Miten käsittämättömän nopeasti aika voikaan mennä, sitä ei voi kuin ih,metellä.
En tiedä korostuuko se nyt jotenkin tai kaikki huomioimani asiat liittyen "Lanttuun".
Hänen kehituksensä on ollut näin vajaan 4kk aikana varsin huimaa. Aivan kuin hän kehittyisi nopeammin verraten Kerttuun.
Meidän Lanttu 3kk2vk:
* Kääntyy itse kyljelleen O_o
* On istunut pieniä hetkiä aikuisen läsnä ollessa syöttötuolissa
* On maistanut jo kahta velliä (maissi ja peruna-,porkkanavelliä)-> HYVÄLLÄ MENESTYKSELLÄ!
Kun aikanaan (okei, joku aika sitten, kenties n.2kk sitten?) viimeksi puhuimme asiasta että tuleeko meille enää enempää lapsia koskaan, minä hätkähdin..APUA, JOS EI ENÄÄ IKINÄ SAISI KOKEA SITÄ LAPSEN ODOTUSTA!?
Ehdinkö minä nyt Lantun aikana nauttia joka hetkestä/ kivusta/ "ahdistuksesta"/ liikuntarajoitteisuudesta jne. (kamalista äippävaatteista , hehe...)
Nyt kun olen miettinyt myös, mitähän voisi myydä pois ja milloin? Niin en oikein osaa koska sitä vain ajattelee että "MITÄ JOS VIELÄ TARVITSISIMMEKIN SITÄ" (lähinnä sen kolmannen mahdollisen mukelon kanssa-> jota emme ole suunnitelleet edes syntyväksi!!!)
Silloin olisi alettava hankkimaan kaikki uudestaan...
Mies oli jostakin dokumentista (discoveryllä tjms.) nähnyt väitteen liittyen ihmisen kipukynnykseen:
"Ilman kivunlievitystä synnyttäneillä olisi kuulema kova kipukynnus"
Jäinpä miettimään asiaa, kun hän sen sanoi...
No toisaalta varmaankin joo, mutta... noh, minun kohdallani kuulema ei ollut enää mitään tehtävissä sillä olin jo miltei täysin auki kun kätilö minua tutki. No jos olisin huutanut kuin hyeena tai kuin minua olisi tapettu elävältä, niin kai ne olisi jotain antaneet. En vain tahtonut ottaa itse sitä ilokaasua koska voin pahoin jo valmiiksi ja se ei auttanut kyllä asiaa (ainakin minä koin niin jo 1. aikaan...etoi enemmän vaan.)
Tästä aasinsiltana (liittyen ilokaasu bilehuumeena) en voi ymmärtää kuinka joku voi sellaisella laittaa päänsä sekaisin!? No okei, jos se sitä ottaa jostain purkista jossa se on ollut ponneaineena, se VOI olla eriasia, mutta ainakin sairaalassa saadessani sitä kaasua maskista se oli LÄMMINTÄ kuin lehmän hengitys ja se teki etovaksi olon. Tuli tunne että tukehdun. En halunnut hengittää "jo kertaalleen hengitetyn" oloista ilmaa sisääni. HYI OLKOON!- vaikka tietenkään sitä ei ollut kukaan hengitellyt ennen minua..
Se aika, kun et saa kenkiä jalkaan...tai saat mutta kumartuessasi on miltei pidätettävä hengitystä suuren vatsan ollessa tielläsi..
Se aika yöstä, kun heräät kamalaan suonenvetoon pohkeessasi ja pomppaat mahdollisimman noeasti ylös saadaksesi sen loppumaan... ja huomaatkin samalla että sinullahan on asiaa wc:n.
(Se aika yöstä juuri kun olet löytänyt viimein sen hyvän asennon ja päässyt uneen-> huomaat että onkin aika käydä jo wc:ssä...)
Se aika, kun laskettuaika alkaa lähestyä ja alat jännätä mitenköhän kaikki tulee menemään`Syntyykö lapsi kotiin tai ehditkö sairaalaan? Joudutaanko sinut mahdollisesti leikkaamaan vai tuleeko lapsi normaalisti alakautta? Onko lapsi terve ja mitä jos hänessä onkin jokin vika mitä ei ennalta ole kyetty toteamaan?
Se aika, kun mietitte otsat kyhmyillä tulokkaalle nimeä. Kummeista puhumattakaan. Kuka täyttää mahdolliset asettamanne kriteerit siitä kuka on kunnollinen ja esimerkillinen kummiksi?
Se aika, kun mitä ihmeellisempiin ruokiin iskee mieliteko ja sitä päähän saatua (mielitekoa) on saatava kellonajasta riippumatta (ainakin miltei aina...)
- Minulla niitä oli 100% appelsiinimehu., pepperoni pitsa, kebab,porkkana(raakana russutettuna), suklaa ja namit yleensäkin (mutta kohtuuden rajoissa).
Niitä veriruokia ei kai tarvinne mainita, sillä loppuraskaudessa minun mieliteoksi iskostui maksalaatikko. :D Ja pitihän sitä hitusen maistaakin, mutta vain pari haarukallista.
No jopas tästä tuli paitsi sekava (?) niin eriskummallinen haikeuden täytteinen postaus... heh.
Jos jotain hyvää tältä päivältä niin Kerttu EI ole oksentanut tänään lainkaan. Edellisen kerran ma aamuna n.7:30-8:30 ajalla sen 2kertaa.
Valittelee että "pyllyyn sattuu", mutta eipä ole neiti tehnyt kakkia 2 päivään. Siitä se johtuu. Eilen otin jo luumusoseen kehiin. Vielä ei ole tuottanut tuloksia. Jospa se tekisi sen niin helpottaisi olo hällä laajempi alaisesti.
Aika menee liian nopeaan. Me ei edes olla haettu vielä turvakaarta, pehmikkeitä yms. tuohon tuoliin, selkä on vielä pyöreä. Mutta pian tulee sekin aika.
VastaaPoistaVellit "hyppäsin" yli - osasyynä se, ettei Säde osaa juoda pullosta, aika vaikea olisi vellejä antaa...
Meidän "Lanttu" jäkittää niin topakasti, mutta saattaa yks kaks `nyykähtää`eteenpäin, jolloin vaarana on että lyö päänsä pöydän laitaan. mitä tietenkään EMME tahdo!
PoistaOn sen verran jäntevä(?) että aina kun ottaa käsistä häntä kiinni (kun hän makaa lattialla tai istuu sitterissä) niin alkaa itse vetämään itseään käsistä häntä pitelevää kohti.
Jotenkin tuntuu aina että EIKÖ me vaan uskallettu aikanaan Kertulle antaa kaikkea niin "nopeasti" vai tuntuuko se vaan että tämä tekis kaiken nopeammin kuin mitä isosiskonsa aikanaan... tiedä sitten, voihan siinä olla kumpaakin. :)
Etpä ole ainut ajatuksinesi. Minullekin tuli jo raskauden alkuvaiheessa ajatus siitä, että mitä jos tämä onkin viimeinen raskauteni ja tuleva aika on viimeinen pikkuvauva-aika.. Olin jotenkin aina ajatellut että kaksi lasta, jos saadaan. Mutta olen aikuisiällä alkanut ajattelemaan ettei se kolmekaan välttämättä paha olisi, tosin haluaisin siinä tapauksessa vähän pidemmän ikäeron kakkosen ja kolmosen välille.
VastaaPoistaOnhan kaikessa aina puolensa, ja lapsien kasvaminen on ihanaa mutta samalla haikeaa. Ja se riivatun aika kuluu niin nopeasti!
No, ehkä tässäkin on vannomatta paras, katsotaan ajan myötä miltä tuntuu että haluaako vielä yrittää perheen lisäystä :)
HUOJENTAVAA sitten! :)
PoistaAsioilla on aina puolensa, niinkuin kolikollakin on ne 2 puolta. On hyvät ja sitten ne "ei-niin-kivat" asiat.
Se, mikä olisi hyvää, jos emme tekisi enää lapsia (en tiedä hyökkääkö tästä joku nyt silmilleni kun sanon näin) mutta saisimme nopeammin taas miehen kanssa sitä kahden keskeistä aikaa suuremmissa määrin. Ellei sitten jo lapsenlapset astu kuvioihin valloittaen meidän sydämet ja olemme myytyjä heille ja vietämmekin aikaa sitten heidän kanssaan. (Saisimmehan me siinäkin aikaa yhdessä ololle, en sillä...mutta... niin..)
Ainakaan siitä ei olisi kiinni ettenkö minä tahtoisi/ uskaltaisi synnyttää enää, mutta en toki sen vuoksi ei voi vaan alkaa tekemään lapsia "kun synnyttäminen on vaan niin kivaa!" xD
Addiktio se on kai tuokin...
Pitkään on Sädekin vetänyt itseääb pystyyn ja sylissä istuu. Mutta juuri katsottiin, että on vielä pyöreä. Tiedä sitten onko sillä merkitystä.
VastaaPoistaMeillä menee hyvin samaa tahtia kaikki kun isonveljen aikaan. Mielenkiinnolla odotan, että jättääkö Säde ryömimisen ja etenee yhtä erikoisesti kun veljensäkin... Niin ja... Meillä laitetaan vielä kerran vauvatavarat odottamaan ;)
*lävähdin HETI kateudesta vihreäksi* lukiessani tuon että "meillä laitetaan vielä vauvatavarat odottamaan ;)"
Poista- No eihän se ole poissuljettu vaihtoehto meilläkään, mutta...*syvä huokaus!* Noh, jos toisella on +1 lapsi enemmän kuin itsellä, niin...
- JA TÄSSÄ EI ole kyse lastenlukumäärästä siinä mielessä kummallako on enemmän. Tiedän sen että taosihin emme voi päästä ja sekin olisi liian kyseenalaista (lapsellisuudesta puhumattakaan) ajatellen tapaa jolla ns."tasoihin"voisin päästäkään lasten määrässä miehen kanssa.
NEVER EVER. Sitä en tule tekemään jos minusta on kiinni.
Ajatus vain jotenkin on niin "julma" että "ei koskaan enää..."
Enpä tästä taida päästä puusta pitkälle joten jääkäämme seuraamaan tilannetta mitä siitä tulee vai tuleeko enää ikinä mitään. :/
Minusta kannattaisi olla todella varovainen tuossa istuttamis-asiassa. Kuulostaa aika hurjalta, jos alle 4 kk:n ikäistä istuttaa jo syöttötuolissa, vaikkakin vain vähäisen ajan. Se selkäranka kun ei todellakaan ole tuon ikäisellä vielä kehittynyt tarpeeksi, vaikka miten jäntevältä tuntuu. Seuraukset voivat myöhemmin olla vakavat.
VastaaPoistaToivottavasti et loukkaantunut; en missään nimessä halunnut ilkeillä, ainoastaan "neuvoa".
Kiitos Anna kommentistasi.
Poista- En tietenkään pahoita mieltäni moisesta. Tiedän tuon itsekin oikein hyvin, että jos selän särkee, sitä voi olla (joissain tapauksissa jopa) mahdotonta korjata.
Täytyneekin ottaa hieman sanojani takaisin ja sanoa että:
- EMME ISTUTA LASTAMME SYÖTTÖTUOLISSA SYÖTTÄÄKSEMME HÄNTÄ SIINÄ. EDELLEEN JUOTAN KAIKEN,NIIN KORVIKKEEN KUIN KORVIKE-VELLINKIN SYLISTÄNI.
Olemme paremminkin vain mallanneet tuoliin pieniksi hetkiksi ja vain 1krt/päivä juuri sen vuoksi että mitään vahinkoa ei saataisi sillä hänelle aikaan.
:)
Osta Bumbo-tuoli Lantulle, jos tuntuu että hän tykkäisi "istuskella", turvallisempi vaihtoehto kun on kerta tarkoitettu 3kk etiäpäin. Miekään en uskaltais vielä tuon ikäistä istuttaa ihan kovalle tuolille, edes hetkeksi, ettei vain pääse mittää vahinkoa syntymään. Ja mitäpä se lapsi edes "hyötyy" siitä pienestä mallailusta siihen tuoliin päivittäin vielä tuossa iässä? Minäkään en pahalla tarkoita kommenttiani. Mukavata loppuviikkoa! :)
VastaaPoista:) Enhän toki pahastu sinunkaan kommentistasi.
PoistaHyvää viikonloppua myös sinulle anonyymi-kommentoija! :)