perjantai 2. marraskuuta 2012

Ei tanssittu ruusuilla alussa.

Muutettuamme tähän meille uuteen taloon, itse sopeuduin varsin hyvin (kuten sen asuinpaikkamme muutoksen huomasi myös koirastamme jolle alkoi taas ruokakin maistua eritavoin kuin entisessä asunnossamme.)

Ongelmat alkooivat seuraavana päivänä.
Huomasimme sen vasta illasta (isäntä sen huomasi tarkkana- ja HYVÄ NIIN!)

Minä tiskasin käsin, koska en tykkää jostakin syystä "myrkyttää" itseäni enempää kuin muitakaan astinpesukoneella tiskatuilla astioilla. (niitä pesuaine jäämiä karsastan kun olen kuullut "kauhujuttuja" niistä.)

Minulla oli likoamassa eräs uunivuoka joka piti jo pestä pois. Samalla ajattelin pesä ne muutamat muutkin astiat joita oli likaantunut.
Kun olin viimein saanut tiskatuksi, kävimme kaikki saunassa. Minä kävin meistä viimeisenä ja mies oli jo antamassa lapsille iltapalaa minun tullessani saunasta hän ihmetteli minulle:
- Miksi keittiön laminaattilattian ala tirskuu vettä?
- TÄH ja HÄH!?!???? En kuule keksi muuta kuin että minä tiskasin hetkeä aikaisemmin,mutta EN mielestäni loiskinut vettä lattialle saakka. Olisihan minulla sukat jo kastunut silloin.

Mies alkoi tutkia asiaa ja selvisi, ettei altaan vedenylimeno aukosta ollut mitään liitosta viemäriin vaan se, mikä meni aukosta valui allaskaapin alla olevan hyllyn kautta lattialle ja siitä laminaattien alle.
Allaskaapin hyllyllä oli kuplamuovikirjekuori jossa oli altaaseen kuuluva osa. Ironiaa viimosen päälle!
Mies huomasi tutkiessaan siinä altaan reikien alapuolella jonkinlaisia teipin jälkiä ja kyllähän se entinen asukas asiasta päästyään tietoisuuteen tunnustikin (kirjallisesti @postivistissään, että "Heillä siinä oli pidetty teippiä.." että "unohdin kertoa asian."
- UNOHDIT KERTOA VARSIN OLEELLISEN ASIAN! mietin mielessäni, sillä he oli tehneet keittiörempan JO 7 vuotta sitten! Kuplamuovikirjeessä oleva päiväys sen saapumisesta oli vuodelta 2005! Huh huh mitä aikaansaamattomuutta ja että edes uskaltaa leikkiä moisella riskillä.
Asiasta olimme yhteydessä kuntokartoittajaankin, joka onneksemme oli seuraavana päivänä tulossa kylällemme ja aikoi käydä katsomassa mikä tilanne oli.

Minun mielessäni pyöri suuret summat vahingon korvaamisesta  omaan piikkiin.Ei nimittäin naurattanut ajaus siitä, että pian meidän "lanttu-nauriskin" syntyisi ja meillä olisi pahimmoilleen kenties keittiönlattia kuivatuksessa (mikäli vesi olisi mennyt valuun saakka, olisi sitä pitänyt kuivattaa useita viikkoja puhaltimien avulla.) Saatikka että vesi olisi mennyt kalusteiden alle-> nekin olisi pitänyt repiä irti. Voi mikä sotku ja tulevat kastajaisetkin olisi alkaneet jo painaa päälle.

Myyjä on koettanut siitä saakka ierittää syytä "käyttäjän" niskaan.
Mutta kysynpä vaan, moniko moista osaisi ajatella jos olettamus on, että edellisetkin asukkaat ei ole ihmistä kummempia että hekin tiskaisivat tai edes käyttäisivät vetttä myös keittiön altaissa, eikä ne ole pelkästään koristeina.
Ilmeisesti MINÄ olen sitten niin "Bimbo-blondi" kun ei käynyt mielessänikään moista asiaa ensin tarkastaa/varmistaa.



Jokainen voi kysyä samaa itseltään:  - OLISINKO MINÄ SAMASSA TILANTEESSA OLLESSANI TARKASTANUT LIITOSTA...sen olemassa oloa ylipäätään?

Nauretttavin (syytös) mielestäni oli myyjältä miehelleni että:
- On vika käyttäjässäkin ellei huomaa veden katoavan altaasta...
- PRKL! Kun se EI kadonnut!!!! Se kaikki vesi joka siitä aukosta oli mennyt lattialle oli roiskunutta!!!!
Mutta koska myyjä ei muutoinkaan vaikuttanut kovinkaan talousihmiseltä, niin en ihmettele, jos hän asian näki noin.
TOTTAKAI minä olisin alkanut ihmetellä jos vesi olisi "mystisesti" kadonnut altaasta.
ÄRH!

Otettuamme nyt asioista selvää, niin vastuu on MYYJÄN koska tuo vika katsotaan olleen myyjän tiedossa ja se katsotaan vielä keskeneräiseksi jätetyksi.
Saisi vain sen kuntoon (lattian nimittäin) ennen kastajaisia.

Meidän pelastuksemme oli, että laminaateista, kostealta alalta VAIN  ½ siitä alasta oli kastunutta. Eli säästimme hieman siinä. (laminaatin hinnassa).
Kuntotarkastaja arvioi hinnaksi tulevan n. 100€+ hänen palkkionsa vaurion toteamisesta (n.150€).
Pyysi meitä ensin selvittämään pääsemmekö myyjän kanssa asiasta itse sopuun, ja jos emme, niin hän kirjoittaa/ tekee raportin vakuutusyhtiöön.

Emme päässeet. Siltä näyttää.
Myyjä alkoi luetella tavaroita joita jätti tänne sekä tarjoutui 100€:n sijaan maksamaan 60€ mieheni tilille heti kun hän sen numeron laittaisi tälle.
NAURETTAVAA!!!!
Hän myös kehtasi väittää ettei tämä laminaatti joka oli keittiössä olisi niin kallista kuin mitä sanoimme sen hinnaksi kysyttyämme asiaa eräästä liikkeestä.
(Laminaattia ei ollut heillä hyllyssä vaan sitä oli tilattava saksasta saakka!!!)

On tämä ollut melkoisra showta!
Lisäksi sillä miehellä (entinen asukas) on edelleen 1 avain tänne!!!!
Ja oli aikonut laittaa senkin postitse.
- Luotettavaa?

NO EI MINUSTA!
Vahvistaa minun halujani vaihtaa oveen uusi lukko!

Mutta nyt pysähtyi pesukone, täyytyy lähteä levittämään pyykkiä.

Lanttu-Nauriimme on tänään täysiaikainan, eli on ns. "valmis" halutessaan tulemaan ulos, vaikka LA onkin vasta 23.päivä.
Onnea Rakas (Armas) Lanttuni joka sytkit ja potkit minua ja teet nivuseni niin kipeiksi (vaikka et niihin kaiketi potkikkaan...heh)

Have A Nice Day!

2 kommenttia:

  1. Huh, no eipä ole teillä ollut helppo alku uudessa kodissa! Kauheaa, varmasti on ollut kauhunsekaisia ajatuksia kun huomasitte vahingon. Ja onpa todella typerä myyjä! Laittakaa vaan kova kovaa vastaan ja vaatikaa asia laitettavan kuntoon myyjän piikkiin, niin sen kuuluisi mennä. Tsemppiä! :)

    VastaaPoista
  2. Ei ole helppoa ei. Mutta en valita.
    - Se mikä EI TAPA, VAHVISTAA!
    Tämä lienee taas niitä asioita jotka voi lukea kuuluvaksi tuohon kategoriaan johon sanonnalla kenties viitataan.

    Uskokaa pois, me EMME ole aikeissa antaa periksi tässä asiassa.

    VastaaPoista