Vaikka hieman olin uninen ja olo että "Onko pakko...eikö saisi vielä hetken makoilla!? Niin kun nousin ja olin syöttämässä pienelle "Lantullemme" maitoa kuului pian *läps läps läps läps* kun Kerttu heräsi ja tuli olkkariin sanoen;
- Mikt äiti et ollu minun vielellä...?
- Kulta, minä olin, mutta kun vauva heräsi ja sille piti antaa ruokaa..vastasin.
Hetken päästä kun Lanttu oli röyhtäytystä vaille valmis takaisin jatkamaan unia, kysyin Kertulta;
- Vieläkö mentäis pötköttelemään?
- Ei.
. Etkö tulisi edes äidin viereen? kysyin toiveikkaana uudestaan OMAAN petiin pääsystä.
- Ei. Minä oon jo nukkunu paljon, huomenna minä menen. Kerttu vastasi.
*oiiiij eiiiij...ajattelin ja heitin hyvästit jatkolevoille ja aloin aamupalaa laittelemaan + Kerttu pissalle*
Illalla Kerttu oli sitä mieltä että hän ei lähtisi tänään HopLopiin mukaan vaan jäisi kotiin. Nyt uskaltauduin kysymään asiaa uudemman kerran...:
- Kerttu, haluatko sinä lähteä sinne hauskaan leikkipaikkaan, sinne, missä on liukumäkiä ja paljon palloja joiden seassa voit hyppiä ja pomppia?
- KYLLÄ MINÄ MENEN. Kerttu vastasi riemuissaan.
*helpotus minulle jossain mielessä*
- No sitten mennään kunhan ensin ukki ja mummo tulee, vauva ei lähde mukaan kun hän on vielä niin pieni ettei edes ymmärrä mitään.
- Vauvva jääpi kottiin, Kerttu sanoi hyvin tomerasti ja jatkoi vielä sanoen. Vauvva on liian pieni!
Minua hymyilytti. Niinpä niin. Jospa meillä kaikilla (aikuisilla) olisi pitkää pinnaa ja että jospa Kerttu ei niin kovin meitä koettelisi hermojen osalta.) Nyt jos koskaan täytyy kaikintavoin olla se AIKUINEN isolla A:lla.
:) oliko kivaa? Välillä minäkin toivon, että pääsisi vain Speden kanssa pitämään hauskaa, mutta Säde kun tarttee tissiä - ja on hyvinkin leimautunut minuun...
VastaaPoistaJuu, oli ihan kivaa! Suosittelen kyllä paikkaa. Ainoa miinus, ja sekin hyvin lyhyt siitä paikasta oli vain se, että siellä oli niin paljon väkeä. (lomaviikosta johtuen) mutta jos menee normiarkena niin olen ainakin kuullut ettei siellä silloin olisi ollut paljoakaan sakkia.
PoistaNo sitten oli tietysti hieman minua hämmästytti muutamien varsin "vanhojen" lasten käytös (olisiko olleet 3.-4.luokkalaisia?) kun rynnivät kuin mitkäkin maailman omistajat päin välittämättä paikalla olleista pienemmistä lapsista.
Toisaalta ONNI oli ettei mitään vahinkoa sattunut, mutta 1 aika läheltä piti tilanne oli kun Kertun kanssa tulin viistoa "portaikkoa" alas ja nämä 2 poikaa näki taatusti että olimme tulossa alas ja he silti rynnivät ohitsemme ylös.
Ei voinut kuin mielessään siunailla sitäkin.
Toinen sydäntäni särkevä kokemus oli, kun joku pienempi poika itki vuolaita kyyneleitä liukumäen alla valittaen että nilkkaan sattuu. Pojan äiti oli vieressä ja koitti lohduttaa. Tietenkään pieniltä vahingoilta ei täysin voi välttyä jos on vaan vauhtia liiaksi, mutta liian varovainenkaan kun ei voi olla-> mitä hauskaa sitten enää elämässä olisikaan?
Jospa kukaan ei vetele tästä kommentistani vääriä johtopäätöksiä tai ymmärrä tahallaan väärin.