Räiskyvä lauantai..

Aamu ei ollut millään tapaa `räiskyvä`- ei ennen kuin mies sattui sanomaan minun repuistani, joita pidin eteisessä vaatekaapissa (siinä peililiukuovet, joiden takana hengarikaappi takeille yms. vaatteille)
- Hitto, eikö näitä reppuja saisi jonnekin muualle tästä, kun nämä ovet ei mene kiinni ja ne (reput) on aina välissä!!!
 Silloin minulla vain paloi käpy. En mahtanut mitään...
Olimme aikeissa käydä levymessuilla naapurikaupungissa, mutta sepä jäi lähtemättä.
- NO TUNGE NE SITTEN ROSKIIN NIIN EIVÄT OLE ENÄÄ IKINÄ EDESSÄ, huusin hälle.
jatkoin vielä lisäten, (kun hän oli aikaisemmin valittanut kamppeista->takeista jotka oli peiliovisen kaapin vastapäätä olevalla seinustalla olevassa naulakossa, että:
- Ei kerran TUOHONKAAN vastapäiselle seinälle SAA LAITTAA MITÄÄN kun ne lähtee sinun matkaan...!!!!
- SINÄ SAAT JÄÄDÄ KOTIIN kun alat kerran huutamaan, mies sanoi.
- NO VOIN JÄÄDÄKIN!!! MIELELLÄNIKIN, KYLLÄ TÄÄLLÄ TEKEMISTÄ RIITTÄÄ! Ei tartte peukaloitaan pyöritellä!
- no hyvä! mies sanoi ja lähti ovesta ulos.

Jäin siivoilemaan sitten lattioilta vaatteita omille paikoille, jotka tyttö oli levitellyt eräästä omasta laukustaan jonne olin ne väliaikaisesti laittanut. + muutakin pientä omille paikoilleen.

Saatuani siivotuksi näkyvimmät aloin purkaa erästä muuttolaatikkoa jossa oli kirjojani.
Ajattelin etten tule tarvitsemaan niitä enää, joten laittaisin ne vaikka myyntiin tai jos joku tahtoisi vaihtaa johonkin meille käypäiseen tavaraan, niin sekin onnistuisi kyllä.
Mutta mentyäni koneelle siitä oli irti hiiri sekä näppäimistön johdot.
(Olen sen verran blondi etten osannut laittaa niitä paikoilleen ja siinä paloi taas minun "käpy" ja huusin hetken niin kovaa kuin kurkustani lähti. AAAAAAAAAAAAAaaaaaargh!!!!)

Ei mennyt kauaa kun mies tulikin sisälle ja sanoi minulle hyvin vihaiseen sävyyn:
- NYT AKKA HILIJAA!!! SINÄ LÄHDET TÄSTÄ TALOSTA! Naapurikin tuli ihan kysymään että "Mikä siellä on hätänä, kun sinun huuto kuului ulos asti!"
MUTTA TYTTÖ JÄÄ MINULLE, SIITÄ VOIT OLLA VARMA, mies vielä sanoi lopuksi.

Intin tietenkin vastaan siinä kun hän koetti minulle äkseerata moisesta.
(Hän oli itse edellisenä iltana ottanut näppikseni ja hiiren omana langattomaan läppäriinsä jotta pystyi tekemään erään hälle tärkeän ennakkosuunnitelman erään harrastusyhdistyksensä kokoukseen joka olisi tulevalla viikolla. Hänen läppäristään kun edelleen puuttuu niitä tyttäremme poistamia kirjaimia...)

- TULE KERTTU, lähdetään, mies sanoi ja alkoi pukea tytölle ulkokamppeita.
*se raivostutti minua jotenkin VIELÄ enemmän ja sai minut miettimään "niin, minähän EN ehdi olla kotona koskaan ...enpä varmaan... hetken tuntui että olen "vanki", koska en viikolla pääse lähtemään kuin kerhoihin, - ei täällä ole minulla ketään sellaisia tuttuja joiden luokaan voisin mennä noin vain...(en edes laske miehen sukulaisia sellaisiksi vaikka ei heissä vikaa olekaan, mutta silti!)...*
Aika yksinäinen siis olen jossain määrin ajatellen.

Kun mies oli mennyt tyttäremme kanssa, sain tunnekuohustani itkunsekaisen kohtauksen. Lysähdin sohvalle ja itkin ja itkin...
Korvissani kaikui miehen sanat:
"... Sinä saat lähteä tästä talosta, mutta tyttö jää hänelle, siitä voit olla varma!!!"
Mietin "Minne tästä lähtisin?!?" En päässyt edes aikatauluja katsomaan netistä... niinpä laitoin tekstarin vain riidastamme luottoystävälleni joka soitti minulle oitis.
Minä tosin itkin hetken vain hälle, eikä hän saanut puheestani selvää..jouduin toistelemaan asioita useaan kertaan.

Hän ehdotti että keittäisin kahvit ja istuisin hetken ja kävisin vaikka sitten kävelemässä hetken/pienen lenkin että ajatukset selvenee.. samaa varmasti teki parhaillaan mieskin. Rauhoittui omissa oloissaan.

Mietin hetken, lähtisinkö omalle kotipaikkakunnalleni, sillä en oikein muuta keksinyt siihen hätään. Sitten päätin käydä kuitenkin kaupassa, sillä kello oli tuolloin vasta n.11 maita. (ja kauppa aukesi klo 12).

Kirjoitin kauppalistan ja läksin kaupalle.
Hitaasti mutta varmasti.
Matkalla tuli appivanhemmat autolla vastaan ja nostin heille tottakai kättä. He ajoivat viereeni ja kysyivät oliko mieheni kotona?
- Ei, lähti tytön kanssa jonnekin. ilmeisesti kauppaan...
Niinpä he aikoivat ajaa myös kaupalle jonne arvelin heidän menneen.
Jatkoin itse kaupalle ja koska appivanhemmat oli kyselleet miestäni, arvelin heidän olevan tulossa meille auttamaan rempan etenemisessä. Siitä syntyi idea muuttaa kauppalistalla olevia ostoksiani.

Ensin ajattelin leipoa pullaa, mutta jostakin syystä en sitä tahtoisi tehdä anoppini hääriessä olkani takana. Päätin ostaa torttutaikinaa ja tehdä joulutorttuja omena-kanelimarmeladin kera.
Niin teinkin!
Kotiin palasin samaan aikaan miehen kanssa. Hän oli käynyt hakemassa laminaattia jota alkaisivat asentaa keittiöömme. Minun jalkani huusivat "Hallelujah!" tekemäni varsin lyhyehkön kauppareisusn jälkeen... istuin hetken ja aloin tekemään (täyttämään ) joulutorttuja.

Miesväki (appiukkoni sekä mieheni) saivat keittiönlattian laminaatille kokonaan. Hip hurraa!
Nyt on jälleen "ehjä" lattia, eikä siinä ole osittain muovimattoa, kuten sen sattuneen vesivahingon jälkeen, kun kastunut laminaatti oli purettu pois.

Iltaa kohden mies alkoi jopa puhua minulle (niiden vihaisten mulkaisujen sijasta).
Koska minun alkoi olla nälkä, kysyin, josko laittaisin hänelle rahaa, niin hakisiko hän koko meidän sakille jotakin pikaruokaa (pitsaa tai kebabia kyliltä). Hän suostui ja minä siirsin hälle rahan.

Nyt illasta, olemme ahtaneet annokset kebab:a. Mies lähti käyttämän koiraamme lenkillä. (Se elikko kun ei suostu tekemään suurempaa tarvettaan takapihallemme,-mikä ei liene ihan huonokaan asia, kenenkään kannalta ajatellen).

Nyt voisin loppu illan vaikka istua sohvalla nostaen jalat toiselle tuolille jotta niitä ei turvottaisi niin kovin taas aamulla...
Muutoinkin meni kyllä tämä päivä aika "läskiksi". Eikä se sujunut ihan niinkuin siinä kuuluisassa "Strömssössä". XD

Tyttö ei ole nukkunut päiväunia, joten on aika odotettavissa että hän tulee nukahtamaan tänään AIKOINAAN. On näyttänyt jo väsymyksestään merkkejä... sitä odotellessa. Saa nähdä lähteekö itseltäni "taju" sitten saman aikaan myös, nousin joskus klo 7;30 aamulla, enlä ole sen perään juuri "lepäillyt"...

Mukavaa viikonloppua. Jospa muilla ei olisi ollut ihan näin "värikästä" päivänkulkua....