja ISI. On mun ollu ehkä pikkuten ikävä niitä jo... ai niin ja se hilu hau hau... onkohan sillä ollu jo ikävä minua kun on saanu olla lauhassa mun poissa ollessa...? Pitääpä kysyä siltä kunhan menen kotiin.

- K3RtTu

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti