sunnuntai 22. syyskuuta 2013

Sairastupailumme jatkuu...

Ei siis riitä että meissä on jo se nuha ja kurkkukipiuisuus ollut ja on edelleenkin. Kerttu valitti illalla että "massuun koskee" ja että "en jaksa seistä",kun nousi hetkeksi sohvalta istumasta.
Näytti tyttö ihan vetopois olevalta, niin kokeilinpa hänen otsaansa samalla ja ei tarvinnut enää arvella onko kuumetta. Sitä nimittäin tuntui olevan mutta koska käteni ei kertonut mitään lukuja siitä sen kuumeen määrästä niin mittari kainaloon ja mittaamaan...
Lukemaksi saimme 38,18. Onhan siinä jo hyvä lukema.
Eipä sitten muuta kuin lääkitsemään tyttöä ja kehoitin lepäilemään sohvalla.
Eikä ihme, että neiti oli kiukkuinen käydessämme paikallisella yläasteella, missä oli kirpputori aamuipäivästä. Sen kirppiskierroksen päälle haimme kotipizzasta pitsaa, niin neiti oli siellä alkanut isännälle vänöttää että "Ei haluakaan pitsaa, vaan jotakin muuta..:"
Kotiin päästiin niin neiti sammui sohvalle milteiheti, mutt vänötyksen kanssa. Eikä se ostamamme pitsa hänelle kelvannut... Ei edes kun hän heärsi.
Varmisteli vain että "Onko vielä pihttaa?"
- On laatikossa, mutta syö ensin se, mikä on lautasellasi...
Eihän se sitä syönyt.
VAlitteli masuansa, että siihen koskee ja kuumeili koko illan.
Lääkittyäni häntä hän hetken päästä piristyi ja luuli kai jo itsekin olevansa terve.
Sanoin että" Sinun on otettava rauhallisesti, se lääke tekee sen että tunnet itsesi terveemmäksi, mutta et voi mitenkään vielä lähteä esim.ulos ajamaan pyörälläsi kun 3h sitten mitattiin ne lukemat 38,18..."
Illalla tyttö nukahti jo klo 20 aikaan. Itse halusi nukkumaan ja tottahan toki hän sai mennäkin. Kävin hänelle lukemassa iltasatua kun iltapuuhat oli tehty.
Hän nukahti varsin mallikkaasti.

Aamulla hän heräsi ihan pirteänä. Minua kyllä olisi nukuttanut, mutta eihän äidit saa nukkua , ei vaikka mikä olisi. Se on äitinä olemisen yksi osa venyä myös unenmäärää ajatellen, ehei, se on noustava kun pikkuväki itkee ja sitä vähän niinkuin vaistollaankin pomppaa jos vähän inahtaa "Mikä nyt on?!" "Onkohan hällä nälkä!?! tai joku muu hätä/mikä!?!"

Nousin viimein kun Lanttu pomppasi pedistään seisaalleen (pinnasängyssään) laitaa vasten. Kerttu siinä rumppasi hänen luonansa minun ylitseni jotta en vaan saanut nauttia unesta mikäli hitusen meinasin saada unenpäästä kiinni..
Viimein nousin ja Lantulle vaipan vaihtopuuhiin ja kehoitin Kerttu amenemään vessaan jo edeltä...
Sitten aamupalalle koko sakki.

Kysyin ottaisiko Kerttu leipää?
- Nojjoooooo...
Aloin tehdä hänelle leipää, sanoin että tekisin ensin ihan pienen.
- JOO!! =) Kerttu innostui.
Ja minähän tein pikku leivän.
Laitoin kahvinkin tippumaan ja siinä sitten samalla syötin Lantulle puuroa ja Kerttu söi omalla paikallaan sitä "pikku leipää". :)
Pian alkoi Kerttu yskiä (oli yskinyt aamustakin jo ja yskiessä kuulosti sille että on limaisuutta->kurkussa kuului rohinaa)
Pian hänen yskänsä voimistui ja käännyin katsomaan. Tytöllä oli suustansa lentänyt se leipä syliin ja hän yski lisää... leipää lensi suusta lisää ja se näytti nyt tulleen jo vatsasta saakka...
- Voi ei... nostin tytön yöpaidan helman "kouruksi" ettei se valuisi tuolille tai lattiallekaan.
Sitten kehoitin nousemaan varovasti että pitelisin sitä paidan helmaa kouruna wc:n saakka missä sitten hän voisi kakoa pönttöön jos mitä vielä tulisi ja olisi kakomista..
Sinne pääsimme ja hän jatkoi siellä ylenantamista onnistuneen mallikkaasti pönttöön. :/
Sain ujutettua yöpaidan hältä pois siinä kakomisien välissä ja aloin käsipyykätä enimpiä paidalta pois ennen koneeseen laittamista.

Että lieneekö tässä flunssan kylkijäisinä sitten se Mr.Yrjötautikin tullut!
-Kiitos mutta EI KIITOS tarvittaisi enää sitä...
Lämpöilyt ja nuhailut kurkkukipuineen olisi olleetkin jo ihan liian hyvä juttu ollakseen totta että siihen olisi jäänyt.


Aurinko paistelee, mutta mieli on hieman apea...(lasten ollessa kipeinä se syö kummasti omaakin mielialaa). Myötätuntoako sekin lie.
Lantun menoa ei ole hiljentänyt se hällä kädessä oleva" tuppelo" ei sitten millään tapaa.
Eilen katsoi siskonsa kanssa hetken aikaa illala Late-Liskoa ja hetkutteli ihan kympillä kädet ilmassa sen tahdissa. Sain siitä videomateriaaliakin, mutta en sitä tänne kuitenkaan laita.
Siis se oli NIIN parasta että.
Polviensa päällä junttasi edetä kuin seisten ja hetkui sivuille ja eteen-taakse kädet ilmassa heiluen! :D
Siitä tuli vain mieleen että ajattelikohan Lanttu siinä silloin että "Ota minut Late-Lisko!!" :D
Sitä ei tarina (eikä Lanttukaan) kerro ;)

Mukavaa päivää kaikille, se olis sitten huomenna Lantulla palovammasidoksen vaihto päivä tk:lla..Jippii! Jänskättää vähän että miltä se näyttää nyt kun on ollut siteessä perjantaista lähtien...jospa se alkaisi paranemaan... ensi perjantaina on odotettavissa se KYS;n haavaoitajalla käynti, mikäli kutsu sinne sallii korviimme kantautua luvatun soiton muodossa.
Ja lauantaina on luvassa meillä turtles-synttärit, ja pyhänä on sitten vauvakirkkoilua med Anna ja hänen sukulaisistaan odotamme muutamaa kummia paikalle saapuvaksi myös ;)
JEi!

2 kommenttia:

  1. Herranjestas, en oo hetkeen käyny täälä ja heti kaikkia draamaa on tapahtunu! :| tsemppiä kovasti, paranemisterkkuja!!! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nooh, olosuhteisiin nähden kaikki on kuitenkin hyvin.
      Mitä nyt vanhempi (Kerttu) köhii ja pienempi kiukkuilee sitä perinteistä.
      -Ei siis edes valittele kättään joka on paketissa!!! O_o JOO SE ON IHME!
      Mutta en valita!! <3

      Poista