Kyllä oli elämä ankeaa tänään, tai siltä se tuntui, kunnes ihan toisen asian tiimoilta kävin verkkopankin sivuilla ja mitä ihmettä minä näinkään!?
- No minulle oli maksaneet vanhempainrahaa...
Siitäpä se riemu repesi minulle!
Viimeinkin saisin ostetuksi loput kastajaisiin uupuvat tarpeet. Sopivasti oli ollut paikallis lehdessämme tarjouskuponki Valion tehtaanmyymälään, josta sai raakapakasteena karjalanpiirakoita 50kpl:n laatikon 12€:lla :) Olisin minä sen laatikon muutenkin ostanut, tämä sattui vaan jälleen niin mielettömän sopivasti.
Samalla ostin sieltä myös jauheliha-kanamunapasteijoita (raakapakasteita nekin) laatikollisen. + paketin Turunmaa juustoa sekä voita jotta saisin leipoa tälle iltaa vielä niitä Vilhelmiinoja.
Ohjeen niihin olin saanut kummiltani, vaikka toki niitä ohjeita oli netissäkin pilvin pimein, mutta kummini kehuessa ohjettaan joka hällä oli pyysin jos hän kirjoittaisi sen minulle.
Ilokseni hän oli sen vaivan nähnyt ja niinpä tein hänen antamalla ohjeellansa juuri niitä Vilhelmiinoja.
Ei ollut suotta eräässä ohjeessa kirjoitettu niiden tekemisestä "tee pötköt pellille suoraan, taikina on hieman hankalaa käsitellä muutoin.."
SIINÄ HÄN OLI OIKEASSA!
Se taikina mureni, käsitteli sitä sitten miten vain.
Ensin en oikein hoksannut kuinka ne uunista oton jälkeen ne "pötköt" leikattaisiin jotta niistä saadaan niitä pitkiä vinoneliöitä, kunnes hoksasin sen pointin taikinan leviämisestä uunissa. :D
En tiedä meneekö nuo tekeleeni edes tarjolle saakka... viimeinen pellillinen putosi uuninluukulle, sillä se ritilä joka oli uunissa, oli hieman edessä ottaessani peltiä pois tai sitten pelti vain lipesi kädestäni siten, että yksi "pötkyistä" lennähti sen ritilän päälle murentuen osittain...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti