Yllätystä liiankin kanssa...

Olihan se iloinen yllätys Kertulle mummon tullessa tenavatuvalle.
Nooh, kaikki meni ihan hyvin iltapäivään saakka kun isäntä kysyi minulta viestitse töistänsä että "Haluatko nyt käydä jossakin kun äitisi on ilman lapsia, jos hän katsoisi hetken aikaa...?"
- No jos kirppikseltä varaamieni tavaroiden myyjille suinkin sopisi, niin voisin hakea ne, jos lähdet käyttämään kierroksen?
- Johan toki.

Juuri ennen kuin mies tuli töistä, lähti mummo Kertun kanssa ostamaan matkahuollosta paluulippua itselleen seuraavalle aamulle. Mukaansa hän antoi Kertun ottaa 2 lempipehmoaan. (mitä minä EN tee, suojellakseni niitä katoamasta-> ne sitten OVAT niin lemppareita tytölle.)
Kun he tuli takaisin mummo oli paniikissa, sillä hän oli huomannut loppumatkasta että toinen niistä pehmoista puuttuu.
- NO ALA MENNÄ ETSIMÄÄN! minä kivahdin.
Hän kiersi samoja jälkiä koko reitin mitä oli Kertunkin kanssa kulkenut.
Matkahuoltoon...ei ollut siellä...kauppaan...ei sielläkään-> kysyi vielä kassalta oliko näkynyt?- ei  ole.
Palasi mummo kotiin. TYHJIN KÄSIN.
Me lähdimme miehen kanssa hakemaan niitä minun kirppiksiltä varaamia tavaroita. Matka oli varsin ankea, sillä se lempipehmo oli nähnyt ja kokenut niin paljon. Se oli resuinen ja paikattu niin miljoona kertaa. Sen häntä oli jäänyt jo aikoja sitten erimatkaan..puhumattakaan että sille oli uusi nenäkin ommeltu. Nyt sitä ei enää ollut.
Puhuin miehen kanssa, että "SItä ei voi korvata mikään uusi pehmo. EI VAAN VOI!"
Se pehmo oli kadonnut jonkun kerran ennemminkin, mutta kuin ihmeenkaupalla löytynyt. Erään katoamisen jälkeen minä päätin että niitä EI oteta mukaan ulos lähtiessä. Nyt mummo teki poikkeuksen. (Olisi vaan uskonut, harmittelin kun en ollut siitä sanonut ÄÄNEEN heidän tehdessä lähtöä ja ottaessa niitä mukaan.)
Mies teki katomisilmoituksen facebookin sivulle, missä löytäjälle luvattiin joko pakketti presidenttikahvia tai munkkikahvit löytäjän valitsemassa paikassa meidän asuinkunnalla.

Aamulla mummo lähti vielä kerran etsimään aamusella ennen klo 6.
Minä heräsin siinä ja mieli teki kahvia. Olin juuri keittelemässä kahvia kun mummo tuli takaisin. Mukanaan hällä oli Kertun Pipi-raasu pehmo!!!SE LÖYTYI!
Minä olin jo illalla saunassa tirauttanut lauteilla sen menetyksen vuoksi kyyneleitä, sillä minusta tuntui miltei kuin omalapsi olisi kadonnut.
Minun sydäntäni raastoi kuulla kuinka Kerttu illalla mummon keksimästä tarinasta huolimatta "Kuinka Pipi lähti maailmalle, että nyt Päpällä olisi uudet kaverit; Kiti ja pupu..." Silti Kerttu sanoi illalla:
- Mummu, etitään Pipi. Mennään ettimään Pipiä jooko?!

Kyllä uskon, että mitkä tunteet mummolla oli otettuaan mukaansa ne pehmot joista sitten toinen katosi.
Mummo nimittäin sanoi kun he tulivat ja oli huomannut sen pehmon kadonneen että:
- Minä itken jos sitä ei löydy!
En voinut olla sanomatta:
- ITKISIN MINÄKIN jos olisin MINÄ sen kadottanut.

Loppu kuitenkin hyvin- Kaikki hyvin. Uskaltaa varmaan mummo toisenkin kerran tulla yökylään tästä epäonnisesta kömmähdyksestä huolimatta.

Nyt menen sillä pesukone pysähtyi ja mummokin lähtee pian kotimatkalle.
Mukavaa ja OIKEIN IHANAA päivän jatkoa Teille!