maanantai 18. marraskuuta 2013

Voehan tokkiisakkiin!

Jännä miten sitä voikin innostua sitten jostain, vaikka ensin tuntuu asia oleva kuin "tikkua kynnen alle".
Minua on rieponut pitkin päivää se tyttäreni sekainen huone. Noh, meillä oli suunnitelmana ensin seuraava: "syötyämme menisimme viemään kirjastoon sieltä lainatut kirjat".
Tulikin suunnitelman muutos, kun tämä äiti alkoi intopinkeenä siivoamaan.
Vein ensin matot ulos -ja siitä se sitten vähän niinkuin karkasi käsistä.
Kun matot olin vienyt ulos ja siinä niitä rullatessa näin, mikä hiekkamäärä oli mattojen alla, tuli ajatus "Ensin imuroin vielä ennen kuin lähdemme yhtikäs mihinkään jottei tämä hiekka kulkeudu pitkin taloa ja lopulta päätyen petiin."
Sitten imuroituani muistin että aamulla minulla on se röntgeniin meno ja päätin, että kävisimmekin kaupassa nyt jotta olisi lapsille aamuksi jotakin evästä kun mummo tulee heitää tänne hoitamaan siksi aikaa.
Niinpä nyt on lapsille aamuksi kahdenlaisia nakkeja joita saavat nassuttaa (ellei ne sitten mee jo  iltapalalla niiden nassuihin...)

Kun tultiin kaupasta, nukahti pikku-Lanttu ja kävin sitten hakkaamassa mattoja ja ehdin jopa pestä sisällä lattiatkin! WooooHou!!!
Nyt saa roikkua matot ulkona, ellei ole luvassa yöksi sadetta. Edes lumen muodossa, jotta ne ei kastuisi.
Putsasin innon ollessa päällä myös lattiakaivonkin sekä wc:n altaan. :)

Huomenna voimme sitten tehdä hyvillä mielin iltapäivästä pipareita sekä joulutorttuja omenahillolla keskiviikoksi, mahdollisia vieraita varten jotka meille tulee käymään. :)
Saattaahan siitä jäädä muutamia vaikka hoitaja-mummollekin jäädä. ;)

Nyt takaisin hommiin kun on vauhti päällä! :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti