torstai 27. syyskuuta 2012

Läpi

Niin siinä taisi käydä että aivan turhaan panikoin ennen sitä ravitsemuksen tenttiä.
Opettajakin sanoi meidän luokkalaiset nähdessään että:
- Mitä ihmettä te panikoitte!? Teistä ihan huokuu ahdistus asiaa kohtaan. Ei tämä ole niin vaikea. Te kaikki kyllä selviätte tästä.

Minä ainakin miltei hyperventiloin kun opettaja jakoi papereita. En siksi ettenkö olisi valmistunut vaan jostakin muusta syystä.
Kenties olin jotenkin muodostanut kuvan että hän kuitenkin kysyy jotakin mitä en ymmärrä tai johon vain en osaa muodostaa vastaustani.

Opettaja sanoi, että riittäisi kun vastaa ranskalaisilla viivoilla oleellisimman asian kysymykseen.
Minä olen oppinut että aina pitää vastata kokonaisella lauseella (mielellään) jotta ei jäisi epäselvää lukijalle vastauksesta.
Siinä tuijotin hetken kysymyksiä ja aloin "sopottaa" vastauksia paperille.
Kysymykset ei olleet vaikeita, mutta minä panikoin seuraavaksi vain sitä, kun en osannut niin kovin lyhyesti vastata. Tilaa ei tuntunut olevan liiemmin "joutavaan" kohdissa, joten sekin tuotti pientä "tuskaa" osaltaan, sillä monessa kohdassa tuli mainita asiaan liittyen esim. 5 asiaa/kohtaa.
Mutta kyllä oli helpottunut olo kun lähdin luokasta mennäkseni kahville.
Palkitsin itseni oikein suffelin kera kahviossa. :) Oli hyvää...

Sitten meidän oli palattava luokkaan jotta saatoimme tarkastaa oikeat vastaukset (me emme näkisi enää opettajaa tälle viikkoa, sillä muilla alkoi se harjoittelu jakso ja minä puolestani olin vapautettu siitäkin nyt.)

Nyt on jokseenkin aika "perjantai-olotila" vaikka eletäänkin torstaissa... johtunee niin monen asian yhteissummasta. Useampi asia on ratkennut vähälle aikaa ja sen myötä koen helpottunutta oloa.

Täytyy käydä vielä illan päälle kaupassa ja jos illemmasta leipoisin sitten...

Huomenna meinaan tarjota luokkalaisillemme namit. Ostin aamulla jo 2 pussia "Pihlaja"-nameja jotta tarjoan huomenna. Meinasin ensin tänään, mutta... päätin toisin. :)







Ei kommentteja:

Lähetä kommentti