maanantai 26. marraskuuta 2012

Pupupullaksi muuttui ohjelma.

Niin se vain on, että aina ei kaikki mene niinkuin olisi suunnitellut.
Olimme lähdössä tytön kanssa aamulla n. klo 8 maissa jo kaupalle, kun sitten pihalle mentyä huomaan ja oikeammin muistan että :
"No ne meidän rattaat on autossa peräkontissa ja auto on isännällä töissä! jotta eipä sitten lähdetä kävelemään kaupalle hakeaksemme makkarakeittotarpeita..."

Siitä kehdannu heti sisällekään takaisin lähteä, niin päätin ett' ollaan sitten ulkona jo aamusta edes hetki.
Kerttu halusi vetää perässään rekkaa ja minä sain puhutuksi hänet rekan kanssa takapihallemme. Siellä hetki istuttuani katsellen tytön leikkejä alkoi vilu puistaa ja ajattelin että kun kerran meni näin uusiksi suunnitelmat, niin ottakaamme koiruuskin mukaan ja käykäämme pieni lenkki kävelemässä läheistä jalkakäytävää. Saisi koirakin pienen aamulenkin.
Niin lähdettiin koko sakki ja tyttö veti narussa perässään rekkaa niin että rekan renkaat vain raklatteli asvaltilla.

Tuli viimein aika kääntyä jo kotiapäin takaisin ja mietinkin, millä saisin tytön suostumaan takaisin kotiin paluuseen, hän kun oli inttänyt muka jaksavansa kävellä kaupalle. (okei, matkaa ei olis kuin 400m/suunta, mutta minä puolestani en ehkä jaksaisi enää ostosten lisäksi kantaa tyttöä TÄSSÄ TILASSA joten siksi päädyin kävelylenkkiin...)
Keksin, että ehkä voisimme tehdä leipoen pupupullia, kun kerran kaupalle emme päässeet.
- Lähdetään kotiin ja tehdään pupupullia, sinäkin saat leipoa oman! Sanoin Kertulle.
Ei tarvinnut kahta kertaa käskeä kun rekan nokka oli jo takaisin paluusuuntaan ja tyttö alkoi hupattaa pupuista. :)

Kotia päästyä tein pullataikinan kohoamaan ja sillä välin siivosin keittiönpöytää ja tiskasin jo likaamani astiat taikinan tekemisestä.

Sitten Kerttu käsienpesulle, hiukset kiinni  ja essu eteen. :P
Oli muuten vinkeän näköinen tyttö, hiukset ponnarilla essu edessään.
(Eikös siihenkin tullut pieni `muutos`tai sanoisinko hidaste, kun neiti alkoi juuri ennen käsienpesua höpöttää että "Kakka tuli!" .. Olihan se ensin siivottava ja vaihdettava se pois...)
Viimein pääsimme leipomaan ja neiti oli niin suloinen kun annoin palan taikinaa, niin hän mäiski sitä pitkin pöytää jolla leivoimme. Minä tein pupuille korvat, tyttö sai laittaa rusinoista silmät sitten. Minä myös voitelin ne, sillä en ajatellut ollenkaan että tarvitsenhan 1 kananmunan niiden voitelemiseenkin. Sen sijaan keitin loput munat tytölle, hänen niitä halutessaan. (sen 1 jätin pullataikinaan mutta en ajatellut ihan loppuun saakka taaskaan...heh.)
Siksipä voitelin pullat maidolla. (Kiitos äitini joka oli kotona vapaapäivällä ja saatoin kysyä hältä paniikissa apuja. Onneksi hältä löytyi muunkinlainen neuvo kuin "sinun on käytävä kaupasta ostamassa kananmunia..." Sillä se oli juuri se asia, jota juuri nyt en voinut tehdä. :/


(kuva lainattu google kuvahaulla netistä, sillä kamerassamme ei ole akkua jäljellä saadakseni kuvattua tytön mäiskimät pupupullat...)

Tekaisi se tyttö sitten yhden pullapojankin. (äidin avustamana) ja muutaman kummallisen möykyn. Osalle pupuista silmät meni jokseenkin "kieroon" sillä ne tulivat niille kylkiin... ilmeisesti neiti ei oikein hahmottanut niitä korvia joiden paikkeille ne rusinat olisi täytynyt tökätä. (näin kävi jos en sanonut osoittaen mihin kohti seuraavaksi tulisi tökätä rusina...heh)
Hyviä pullista kuitenkin tuli! Sitä ei voi moittia ja uuni paistoi ne oikein moitteettomasti. Ainoa pieni minua häirinnyt tekijä oli se, kun maidolla voideltu pinta hieman tummui minun makuuni liiaksi. Mutta olisipa siinä huonomminkin voinut käydä joten en valita. Pullat olivat kypsiä sisältä (ainakin ne 2 jotka olen jo maistellut).

( Tämä kuva lainattu myös netistä google kuvahaulla)

En voi muuta sanoa kuin että:
Enkähän tule leipomaan toisenkin kerran tytön kanssa (ja miksikäs ei poikakin voisi olla mukana, kunhan vaan olisi kotona. Nyt hän oli koulussa...)

Eilen tilasin muuten pojalle joko joulupakettiin tai /vai antaisinko sen sitten kun tämä "Lanttu nauris" on syntynyt..Angry birds- tuplahiha paidan.
Vielä olisi sitten ostettava jotakin myös tytölle, mikäli ehdin ennen kuin tämä "Lanttu-nauris" päättää pungata ulkomaailmaan...
Mitä mieltä olette, onko siinä mitään järkeä antaa olevinaan syntyvältä lapselta lahja isoille sisaruksilleen, sillä onhan hän jo lahja sinänsä itse pelkästään syntyessään jo....?

Jaahas... taidanpa ottaa imurin, kenties se jouduttaisi "Lanttu-nauris" asiaa, kun imuroisin keittiön lattian ruoan muruista. :)

(Nuunuu imuri kaapista ulos ja huudattamaan / ruokkimaan sitä, ettei näe nälkää... :D )

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti