tiistai 31. joulukuuta 2013

Viimosta päivää 2013.

Nyt voi sanoa elävänsä leikillisesti `kuin viimeistä päivää`mikäli vain puhuessaan tarkoittaa tämän VUODEN viimeistä päivää. :)

Jos summaisin vielä jotakin menneeltä vuodelta, ja ihan kehumatta tai nostamatta itseäni mitenkään millekään jalustalle, niin olen jossain määrin ylpeäkin itsestäni.
Se, miksi olen hitusen ylpeä itsestäni, on se, että olen osallistunut auttaen vastapuolelta jotakin kenen/keiden hyväksi keräykset on olleet, niin olen saanut itse pyyteettömästi hyvän mielen.
Sama pätenee nyt tulevan joulun vahuksiin suuntaavan ilahduttamisprojektinkin myötä toteutuvan.

Vuonna 2013,
Olen kerännyt toisille jotakin mitä he kukakin ovat tarvinneet/keräävät:
mm.
*Eräälle ystävälle olen kerännyt wc-paperihylsyt ja vastaavat.

*Toiselle olen kerännyt postimerkkejä kaikista meille tulleista postimerkillä varustetuista kirjeistä/korteista.

*Kolmannen tuttavan tytön luokka kerää tuikkujen hylsyjä, minä olen toimittanut meillä polttamani tuikkuhylsyt hänelle ja tuolla odottaa nytkin vajaat 100kpl:tta.

Sekä ehkä isoin juttu kun osallistuin muiden kylämme ihmisten kanssa keräten mm. lasten vaatteita jotka eräs yhdistys toimitti jaettavaksi vähäosaisille rajan taa, Karjalaan. Sekä osa tuotoista meni myös Viron puolelle. Suomalaisetkin pääsi osallisiksi tässä keräyksessä myös saajina, sillä osa tuotoista jaettiin kotimaassakin vähäosaisille ja -varaisille lapsiperheille.
Keräsimme sinne niitä `vauvakasseja`minne tuli perus lastenvaatteita yms. tarvikkeita.
Meidän kylän ihmiset sai kasaan niitäkasseja 5 ja vajaat päälle. :)
(vajaat= kassista puuttunut jokin ennalta listattu tuote joita kuului siellä olla) Ne vajaat kuitenkin täydentyi sillä naapuripitäjään, missä se keräyksen piste oli, oli tuotu myös vajaita /puutteellisia kasseja joltakin osin, joten ne täydensivät toisiaan tullen kokonaisiksi kasseiksi. :)

Sain viime vuoden lopulla myös uuden kirjekaverin.
Olen sanoinkuvaamattoman onnellinen tästä. En tiedä tarvitseeko siihen muuta syytä, kuin julmettu palo kirjoittamiseen. -KÄSIN!
Olen (taas) jo kirjaillut hänelle varmaan 5 arkkia A4 kokoisia eikä loppua näy. Hauskinta tässä on se, että odotan häneltä kirjettä ja kirjoitan hänelle silti!!!) ;D
Yritän sellaista `ympäripyöreää`kirjailla että ei menisi ihan ristiin jutut sitten loppuin lopuksi.

Eilen sain puhelun isältäni. Hän oli odottamassa sydänleikkaukseen menoa. Jossain määrin pysäyttävä puhelu, vaikka siitä jo ennalta tiesinkin. Tänään hänet ovat leikanneet.
Jännä, miten äskettäin kun syötin meidän Lanttua tuli olo että "kohta varmaan soi minun puhelin ja isäni sisko soittaa..." Miten kävi. Pelottavaa mutta se soi ja juuri tämä samainen henkilö soitti jonka olin hetkeä aikaisemmin ajatellut soittavan.
Mietin hetken mitähän asia koskee... isääni? Onko kaikki sujunut hyvin leikkauksessa?
Vastasin tottakai puheluun, sillä uteliaisuuttani olisi jäänyt vaivaamaan mitä asia olisi koskenut jos olisin jättänyt vastaamatta.
Hän kertoi isäni leikanneen lääkärin soittaneen hänelle. *tässä vaiheessa pelkäsin jo pahinta* kunnes hän sanoi:
- Leikkaus oli mennyt suunnitellusti, mutta kolmen ohituksen sijasta olivat tehneetkin neljä.
Nythän on päivän selvää se, että hänellä menee tämä päivä teholla ollen toipuen.
Itse kun isä soitti illalla hän arveli olevansa tavoiteltavissa aikaisintaan keskiviikkona.
Saa nyt nähdä kauanko hän joutuu siellä olemaan.
Eli tässä nyt on loppu vuoteen tullut tälläinen pienehkö murheenkin aihe sillä tottakai sitä miettii mitenkähän kaikki menee ja onhan nyt kyse isäni terveydentilaan vaikuttavasta tekijästä.
Tiedän toki senkin, että päivittäin Suomessa tehdään ohitusleikkauksia vaikka kuinka, mutta aina niissä on se pieni riskinsä, että jotakin menee vikaan.

No se siitä. Voi kun minulla olisi jotakin iloisempaakin sanottavaa lopuksi.
Ehkä kuitenkin onkin  kun oikein mietin! :)
Saatamme lähteä käymään tammikuussa Helsingissä, mutta se on vielä mietinnässä, sillä isännän on soitettava ko.matkanjärjestäjältä lisätietoja matkaakoskien. Luvassa saattaisi olla siis jopa yö hotellissa ja matka sujuisi linja-autolla, jolloin kenenkään ei tarvitsisi ajaa, vaan saisi olla möllöttää kun kuljettaja ajelee. Hinta ei päätä huimannut. (82€/hlö sis. hotelliyön hotelli Presidentissä) En sitten tiedä minkä tason paikka tuo hotelli Presidentti on-käsittääkseni nimestä voisi päätellä sen olevan kohtalainen.

Näillä nyt mennään.
Illalla nakkia ja käymme luultavimmin katsomassa lastenilotulituksen klo 20, sillä meidän tyttö tahtoo nähdä niitä raketteja. Itse henk.koht. epäilen näkyykö mitään kun on luvannut sääennuste lumi-, ja räntäsadetta.
Eniten pohdituttaa MISTÄ ihmiset ne rakettinsa lähettää kun ei ole lumihankea mihin laittaa pystyyn ne?! Pelottavaa jokseenkin.
Mielikuva on heti että tiellä suihkii maatamyöden raketit ja paukkuvat ihmisten jaloissa. Ei hyvä!
Toivon että kenenkään ei tarvitse kokea sitä kun raketti räjähtää silmille. Suojalasit siis ihmiset hyvät kehiin alkasessanne räjäyttelemään raketteja!!! Ehdottomasti! Näköä ei saa takaisin tai jos saa niin kova on hinta. Kova on hinta kyllä sen menetykselläkin. Siinä nousee raketin hinta käsittämättömän korkealle mikäli se vie henkilöltä näön.

no tässä kaikki tältä erää.

HYVÄÄ rauhallista UUTTA VUOTTA ja VUODEN VAIHDETTA JOKAISELLE!!!

JUHLIKAA RAUHALLISIN MIELIN!

2 kommenttia:

  1. Tietenkin "oman mausteensa" tuohon ohitusleikkauksen jännitykseen tuo se, että kyseessä on isäsi. Ainahan oman väen toimenpiteitä jännitää.
    Meidän isäntä ampui muutaman raketin alustanaan lekaharkko. Reikään raketti pystyyn ja siitä.

    VastaaPoista
  2. Teidän naapuripitäjässä Sorsakoskella oli ainakin näyttävät ilotulitukset, oikeasti olivat vaikuttavat. Ihmisillä tuntui olevan olleen reilusti rahaa polttaa taivaalle! =D Myökin ammuttiin n.50 rakettia, mutta ei läheskään yhtä hienoja kuin naapureilla. Systeri onneksi asuu keskellä kylää, niin hyvin näki kaikki ympärilläkin ammuttavat! =) Meillä oli katkastuja "aurauskeppejä" työnnettynä maahan josta ammuttiin raketit.
    -Humppis-

    VastaaPoista