torstai 15. marraskuuta 2012

Neuvolan kuulumiset :)

Tänä aamuna kävin neuvolassa (rv 38+6).
Sitä ennen vein kävellen tytön mumminsa ja ukkinsa luo n.350-400m päähän.
Tyttö halusi kävellä itse aamulla ja annoin toki kävellä kun aikaa oli niin hyvin ennen minun neuvola aikaani.
Reippaasti tyttö kävelikin, yli ½väliin matkaa.

Ensin matkalla tuli vastan mies matalan mustan pienehkön koiran kanssa. Kun tyttö huomasi sen, sanoi minulle:
- Mutta koijja...
- Niin on, musta koira tulee sieltä vastaan.

Kohdalla ollessa tyttö sanoi:
- Hyi, likainen koijja..(kun musta)
Sanoin hälle, että:
- Ei se ole likainen vaan se on sen värinen. Ei kaikki mikä on mustaa ole likaista.
Tyttö puristi rintaansa vasten omia lempilelujaan ja koiranomistaja sanoikin meille (tytölle/tytöstä):
- Ja nallet on mukana...
Siihen minä:
- Aina ne on oltava, minne vaan meneekin... :)

Kuljimme neuvolan ohitse mennessämme isovanhempien luo. Siinä paikkeilla tyttö halusi sitten jo istumaan rattaiden kyytiin ja minä nostin tytön kyytiin.

Jätin tytön ovelle ja käännyin itse takaisin kohti neuvolaa.
Sain odotella hetken aikaa neuvolassa ennen kuin pääsin sisälle.

-Mikäs on ollut vointi? kysyi neuvolantäti.
- Ihan "perinteisen"kivulias paitsi eilinen jolloin tunsin olevani varsin energinen eikä mikään paikka rutissut, paukkanut tai naksanut edes noustessani ylös aamulla, eikä ensimmäiset askeleetkaan tuntuneet missään kipeiltä...tilanne korjaantui puoleenpäivään mennessä ja olin taas "entiselläni" pienien kolotusteni kanssa. :D
Verenpaine oli "minun lukemilleni ihan normaali". Hempankin katsoi ja se oli noussut entisestään, sain sen puolesta "luvan" vaikka synnyttää, sillä se oli 129.
Olinkin napsinut viimeaikoina ahkeraan lisärautaa. (olin muistanut ottaa sen napin aika hyvin viimeaikoina...)
- "Lanttu" oli edelleen aika hyvin pesiytyneenä oikeanpuolen kylkiluitteni alle, mutta oli kuulema kovinkin  `liikkuvainen& heiluvainen`.
Turvotus oli ++. (Hän paineli sääriäni farkkujeni päältä ja sanoi tuntevansa jopa niiden läpi että "Onpas kerääntynyt nestettä..." Kerroin , että:
- iltaisin on olleet sääret aika mahtavasti sukanvarren kohdalta `rantuiset`ja että edellisenä yönä herätessäni oli sormet tuntuneet melkoisilta "nakeilta" kunnes jumppasin niitä puristellen nyrkkiin ja auki alkoi veri taas kiertää...
- Painoa oli tullut tähän mennessä odotuksessani +10kg tasan. (maltillisesti ja sopivassa suhteessa aina viikkoihin nähden..eli kaikki Ok.)


Lopputulos:
- TERVETULOA UUDESTAAN ENSI TORSTAINA klo 9, ellei "hän" ole syntynyt vielä siihen mennessä....

Kysyin hältä, koska edellisen lapseni kohdalla synnytys käynnistettiin, että:

- Mistä tietää että se on laskeutunut tai sen perään "kiinnittynyt"?
Sain varsin erikoisen vastauksen:
- Kyllä sen itse tietää omissa oloissaan.
(jäin miettimään tuota sen "kiinnittymisen" kannalta että TÄH!? Miltähän se sitten mahtaa niinku tuntua!? Edellinen kun käynnistettiin, en muista kenenkään milloinkaan sanoneen minulle millään neuvolakäynnillä että se olisi esim. "laskeutunut" saati "kiinnittynyt".Siksi vaan jäin miettimään moista ja avasin sitten suuni asiasta.

Olin jo esikoisen aikaan sitä mieltä, että tällä terkkarilla ei taida olla omakohtaista kokemusta lapsista (nimenomaan OMISTA lapsista). Joten jokseenkin tuntuu, että voiko sellainen henkilö olla kovinkaan ` pätevä`työskentelemään äitiysneuvolassa terveydenhoitajana... vaikka teoriassa tietäisi kaiken niin ei se minusta ihan sama täysin ole silti.
- Vai mitä mieltä muut olette?
Mieheni kanssa on asiasta keskusteltu jo esikoista odottaessani että "pitäisi tuossa virassa olevalle olla jo ehtona että hällä ON omia lapsia..."

No joo... vatsan kasvattelu jatkuu siis...

2 kommenttia:

  1. Se on ihansama minusta et onko neukkutädillä lapsia vai ei itsellä, sillä jokainen raskaus ja jokainen ihminen on erilainen ja kokee raskauden erilailla, joten ei se osaa vastata sinun tuntemuksiin/niihin liittyviin kysymyksiin välttämättä oman kokemuksen kautta kuitenkaan vaikka hällä olisikin useampi lapsi itsellään. Minusta tuolla seikalla ei ole mitään väliä, sillä sehän se on sitä ammattitaitoa ettei peilaa asioita vain omaan kokemukseen/näkemykseen. Minulle ekasta lapsesta sanottiin jo rv 36 etiäpäin et on kiinnittynyt ja laskeutunut, itse en en tätä mitenkään erityisesti tuntenut ja silti loppuenlopuksi olin kaksi viikkoa käynnistyksessä ja loppuenlopuksi sitten tehtiin suunniteltu sektio. Nyt olen raskaana kolmatta kertaa (toinen lapsi tulossa. ollaan jo yli puolenvälin. km takana.) ja raskausoireet on melkosamanlaiset kuin ekasta, mutta kaikki tuntuu silti erilaiselle, joten en voi edes näitä raskauksia verrata keskenään.

    VastaaPoista
  2. Kun tunnustelet vatsaasi, niin sen pään tuntee kyllä siellä hyvin alhaalla ja laskeutuuhan tuo vatsakin jo melko paljon.

    Ja vaikket huomaisi kiinnittymistä, niin kyllä tiedät synnytyksen alkaneen sitten kun se alkaa :D Tsemppiä siihen!

    VastaaPoista