keskiviikko 14. marraskuuta 2012

Normalisoituminen.

En olisi vielä joku tunti sitten uskonut, mutta laiteltuani keittiössä aamupalan jälkeen tiskikonetta päälle pursuilin oikein energiaa. (en ole vieläkään kuitenkaan kuitti-poikki)
Siivoilin kassiin keräyspisteelle vietäväksi mm. mainoksia, maitotölkkejä yms. kartonkista pörtilöä... Tein siinä pannukakunkin paistaen uunissa ja sitten puin tytölle kamppeet niskaan:
-  Nyt mennään eikä meinata!

Menomatka sujui oikein hyvin. (Eipä siihen kierrätyspisteelle ollutkaan matkaa kuin max.250m) Paluumatka oli sitten hieman `hitaampaa`eikä vain sen vuoksi että tyttö tahtoi kävellä itse, vaan alkoi jo taas kerran tuntua ne vanhat tutut kolotukset nivusissa askeltaessani eteenpäin. :/

Kotipihan lähetessä alkoi tyttö vähän `kokeilemaan`minua. Yritti juosta autotienreunasta toiselle puolelle tietä. En tietenkään voinut sallia sitä ja niinpä sai `rangaistuksen`:
- Takaisin rattaisiin istumaan!
Eihän niihin toki olisi tahtonut minun oli hänet nostettava.
Yritin kyllä ensin hyvällä (houkutella, maanitella jne. mutta kun ei niin ei. Sitten ei auttanut muu kuin `huudattaa`häntä sen vähän, että nostin hänet rattaisiin ja samassa olimmekin jo kotipihassamme.)

Annoin luvan, että voisimme olla hetken takapihalla, hän voisi ajaa vaikka hiekkarekalla.
Kävimme takapihalla ja suru tuli puseroon kun rekanlavalle oli jäätynyt jäämöykky lumesta joka ei irronnut siitä.
Aloitti itku-huuto-parku-shownsa.
- JAahas, no jos alat tuostakin vänöttää niin lähdemme sisälle tekemään ruoan isällesi joka kohta tuleekin ruokatauollaan käymään kotona!

Ja niinpä tulimme sisälle.
Minun jalkani alkoi jo tuntua huutavan "Hallelujah" kun istuin eteisessä tuolille riisuakseni tytöltä ulkovaatteet päältä.
Ehdimme hyvin tehdä ruoankin ja keitellä kahvin siihen kun isäntä tuli kotiin syömään.

Ruoaksi oli varsin "terveellistä" makkarapyttipannua ja jälkiruokana sai kahvit pannukakun ja mansikkahillon kera.
Nyt minua nukuttaisi kyllä niin vietävästi. Saisinkohan tytön edes hetkeksi asettumaan petiin...Minulle riittäisi varmasti se 15min:kin lepoa.

Pakkasinpa muuten siihen mahdolliseen "sairaalakassiin" aamulla jo kännykän laturin. Sieltäpähän sitten löydän sen jos alan etsiä... :D
Ja eipähän ainakaan se unohdu matkasta mikäli kassin vain muistaa ottaa mukaan "lähdön" tultua kyseeseen.

Nyt hetkeksi koettamaan saisiko tyttöä petiin... edes pahalla jos ei hyvällä... xD

2 kommenttia:

  1. Ootpa ollu ahkera, mulla juuri alkuraskauden väsymys kovaa (toinen lapsi tulossa, ekasta ei ollut tällaista) enkä tahdo saada kodin normaaliaskareitakaan tehtyä koulun ohella :/ Sitä aloin kysymään ihan uteliaisuuttani, että alkoiko Kertun synnytys itsekseen vai käynnistettiinkö?

    Elän täällä blogimaailmassa hengessä mukana, mukava kun on muitakin samassa tilanteessa olevia vaikken olekaan synnyttämässä vielä pitkään aikaan (ja pakkohan tähän on vielä laittaa että "jos kaikki menee hyvin", koska sitähän ei voi koskaan tietää miten kaikki menee).

    Hyviä vointeja sinulle! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei!
      Noh, täytyy sanoa että tämä 2.raskauteni on ollut suorastaan täydellinen vastakohta esikoiseni odotukselle (ainakin tähän saakka.)
      Voisinkin tehdä postauksen näiden raskauksien eroista ihan jo mielenkiinnostakin, sillä niitä on ja olen miettinyt että "oliko se 1.raskaus vain niin suuri `shokki`keholle, että teki silloin oloni niin kovin huonoksi..."

      Mutta palataanpa asiaan!
      Elikkä Kertun synnytyksen käynnistivät. Minun oli kuljettava varsin säännöllisesti hänen aikanaan "Sikiön kasvunseurannassa" hänen pienikokoisuutensa vuoksi (me, hänen vanhempansakaan emme ole olleet suurikokoisia syntyessään joten mistäs se olisi suurenkoon geenejä saanutkaan?.)
      Kertun LA:n oli vielä miltei 2vk kun minulla oli se seuranta-ultra aika. Sen tehneen lääkärin mielestä minun paikat ei olleet kypsyneet vielä tarpeeksi joten ottivat sisälle ja aloittivat "kypsytyksen" (vrt. käynnistelyn)
      Tyttö syntyi sitten juuri sinä päivänä kun minun oli tarkoitus päästä pois, ellei mitään alkaisi tapahtua.
      Samalle päivälle täytti tyttäremme isäkin vuosia ja saikin aamusella aikaisen herätyksen minun soittaessani hälle n. klo 5maissa:
      - ALAPPAS TULLA TÄNNE SAIRAALAAN JA NOPSAAN JOS MEINAAT EHTIÄ SYNNYTYKSEEN MUKAAN. Se on tulossa nyt ulos! :)

      Mukavaa, että elät hengessä mukana. Kaikkea hyvää sinun odotukseesi <3 Toivon, että kaikki menee sinulla hyvin loppuun saakka -.-

      Poista