Ja näin vaan on saatu viikko perjantaihin saakka varsin mallikkaasti viedyksi.
Mitäs on viikon aikana tullut tehtyä itse kenenkin?
No omasta puolesta voin sanoa painineeni sen atc-kortin kimpussa sekä selvittiinpä me muutamana ilta luistelemaankin koko perheen voimin (tämä siis alkuviikosta).
Sanottakoon nyt se, että itse en kipeän varpaassa olevan patin vuoksi noussut luistimille, vaikka mieli olisi tehnyt. Siksi `luistelin`itse kengillä työntäen rattaita samalla jotka sai toimia tukiaisana (ei kuitenkaan `tukiaisena` minulle) vauhdin hurmassa. :)
Kerttukin luisteli jo varsin mallikkaasti ensikertalaiseksi.
Lähinnä keskittyi kävelemään ne luistimet jaloissaan jäällä ja kääntyi aina katsomaan millaiset jäljet jättää jälkeensä. :D
Hmm.. no jos jotakin "ikävämmäksi" luokiteltavissa olevaa kuulumista pitäisi kertoa, niin siihen ehkä voitaneen luokitella sen minun varpaassa olevan kipeän patin. Sen tiimoilta olin käynyt omalla lääkärillä sitä näyttäen ja se kuvattiin jo joulukuussa.
Nyt sain kutsun (siitä lääkäri reissusta poikineen lähetteen ansiosta) ortopedille viikko takaperin torstaina. Eilen sain siitä käynnistäni saman kirjallisena että se patti on "luukasvain". Se poistetaan parin viikon sisällä (saan siis kutsun saapua sille poistolle varattuun aikaan). En tainnut kirjoittaa kovin selkeää suomenkieltä nyt.. :xD
Mutta tosiaan, on hyvänlaatuinen vaikkakin kipeä jos sitä nykii tai jos joku astuisi varpaan päälle missä se patti on.
Kyllä sitä yli vuodenpäivät katselinkin tuossa ukkovarpaan kyljessä joten on se sekin ollut monessa mukana. :D mm. kätilö joka oli ollessani Lanttua synnyttämässä hieroi sitä , sillä se varpaan hierominen (painelu ja vatkaaminen) kuulemma sai aikaan supistuksia. No siitä en tiedä, mutta lapsi kuitenkin syntyi. (Olenkin jälkeenpäin miettinyt että kipeytyikö se entisestään siitä sen käsittelystä vai muutenko vain se nyt on viime aikoina ollut niin "ärhäkkä"..) Mene ja tiedä, mutta se asia on nyt hoitumassa.
-Antaisivatkohan he minulle sen luupalan mukaan kun poistavat sen? Harvalla olisi omasta luusta tehtyä vaikkapa kaulakorua :) hahah.. no joo, tuo taas minun huumoriani jota tuskin monikaan ymmärtää, mutta se on minun tyylini aina käsitellä asioitakin.
Ei paljon meinaa houkuttele se, että se patti (luunpala) poistetaan siitä paikallispuuduttaen se varvas. "KÄÄKS!" Täytyy toivoa että se varvas todellakin PUUTUU että en tunne mitään!!!! Ei kai sitä luuta ihan helposti napsita poikki, vaikka se ei iso olekaan. "sarvimaiseksi" sen sanoi ortopedi. Selevä juttu.
Kävimme tänään jopa kerhossa. "WOHOU!!!" -pitkästä aikaa.
Se käynti poiki huomen aamulle luistelureissun. :) Kivaa!
Eräs nainen kysyi tulisimmekos me kentälle aamusta luistelemaan?
- Hmmm..mietitään, en muista nyt ulkoa oliko jotakin erityistä sovittuna jo. Tuumin ja kotiin päästyä katsoin kalenterit läpi ja EI OLE MITÄÄN ERITYISTÄ! :)
Huomenissa siis aamusta menemme klo 10 huippeilla luistelemaan. (No minä taaskaan en, mutta jos tyttö vaikka hetken keikuttelisi niiden terien päällä ja tekisi ihastellen jälkiään jotka luistimet jättää kun niille kävelee.. :D
Kai siinä jonkun sanan ehtii taas kuulumisia vaihtaa. :)
Mutta nyt voisin mennä ja keitellä päivän ensimmäiset kahvit. Join kerhossa 1 kupillisen, utta kotona en ole ehtinyt juoda yhtään. Aamulla kun lähdimme aikanaan jo kerhoilemaan. Siinä oli sitä työmaata saada lapset syömään ja sitten puetuksi. Joten ei oikein liioin ehtinyt panostaa omaan syömisiinsä, -vaikka jo klo 06 nousin ja kävin suihkussa.
Aika katosi vaan kaikkea "pientä" tehdessä, luin mm. parin päivän lehdet. Ja sitten herää ensimmäinen ruokittava, sitten laitoit kouluun lähtevälle aamupalatarpeet ja välineet valmiiksi, ja kolmas herää jolle vaihdat vaipat jne. Sitten etsit jo samalla kamppeita (ulkovaatteita) toiselle ja laittelet ne suht.valmiiksi pukemishetkeä odottamaan.
Ja sitten olimmekin jo pihalla luullen että kaikki tavara mitä mukaan tarvitsemme on mukana.
Erehdyin. Puhelimen huomasin puolimatkassa unohtuneen. Noh, hetki ilman kännykkää tuskin tekisi pahaa. Ja ei tehnytkään. Nykyään kun on ehkä liiankin paljon puhelimestaan riippuvainen (kalenteri, minne on tullut laitettua aina osa muistiinpanoista ylös ) ja sitten siinä on kello josta aikaa katsot. Nyt oli orpo-olo kun ei voinut kelloa katsoa. xD
Aikarauta on varsin tarpeellinen kapine ja sen huomaa kun sitä ei ole tai jos se on rikki.
Mutta sinne kahvin keittoon enne kuin olen taas kirjaillut satatuhatta kilometriä. -Riittääkö sekään?
Mukavaa viikonloppua jokaiselle säädyllensä!!! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti