maanantai 5. elokuuta 2013

Olipahan reissu!


-Tulipahan rentouduttua!
Siis kyllä tuli niin tarpeeseen se arjesta irtiotto kuin vain voi. Huolimatta siitä, että pääsin lähtemään lopulta sillä myöhäisemmällä kyydillä-en antanut sen ottaa liaksi valtaa mielialani lyttääjänä. Olin Mikkelissä klo 17 missä ystäväni oli minua vastassa. Siitä jatkoimme sitten hänen autollansa matkaa kohti Lahtea Cheek:n soidessa auton musavehkeissä taustalla kun jutustelimme.

Perillä Lahdessa olimme kutakuinkin n.klo ~18:30 huippeilla.
Aikeemme oli yöpyä Omenahotellissa-ja toki niin teimmekin, olihan huone ennalta maksettukin ja varattu.

Se, miten meillä oli onni myöden matkallamme, kun satuimme niin hyvin aina oikeille kaduille huonoista kartoista huolimatta. Se jos mikä täytyi olla jotakin johdatusta,mikäli sellaiseenn uskoi. Ei mennyt aikaa turhaan turraamiseen näin, vaan pääsimme melko vaivatta aina etenemään.
Auton jouduimme (saimme) jättää hieman etäämmäksi hotellistamme,mutta se ei haitannut koska ei pieni kävely olisi myrkkyä kenellekään tervejalkaiselle.

Siispä sinne hotelliin kamoinemme ja kävimme "taloksi". Tv auki josko siellä olisi jotain musiikkia jollakin kanavalla...ei tietenkään ollut enää siihen aikaan oikein mitään...(joku kanavahan siihen auki laitettiin.mutta tuskin sitä kumpikaan katsoi...)
Sitten juomat huoneen jääkaappiin ja suunnittelemaan tarkemmin tulevan illan ohjelmistoa.
- Jotakin voisi syödä/jossakin voisi käydä nyt kun olemme ILMAN lapsia ja miehiä

Ennalta olin selvittänyt että hotelliamme liki olisi mm. Amarillo, Rax Pizza Puffet, Rosso...
Näistä päädyimme sinne Amarilloon. Siellä tilasimme suurehkon annoksen syödäksemme kahdestaan, mikä sisälsi mm. ranskanperunoita, ribsejä,sipulirenkaita sekä jotakin kuorrutettuja chilejä(?) sekä 5 eri dippiä.
Ystäväni lähti wc:n kun tilausta oli odoteltu ja kun se viimein saapui. Hän sanoi minulle että "Aloita sinä vaan jo, minä käyn wc:ssä..."
Niin tein. Maistelin eri dippejä kasrtaen niihin ranskanperunoita.. 1...ok, hieman savuisan makuinen...2...mmm. valkosipulinen...3..oikein hyvä barbecue mainen...4..JESTAS!!!POPPAA POPPAAAAAAA!!!!*päälle jäistä juomaa vesien kirvotessa silmistäni ja liekkien lyövän suustani*
Ystäväni palasi ja olin saanut itseni jo perusnormaaliksi lukuunottamatta muutamaa hikipisaraa jotka vielä taisi helmeillä otsallani edellisen dipin ansiosta.
En voinut vastustaa kiusausta tehdä pientä jekkua ystävälleni jonka uskoin ymmärtävän, joten siitä syystä sen toteutinkin sanoen hälle:
- Maistappa kuule tuota *osoitin sitä hirmuisen tulista dippikulhoa*, ON MUUTEN HYVÄÄÄÄÄ!
- JAaa..*ystäväni otti ranskanperunan ja oikein kouhaisi tätä hyväksi sanomaani dippiä perunaan tunkien sen suuhunsa*
- HERRRRRRRrrrrranen aika!!!!Onpatulista!!!!*samalla näytti käsimerkein kuinka suuta poltti ja hiki alkoi valua*
Minä nauroin, koska nyt oli joku muukin (toisin sanoen en ollut yksin) joka sitä tulista oli maistanut. Pyysin heti anteeksi tekostani häneltä.
Samassa ystäväni saa sanottua:
- Minä en voi syödä edes ketsuppia kun sekin on niin tulista minulle että saa vedet valumaan silmistä.
* O_o glungks*
O-OU!!!MIKSI ET OLE KERTONUT!!!! En olisi siinä tapauksessa tätä sinulle tehnyt,aloin jo miltei anoa armoa tekoani kohtaan..

No, syötyämme jatkoimme Amarillosta takaisin autollemme päin sillä ilta alkoi olemaan jo likemmäksi n.~23.00.
Siellä oli puisto suihkulähteineen ja kuljeksimme sinne penkeille istumaan. Siellä muistelimme hetken jos toisenkin omia toilailujamme yläaste ajoilta ja nauroimme.
Takaisin hotellilla olimme kutakuinkin joskus klo ~ 01 huippeilla menossa nukkumaan.
Aamulla heräisimme kiertelemään kirpputoreja ja tekemään löytöjä.

Koitti aamu, minä heräsin itse ensimmäisen kerran 03:45 ja suuni oli rutikuiva. Ystäväni nousi ja kävi wc:ssä, näin oman vesipulloni pöydällä ja otin siitä huikkaa.
Seuraavan kerran heräsin joskus ~7 huippeilla kun käytävästä kuului jotakin ääniä (puhetta).
Nousimme ylös kaiketi klo ~8,jolloin ystäväni meni suihkuun ja minä nousin katsomaan mitä tv:stä tulisi. Sieltä tuli Matlock ja katsoin sitä vaikka se ei kovin kiinnostanutkaan.Keitin pikakahvia ensihätiin itselleni hotellin tarjolla olevista kahveista.

Viimein lähdimme aamupalalle Sub Way:n. En ollut ikinä eläessäni käynyt kyseisessä paikassa joten kerta oli minulle jokseenkin neitseellinen. Tiesin vain että se on ruokapaikka ja että sieltä saisi jotakin patonkeja tms.
Siinä ne kananmunalla, juustolla ja salaatein täytetyt leivän pätkät syötiin ikkunan edessä katsellen remontissa olevaa toria joka oli aidattu jollakin vihreällä vanerilevyllä. Huisia kuinka mahtavat oli näköalat!!
Mutta se kahvi...mmmm se oli HYVÄÄ sen pikakahvin jälkeen. Mamma mia miten maukasta!

Siitä kiekkasimme hieman Lahden keskustaa kävellen ja poikkesimme jossain sisustusliikkeessä jonka ikkunoita ystäväni oli kuolaillut ihanien sisustustavaroiden tiimoilta jo edellisenä iltana (yöllä) hoippuessamme siitä samaisen kaupan ohi jo tuolloin.
- No mene ihmeessä katsomaan jos siellä on jotakin mitä sinä saattaisit tarvita! komensin ja miltei työnsin hänet liikkeeseen.
Minun mukaani sieltä lähti vain ilmainen mainoskortti jonka otin vitsinä kun olin miehelle lähtiessäni heittänyt vitsinä hänen arvaillessa minne olemme menossa (kun en itsekkään asiaa vielä tiennyt että paikka olisi Lahti) että "Sovitaan että lähetän sinulle sieltä kortin nii näet missä olemme olleet?tosin minä vain tulen ennen sitä korttia kotiin..."
No en lähettänyt korttia, vaan annoin sen hälle sitten saavuttuani kotiin niin käteen.
Hän katseli korttia ja arvasin hänen takertuvan kortissa lukevaan tekstiin "Stockholm"
- TÄH!? Olitteko te Tukholmassa!?!
(hetken jatkoin uskottelua hänen veikkauksestaan sanoen)
- Joo, se oli päiväristeily kato...
*miehen ilme oli hyvin epäuskoinen. Katsoi vuoroin korttia ja vuoroin minua*
- No eikä oltu kun siellä Lahdessa!!!!

(palatkaamme nyt tarinassa takaisin sinne Lahteen)
Kävimme sitten hakemassa tavaramme hotellihuoneesta ja jätimme tarvittavat laput sinne huoneeseen täytettyinä ja menimme autolle ja sitten taas autolla sompailemaan etsien kirppiksiä joista meillä oli osoitteita.
Melkoista höyläämistä se oli, men hetki miettiessä kuinka pääsemme eräälle tielle, mistä johtuen höyläsimme erästä katua aika kauan edes takaisin, kunnes otimme riskin ja lähdimme ainutta´tiestä erkanevaa katua ja sieltä kautta sitä jollain tavoin (hyvin monen mutkan kautta) lopulta pääsimme määränpäähämme. Kirpputorille!

Kirppis oli mahtavan iso...siellä oli vaikka mitä! Oli lastenvaatteita hyväkuntoisia ja tietenkin mitä minä olisin saattanut ostaakin jos en olisi ollut bussikyyditettävä Mikkelistä eteenpäin, niin huonekaluja!
Mukaani lähti kuitenkin dvd elokuvia lapsille yhteisiksi, Cars (autot 1) sekä Nalle puh kevät tarinoita. Kertulle ostin sellaisen Hello Kitty levylaukun tapaisen, sekä sitten ajattelin poikaa ostaessani Angry birds- avaimenperän jossa oli se iso punainen lintu kuvana.

Sitten seuravaalle suurelle kirppikselle!
Sielläkin oli niin paljon kaikkea mahtavaa että en voinut kuin huokaista ajatuksissani että "Onneksi meillä päin ei ole näin hienoja kirpputoreja!" vaikka toisaalta se oli säälikin.
Täältä mukaani lähti vanha Kotiliesi-lehti vuodelta 1934. Siitä ajattelin ensivuodelle (kaukokatseinen kun olen ja asia siellä mieleeni tuli) omalle mummolleni synttärilahjan, hänen täyttäessään tuolloin 80-vuotta.
Samaisella kirppiksellä oli pihalla myös peräkonttikirppis vähän matkan päässä (tämän rakennuksen takapihalla) ja kävimme siinäkin. Ei ollut oikein mitään meille tarpeellista. Haitarimusiikkia siellä sai kuulla jonkun miehen soitellessa sisääntulon luona. Siitä erityisesti minua säväytti se kun hän soitti kappaleen, jota isäni aina ositteli ollessani pieni (hän jankkasi vain ja ainoastaan yhtä ja samaa kappaletta-siltä se minusta tuntui..)
En tiedä kappaleen nimeä olisko se sitten joku "metsäkukkia" kun siinä niin lauletaan että:"Metsäkukkia poimin vain sulle, väri niiden niin lempeä/hempeä (?) on!..."
Tämän kappaleen tiimoilta isäni oppetti minulle aikanaan myös soittamaan haitarilla kappaleen "puurattaat" :D
Sitä en tiedä onko se jokin yleinen kappale jonka haitarilla opettelemaan soittavat joutuvat opettelemaan ensimmäisenä, -luulen niin, sillä siinä ei sanat mene muutoin kuin "puurattaat,puurattaat.puuurattaaaat...." ja siltä se kuulostaakin jos olisi unohtanut ne sanat. :D
Luulen että se oli säestyksen kannalta opeteltavien listalla nro 1.. En tiedä kun en ole asiaan perehtynyt... ja takaisin tarinaan kun olimme Lahdessa.

Mietimme siinä ystäväni kanssa että jäätelö voisi olla aika bueno. Nooh, eikun paikkaa etsiskelemään. Sovimme että kävisimme -jos ystäväni osautuisi sinne Kärkkäisen liikkeeseen niin siellä. Hän tahtoi näyttää minulle kaupan (oikean-EI kirpputorin) joka olisi jotakin VALTAVAA.
No olihan se sitä kun sinne eksyimme taas jonkin johdattamana. Sitä ei käy kieltäminen. Jalat alkoivat olemaan jokseenkin jo kävellyn oloiset, mutta en valittanut. Mukavaa oli.
Kaupan alakerrassa oli Spice Ice- En ollut ikinä käynyt siinäkään mitään ostamassa. Kulkenut vain ohi ja katsellut kuolaten jäätelöitä mitä siellä myytiin. Kävimme sitten siinä syömässä jädet. Ostin molemmille meille Tropiikki nimiset annokset,sillä myyjältää oli kuulema banaani loppu eikä hän voinut rakentaa ystäväni ensisijaisesti tahtomaa "Banana split".annosta.
Ystäväni säesti vieressä kuinka hän piti siitä ja Banana split annoksista. Miten ne oli hänen lemppareitansa. "ne hedelmät siellä mmmmm...laittaisipa se niitä paljon!" (samaa säesti katsoessamme kuinka myyjä rakensi ne tropiikki annokset.)
Neitsyys meni senkin myymälän osalta (Spice Ice:n) mutta en nyt tiedä johtuiko siitä että minun makuaistini on mitä on..kun en maista yleensäkään KUNNOLLA kuten ennen, mutta oli vähän pliisu se annos.Makunsa puolesta. Pohjalla oleva kastike oli jotakin LIIAN IMELÄÄ minulle, kun en päässyt sitä sotkemaan ajoissa muun jäätelön sekaan. Siinä varmasti  syy lisää siihen "ikäväksi" jääneeseen makuelämykseen siitä.
*Löysimme johonkin suureen kauppakeskukseenkin, mistä ostin sitten ajatellen miestäni "enhän voisi jättää häntä täysin tulijaisitta jos veisin lapsillekin jotain.." niinpä ostin hieman itseänikin ajatellen...(heh) kahvia. En mitään tavallista vaan Robert`s coffeen tarjouskorista pähkinä-suklaakahvin. :P
Namiahan se oli kun kotosalla keittelimme siitä kupposet.

Lopulta lähdimme ajelemaan kohti Mikkeliä. Ensinhän mies oli aikeissa tulla hakemaan minut sieltä -tästä syystä olin jättänyt hänelle kotona bussilipun paluukyytini lipunhinnan verran rahaa jotta hän voisi ostaa autoon sillä bensaa.No mies ilmoitti aamusta että "eturenkaista paistaa melkein kangas kun auton akselista on jokin osa rikki mikä näyttää vaikuttavan renkaita syövästi". Minä silloin vastasin hänelle vain että "Ei tarvitse lähteä hakemaan, tulen bussilla jahka mihin ehdin!"
No niinpä oli selvää että en ihan "aikoinaan" olisikaan kotona. Kyytini lähti Mikkelistä klo 20:25 ja se olisi kotonani joskus puollltaöin.
Sitä ennen ehdin käydä hyvin katsomassa ystäväni perheen heille omaksi ostaman uuden kodin. ;)
Vajaan parituntisen siinä heillä ehdin ihmettelemään kun lähdimme sitten minunkin ehdotuksestani jalkaisin bussiasemalle. Olinhan saanut istua autossa matkan ajan ihan tarpeeksi. Ja saisin istua vielä jatkossakin kotimatkan verran bussissa.

Kotimatkani alkoi Mikkelin bussiasemalta noustessani bussinkyytiin. Ei mieltä ylentänyt kun valitsin istumapaikakseni bussin takaa paikan ja juuri ennen lähtöä sinne tuli 2 miestä pienessä tuiterissa. Jatustaen koko ajan samoja asioita (kuten sellaisilla tahtoo tapana olla että se levy jää päälle). Onneksi he jäivät 2 pysäkkiä ennen minua pois.

Loppumatkan alkaessa olemaan käsillä laitoin tekstiviestin miehelle "Olisiko yösauna paha?Mikäli hän ei jaksa/nukkuu jo, niin unohda.Minun vuokseni ei tarvitse laittaa."
Sain kuitenkin vastauksen että "Samahan tuo on".
Vaikutti että hän ei ollut kaiketi kovin vihainen minulle, vaikka oli aikaisemmin ilmoittaessani tulevan seuraavalla johon ehdin, mahdollisesti sillä mikä olisi meidän kylällä klo 22;25 viimeistään, että "No Kerttu itkenyt ikäväänsä sinuun jo eilisestä saakka, nytkin tuhertaa itkua wc:ssä."
Tuo jos mikä oli mielestäni jossainmäärin ALA-ARVOISTA alkaa syyllistämään minua. Pahoitin siitä toki mieleni reissussa heti viestin luettuani! Ajatus joka mieleeni kumpusi oli vain tuolloin että: No niin ,,minä olen tehnyt VÄÄRIN. Minä EN olisi saanut lkähteä siis toisinsanoen mihinkään vaan minun OLISI PITÄNYT vainjaksaa ja jaksaa loputtomiin kotona lapsiani hoitaen 24/7/365..etc.
Kävellessäni kotiin mietin mikä olisi tunnelma kun menisin sinne, nukkuisiko lapset? menisikö ensin katsomaan jokaista heistä nukkuvana?Valvoisiko /heräisikö joku tulooni? Mikä olisi mahdollinen reaktio heränneeltä tulooni siihen aikaan?
Kävin varsin lyhyen matkan aikana läpi kaikki vaihtoehdot ja kotona ovea avatessani (avainta kaivellessa taskustani mies tuli avaamaan oven koska olin ensin ehtinyt kokeilla onko ovi auki) Lapset nukkuivat. Kukaan ei herännyt tulooni. Purin tulijaiset kasseistani ja menimme saunaan. Ehdotin miehelle josko avaisimme erään veljeni Itävallasta tulijaisena tuoman oluen? Olikin se varsin erikoista. Aivan kuin MÄMMIÄ , maistui siltä. Ja hapotonta, vaikka oluthan kuitenkin hieman kuplahtelee, tämä ei.. tai sitten se kuplahtelemattomuus johtui siitä kun se avatessa kuohui niin kovin ettei siihen jäänyt enää hapon happoa. xD

Ihaninta mitä mieheni sanoi minusta oli se kun hän oli päässyt tuona poissaolo aikanani näkemään sen mitä minä teen/miltä minusta mahdollisesti tuntuu, kun hän sanoi:
- Oli kyllä aikamoista , jostakin kun siivosit ja käänsit selkäsi ja katsoit hetken kuluttua niin *Gabum* se oli aivan yhtä sekainen taas!
- No ymmärtänet nyt jos täällä on joskus jossain joku sotku MISTÄ se johtuu...ei kannata liiemmin siivoilla joka sotkua minkä lapset tekevät (siis järjestää tavaroita kun he levittää ne uudestaan).

Saunoimme ja katsoimme tölsyä ennen kuin menimme nukkumaan. Ja ennenkaikkea keskustelimme kaikkea yleistä ajalta jonka olin ollut pois kotoa.
(sääli ettei minulla ollut kameraa mukanani reissussani, ei ole kuvia laittaa mitään liitteeksi..) joten perus tylsä ja pitkä kuin nälkävuosi tämä stoori taas kerran. :/

2 kommenttia:

  1. Älä liikaa mieti onko joku vihainen jostain asiasta. 1. Kaikki ei aina mene suunnitellusti 2. Näki mies ettei useinkaan kotona voi lorvia, vaan tehdään paljon sitä näkymätöntä hommaa 3. Eihän välttämättä miehesi tarkoittanut mitään komentillaan :) ja mukavaa kun olet saanut hetken aikaa itsellesi. Se antaa voimia pitkälle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin se on. Minulla taitaa olla vain taipumus märehtiä asioita joihin en voi vain vaikuttaa ja siitä syntyykin sitten jo paljon turhaa päänvaivaa. :/
      Mutta mitä tulee niihin kotitöihin, on sanottava että esim. normiarkipäivän tiimellyksessä EN ehdi jynssimään esim.viemäreitä.- no ei hän varsinaisesti ole niistä sanonutkaan, mutta joskus on ollut tilanne että mies on mennyt keittiöön ja katsonut allasta. TOTTA IHMEESSÄ se allas menee likaiseksi(?) jos siinä kuivataan valuttaen huuhdellut maitopurkit->haiseekin varmaan (jos haistaisin herkemmin vain niin voisin itse puuttua asiaan ennen kuin mies ehtii asiasta huomata omalla nenällään) Se vain muodostuu näin ollen asiaksi tehtävä-listalle "TEE JOKA TOINENPÄIVÄ/tai TEE KERRAN VIIKOSSA: Pese altaat etteivät ne maitopurkkien valumisvedet ala haista altaassa..."
      *huokaus*
      Tai sitten juuri kun on oikein kiireinen päivä takana niin hän alkaa huomautella wc:ssä olevasta vaipparoskiksestamme->haisee->on täynnä. NO VIE SE ITSE ULOS! tekisi mieli huutaa pää punaisena. (joskus varmaan tulen sanoneeksikin asiaan hieman kärkkäästi koska en pakosta ehdi juosta edes nopeasti vieden roskista. Uloskaan kun ei kannata nostaa->harakat levittelee niin ei sen parempi.*2.huokaus*
      Tässä muutamia seikkoja joita meillä olen huomannut, mutta rakastan silti tätä arkeani ja miestäni kaikesta huolimatta. <3

      Poista