Tänä iltana äidin pieni rakas Kerttu yllätti äidin ihanasti sanoen vain ne muutamat sanat samaan lauseeseen ollessani laittamassa häntä nukkumaan.
Satukirjoja oli jo luettu kokonaista kolme ja iltalaulua olin alkamassa juuri laulamaan kun hän aloitti sen säännöksi muodostuneen ikävänsä kertomisen mummoaan kohtaan.
Kerroin  että:
- Mummo on töissä, niin ei voida mennä sinne eikä hän voi juuri siksi tulla nyt meillekään-
Tyttö oli noheva ja sanoi:
- Mummu on kotona nyt ja luppee nukkumaan kotta...
- No on tietenkin, mutta aamulla sen pitää mennä töihin ja me lähdetään kerhoon, sanoin Kertulle.
Kerttu jatkoi vielä hieman nyyhkyttäen:
- Minulla on kauhee ikävä XXXXX-mummua!!!
Mitäs siihen voit kuin lohduttaa ja sanoen:
- Äiti tietää kyllä *silitin tytön hiuksia ja olin juuri aikeissa alkaa hyräillä alkua illan unilaulusta kun tyttö sanoi:
- Minä lakattan itiä ja äitiä...
Sillon minulla nousi pala kurkkuun. Mietin että "Mistähän se tuonkin on kuullut!?"kun mielestäni meillä ei kotona moisia hoeta ihan niin paljoa että olisi lasten korviin saakka kantautunut.
Ei sillä,eihän tuo paha/huono asia ole ollenkaan. Se vaan pysäyttää kun sen kuulee jonkun sanovan, etenkin jos sanoja tarkoittaa kohteena juurikin SINUA. <3
Halasin tyttöä ja aloitin tuutulullan laulamisen hiiren hiljaa.... <3

Nyt menen nukkumaan onnellisena siitäkin että aamulla mies tulee kanssamme tenavatupailemaan. Ja Kerttu pääsee näin ollen menemään omalla pyörällään sinne :)