Kivutonta.

Merkillinen aamu piiiitkiin aikoihin.
Pääsin sängystä ylös tänään ilman mitään `kipuja`, paukahtelemisia kehossani tai muitakaan epämukavuuksia kohtaamatta...
Olin suorastani ymmälläni!
Kävelykin yöunien jälkeen oli varsin vaivatonta. Tottakai se oli tyypillisesti hieman `vaappuvaa`, mutta minun ei tarvinnut ynistä tai äännähdellä muutoinkaan lihasten/nivelten tuntuessa jäykistyneiltä ja etteivät ne tottelisi aivojeni antamia käskyjä. :)

Kerroin tästä aamulla miehellekin joka tapansa mukaan tokaisi siihen:
- No sinä olet sitten jo niin auki, että `se`voi tulla koska tahansa...putoaa lattialle.
- HAA-HAA-HAA! Ei kai kuitenkaan.. tuohon et usko itsekään!

Hyvähän se on moisia laukoa kun ei ole itse tarvinnut kanniskella tätä asukkia mukanaan...tai okei, onhan hän TAVALLAAN sitä kanniskellut, mutta ei sitä mielestäni voi verrata naisen kantamiseen odotusaikana kaikkine vaivoineen.

Pian olisi taas herätettävä poika ylös wc:n ja pukemaan...

Tyttökin nukkui yön poikittain vieressämme tyynyillä ja sain aamuyöstä puolestani kokea ne pienet varpaat ja jalkapohjat leukaperissäni iskeytyneenä. Puhumattakaan yöllisestä `iskusta`rintaani joka ei ollut kovin miellyttävä kokemus. Siksi olen koettanut nukkua selin häneen, välttääkseni vain potkuja lähinnä vatsaani, mutta ei ne leukaperissäkään kivalta tunnu!

Huomenna olisi neuvola aamu. :)
Jospa huomennakin olisi näin kivuton aamu herätä, niin olisi mukava köpötellä sinne kertoakseni terkkarille hyviä uutisia sen puolesta :)

Mieli tekisi leipoa jotakin, mutta let´s see, mitä oikein tulen keksimään tälle päivälle.
Nyt laittamaan wc sille mallille, että pojan voi herättää aamutoimilleen. :)

Mukavaa alkavaa keskiviikkoa kaikille!