Sade väistyy...

Jo tuo alkaakin riittää, nimittäin tuo jatkuva vesisade.
Jatkuvalle sade -vaikkakin se kesti ehkä n.1½vrk:ta niin sai sen tuntumaan alituiselta sateelta. Aivan kuin ei aurinkoa olisi ollut vuoteen, tai että sateettomasta päivästä olisi ikuisuus.
Se, kun ulos mennessä kastus, olitpa sitten varustautunut niin tai näin, tai miten hyvin, niin aina mättää. Jostakin on joku paikka märkänä. Jos ei itsellä niin lapsi siinä onnistuu sitten.
Se vaatteiden puljaaminen päälle ja sehän siitä turhaa tekeekin kun ensin puljaat lapsille ja pääset itse viimein ulos niin se ensin ulos mennyt tulee jo itkuisena vaatimaan päästäkseen sisälle, koska on kastellut itsensä suojatoimenpiteistä huolimatta.*huh huh*

No, eilen kävimme kuitenkin kerhossa. Minä uhmasin sadetta. aamusta nimittäin näytti sääennuste, että olisi siinä mielessä epävarmaa se alkaako sataa vai ei, juuri ollessamme kerhossa. Ajattelin jo oman henkisen jaksamiseni kannalta asiaa.-> sinne mennään!
Yöllä oli satanut maan valkeaksi taas kerran. En sanonut asiasta Kertulle mitään, eikä hän hoksannut edes aamusella kuikkia ulos. (en siis tästä syystä avannut verhojakaan jotta yllätys säilyisi siihen saakka kun lähdemme ulos mennäksemme kerhoon.)
Onnistui!
Tyttö oli ihan ymmyrkäisenä ja taisi sitten hoksata mitä tarkoitin kun olin hupattaanut hänelle sisällä että "et sitten meuhkaa näillä hanskoilla missään märässä..." ja "..jos on lätäköitä niin niissä ei riehuta niin että olet läpi märkä heti ensi hypystä alkaen!..."

Koska eilen satoi jätimme naapuri pitäjän markkinat väliin. Tänään näyttää sade lakkaavan ja puoliltapäivin lupailisi kysymysmerkillä pientä aurinkoakin-jos kuka sattuu sille kohdin taivasta missä taivas repeää (pilviverhot) että aurinko pääsee sieltä kuikuilemaan. :)
Käymme siis tänään siellä markkinoilla.
Kun asiasta sanoin Kertulle hän oli heti että syö siellä 2 makkaraa.
(isäntä höpsi jo puhua että siellä sitten ostetaan tytöllekin makkara...)

Eilen kun oli sadepäivä miltei heti kun pääsimme kerhosta kotiin alkoi sataa.
Siispä sisäpäivä ja otin pakastimesta piparitaikinalevyt sulamaan ja tekaisimme sitten joukon eläinpipareita. Oli taas kerran krokotiilit, jääkarhut ja muut kamelit sulassa sovussa enkelien,tähtien ja sydämien seassa.
Voi kun on jo niin joulua odottava fiilis...<3

Normaalisti olen tehnyt torttuja eri marmeladein, ennen joulua olen painottanut ne omenakaneli marmeladilla täyttämiseen, kun sitten lähemmin joulua olen tehnyt luumumarmeladilla.
Oi kun eräällä kaupalla oli mainos että olisi Budapest karkkilaatikot 10€:lla 3 laatikkoa. Mietin että siinä olisi toisaalta tarjolle isänpäiväksikin kahvipöytään namia jos hakisi moisen erän...

Isänpäivä... se on jo pian.
Ajatuksena oli tehdä jokin ruoka kotosalla nähtyämme ne isänpäivä lounaiden hinnat. (parhain oli 27€/hlö AIKUISELTA + lapsi reilut 10€ joten jos meitäkin on 4 aikuista vähintään + lapset päälle niin siitä kertyy jo niin sievoinen summa, että ennemmin sillä rahalla väsä itse evästä kotona ja saa nauttia ihan rauhassa.
Siispä kenties meillä tarjoillaan uunilohta jonkin lisäkeriisin kera sekä kasviksia unohtamatta.
Jälkiruoalle joko (en ole vielä päättänyt) tekisinkö (lue: leipoisinko) hedelmätorttua (->saisin harjoitella Lantun 1v juhlia varten sitäkin tekemään ;) ) vaiko esim. suklaisen mangokääretörtun kahvin kaveriksi.
Hmm... ai miten paniikki iskeekään jo. Enkä edes tiedä mikä paniikki.. Jotakin olen unohtanut kai tai jokin painaa takaraivossa tekemättlmien listalla, mutta en vaan muista mitä se jokin voisi olla...

Mukavaa loppu viikkoa sitten vain!