sunnuntai 28. huhtikuuta 2013

Takaisin kotona. Osa 2/3

 Jäimme siihen että ostin kaverilleni hänen tietämättään, että ne tulee heille, niin ruusukimpun. jotka olivat kaupasta ostetuiksi niin suunnilleen lainatussa kuvassa olevan kaltaisia väriltänsä.
Matkanteko bussissa oli jokseenkin raskasta- myös paikallisilla, sillä jotenkin ne tuplarattaat on rohjommat kuin ykkösrattaat. Ja kääntyvät etupyörät...- niissäkin on puolensa, mutta totta kai ne oli pääasiassa väärässä asennossa jolloin tuupin ja tökin ihmisiä etenkin asetellessani rattaita niille varattuun tilaan, mikäli siinä välikössä vain joku oli jo ennastaan rattaineen tai vaunujensa kanssa. Tiivis oli tunnelma sen perään siinä vaunusopukassa kun olin saanut viimein asettumaan omat tuplamme sille paikalle.
Kaverini soitti eräälle toiselle tuttavalleni (hänen kaverinsa) että me olisimme heillä- mikäli halusi nähdä ja hän saapuikin oman 5 vanhan tyttärensä kanssa paikalle jonkin ajan kuluttua. ;)
Lapsilla näytti menevän leikit hyvin yksiin vaikka eivät olleetkaan tavanneet toisiaan ennalta. Sinne vaan Kerttukin meni niin reippaasti mukaan että tämä äiti sai olla ylpeä tyttärestänsä.
Kahvit siellä joimme ja sitten kello olikin jo sen verran paljon illan puolella että oli lähdettävä kotiin.
Tuolla reissulla ostin kaverini kaverilta välikausi puvun Kertullemme, hintaa ei pitänyt sillä kuin 5€ ja koska kierrätystä harrastan itsekin, niin tottakai minä sen ostin. Olihan se ollut vasta vain yhdellä lapsella aikaisemmin.

Kotiin (tätini luo päästessämme) lapset olivat väsyneitä. Iltapuuhat alkoi oitis päästyämme tätini luo.
Suunnittelimme siinä hieman seuraavaa päivää (perjantaita) joka olisi messupäivä meille siellä kauan odotetuilla Lapsi Messuilla. :)

Aamulla heräsinkin jokseenkin katkonaisesti nukkumani yön jälkeen. En tiedä olino jotenkin "herkempi" heräämään ja hoivaamaan Lanttua hänen inahdellessaan aamuyöllä n. klo 4-5 aikaan, jolloin nousin perinteisesti ja laitoin hälle velliä tai maitoa pulloon ja vaihdoin hälle samalla vaipan. Sitten Lanttu uinahti uudestaan nukkuen n. 7-8 välille. Itsehän heräsin uudemman kerran 6-7 aikaan jolloin Kerttukin usein nousi pissalle ja sitten menimme aamupalalle hänen kanssaan. Itselle keittelin ne aamun ensimmäiset kahvit tuolloin. Toiset keitin kun kummitätini heräili, useimmiten siinä klo 7:30-8:15 aikaan.
Kerttu leikki hänen luonaan hänen kissojensa leluilla. Hällä oli oikein mariskoolillinen niitä kissojen leluhiiriä. Osa niistä rapisi, keinui, ja yksi jopa vinkaisi kun sitä heilutti ilmassa. Tämä vinkuva muodostui Kertulle niin rakkaaksi, että se piti olla hällä aina nukkumaankin mennessä vieressä. Hän sanoi sitä itse "viikuhiileksi" (tai oke, hän kun sen S-kijaimen kiertää niin se taipui hällä vain "viikuhiili".
- Mittä on te viikuhiili?
:D

Matkasimme messukeskukseen ja sää oli sateeton,mutta harmaan pilvinen.
Sisälle messukeskukseen piti kiertää itäiseltä puolelta rattaiden ja vaunujen kanssa. Me noudatimme nöyrinä ohjeita.(Ystäväni hesalaistuneempana oli tullut juuri toisista ovista vaunuillansa.)
Messuilla odotimme ystävääni sinne saapuvaksi. Kiertelimme siellä hetken ennen kuin hän soitti ja kyseli missä olimme?
Olin ehtinyt ostaa sitä ennen 3 paria korvakoruja itselleni Outletista jossa joku liike myi korvakoruja -30% ja -50% alennuksin. Niinpä ostin 3 paria siitä -50% altaasta.
Nehän ei voineet olla mitään riippuvia, sillä pienen Lantun nyrkit hakeutuivat aina kaikkeen roikkuvaan. Niinpä valitsin sitten nappikorviksia.
Yksi pari oli helmet.
2. pari oli helmet joiden sisällä oli kissankuvan. (nämä annoin tädilleni nimipäivälahjaksi)
3.pari oli vaaleanpunaisen timantin näköiset, mitä kiveä ne sitten onkaan, luullakseni kirkas vastaava on zirkoni, mutta tämä oli vaaleanpunainen...
(Tosin kun laitoin tuon 1.parin eilen korviini, oli yöllä jo toinen korvis pudonnut korvastani...löytynee pedistämme. Toivon niin!) Mitään kallista ei kuitenkaan ole kadonnut ;)

Kerttu sai itselleen messuilta 2 kenkäparia, sillä kun kaverini oli jo saanut tarpeekseen ja lähti kotiinsa, me satuimme sellaiseen välikköön missä oli myynnissä näytekenkinä olleita kenkiä hintaan 5€/pari!!!! koot olivat tietenkin aivan pienten lasten, ei olisi ollut paha jos olisi ostanut yhdet "ylimääräisinä" vaikka jolloinkin joskus jollekin lapsen saaneelle annettavaksikin. Eräät valkoiset lakeriset tyttöjen kengät oli aivan ihanat. Joku muukin siinä penkoi nitä kilvan kanssani ja totesi joistakin että "Olisipa näille käyttäjä niin ostaisi.."
Tein varmasti hieman tökerösti kun sanoin että:
- Sinun täytyy tehdä niille kengille pitäjä... ;)
(Se oli sammakko, sillä nykyään on lapsettomuutta hyvin paljon, syyt niihin ovat moninaisia joten olisi pitänyt jättää se sanomatta. Onneni oli että hän ymmärsi vitsini tai sanoisinko "Pontin" asiasta.
Näiden ostostemme lisäksi ostin jo äitienpäivää ajatellen 3 luuttua joissa oli tekstinä jotakin tyyliin "Maailman parhaasta mummosta/äidistä" sekä yhden "Pappa pe talar" (ajatuksena kävi hieman isänpäivä että antaisi sitten heille taas tiskirätin mutta tällä kertaa toiselle :D
Jälkeenpäin, kun asia jo meni ohi, olisin voinut antaa sen "pappa..."tekstillä olevan vaikka veljellenikin jonka luona kävimme lauantaina. Nyt annoin vain oma tekemän korttini hälle jossa toivotin "Onnea matkaan!" (lähtevät Hong Kongiin 10 päiväksi reissuamaan).

Reiman-osaston tullessa messuilla meitä vastaan siinä näkyi huisin paljon  Angry birds kuoseilla paitoja. Ensin katsoin että ostaisinko Kertulle sellaisen jonka kuosissa oli se vaaleanpunainen tyttölintu, mutta sitten muistin että kenties ostan ennemmin sen punaisen linnun kuosilla olevan paidan ja pojallemme joka ei ollut mukanammekaan...ikäänkuin tuliaisina.
Niinpä valitsin sieltä kokoa 134 olevan (reilumman että ei heti jää pieneksi) Ilokseni sain valita kaupanpäällistuotteeksi avaimenperän kahden linnun (angry birds linnun) väliltä. Koska paidassa oli se punainen niin valitsin possun ja mustan (pommilinnun?) väliltä sen viimeisen vaihtoehdon.
(Se porsas kun muistuttaa minua aina liiaksi Lantun kätilönä toiminutta....)

(kuvatekstiksi kävisi tähän; - Moi, mä oon sen Lantun kätilö! Ei mul muuta... Mmmooiiii...)

Isäkään ei jäänyt (ukko kulta) tulijaisitta, vaikka en sitä ensin edes suunnitellutkaan. Hän sai nipun kyniä joita tulin keränneeksi sieltä joka pisteestä jossa luki "Ota tästä/Saa ottaa". Nyt on taas meidän talouden mustekynä saldoakin kohennettu. On enemmän kuin se yksi, joka sekin on aina silloin hukassa kun sitä tarvitsisi... :D

Kun viimein lähdimme messuilta niin ulkona saimme huomata - ja tuntea kasvoillakin, että satoi hieman vettä. Virittelin rattaiden päälle sadesuojan ja lähdimme taasen tätini luo paikallisella bussilla. Matkalla tätini sanoi että meidän (hänen) olisi haettava lähikaupasta maitoa, sillä se oli loppumassa, minä tarjouduin hakemaan jos hän olisi lasten kanssa sen ajan. Hän suostui ehdotukseeni ja niinpä kävimme viemässä lapset sisälle-> joista ainakin 1/2 nukkui) ja itse lähdin ostamaan maitoa. Samalla ajattelin ostaa seuraavanpäivän serkkuni luona käyntiä silmitellen heille vietäväksi kukkia sekä kenties kahvipaketin.
Sopivasti oli tullutkin myyntiin "vappukimppuja" , ruusukimppu olisi ollut jossain määrin epäsovelias, vaikka väri ei olisikaan ollut rakkauden punainen. Siitä huolimatta yhdistän itse ruusut enemmän juhliin (tai rakkauden osoitukseen) kuin kylään sopiviksi viedä.
Kimpussa jonka heille ostin oli gerberoita, erivärisiä sekä jotakin muita "täytehöttöjä"- niin vihreinä kuin värillisinäkin (valkeina). Sääli kun en ottanut kuvaa kimpusta.
Lähtiessäni sinne tätini iski minulle rahaa kouraan ja sanoi että :
- Osta nyt sieltä kummallekin tytölle jotain kesäistä vaatetta.
(Olin maininnut käyneeni edellisenä päivänä siellä jälleen ystäväni kanssa hipelöimässä lasten mekkoja yms.) Lupasin ostaa. En vain vielä ollut varma mitä niistä se olisi mitä tulisin ostamaan, mutta käytyäni jo 2 kertaa hiplaamassa, tiesin ainakin suuntia.
Jotakin keväisen vaalea (limen) vihreää se tulisi olemaan...ja niitähän siellä oli tarjolla ;)
Ostin molemmille samanlaiset paidat/tunikat ja Kertulle vielä rypytetyt legginsit samaan sävyyn. Sillä Ciraf-merkin vaatteet kun eivät ole kovin kalliita. Kokeilin Kertun ylle ostamiani vaatteita seuraavana päivänä jos ne ei sopisikaan jotta ehtisimme ennen pyhää ne vielä vaihtaa suurempiin, mutta ne sopivat kuin nakutettu (ei liian nafteja kuitenkaan, vaan siis sopiviat siinä mielessä että oli varaa lapsella venyäkin vielä).
Kylläpä ruoka maittoi kaikille kotiuduttuamme hänen luokseen. Tilasimme nimittäin pitsat ja siitä muodostui sitten kirjaimellisestikin se kuuluisa "pitsaperjantai" ;) Se vain oli helppoa siinä tilanteessa.

Unohdin kertoa että torstaina pidimme sään salliessa "Ulkoilupäivän". Kävimme läheisellä leikkikentällä ja sitä ennen kävimme sieltä Prismalta ostamassa Kertulle hiekkalaatikolle lapio-ämpäri-setin jossa oli myös hiekkakakku muotteja +muuta roinaa. Tädillä kun ei ole lapsia niin ei ole sellaisia lelujakaan. Niinpä olimme pihalla ulkoillen ja siellä lleikkipuiston laidalla oli päiväkoti ja siitä kävi henkilökunta lasten kanssa siinä leikkimässä joten sutinaa riitti. + muiden lapset siihen päälle jotka omalla ajalla olivat siinä.
Siellä oli joku traktorin tapainen, CAT -merkin kauhakuormain tms. joka oli tehty puusta siihen hiekkalaatikolle. Kerttuhan ihastui siihen ikihyviksi. Aikansa katseltuaan eräästä kiipelytornista menoa hän meni päättäväisesti sinne istumaan kuljettajan paikalle. :D
Siitä otin myös kännykälläni valokuvan ja laitoin isälle (Kertun ja Lantun isukille) kuvan "Hesan puisto terveiset!".

(Kutakuinkin kuvan kaltainen masiina se oli, ilman ikkunoissa olevaa turvaverkkoa/ritilää, sillä se missä Kerttu istui oli tehty täysin puusta kokonaan ja lasten leikkikäyttöön.)

(APUA tästä tulee super pitkä sillä en ehtinyt loppuun saakka vieläkään. Ja tänään on leivottava- jos sitä riisisuklaan tekoa voi edes  `leipomiseksi`kutsua, sillä kaupassa on käytävä silmitellen huomista tenavatuvalle menoa, jossa vietämme nyyttikestejä vapputeemalla. Minä meinottelin tekaista riisisuklaata. Syö kuka pystyy, jos ei voi niin se on sitten voi voi... :D )

3 kommenttia:

  1. Jos ehdit laittaa tuon riisisuklaan ohjeen tänne niin kiitän ja kumarran! Olis kiva kokeilla taas vähän eri leipomuksia kuin mihin aina jämähtää :D sitäpaitsi se kuulostaa herrrkulta!

    Teillä on ollut kivankuuloinen reissu! Ja mahtavaa kun tekee löytyöjä, ja vieläpä edullisesti! Siitä tulee aina ihan mahtava fiilis :)

    Nostan kyllä hattua sulle kun kahden lapsen kanssa noin hienosti selvisit, ja miksipä et olisi selviytynyt :) Tarkoitin vain, että itseäni vähän mietityttää että mitenkähän sitä pääsee kahden lapsen kanssa yksin liikkeelle (kun ovat vielä pieniä, E alle kaks vuotias kun vauva syntyy :O ). No, silloin kun on liikuttava yksin lasten kanssa, täytyy ottaa roppakaupalla kärsivällisyyttä ja kekseliäisyyttä mukaan :D vauva menee kantoliinassa tai -repussa (jos viihtyy), mikä helpottaa taas E:n perässä juoksemista. Se kun ei vielä ymmärrä kulkea itse äitin vieressä vaan juoksee kuin päätön kana, vaikka karjuisin naama punasena :D

    Lohduttaudun ajatuksessa että niin ne on muutki selvinny, monella on ikäero ollu vielä pienempi ko meillä. Siperia opettaa ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä oli reissu oikein kiva, mutta mukavahan se oli kotiinsakin tulla. :) - niinkuin aina ennenkin.

      Itselleni tulee joskus hieman sellainen "Sulo Vilèn-fiilis" että kun halavalla sai ;)
      Niinpä tuo tuli nytkin, niiden kenkien osalta.
      Mutta kokemuksellisesti ajatellen reissu oli varmasti kasvattava myös minulle jos alkaisi sitä oikein filosofisesti ruotimaan.
      Olihan minulla kuitenkin kaverina matkalla tätini, että en tehnyt keskenään lasteni kanssa matkasta kuin ensimmäiset n.56km bussilla. Sitten liittyi tätini joukkoomme, mikä oli ehkä loppujen lopuksi hyväkin, vaikka varsinaisesti siihen ei tarvetta tullut tilanteellisesti. Paremminkin hänestä oli isompi apu paluumtkalla kun tyttö (Kerttu) oli jo enemmissä määrin reissuväsynyt. Siinä mielessä helppoa reissata vielä liikkumattoman lapsen kanssa, joskin sen raskaus voi tuntua siinä kun hän on siltä osin/syystä niin kannettava tapaus jos ei olisi rattaita (tuplasellaisia) ollut. Tosin en sano että vieretysten istuttavat tuplatkaan on se helpoin tapa liikkua suuressa kaupungissa, saatikka liikennevälineissä.
      Messuilla oli hauska nähdä kuinka joidenkin lapset (isommat jotka olivat juurikin oppineet kävelemään) oli valjaissa. Heillä oli reppu selässä josta meni hihna vanhemman käteen. Aika kätevältä näytti. En tiedä myytiinkö niitä siellä jollakin osastolla. Ei ainakaan meitä tullut vastaan... :)

      Poista
    2. Oonkin nähnyt sellaisia valjaita, taidanpa harkita vakavasti kesää ajatellen :D ainakin jos johonkin isompaan ja oudompaan paikkaan lähtee, ettei joudu hukkaan koko tyttö.

      Meillä on edelleen tuplat hankkimatta, kun kukaan ei myy niitä lähiseudulla :/ kaikki on pääkaupunkiseudulla, jolloin postikulut tulee niin isoiksi että sama kun kävelisi lastentarvikeliikkeeseen ja maksaisi itsensä kipeäksi uusista vastaavista. No, löysimme yhdistelmärattaatkin lopulta vähän lähempää, täytyy luottaa että kyllä ne rattaatkin vielä meidän luokse löytää ;)

      Poista