lauantai 14. kesäkuuta 2014

Heps kukkuu!

Tässä taas menneitä kuulumisia.
Kaikkia kun ei ehi päivittää kerralla eikä edes ajanhengessä niiden tapahduttua. :/

No me on käyty Joroisten lentokentällä katsomassa Hornet-hävittäjiä kun siellä sattui olemaan joku viikko (?) sitten joku sotaharjoitus ja ne koneet lensi varsin tiuhaan meidänkin mökin ylitse. (ei onneksi keskellä yötä että sai nukkua yönsä niiltä osin rauhassa/niiden häiritsemättä yöunia).

Ollaan oltu paljon ulkona.
Nyt kun liikennepuisto on avannut ovensa 2.6 on siellä käyty aamupäivisin aina polkemassa polkuautoilla (siis lapset-en minä sentään!!:D )
Sieltä sitten kotia aina syömään ja odottelemaan koska isäntä tulee töistänsä kotia jonka jälkeen on pyritty tekemään aina yhdessä (koko perheenä) jotakin, tai minä olen päässyt lenkille miehen jäädessä pesueen kanssa kotiin. Tai vastaavasti hän on mennyt omille menoilleen.-jos sellaisia on hällä ollut ettei voi lapsia ottaa mukaan mieluusti sinne häiritsemään.

Juhannus suunnitelmamme se vain elää...
Nyt ei olla vaihteeksi menossa kotoa sittenkään mihinkään, kun auto reistailee.
Sen etupää renkkaa. Eli joku lieputtaa sitä eturengasta vaikka ei ole kauaa kun siihen vaihtoivat uuden alatukivarren kuskin puolelle. (Syö rengasta sisäpinnasta joten ei paljon huvita lähteä pitkiä matkoja ajamaan, sillä vika voi suurentua ja tehdä auton ajokunnottomaksi. - milläs  mies sitten töihin menee? Vaikka pääsisi hyvin pyörälläkin kun matka ei ole todenkaan pitkä. Ehkä n.2-3km.Ja oikomaan pääsee juuri pyörällä mennen kuntopolkua pitkin.

Äsken mies hemmotteli meitä. Kävi Kertun kanssa kaupassa ja tulivat niin alkoivat tehdä ruokaa ja minä EN SAANUT mennä keittiöön. - Okeij...? No mä oon koneella enkä tuu sinne.
Viimein kuului:
- SYÖMÄÄN! NYT SAA TULLA!
- Ööö...yks juttu...: Saanko tulla JOS mulla on KAMALA NÄLKÄ? heh...
- SAA TULLA, kuului ´vastaus. :)
Menin ja siellä oli paistettu pannulla yrttimaustettuja pihvejä, sekä sinihomejuusto makkaraa. Salaattia oli myös (tomaatteja lohkoina aseteltuna mun lautaselle+ salaatinlehti, sekä muuta salaattia myös. )
OOooh,......

Niinpä minä ideoin syödessäni että "ehkäpä minä sitten valmistan jälkkärit meille mutta ensin on käytävä kaupassa...yksin."
No kipaisin kauppaan ja sitten herkkujen tuskissani päätin tehdä omena-raparperi-kaurapaistosta suklaakastikkeen ja vaniljajäätelön kera. :P
Eipä menny ihan kuin strömssössä.
Pilkoin omenat kuutioiksi ja laitoin uuniin piirasvuokaan.. perään heitin raparperipalaset ja kauraseoksen päälle.
Pistin uuniin 225*C n.~25min ja tekaisin annokset jokaiselle.
Kaadoin oikein kahvitkin pyhäkuppeihin joissa oli tassitkin alla.(minulle ja miehelle).
Ensimmäiseen suupalaan sattui pala raparperia.
- O_o *vedet kirposi silmiini pureskellessani varsin RAPSAKAKSI jäännyttä raparperia*
Perään piti kahmaista pian jäätelöä suklaakastikkeella!
HUH!! Olispas saanu olla hieman kauemmin!
Niinpä laitoin vielä hieman vettä vuokaan, folion sen päälle ja vielä hetkeksi uuniin.
(En ole maistanut sen perään onko millaista...)

No värssyn päivässä taas viisastui:
Anna olla kauemmin uunissa jos laitat raparperia! + että sen kauramössön vois laittaa paljon myöhemmin, kunhan ensin on pehmenneet muut paistoksen osat.(omenat ja raparperit).
Nooh,.. mies hieman hoputti kun hällä oli kiire saada kahvia.
Sanoin kyllä että :
- Juo kahvia jo aikaisemmin, mutta tämä ei oo valmista ihan sekunnissa!!!
:D

Viimeaikoina on tullu herkuteltua himppasen.
Tässä eräspäivä tekaisin pannukakkua ja sehän ei meillä kauaa vanhene. ;) (jos moista minun toimestani ilmestyy- se myös katoaa... ;) )

Maanantaina tuleekin Lantun kummi käymään, eli luvassa on taas puistoilua (jos sääennuste ei muutu radikaalisti).
Että tämänlaisia suunnitelmia.

Mikäli nyt olemme kotona (kuten hyvin suurella todennäköisyydellä olemme) juhannuksen niin mietin että taidan tehdä juhannukseksi meille jonkin jäädykkeen. Mansikoista ehkä :)
Nom Nom.... :)
Sama ne vähät rahansa laittaa johonkin `hyvään`mikä menisi muuten bensaan.
Joskus täytyy aina vähän järkeillä asioita (järkiperäistää vai mikä se hieno termi sille nyt lieneekään).
Ei vaan ole mitään mieltä ajaa satojen kilometrien päähän viettämään siinä mielessä ´tylsää`juhannusta, jos ei ole rahaa sitten ostaa mitään mikä saa sen tuntumaan juhannukselta.(herkkuja)
Käymmä katsomassa paikkakunnallamme eräässä paikkaa kokkoa jonka sytyttävät klo 21,eli lapsetkaan ei vielä silloin nukkune. Näkee hekin sen ihmeen.

Näihin kuviin ja tunnelmiin.
(mihin kuviin-MIELIkuviinne tietenkin ;D )

Mukavaa ja rauhallista juhannusta-mikäli en ennen sitä enää päivittele täällä...

- No voi hyvänen aika...
(piti heti alkaa ´päivittelemään´ xD )

1 kommentti:

  1. Vastaus kommenttiisi: Kiitos. Tällaisia haasteita onkin kiva tehdä, kun vielä muistaisi sen oikeana päivänä julkaista! Tosin eihän tässä nytkään mennyt montaa päivää yli aijotusta päivästä. :)

    Minun uimiseni ovat jääneet jo aikaisemmin, sillä selkäni/hermostoni ei kestä järviveden tai uimahallien veden lämpötilaa/lämmönvaihtelua poistuessa vedestä. Sitä tuskaa en toivoisi kokevani uudestaan. Se lyö jalat alta! Toisaalta se liike, kun asento vaihtuu uima-asentoon, on sekin mahdotonta.
    Toukokesäkuun vaihteessa meni jaloilta talvikarvat ja sitä samaista vedessä kävelyä voin lämpimillä ilmoilla harrastaa. Valella vettä päälleni ja kietoutua iiiisoon pyyhkeeseen.

    Meillä alkanut hieman olotila kohentua surusta, menetyksestä ja stressistä. Valoa kohti mennään. Hitaasti mutta varmasti.

    VastaaPoista