Kumma, miten jokin kielletty voi kiehtoa lasta niin kovin paljon. Tai no "kielletty ja kielletty" mutta se, kun hänellä ON omahuone. Tyttärellämme ON miltei kaikki samanlaisia leluja kuin isoveljelläänkin.Siitä huolimatta sinne isoveljen huoneeseen vain pitää mennä. LUVATTA.
Monta kertaa päivään saan kiikuttaa isoveljen tavaroita takaisin hänen huoneeseensa, joita tyttö on SALAA sieltä hakenut. Mikäli epäilen ensin asiaa "onkohan se käynyt isoveljensä huoneessa ja kysyn asiaa hältä, niin sanotaan - en ole käynyt."
Usein riittää että hän tuota sanoessaan NÄYTTÄÄ hieman salamyhkäiseltä.-> paljastuu siitä ja jää kiinni.
Onko muilla vastaavaa?
Miten siitä pääsee yli?
Minä olen jokseenkin väsynyt siihen että hän siellä käy luvatta ja sitten valehtelee ettei muka ole käynyt.
On hirmuisen hankalaa koettaa 3vuotiaalle selittää että kuinka se ei tunnu mukavalta isoveljestä jos sinä siellä käyt hänen ollessaan koulussa penkomassa ja sotkemassa levitellen hänen tavaroitansa. Joku miettimispenkille laittaminenkin tuntuu jossain määrin vähän että "olisko vaikutusta asiaan?".
Tiedän että tuo tapa mitä hän harrastaa kuuluu hänen meneillään oleviin kasvuvaiheisiin, mutta että se ON VÄÄRIN. Niin ei tehdä. miten minä sen saisin "taottua hänen kalloonsa" (noin vertauskuvallisesti. En ole takomassa häntä millään rautalapiolla hokien "SINNE ISOVELJEN HUONEESEEN EI OLE ASIAA OMIN LUVIN/ SIELTÄ EI SAA OTTAA MITÄÄN!!!!"...
Mielessä on käynyt vaikka mitä lehmänkellojen asentamista POJAN huoneen oveen että kuulken kun ovi käy ja pikku roisto sinne menee.. tai lukon laittamisesta hänen oveensa (isoveljen, jotta hän saisi laittaa sen ovensa ylhäältä säppiin kouluun lähtiessään tmv.)
Eipä kai se auta kuin koettaa elää tämä hänen kasvuvaiheensa ja odotella kunnes se muuttuu johonkin toiseen ja seuraava tuleekin sitten jo perästä samaan mistä edellinen on päässyt pois... mikä ihana oravanpyörä!
Jollain konstinhan tuo olisi saatava loppumaan, todennäköisesti liittyy osittain kasvuvaiheeseen, mutta kokemuksesta voin kertoa, että oma pikkusiskoni kävi varastelemassa vielä ala-asteella ollessaankin minun huoneesta tavaroita, ainakin kävi niitä aina penkomassa. Se vaan on vissiin niin jännää, että mitä siellä isomman huoneessa onkaan.... Meillä on rangaistuksena ollut käytössä jäähypenkki jo pari vuotiaasta. Jäähyllä oltiin pienempänä minuutti per ikävuosi. Sen jälkeen keskusteltiin miksi siellä jäähyllä taas oltiin. Toinen konsti on ottaa takavarikkoon tuhmuuksista jokin lapsen lempileluista, meillä ainakin toimii. Tai nykyään myös voidaan käyttää sitä, että karkkipäivä jää pitämättä jos kovin mennään hankalaksi. Se kun kerran jää pitämättä, niin 4v jo muistaa asian hyvin ja seuraavalla kerralla riittää, että asialla uhkaa. Tässä nyt olisi joitakin vinkkejä.
VastaaPoista-Humppis-
Nimenomaan. Loppumaanhan se on jotenkin saatava. Vaikuttaa nyt siltä että aika ehkä hoitaa asian...silti se vain on niin uuvuttavaa ja koen ehkä huonoa äitiyttä/äitinä oloa asian tiimoilta, kun en ehdi tuijottamaan 24/7 pojan huoneen ovea että KOSKA se tyttö sinne livahtaa.
PoistaOn kyllä sanottava että se osaa tehdä sen jukolauta taidolla!!!
Ei pienintäkään pihahdusta kuulu eikä ovi narahda lainkaan. Onnistunee sotkemaan sen veljensä huoneen oven avaamista lähtevän äänen siihen kun aina rumppaa omaa oveaan. (-> minun olisi joka ikisen kerran käytävä katsomassa kummanko ovi oli joka kolahti-> alettava sanoa tytölle että se OMANHUONEEN OVI pidetään AINA AUKI-> lopulta ottaa ovi pois häneltä jos se ei alkaisi pysyä auki.-> kuulisin/tietäisin KOSKA se on velhensä huoneeseen mennyt kun se ovi kolahtaa. Etenkin ellei hällä olis omassa huoneessaan ovea.)
Jäähypenkki on ollut mielessä kyllä. Ennemmin se kuin että alan lyödä tai muutoin kurittaa (pahalta kuulostava sana "kurittaa") lasta fyysisesti moisen vuoksi.
Meillä ei oikein ole sellaista paikkaa missä ei olisi mitään mielenkiintoista... Tai sitten joutuisi istua seinäänpäin sen ajan. Sekin vaatii minulta sitten sitä silmälläpitoa-> mutt amikäpä ei lastenhoidossa sitä vaatisi.
Se vain väsyttää kun ei voi luottaa lapseensa ei sitten yhtään.
Karkkipäivän pois jäännilläkin on uhkailtu.-> kenties se pitäisi todella vain toteuttaa vaikka se niin julmaa onkin.
Mitä lempileluihin tulee, niin tytöllä on 2 pehmoa joita kantaa aina mukanaan. Olen ottanut jolloinkin joissakin tilanteissa hältä pois toisen tai molemmat. Jolloinkin tämä on tepsinyt/edesauttanut jonkin asian houtumista.
Lisäksi meillä on käytössä se, että lapsi saa itse kertoa mitä luvatonta on tehnyt päivän aikana kun isä tulee töistä sekä pyytämään veljeltänsä anteeksi tämän tultua koulusta-> tunnustamaan myös velejlle mitä luvatonta on tehnyt tämän ollessa koulussa.
Näyttää/ ja tuntuu välillä että johtaakohan se mihinkään, mutta ainakin tytöstä näkee sentään jonkinlaisen häpeän hänen kertoessaan asiaa ensi kertaa asianomaiselle tai isällensä.
Järkyttävä kirjoitus! Äiti käyttää 3-vuotiaasta sanaa roisto!!!
VastaaPoistaMutta sen sanon, että kyllä on hataralla pohjalla tytön kasvatus, ellei häntä tuommoisesta käytöksestä kuriin saa. Minä laittaisin joka ainoa kerta nurkkaan häpeämään. Kyllä 3-vuotias hyvinkin sen jo tajuaa.
Kiitos Anne sinulle piristävästä kommentistasi! Puhumattakaan rehellisestä mielipiteestäsi että "kirjoitukseni järkytti sinua"- otan osaa jos sait traumoja.
PoistaOn aina ilo kun joku takertuu kirjoituksissani pilkkuun- tällä kertaa sanamuotoon jota olen käyttänyt kuvatakseni jotakin minua sillä hetkellä ärsyttäneeseen asiaan.
Olet kukkasi ansainut kyllä!
Huh, tuo onkin mielenkiintoinen ikävaihe. Muistan kyllä äidin kertoneen aikoinaan että minullakin on ollut aika, jolloin tein kaikkea luvatonta. En siksi, että olisin halunnut "tehdä pahuutta", vaan jotenkin vain tein niin.. no, se loppui kyllä kun tarpeeksi monta kertaa jäi kiinni. Uskon että kun jaksat vain aina kysyä kun neiti vaikuttaa syylliseltä, hän alkaa kyllä tajuta että ei hemmetti, aina se äiti tietää että oon käynyt siellä. :)
VastaaPoistaTsemppiä tähän vaiheeseen, aikansa kutakin! :)
Toivon niin kovin että tajuaa tekevänsä väärin ja että tämä vaihe menisi ohi ja pian... se vain että perästä seuraa jonkin vuoden päästä toinen..jospa hällä tämä vaihe olisi helpompi tai mistäs sen tietää mitä hän keksii ollessaan 3v ja risat...
PoistaNo sen tiedän että ihan jokainen lapsi kokeilee vastaavia temppuja jossain vaiheessa. Se ei tasan varmasti johdu kasvatuksesta. Lapsen on kokeiltava rajojaan, jotta hän tietää missä ne menee. Lapsi tekee luvattomuuksia kun ei vielä tiedä, mikä on luvatonta ja mikä ei. Niin se vain on, ette satavarmasti oo ainoita tän "ongelman" kanssa. Te ite tunnette oman perheenne tavat parhaiten, joten rangaistuskeino tulee sen mukaan. Toisille sopii jäähy, toisille karkkipäivän eväys jne. Kokeilemalla varmasti selviää, mikä on teitin tytölle tehokkain keino ;)
PoistaTällä kirjoituksella halusin vain muistuttaa kaikkia, että kuvailemasi käytös on varsin tavanomaista jossain ikävaiheessa. Vanhemmille tsemppiä ja näääääääääääin paljon hermoja ;) ja elä murehi seuraavasta lapsosesta vielä, ensinnäki siihen on aikaa kun hän tuossa iässä on, ja toisekseen saattaa keksiä jotain aivan muuta "kivaa", että äitillä ei käy aika pitkäks ;)
Mää meinaan kokeilla tuota jäähyilyä (just silleen minuutti/ikävuosi) sittekö neiti rupee oleen parivuotias. Tiiän että saan varmasti sata kertaa komentaa takasi jäähylle, ku yrittää karata kesken kaiken, mutta lasten kanssa sinnikkyys palkitaan! :)
Tsemppiä!!