lauantai 15. syyskuuta 2012

Aurinkoa risukasaankin.

Nyt on viimoset 3 päivän ajan koskenu päähän. Enemmän ja vähemmän. Pääasiassa se kipu on ollut aina yötä vasten.-> EI KIVA!
Kaikki alkoi torstaina iltapäivästä jatkuen eilen iltaan/yöhön saakka.
Eräs kaverini sanoi jo minulle että:
-Soita neuvolaan, voi olla raskausmyrkytys!
Nooh, tuolloin kello oli jo niin paljon ettei neuvolasta olisi kukaan enää siihen apuun ehtinyt.
Annoin asian olla. (Suurella riskillä- tiedetään!)

Viime yönä kävin ottamassa sitten vaille 01 lääkkeen herätessäni siihen että päätäni särki edelleen. (ihmettelin myös kuinka olin saanut edes hetkeksi unen päästä kiinni...tarpeeksi väsynytkö?) heh..

Aamulla herätessäni olo oli jälleen varsin mainio.
Kävimme kotikylämme markkinoilla ja se oli varsin liikuttavaa.
(hah hah haa...)
Ei muuten, mutta siinä heti torin nurkalla oli joitakin "intiaanien" näköisiä henkilöitä Panhuilujen kanssa ja heillä soi siinä taustalla eräs varsin koskettava laulu (soitettuna juurikin sillä Panhuilulla , tai mikä ikinä se olikaan, sitä se eniten muistutti)
Vedet kirposi silmiini...
Etenimme markkina "humuun" ja pian eräällä seinustalla soitti kaksi miestä haitareilla, niinkin herkistävää laulua kuin "Metsäkukkia!"
(Tuli heti mieleen muisto lapsuudestani, kun isäni soitti juuri tuota kyseistä kappaletta usein itse haitarilla ja opetti minut soittamaan sitä sen säestystä, eli se säestys tunnettiin meillä myös ihan kappaleena, joka kantoi nimeä "Puurattaat". :D )
Silloin kirposi taas vedet silmiini.

Menimme hetken matkaa siitä, niin mies jäi jonkun miehen kanssa juttelemaan.
Kun olimme siitä lähteneet, mieheni sanoi:
- Tunsitko kuka tämä mies oli?
- No en...?? Kuka hän sitten oli...?
- Se oli sen jonkin aikaa sitten täällä hukkuneen pienen pojan isä.
(JA TAAS minulla nousi vedet silmiin!)
EI NÄIN. EI EI EI EI...
Tuli jo oikein pakottava tunne, että NYT on mentävä autoon parkumaan minun.
Ja että uskallanko edes lähteä naapuri pitäjään autoliikkeelle syömään ilmaista makkaraa jos sielläkin nostattelee tunteita pintaan samalla tapaa.

Makkarat jonoteltiin ja syötiin. Itse en ottanut mokomaa,sillä arvelin tytöltä jäävän sen verran syömättä.
Miehet saivat omansa ensin syödyksi ja menivät autoliikkeeseen sisälle katsomaan autoja meidän jäädessä vielä ulos tytön vielä syödessä omaa makkaraansa niin antaumuksella ja nautiskellen.
Kun viimein menimme sisälle liikkeeseen, kuulin jonkun miehen sanovan arvontanumeron joka voitti tuotekassin.
Samainen mies alkoi jutella seuraavasti:
- Jaahas, onkos tämän numeron voittaja tämä nuori poika joka tulee kohti...Onnea voittajalle,,,Miltäs nyt tuntuu? *poika ei vastannut mitään* joten mies jatkoi;
- Eipä taida tuntua paljon miltään!

Mies ja poika tuli minua vastaan. Poika roikotti niin onnellisena voittamaansa tuotekassia kädessään.
Lähdimme autoomme ja minä autoon tyttöä laittaessa kertomaan miehelle, kuinka joku poika oli voittanut jonkin tuotekassin hetki sitten.
Mies katsoi minua hieman hämmästyneenä ja sanoi:
- No se OLI JUURI  TÄMÄ TUOTEKASSI TÄSSÄ JONKA XXXXX VOITTI!
- Ai , IHAN TOSI?! Minä innostuin.

Kassissa oli joku autoalan (mainos?) lehti sekä taskulaskin + Hot Wheels-pikku auto.
Saimme siis sanoa (tai poika sai!) että "kävi autoliikkeen arpajaisista voittamassa auton!" :D

Monenlaista on siis mahtunut jo tähänkin päivään.
Luvassa on vielä illemmasta saunomista sekä rentoa yhdessä oloa.
Koska huomisen ravitsemus tentin tunnit oli muuttuneet itsenäiseksi opiskeluksi, en tästä syystä ole lukenut siihen tenttiin niin suurella antaumuksella kuin olisin tehnyt mikäli ne tunnit olisi olleet.
Jospa se läpi menee.Maanantaiksi se tentti ei ainakaan siis meille ole, joten ei tarvitse sitä stressata nyt. HUH ja hyvä niin!

Huomenna katsomaan sitä mahdollista asuntoa (taloa) jonne muutamme ennen kakkosen syntymää. Jänskättää. Toivon ja rukoilen, ettei tiistain kuntokartoituksessa ilmenisi mitään vakavaa mikä olisi ylitsepääsemätön este sitä ajatellen, että emme ottaisikaan sitä.
Alkaa pian aika loppua tai sanotaan että tämä vatsa asukas saattaa muutoin ehtiä syntymään ennen kuin sen uuden talon itsellemme löydämme!

 

2 kommenttia:

  1. Tsemppiä ja onnea uuden kodin hankintaan! Milloinkas sinulla olikaan se LA?

    Jaksamista loppuraskauteen! Meillä on nyt reilu 9kk ikäinen tyttö ja muistan oikein hyvin vuoden takaiset olot ja tuntemukset.

    Mukavaa viikonloppua! :)

    VastaaPoista
  2. Toivottavasti talo on mieluinen :)

    VastaaPoista