maanantai 1. heinäkuuta 2013

Heinäkuun avaus.

Kas eilinen päivä menikin meillä Joensuun Kontiorannalle jäähyväisiä jättäessämme.
Siellä oli viimeisen kerran avoimet ovet kaikille halukkaille jotka siellä tahtoivat käydä. Viimeisen kerran sen aukiolo aikana.
Koska mieheni on suorittanut asepalveluksensa aikoinaan siellä, niin tottahan toki sinne piti sitten rynniä meidänkin.
Ikäjakauma oli kyllä jotakin uskomatonta, siinä mielessä että en sanoisi meidän olleen kuitenkaan aivan nuorimmasta päästä, mutta melkein.
Kaikki muut olivat aikuisten oikeasti ELÄKELÄISIÄ.
Vetikö sinne sitten porukkaa se siellä tarjottu ilmainen hernekeitto? En tiedä.
Moni meitä vastaantullut vanhempi mies henkilö osoitteli sinne paikan "Saharan" suuntaan ja kertoi lapsenlapsen lapselleen että: - Tuolla on se Sahara...
Mieheni naurahti sitä jo sitten ihan ääneen, ihan vain siitä syystä että tämä vastaamme tullut henkilö oli häntä varmaan 2 kertaa saman verran iältään kuin mitä hän itse oli.
Siellä sitä kiersimme miehenkin tuvan, jossa hän oli aikanaan aikaansa siellä ollessaan  viettänyt lähinnä kai öisin. Nimittäin tuvassa. Nyttemmin se oli muutettu ruokailutilaksi jossa oli suuria jääkaappeja sekä mikroaaltouuneja kasattuna päällekäin.

Kun tulimme rakennuksesta ulos, oli lavalla jo alettu toivotella tulijoita/vieraita tervetulleeksi ja joku herra kertoi siellä päivän ohjelmasta.
Ensin soittaisi varuskunnan oma bändi/orkesteri/soittokunta...miksikä sitä nyt nimitettäisiin.
He aloittivat settinsä seuraavalla kappaleella joka sai minulla kylmät väreet kulkemaan siellä kuumassa säässä kulkiessamme eteenpäin pitkin aluetta. :) Kappalehan oli tietenkin coveri J. Karjalaisen Mennyt mies kappaleesta.
Jotenkin tuntui että APUA, EIKÄ!? Ne soittaa tämän!!!IIiiiik!! Hyvä etten sännännyt lavanreunaa vasten hyppimään ja huutamaan I WANT MORE!!! tai pyytämään nimikirjoituksia heiltä. Niin kovin tämä kappale iskee minulle nykyään..tai on se ollut aika "cool" sen ilmestymisestä saakka, myönnetään. ;)



Siinäpä on kuva hernekeitosta lautasella. Tosin tämä kuva on lainattu netistä koska eipä käynyt mielessä alkaa kuvata sitä kenttälounasta jonka söimme siellä pihalla tottakai, kuinkas muutenkaan. :)
Hieman se hernekeitto (siellä syöty siis) oli jotenkin...erilaista? Mutta ei se nyt mielestäni kerran elämässä valtion tarjoamana syödyksi  niin pahaakaan ollut.
Mies tosin oli puhut jo kauan sitten kuinka hän oli joskus armeijassa ollessaan päässyt näkemään sitä hernekeiton tekoa leirillä ollessaan. Ei kuulemma ollut mitään veden kielelle nostattavä näky ollut. Ne lihat (tai voineeko sitä edes lihaksi sanoa) jos se on sellaista mössöä makkarapötkössä joka kuutioidaan kun on purkista ulos painastu.(säilyketölkin tapainen pörtilö jossa säilyttivät hänen aikanaan.)
Minun suutuntumassani tunsin vienosti ketsupinmakua, mutta harvemmin kai hernekeittoon ketsuppia laitetaan, edes armeijan hernekeittoon... mitä sitten lie ollut vai kysyttäisiinkö mitä sillä maulla koitettiin peittää siitä?
Oli miten oli, niin syötävää se joka tapauksessa oli.
Munkkikahvit kävimme tottahan toki juomassa jälkiruokana sotilaskodissa. Kävi pieni viestintähäiriö meille, kun mies meni varaamaan meille istumapaikat Kertun kanssa, (mukana oli myös hänen isänsä ja poikakin) ja ei sitten tullut puheeksi että KUKA ostaa ja montako mitäkin...noh,lopun arvaattekin kun minä jäin jo jonottamana ostaakseni kahvia ja munkkeja.
Ehkä oli onneni ettei siinä ollut linjastossa silloin tarjottimia enää kun minä siinä menin. Otin 2 lautasta joihin kuhunkin nostin 2 munkkia. Kertulle ostin pillimehun. En edes siinä tajunnut ostaa pojalle, jotenkin oli kuumuus sekoittanut päätäni ja koitin huiskia miehelleni että "tulisiko hän kantamaan maksettuani osan niistä jotta saisin ne kaikki viedyksi pöytään kaatelematta niitä pitkin lattioita tms." mutta hän ei sattunut katsomaan minuunpäin joten niinpä ostin sitten vain 2 isoa kahvia niiden 2 lautasen ja mehun lisäksi kannettavakseni.
Noh, sanoin siinä myyjälle että "Linjaston päästä on tarjottimet loppu...tai olivat ainakin kun minä olin siellä..."
Hän antoi ystävällisesti minulle tarjottimen ja sain siten kannetuksi ostokset kätevämmin pöytään.
Siinä huomaan että appiukko istui pöydässä ja mieheni oli puolestaan jo lähtenyt toiselle linjastolle ostamaan itselleen kahvia. VOI EI!
No minä siinä nopeasti appiukolle sanomaan joka oli jo miltei saanut kahvinsa juotua että:
- Jestas, nyt meillä on sitten syödä asti näitä munkkeja jos miehenikin menee niitä ostamaan!
(Appiukkoni oli ostanut onnekseni kahvin vain itselleen!)
- No mene sanomaan XXXXX:lle että ei osta enää ainakaan munkkeja/kahvia.
*minä siitä sinkosin hänen luokseen mutta kenties hieman myöhässä- Hällä oli tarjottimellaaan munkki sekä viineri. sekä kahvi ja limppari joka oli otettu mukiin hanasta.*
Eipä siinä sitten, minä söin 2 munkkia (toinen oli Kertun rämpimä josta hän tosin oli vain hieman sormellansa tökkinyt sokeria suuhunsa.)
Poika söi 1 ja sitten se 1 meni roskiin. Ikävä kyllä. Me emme jaksaneet niitä kaikkia syödä. :/
Ensi kerralla sitten osaa ja MUISTAA paremmin keskustella KUKA menee ja ostaa MONTAKIN MITÄ!?! :D

Noh, ehkä se 1 munkki joka jäi syömättä ei ollut pahinta syntiä maailmassa... sääli vain kun ajattelee JOS ALKAA AJATELLA maita joissa on nälänhätää tms. niin silloin, mutta...mennnyttä se jo on.

Pois lähtiessämme kävimme sitten vielä Kontiorannassa SF-filmikylässä. Edellisen kerran joku vuosi sitten siellä koitimme käydä, mutta menimme liian aikaisin. Sillä se aukesi vasta klo 12. Nyt siellä sitten poikkesimme ja kävimme kuikkimassa niiden rakennusten sisälle.
(Jos katsotte linkkiä niin kuvan KAISAN KAUPPA, oli kyllä jokseenkin nostalginen. Siis siinä mielessä nostalginen kun katsoin ikkunoista sisään niin ne tavarat joita siellä oli myynnissä ..no siis MUKA myynnissä. )
Oli TUC-keksejä sekä PURINA kissan kuivaruokaa, mutta eniten minua huvitti ja teki siitä juuri kyläkaupan tuntuisen `puljun`se, että siellä oli ikkunalla uimalasit ja räpylät sisältävä snorklauspakkaus jossa oli oranssi tarralappu jossa lui "TARJOUS". Siis tyylillisesti juurikin niin `kämyinen`tuotevalikoima kuin sellaisissa syrjäkylän pienissä valintamyymälöissä on.
Ymmärrän toki ettei niistä ole kukaan mennyt, eikä mene nykyaikanakaan jos jossain korvessa pienen kaupan näkee ostamaan mitään hajuvettä tms. mutta siis osuvia tuotteita kyllä sellaiselle pienelle kyläkaupalle. :) Mitä muuta sellaisessa voisi olettaa/odottaa olevan myynnissä perus elintarvikkeiden (maidon, vihannesten,hedelmien, kuivamuonien pesuaineiden yms arkisten tarpeiden tyydyttämiseen tarvittavien tuotteiden lisäksi kuin juuri snorklaussetti!)

No joo, takerruikohan nyt hieman liiaksi siihen Kaisan kauppaan ja sen tarjontaan.
Sieltä ajelimme sitten kotiin kaikki vatsan täynnä (sitä hernekeittoa).
Kotosalla mummi oli meidän Lantun kanssa. Ja heillä oli mennyt se meidän poissaolo aikamme kuulemma hänen sanoessaan "Ihan hyvin".
-Hyvä niin.

Täytyypä alkaa laittamaan jo mietintä myssyyn Ruskalta saamani haastetta. Kiitokset siitä sinulle vielä kerran :)

Tekaisin aamupalaksi pannukakkua-se lienee liian arkista leipomusta siihen samaani haasteeseen...? Joten siksi saan hyvä, suorastaan loistomahtavan syyn tehdä uudemman kerran kääretorttua jota tein pyhäksi Lantun täyttäessä se 7kk+ olihan siihen samalle kääretortun teolle muitakin juhlan aiheita. (Lantun 2.hammasta, Kertun pönttöpökältäminen->on alkanut pökältää pytylle!!! sekä olihan tuolloin  pyhäpäiväkin...)
Kunhan teen sitä niin kuvaan sen -puhun nyt siis siitä KÄÄRETORTUSTA- ja laittelen sen haasteen sitten tänne. Ja vastailen muutoinkin siihen kivalle vaikuttaneeseen haasteeseen.
Nyt Lanttu potkii jo pinniksestään itseään ulos joten täytyy mennä. :)

Aurinkoista/ sateista päivänjatketta jokaiselle!!!!!


(Meillä ON saatu vettä viimeiset 2päivää ihan urakalla. En silti valita., mutta ne istuttamani puut taitavat valittaa, sillä niiden juurelle laittamani multa on karannut sateen mukana. On siis luvassa puutarhahommiakin kun saan paikkailla niitä sateen jättämiä /paljastamia kuoppia puiden juurilta. Tiedä sitten missä oli vika. Lienen jättänyt ne tekemäni aloituskuopat liian mataliksi? mutta puut näyttäisi virkistyneen sateesta jota olemme saaneet. Hyvä niin. :)

 

4 kommenttia:

  1. Ole hyvä vain, ja nämä haasteet ei oo minun puolesta ainakaan mitään stressijuttuja, jos ei jaksa vastata niin ei haittaa ;) ja koska minä sen leipomuskohdan siihen haasteeseen lisäsin, niin minun puolestani se leipomus saa olla ihan mitä vain, ei tarvitse olla mitään monimutkaista. Mutta jos haluat meille sen herkkukääretorttusi ohjeen ja kuvan paljastaa, niin en pane pahakseni! :D

    Voi, tuo kauppa on kyllä niin hieno! Tulee mieleen äitini kotikylän pikkukauppa, joka sulkeutui vasta pari vuotta sitten lopullisesti. Muistan, kun pääsin joskus pienenä siellä käymään, niin siellä oli just tuollaisia erikoisia yksittäisiä tavaroita vähän niinkuin kesälomailijoita ja turisteja ajatellen (vaikka kyseessä ihan tosi pikkupaikkakunta). Sitten siellä oli pieni valikoima erilaisia lihoja (tuoreita, sellaisia jotka kääritään sellaiseen paperiin :D), leipää, maitoa ja muita ihan perus elintarvikkeita. Ja mikä tunnelma.. harmi kun sellaisia kauppoja ei ole enää!

    Kiitos tästä nostalgisia tunteita herättäneestä postauksesta ;)

    VastaaPoista
  2. :) Ihan ekat kuvat... Näitä löytyy harvasta paikasta
    http://www.google.fi/search?q=ritvalan+kyl%C3%A4kauppa&tbm=isch&tbo=u&source=univ&sa=X&ei=xEPVUfmeJIOt4ASL6YGIDA&ved=0CCoQsAQ&biw=1366&bih=620

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi miten ihanan nostalginen ja AITO (kylä-)kauppa!
      Pakkohan tuonne on poiketa -mikäli ohi sattuisimme seikkailemaan niin jo ihan sen tunnelman vuoksi, jotta kävisi kuikkimassa KUNNON vanhaan kylälauppaan sen tunnelmaa mitä nämä ihanan pienet kaupat huokuvat.
      *iso peukku sille teidän kyläkaupallenne!*

      Poista
  3. Jos jotain tavaraa ei ole, niin omistajat hommaavat sen :)
    Tuosta vaan ei pääse oikein "ohi" tai no, jos pikkuteitä ajelee, niin pääsee paikkaan b.

    VastaaPoista