Ystävä ilmoitti tänään käyneensä ensimmäisessä ultrassa (hän siis odottaa toista lastaan) tai näin me kaikki luulimme->testi oli ollut positiivinen jo hyvän aikaa sitten tehtynä. Nyt oli ensimmäinen ultra josta olikin tullut ylläri uutisia...
- Siellä oli ollut KAKSI omissa yksiöissään (pusseissaan joten kummankaan ravinnonotto ei ole toiselta sikiöltä siis pois->näin ystäväni minulle asian selitti puhelimitse.)
HETIHÄN minä aloin miettiä "mitä voisi hälle keksiä sitten toukokuulle KUN ne lapsoset syntyvät. Jotakin yllätyksellistä olisi keksittävä...ennestään hällä on siis yksi tytär.
Siitä se ajatus sitten ,lähti ja aloin kysellä nyt asiaa hänen pikkusiskoltaan, olisiko ideaa minun ajatelmassani jos keräisimme porukkaa kasaan ja keksisimme isommalla sakilla jotakin lahjaa hälle/heille?
- Mukana sanoi olevansa, mutta ei vain osannut miettiä/sanoa että mitä se olisi.
Ei hätää. Päätimme että koska se odotus on niin "alussa" niin alkaisimme vasta tunnustellen kerätä sakkia ketkä VOISI olla siinä mukana ja sitten uudenvuoden jälkeen alkaisimme miettiä mitä se olisi. Samalla olisi se riskiaika jo ohitse.-> ovatko molemmat A ja B vielä hengissä. :)
Voi hyvätavaton että ystäväni kuulosti niiiiiin onnelliselta kertoessaan nuita ultra-uutisia. :)
Eipä siinä, kyllä itsekin olin yhtä hymyä.-vaikka olenkin vakaasti alkanut olemaan sitä mieltä että kenties meidän lapsemme on tehty...
Jos jollakin on ideaa jostakin ihanasta ideasta jonka tahtoisi jakaa, niin kiitollisin mielin otan vastaan. :)
Itse ehdotin ystäväni siskolle heti sitä perinteistä "vaippakakkua" sillä vaipat tulee taatusti tarpeeseen siinä vaiheessa kun / jos heitä joille sitä olisi vaihdettavia on kaksi.
Tämä oli kyllä kenties päivämme kohokohta.
Itse varailin itselleni aikaa lääkäriin varpaassani olevan kipeän "möykyn" vuoksi. Arveli hoitaja että kyse voisi olla "vaivaisenluusta", mutta samaan hengenvetoon sanoi että "Sinä olet kyllä siihen vielä kovin nuori...tule perjantaina niin lääkäri katsoo mikä se voisi olla"
Selvä juttu, minä tulen.
Sitä ennen lähden uhmaten pientä "kipua" siinä "möykyssä" tälle iltaa vielä kävelemään. Samalla käyn Postilla kyselemässä erään paketin lähetyskuluja, koska siellä ainakin on luotettava vaaka jolla sen paketin painon saa selville.
Jeps!
Näillä eteenpäin.
ps. Kenties nyt tiedän minne(kenelle) tulee meiltä lähtemään vaikka tuttipullot, mikäli molemmat hengissä selviää tystävälläni maailmaan... ;) Meillä alkaisi olemaan jo aika alkaa luopua niistä pikku hiljaa ja siirtyä mukiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti