Alkakaamme nyt jännäillä (tai siis puhun itsestäni) paljonko hän antaa odottaa tuloaan eli menee yli `lasketunajan` .
Yöllä sain juosta kyllä wc:ssä varsin tiuhaan. (varmasti 2-4h välein!). Ja että se tuntui inhottavalta kun oli ylöspäästyään otettava ne `ensiaskeleet`kun vatsa tuntui painavan (painaen alaspäin ja antaen tuntemuksen sen repeämisestä.)
Aina herätessäni kuulostelin, "Onko minun tarvetta nousta sinne wc:n ja hieman olojani kuulosteltuani päätin sitten nousta.
Kävimme eilen kaupalla (suuremmalla sellaisella naapurikaupungissa jopa).
Ostin lastenleffan "Möröt Vs. Alienit".
Siinä oli ikäsuositus "7" (lapsemme ovat 2,8kk ja 6,1v).
Illasta sitä asetuimme katsomaan koko sakilla, isä lämmitti siinä samalla leivinuunia.
Minä nautin siinä tuopposellisen vettä ja koetin parhaani mukaan pyöritellä nilkkojani ja pumppailla varpaitani koukkuun-suoraksi-koukkuun...sillä ne olivat melkoiset ilmapallot.(varpaat ja jalkapöytä nimittäin!)
Jos jollakin pitäisi niitä `kuvata`niin eiköhän alla oleva kerro enemmän kuin sanat:
Kuvan koiran kaikki "ulokkeet" jos kuvittelee minun jaloiksi, sääristä alaspäin, niin voi kuvitella (tai ainakin yrittää!) mikä tunne on kun koukisti varpaat ja tuntui että poksahtavatko ne kuin makkarat. Jalkapöytäkin oli kerännyt hyvin nestettä, nekin tuntui ja näyttivät varsin muhkeilta. :D
Illalla tyttömme teki sen toisen kerran unille häntä laittaessani sitten... ei meinannut enää alkaa omaan sänkyyn. Edellisenä iltana olin tehnyt kamalan virheen, antaessani hälle periksi-> tulla meidän viereen jossa hän nukkui sitten aamuun saakka. Syy siihen oli se, että minun oli niin tavattoman vaikea istua siinä hänen sänkynsä reunalla isoine vatsoineni, kun tuli tunne etten saisi henkeä.(Haukottelin ihan koko ajan...laula siinä sitten lapselle unilaulua-> melkoisen katkonaistahan se silloin on...)
Nyt tein niin,että kun tyttö nousi sängystään mennen meidän petiin ja koettaen minua että jos saisi tahtonsa läpi:
Tyttö: - Äiti vieleen...
Minä: - Äiti nukkuu sinun sängyssä jos sinä menet sinne... tule tänne äidin viereen omaan sänkyysi.
Tyttö: - Ei halua!!!...äiti vieleen!
Minä: - No, äitipä alkaa tähän sinun sänkyyn nukkumaan, hyvää yötä...
Tyttö: - EIIii!!!! *pientä (kiukustunutta)itkua ja tyttö tuli omaan sänkyynsä kuitenkin hetken kuluttua huomatessaan että minä en ole aikeissa tulla isoon petiin hänen viereensä vaan aloin todellakin hänen sänkyynsä*
Siinä sitten lauloin ja välistä hyräilin hänen tahtomaansa/vaatimaansa "Tuu-tuu-tupakkirulla"-kehtolaulua kunnes hän oli unessa.
Tälle päivää ei ole itselläni suunnitelmia. Mies menee pojan kanssa kuitenkin käymään aamusta talkoissa. Eiköhän sitä jotakin keksi tälle(-kin) päivälle. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti