maanantai 2. joulukuuta 2013

Viikonloppu oli juhlaa.

Rakas Lanttuni tuli vuoden ikään. Eihän siinä, sille kun ei voi mitään. Säälitti kun oli pieni nuhaisuus hällä päällä, mutta hyvin hän veti juhlansa siitä huolimatta läpi. :)

Isosiskokin veti pLintettamekon päälle ja intoutui pukemaan ensin juhla.kengät. (minä ehdotin sitten että "laittaisitko tuon keijumekon päälle niin sopis vähän paremmin kenkiin asukin..") Ja täydestä meni. Neiti vaihtoi lennosta tähän "pLintetta-mekkoon" ja jatkoi ruokien valmistusta juhlaväelle. (juhlaväki oli Kertulla ihan mielikuvituksen tuotetta, samoin kuin valmistettavat eväätkin.)



(karmea sotku täämn pLintettan huoneessa. Kaikki on huiskin haiskin. Huh huh..kuva kyllä paljastaa totuuden.)

















Toki juhlissa oli myös oikeaa kakkua,joskaan ei mitään täytekakkua kuitenkaan. Tein kakkukurssilla `oppimaani`varsin helppoa ja niiiiiiin hyvää jäädytettyä suklaajuustokakkua Nina Lincolnin tapaan..
Kirjaankin ohjeen tuohon jäädykkeeseen tähän seuraavaksi:

JÄÄDYTETTY SUJKLAAJUUSTOKAKKU Nina Lincolnin TAPAAN
Pohja:
9 suurta grahamkeksiä (esim.Digestive)

335g voita

Täyte:
200g tummaa suklaata
200g Philadelphia tuorejuustoa
100g sokeria
1tl vaniljasokeria

2 kananmunaa (erota valkuaiset ja keltuaiset)
2½dl kuohukermaa
koristeeksi suklaarouhetta

Ei siinä toki kaikki herkut olleet. Ostimme karjalanpiirakoita ja tein munavoita. Lisäksi tein Mariannejäädykkeen (jonka sitten unohdin nostaa pakastimesta sulamaan... :D Voi jehna!)
Kuivakakkuina oli mm.banaanikakkua sekä rusinaista kahvikakkua. Oli kasvispasteijoita, sekä ne salatit.-joita meillä on edelleenkin.
Erityisen hyvää palautetta sai luullaksemme omakeksimämme salaatti jonka nimesin `jouluiseksi hedeläsalaatiksi`.
Siihen laitoimme  seuraavaa:

Jouluinen hedelmäsalaatti


jäävuorisalaattia
omenaa (paloina)
banaania (paloina)
ananasta (paloina)
maustoin sen inkiväärillä ja kanelilla.

- Hyvää ja rapsakkaa!


Lisäksi oli meetwursti-majoneesi-makaronisalaatti sekä sama kinkku versiona. Molempia oli isot karkkirasialliset joten ei ole loppuneet kesken vieläkään.
(alkaa itsellä jo tökkiä nämä eväät siinä määrä tai paremminkin liian pitkään samalla ruokavaliolla olo.)
Oli purkki silliäkin sekä kylmäsavustettua lohta viipaleina.
Harmi, etten tullut kuvanneeksi sitä pöytää kun siinä oli kaikki eväät kerralla tarjolla. :/
Noh, jospa noista jonkin kuvan saa mitä oli tarjolla. :D

Vieraita kävi jokseenkin "vähän". Ei oltu ajateltukaan pitää mitenkään massiivisen suuria juhlia-vaikka sitä evästä sitten osoittautuikin olevan suuremmallekin määrälle syödä.
Lantun sylikummi kävi poikiensa kanssa-eikä puuttunut vauhtia ja vaarallisia tilanteitakaan juhlista.
Kun nämä pojat siirtyivät maistamaan tarjottavia siinä irtosi sitten toiselta hammas!
Oli sikäli `hauskaa`että harvemmin 1v syntymäpäivillä hampaat irtoilee kuitenkaan. Noh, selitys oli järkeenkäypä ja se irtoaminen tapahtui ilman tappeluja tai törmäämisiä. Pojalla oli heilunut jo alhaalla hammas ja hänen haukatessaan niinkin `kovaa`kuin kasvispasteijaa se irtosi. :D
Sen perään sitten kaatuiltiin tuolin kera, ei tosin ruokapöydässä, mutta kaatuiltiin kuitenkin. (Eikä ollut millään terästetyllä juomalla osuutta asiaan!)

Kun iltapäivästä Lantun viimeinenkin kummi oli sitten käynyt ja lähtenyt kotiin, alkoi lasten nukuttaminen. Minä nukutin totuttuun tapaan Kertun lukien hälle iltakirjan sekä sen päälle laulaen ne tuutulullat. (haluaisinpa nähdä -ei paremminkin kuulla isännän niissä laulupuuhissa...*tirsk* kaikella kunnioituksella kuitenkin..)
Kerttu nukahti pian, samoin Lanttu.

Menin sitten keittiöön. Ihmettelin, sillä olin jättänyt tuikkuja palamaan meidän keittiön ja olkkarin erottavalle "baaritiskin päälle", ja nyt ne oli sammutettu. ÄRH!
En tykkää olla alvariinsa raapimassa tikkuja niitä sytyttääkseni. Olin juuri avaamassa suuni siitä asiasta isännälle joka istui sohvalla katsoen tv:tä. mutta nielinkin sanani, sillä huomasin ikkunan kautta keittiönpuolella lepattelevan tulen jossakin.
Keittiön pöydällä oli 2 itsenäisyyspäivän pöytäkynttilää liinan päällä sekä 2 viinilasia. Viinilasien vierellä oli mariskooli jossa oli nähtävästi karamelleja sekä sen vierellä pullo rosèviiniä.
- Mitä ihmettä!? ajattelin... tämäpäs on nyt mieluisa yllätys.
Kun mies huomasi että tulen, hän sammutti tölsyn ja lisäsi takkaan muutaman puun vielä. Istuin pöytään ja hän tuli myös. Otti pullon ja kaatoi molemmille lasilliset.
En edelleenkään tiennyt mitä oikein ajatella.
Tiesin toki että hän oli ostanut ko.pullon ja hän oli sanonut sen olevan "jotakin tiettyä tilannetta varten" mihin en ollut tajunnut takertua että "mitä tilannetta varten?!?"

Aikamme siinä keskustelimme jotakin kunnes hän otti selkänsä takaa esiin pienen rasian jossa oli kultainen lahjapaperi.
AApuuvah! Onko tämä nyt se yllätys mistä mies oli puhunut...
Avasin paketin ja siellä oli rasia.
Mietin kuumeisesti MITÄ siellä olisi...kenties riipus? korvakorut?kaulaketju?...
Kun sain napsautettua rasian kannen auki siellä oli SORMUS!

-Että MITÄ!?!
Jos en olisi jo istunut olisin lentänyt kyllä takapuolelleni.
Aloin hämärissä syynätä oliko sinne raapustettu ja jos niin mitä... (lähinnä tässä kiinnosti se päivämäärä...)
Samassa mies otti oman rasiansa samasta paikkaa kuin mistä minunkin ja avasi sen (ei ollut käärepapereissa kuten minun) ja sanoi;
- Siinä ei ole kaiverrusta. Sen saa siihen sitten jos se on sopivan kokoinen sinulle.
*pujotin sormuksen sormeeni ja hämmästykseni lisääntyi*
- SEHÄN SOPII!?!!!!!! Kuinka se voi olla mahdollistas!?!
- Höh, etkö tajunnut kun silloin eräspäivä pyysin sinulta sormessa olevaa sormusta ...?
-Niin?

- Minä kävin mittaamassa sen työntömitalla silloin.
- EIKÄ!?!! Voi minua!!! Miten minä olinkin ollut NIIN sokea.

Noh, olipahan yllätys ja suklaat joita siinä sen viinin seurana oli niin kauniisti aseteltu seuraksi olivat oikein hyviä ja herkullisia. ;)
Eikä tuo rengaskaan ole siitä ohkasimmasta päästä... ;) 

Päivämme 30.11.2013 oli siis monella tapaa juhlallinen <3 :)
















6 kommenttia:

  1. Voi kuinka IHANAA, ONNEA!!!!!!!!! Ihan kylmät väreet menee täällä ruudun toisella puolen, aivan ihanaa!!!!! Onnea myös pikku tytölle, en vooi minäkään uskoa että siitä on JO vuosi kun hän syntyi!! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, siitä on JO todellakin 1vuosi!! Minne se aika katoaa NOIN nopeeta!?
      En todella osannut kuvitellakaan vuosi sitten ollessani pienen nyytin kanssa sairaalassa, että mitähän tulevaisuudessa tämän nyytin vuosipäivä tuo tullessaan...
      *whiufh!* Oli melkoinen ylläri kyllä. Hyvä sellainen... mun oma rakas osaa yllättää... erityisen plussan annoin hänelle siitä miten hän oli laittanut NIIN kauniisti ne suklaanamitkin mun mariskooliin tarjolle ;) <3
      Söpöä! Osaa hän kun vaan haluaa...

      Poista
  2. Ja onneksi et ehtinyt sanoa mitään kynttilöistä, olisi saattanut latistaa tunnelmaa...?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paitsi että sanoin, MUTTA esitin asian sitten hieman `siistimmin` tähän tapaan istuessamme lasit täytettyinä ja tunnelman ollessa kihelmöivän `odottava`. (vaikka en tiennyt mitä odottaakaan...)
      - Meinasin alkaa hillua sulle että Miks ne kynttilät on TAAS pitäny puhaltaa, mutta huomasinkin ikkunan kautta että täällä pöydässähän palaa jonkinsortin tulet...
      Mies vaan hymyili eikä ollu siitä millänsäkään. ;)

      Poista